Kuvan nainen ei ole Marika. Kuva: Gorilla
Kuvan nainen ei ole Marika. Kuva: Gorilla

Marikan aviomies on kertonut haluavansa kuolla niin monesti, että sanat ovat menettäneet merkityksensä. – Masennus on hirvittävä sairaus, koska se varastaa ihmisen kokonaan, Marika sanoo.

Vastaus pelottaa jo valmiiksi. Marika tivaa silti, useaan kertaan.

– Vastaa tosissasi. Täytyykö minun varautua siihen, ettet tule mökiltä enää elossa kotiin?

On syksy vuonna 2012. Janne on ollut jo pidemmän aikaa epätavallisen alamaissa. Työt ovat painaneet, ja perheen seura on tuntunut vievän voimia enemmän kuin antavan niitä.

Janne tuijottaa vaimoaan. Lopulta hän avaa suunsa.

– Minä en ihan oikeasti tiedä, pitääkö sinun varautua siihen, hän sanoo.

Janne starttaa autonsa, eikä Marika osaa tehdä mitään. Hän jää isoon omakotitaloon kolmestaan kahden pienen lapsen kanssa. Päässä liikkuu tuhat ajatusta.

Vielä eilen Janne ei myöntänyt olevansa masentunut. Tänään hän ei enää tiennyt, haluaako elää.

Olo on turta. Marika päättää, ettei paniikille saa antaa valtaa.

Viikonloppu etenee kuin mikä tahansa muukin viikonloppu, koska Marika ei halua huolestuttaa lapsiaan. Käytännönjärjestelyt pyörivät jatkuvasti mielessä:

Mitä kaikkea pitää tehdä, kun puoliso kuolee? Miten hautajaiset järjestetään? Keitä voi pyytää auttamaan? Onko talo myytävä? Miten lapsille kerrotaan, että isä on tappanut itsensä?

Sunnuntaina Janne palaa kotiin.

– Oli aivan kamalaa kuulla ensimmäisiä kertoja, että hän oikeasti haluaa kuolla. Koska olemme puolisoita, minunhan pitäisi osata auttaa häntä. Pitkään olen yrittänyt, mutta mikään ei tunnu riittävän, Marika sanoo.

Kun vaimo ei tiskaa eikä siivoa

Marika ja Janne tapasivat 14 vuotta sitten. Neljä vuoden kuluttua tapaamisesta pariskunta vietti häitään. Pian syntyi esikoinen, pari vuotta myöhemmin perhe kasvoi toisella lapsella.

Kului monta onnellista ja huoletonta vuotta. Jannen perusluonne sopi Marikan omaan luonteeseen täydellisesti.

– Janne on aina ollut aika melankolinen. Se on kuitenkin ollut hyvä asia, sillä en ole itsekään kovin räiskyvä persoona, Marika kuvailee.

Janne masennus kehittyi vähitellen, eikä kumpikaan tiedä tarkalleen, milloin se alkoi. Marika arvelee, että käännekohta oli neljä vuotta sitten, kun Jannelle rakas eno kuoli.

Surutyö ei ollut Jannelle helppo, ja vähitellen kaikki alkoi näyttää mustalta. Janne käsitteli tunteitaan kaatamalla ne vaimonsa niskaan. Aluksi hän alkoi syytellä Marikaa tekemättömistä kotitöistä. Milloin roskat oli viemättä tai tiskit tiskaamatta.

– Hän huomasi vain ne asiat, joita en ollut tehnyt tai muistanut. Useimmiten kaikki oli pielessä.

Syytökset syvenivät nopeasti. Janne alkoi väittää, ettei ollut saanut Marikalta tarpeeksi tukea enon kuoleman aikaan. Marika oli Jannen mielestä kylmä ja tunteeton.

– Hän väitti, etten rakastanut häntä. Siinä vaiheessa aloin ajatella, että minä tosiaan olen syyllinen hänen pahaan oloonsa.

Janne uskoi, että hän paranisi, jos Marika muuttuisi.

– Hän vaati minua olemaan mahdottoman erilainen ihminen, jotta hän tuntisi olonsa rakastetuksi. Minun olisi esimerkiksi pitänyt haluta seksiä useammin kuin kahdesti viikossa. Mieluummin kerran tai kahdesti päivässä.

Jonkin aikaa Marika yritti muuttua miehensä vuoksi. Mikään ei kuitenkaan tuntunut kelpaavan. Jannen elämänilo oli edelleen kadoksissa.

Marikalla oli aina ollut vahva usko siihen, että kaikki muuttuu hyväksi. Nyt uskoa koeteltiin.

– Siinä vaiheessa itsellänikin oli todella paha olla. Uskon ja ilon säilyttäminen oli hirveän vaikeaa, kun toisen mielestä elämä on kamalaa ja minä olen aivan vääränlainen.

Parantava syrjähyppy

Vasta vuosi sitten Janne alkoi tunnistaa ahdistuksensa masennukseksi. Lääkäri määräsi masennuslääkkeitä, mutta ne eivät kokonaan poistaneet pahaa oloa.

– Janne sanoo viikoittain, että haluaisi olla kuollut. Hän on kuitenkin luvannut, ettei aio tehdä itselleen mitään niin kauan, kun lapset ovat pieniä.

Marikan pyynnöistä huolimatta Janne ei käy terapiassa. Siitä ei olisi kuulemma mitään hyötyä. Janne keksi kuitenkin keinon, jolla hän kohentaisi pahaa oloaan: syrjähypyt. Tätä hoitomuotoa Janne ehdotti Marikalle ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten.

Ajatuskin muista naisista loukkasi jo silloin syvästi.

– Olin yrittänyt hoitaa parhaani mukaan masentunutta puolisoani, kotona oli tavallaan kolme lasta. Ensin olin kuunnellut kaksi vuotta, että olen kamala. Sitten hän haluaakin elämäänsä muita ihmisiä.

Aluksi Marika kielsi mieheltään muut suhteet. Janne ei halunnut ymmärtää, miksi vaimo oli niin ehdoton. Hän sanoi parantuvansa, jos voisi kokea jonkun ihmisen rakastavan ja välittävän.

– Kipuilin väitteiden kanssa, koska olin koko ajan rakastanut ja välittänyt. Miksi se ei riittänyt?

Lopulta Marika luovutti. Viime keväänä Janne ilmoitti, että on löytänyt toisen. Suhde kesti koko kesän. Marikan se romahdutti.

– Elämäni murtui kokonaan. Se oli todella synkkää aikaa, enkä pystynyt olemaan edes kovin hyvä äiti. Kaurapuurot olivat joka päivä pöydässä, mutta siihen se sitten jäi.

Liiton lopettaminen oli koko ajan Marikan mielessä.

– Jos meillä ei olisi lapsia, olisin aika varmasti lähtenyt. Olin umpikujassa koko kesän mutta en halunnut tehdä mitään, koska se olisi sekoittanut lasten elämän.

Uusia sivusuhteita Janne ei ole ainakaan vielä aloittanut.

– Hänellä on kaiken maailman profiilit erilaisilla nettisivustoilla. Tiedän, että hän on tapaillut paria naista ja viestitellyt heidän kanssaan.

Janne ei ole koskaan tehnyt mitään Marikalta salassa. Hän ei halua olla uskoton puolisolleen.

– Janne väittää edelleen rakastavansa, eikä hän halua rikkoa perhettä. Minun on välillä vaikea uskoa sitä.

Ei tarvitse olla iloinen

Vaikka Jannella on nyt diagnosoitu masennus, hän käy edelleen töissä. Hänellä on myös paljon iltamenoja ja harrastuksia. Kotona hän hakkaa halot ja hoitaa autoremontit.

– Janne ei ole koskaan ollut sellainen masentuja, että jäisi sängynpohjalle makaamaan, Marika kertoo.

Iloa vain on vaikea löytää mistään. Perheen kanssa Janne ei yleensä jaksa olla.

– Hänellä on sellainen olo, että hän ei rakasta mitään tai ketään. Masennus vie kaikki voimat rakastaa. Hän on lasten kanssa vain velvollisuudesta.

Marika huomaa helposti, kuinka perheen kanssa oleminen tuntuu Jannesta taakalta.

– Hän luulee, että haluaisimme hänen olevan

koko ajan iloinen ihminen. Oikeasti me vain haluaisimme, että hän on läsnä ja terve.

Parin viikon välein Jannella saattaa olla yksi parempi päivä. Silloin hän heittäytyy lasten kanssa painiin sängylle. Marikalle se kertoo, että Janne välittää edelleen.

– Ne päivät ovat ihania, aivan kuin voisin taas hengittää.

Samaan aikaan hyvät päivät aiheuttavat myös haikeutta. Ne muistuttavat siitä, miten ihanaa pariskunnan elämä on joskus ollut ja herättävät toivonkipinän paremmasta tulevaisuudesta.

– Ajattelen niitä jonkinlaisina tankkauspäivinä. Niistä tiedän, että jossain se rakastamani ihminen on.

Kuin hakattu vaimo?

Masentuneen puolison rooli ei ole helppo. Koko ajan pitää olla valmiustilassa.

– On uuvuttavaa yrittää koko ajan aistia, millä päällä toinen on. Silloin kun hän on pohjalla, hän tulkitsee tavallisenkin keskustelun helposti kritiikiksi.

Jos Janne on todella ahdistunut, oma elämä on unohdettava kokonaan. Pahimmat vaiheet kestävät yleensä parista päivästä viikkoon.

Ystävyyssuhteiden ylläpitäminen on Jannen masennuksen vuoksi vaikeaa.

– Jos sovimme yhteisiä menoja, minun on aina varauduttava huonoihin päiviin. Silloin keksin yleensä syyn, miksi emme pääse, tai sitten menen lasten kanssa. Aina on oltava varasuunnitelma.

Marika on kertonut puolison masennuksesta vain harvoille ystävilleen. Syrjähypyistä hän ei ole kertonut kenellekään. Hän ei halua sääliä tai kehotuksia erota.

Kun Marika meni vuosi sitten työterveyspsykologin luokse juttelemaan tilanteestaan, hän sai heti mielestään vääränlaiset sympatiat niskaansa. Marikaa kehotettiin etsimään omanarvontuntoaan. Kaikkea ei saisi kuulemma niellä.

Toisaalta Marika ymmärtää neuvon. Aina hänen ei ole itsekään helppo nähdä, miksi hän jatkaa liitossa.

– Ulkopuolisen silmin olen varmasti kuin hakattu, alistettu vaimo, joka ei uskalla lähteä

pahoinpitelevän miehen luota. Minusta ei kuitenkaan tunnu siltä. Olen mielestäni vahva ja itsenäinen, en mikään raukka.

Älä anna sen nielaista

Rakkaus, viha ja katkeruus. Ne ovat päällimmäiset tunteet, joita Marikalla on Jannea kohtaan. Myös välinpitämättömyys on välillä nostanut päätään. Kun toinen sanoo viikoittain haluavansa kuolla, sanoihin turtuu.

– Joskus olen miettinyt, että kuole pois sitten. Aluksi sanat tuntuivat paljon kauheammilta, nyt niihin on tavallaan tottunut.

Marikasta tuntuu, että sanat ovat menettäneet merkitystään myös Jannelle.

– Hän ei sano ihan tosissaan haluavansa kuolla. Se on lähinnä sellainen merkki, että nyt tuntuu vain todella pahalta.

Kun on yrittänyt parantaa puolisoaan neljä vuotta, turhautuu väkisinkin.

– Olen usein vihainen Jannelle. Minusta tuntuu, ettei hän edes yritä parantua. Samalla ymmärrän, että hän ei välttämättä vain pysty siihen. Masennus on hirvittävä sairaus, koska se varastaa ja syö ihmisen kokonaan.

Joskus Marika katsoo elämäänsä lähes epäuskoisena.

– Monesti tunnen epäonnistuneeni täydellisesti. Miten valitsin näin tai miten jäin tähän? Lapseni eivät ole saaneet parasta, mitä ansaitsevat.

Kaikkien vaikeuksien jälkeenkin Marika uskoo edelleen parempaan huomiseen ja luottaa siihen, ettei Janne halua tahallaan satuttaa häntä. Tämä ajatus on saanut hänet jäämään.

– Mielestäni meillä on kaikesta huolimatta hieno perhe. Moni peruspalikka on kunnossa, joten eroaminen tuntuu hullulta.

Puolison masennus on ollut Marikalle rankka tie, joka on välillä ollut suistaa omankin mielenterveyden raiteiltaan.

– Tunnetilat siirtyvät helposti. Jos kotona on joku, joka haluaa kuolla, on vaikeaa suunnitella iloisena tulevaa.

Marika on kuitenkin päättänyt yrittää. Tällä hetkellä hän tuntee itsensä tasapainoiseksi ja onnelliseksi.

– Toisen synkkyyden ei saa antaa vaikuttaa omaan elämään. Masennus ei saa nielaista mukanaan.

Marikan ja Jannen nimet on muutettu

Lue lisää:

Masentuneet naiset käyttäytyvät eri tavalla kuin masentuneet miehet

Älä sano näin masentuneelle

Onnellisia ja onnettomia parisuhteita ei erota se, kuinka paljon riidellään, vaan miten riidellään. Pariterapeutti kommentoi hyväksi havaittuja lausahduksia, joilla riidan voi saada loppumaan.

Pariterapeutti Hanna Kinnusen mukaan riiteleminen on hyväksi parisuhteelle. Tunteita ei kannata jättää ilmaisematta, sillä tunteet tulevat jopa ilmi käytöksestä, eleistä ja ilmeistä.

– Onnellisia ja onnettomia parisuhteita ei erota se, kuinka paljon riidellään, vaan miten riidellään, Kinnunen kertoo.

Mikä on sitten hyvää riitelyä? 

– Hyvässä riidassa osapuolet haluavat ymmärtää toista ja päästävät irti olettamuksesta, että he tietävät kaiken. Osapuolet tekevät sovinnon eleitä, kuten koskettavat, hymyilevät tai pyytävät anteeksi, ja hyväksyvät toisen osapuolen sovinnon eleet. Jos tunteet siitä huolimatta ylikuumenevat, on tärkeää ottaa pieni aikalisä, Kinnunen kuvailee hyvän riidan tunnuspiirteitä. 

– Emme ole 2-vuotiaita, joiden tunnekontrolli ei vielä toimi. Viha ja kiukku ovat hyviä tunteita, mutta emme voi ilmaista niitä miten vain. Emme saa ruoskia tai oksentaa pahaa oloa toisen päälle, emmekä puhua luokkaavasti tai halventavasti. 

Pyysimme Hanna Kinnusta kuvailemaan lauseita, jotka toimituksen jäsenet ovat havainneet hyväksi riidan lopettamisessa. 

1. ”Nyt rauhoitutaan kumpikin”

Kinnunen: Monesti riidassa tunteet lähtevät viemään, ja keho reagoi muun muassa sykkeen ja adrenaliinitason nousulla, jolloin päätös rauhoittua voi olla paikallaan. Lause kuulostaa minun korvaani hyvin käskevältä, ylipäätänsä asian ilmaiseminen pehmeästi on parempi tapa myös riitojen yhteydessä.

2. ”Mitä tapahtuu, miksi riitelemme?”

Kinnunen: Erinomainen kysymys. Kun olemme riitatilanteessa, molemmilla on oma tarina ja oma kokemus asiasta. Avainasia on hyväksyä, että sekä minun tarinani ja puolison kokemus voivat olla tosia, eikä tarvitse etsiä kumpi on väärässä. Tämän kysymyksen esittäessä tarkastellaan yhdessä, mitä on tapahtunut. Kun menee syvemmälle, voi tarkastella sitä, mitä kumpikin on tarkoittanut, ja mistä riidassa on kyse itselle ja toiselle. 

3. ”Voita välliin!”

Kinnunen: Tämä lause toimii korjausliikkeenä. Kun vuorovaikutamme puolison kanssa, se on kuin tanssissa: joskus astutaan toisten varpaille ja askeleet pitää korjata. Pari voi sopia myös yhteisen turvasanan, jonka voi sanoa riitatilanteessa. Nämä sanat voivat muistuttaa, että tarkoitus ei ole riidellä, vaan päästä sovintoon. Voita väliin voi toimia tällaisena turvasanana. 

4. ”Vaikka minä sanon väärin, sinun täytyy ymmärtää se oikein”

Kinnunen: On tärkeää sanoa, että peruutetaan vähän, anna kun tarkistan, että ymmärrän, mitä sinä olet sanomassa. Jos puoliso on ymmärtänyt jonkun asian väärin, kannattaa kysyä ja selventää. Välttäisin sanaa täytyy, koska se on käskevä. Puolisoa ei saa muuttumaan käskemällä, vaan käskyllä on usein päinvastainen vaikutus. 

5. ”Anteeksi”

Kinnunen: Anteeksi toimii aina, se on korjausliike ja rauhanmerkki. Voi esimerkiksi pyytää anteeksi oma ylireagoimista tai liioittelemista. Usein ajattelemme, että me itse olemme oikeassa ja puoliso väärässä ja ihmettelemme, miksi meille rakas ihminen ei voi meitä ymmärtää. Monet ihmiset eivät halua pyytää anteeksi, koska he ajattelevat samalla häviävänsä riidan. Anteeksipyyntö ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ottaisi kaikki syyt omille niskoilleen. Asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia, eikä koskaan ole riitaa, joka olisi täysin toisen osapuolen syy. 

6. ”Sä oot oikeessa”

Kinnunen: Puolisoa voi ymmärtää, vaikkei olisikaan hänen kanssaan samaa mieltä. Aina kannattaa suhtautua toiseen uteliaisuudella, jotta hänelle tulee olo, että häntä on kuultu ja ymmärretty. Kannattaa myös validoida toisen ihmisen sanomat asiat: toinen on oikeassa omassa kokemuksessaan ja sille pitää antaa painoarvoa. Voi sanoa toiselle, että ymmärtää että häntä harmittaa. 

7. ”Anteeksi, kun en kuunnellut sinua”

Kinnunen: On tärkeää pyytää anteeksi, jos ei kuunnellut toista ihmistä. Tätä voisi jatkaa kysymällä, että voisitko kertoa uudelleen, sillä haluan kuunnella ja ymmärtää, olen tässä. 

8. ”Anteeksi, kun yritin painostaa sinua” 

Kinnunen: Jos on painostanut toista ihmistä, niin on tärkeää pyytää anteeksi. Anteeksipyyntöjen tulee tietenkin olla vilpittömiä.

Pariterapeutti Hanna Kinnunen. 

Kinnunen suosittelisi itse seuraavia lauseita: 

”Hei, kerro minulle, miltä sinusta tuntuu.”

”Mitä tahtoisit minulta nyt? Mitä toivoisit minun tekevän tai sanovan?”

”Rakastan sinua. En halua riidellä kanssasi. Aloitetaanko alusta ja yritetään löytää yhteinen ymmärrys?”

Hän kuitenkin muistuttaa, ettei ole taianomaisia yleispäteviä lauseita, jotka lopettaisivat riidan. Hän suosittelee riidassa puhumaan aina itsestään ja omista kokemuksistaan, ja pyrkiä ymmärtämään riitaa puolison näkökulmasta. 

Kuuma kaupunkiloma paikallisoppaan johdolla tai ikimuistoinen ilta työmatkalla? Lotta ja Anna kertovat, miten deittisovelluksesta saa kaiken irti reissussa.

1. Merta edemmäs kannattaa lähteä

Samoja naamoja ja matcheja, jotka eivät laita viestiä. Tätä on Tinderin tarjonta ehkä kotimaassa, mutta reissussa sovellus voi olla kultakaivos. Ei tarvitse matkustaa läntistä naapurimaata pidemmälle, kun uusia tarjokkaita ja mukavia viestejä alkaa ropista.

Tinderiä käyttävät reissunaiset Lotta, 35, ja Anna, 40, tietävät, että maailmalla seuraa löytää halutessaan vaikka joka illalle. Jos Helsingissä samat tyypit kiertävät kaverilta toiselle, Lontoossa sitä vaaraa ei ole. Toisaalta isossa lammessa uiskentelevat erikoisemmatkin kalalajit.

2. Kevyellä mielellä reissusta saa irti enemmän…

Paljon matkustava Anna on sinkkuna testannut Tinderiä yli kymmenessä maassa Euroopassa, Aasiassa ja Australiassa.

–  Suomessa aikani on sen verran kortilla, etten jaksa tavata satunnaisia tyyppejä. Mutta ulkomailla yksin matkustaessa olen aina valmis tapaamaan uusia ihmisiä kahvittelumielessä.

Ulkomaanreissuilla Annan profiilissa lukee: ”En etsi romanttista suhdetta, mutta mielelläni tutustun uusiin ihmisiin – eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu.”

”Yksiäkään treffejä en ole joutunut katumaan – uusien ihmisten tapaaminen on hauskaa!”

Anna tietää, että teksti saattaa rajata pois potentiaalisia kandidaatteja.

–  En sano jyrkästi ei romansseillekaan, mutta olen päätynyt tekstiin itsesuojelun kannalta. Haluan tutustua toiseen ilman pariutumispaineita. Ehkä pelkään, että haavoitun, jos lähden treffeille ruusunpunaiset lasit päässä.

Tinderin lisäksi Anna käyttää Couchsurfing-sovelluksen hangout-toimintoa, jossa voi ilmoittaa muutamaksi tunniksi eteenpäin olevansa vapaa kahville, leffaan, tapahtumiin tai melkein mihin tahansa.

–  Olen saanut monia illallisdeittejä sitä kautta sekä paikallisten että muiden reppureissaajien kanssa. Vaikka en ole vielä kokenut romanttisia hetkiä, yksiäkään treffejä en ole joutunut katumaan – uusien ihmisten tapaaminen on hauskaa!

Japanissa Anna sopi illallistreffit tunnin varoitusajalla.

–  En ehtinyt hermoilla. Mies osoittautui mukavaksi ja jakoi intohimoni teehen. Hänellä oli myös oma teefarmi, joten opin paljon japanilaisesta teekulttuurista. Emme käyneet toisilla treffeillä, mutta olemme pitäneet yhteyttä somessa.

Anna kehottaakin lähtemään rohkeasti treffeille jo parin viestin jälkeen. Uudessa paikassa kannattaa myös lyödä kaksi kärpästä sopimalla kävelytreffit. Mikä sen parempaa kuin tutustua uuteen kohteeseen paikallisoppaan avulla!

3. …mutta toisella voi olla eri ajatukset

Ei kiitos poikaystävää, mutta muuta miespuolista seuraa, kavereita ja ehkä bisneskontakteja. Tämä oli juuri eronneen Lotan toiveena, kun hän avasi Tinderin muutettuaan Lontooseen. Heti samana iltana alkoi tulla viestejä: ”Kiva hymy!”, ”Tänään bisselle?”

William erottui matcheistä. Hänellä ei ollut profiilikuvaa, mutta muita taiteellisia kuvia. Hän työskenteli samalla luovalla alalla ja vaikutti mukavalta. Hän myös kertoi pystyvänsä auttamaan Lottaa tämän työprojektissa.

Kun Lotta saapui treffipaikalle, miestä ei näkynyt missään. Sitten puhelin soi ja miesääni kysyi, mitä Lotalla oli päällä.

–  Tuli todella outo viba. Kun mies sitten ilmestyi nurkan takaa, hän oli selvästi vanhempi kuin oli kertonut.

Treffeillä juteltiin vain työasioita, ja mies lupasi auttaa Lotan työprojektissa. Mutta tapaaminen sai uuden käänteen jo samana iltana.

–  William lähetti minulle pitkän kirjoituksen otsikolla ”Sielunkumppanit”. Vastasin viestiin ”kiinnostava juttu”, josta hän päätteli, etten tuntenut ihan samoin. Toisia treffejä ei tullut.

4. Profiili ei ole koko totuus

Tinderin kuvatarjonta maailmalla on usein hyvinkin erilaista kotimaahan verrattuna. Suomessa ei ole tavatonta, että mies poseeraa olutpullon kanssa tai esittelee sixpackiaan. Aasiassa kuvaetiketti on toinen.

– Singaporessa, Kuala Lumpurissa ja Hongkongissa miehet poseeraavat puku päällä tarkkaan harkitussa asennossa. Aluksi se toi paineita itselleni ja hylkäsin pukumiehet. Sitten tajusin, että se on paikan tyyli ja kertoo siitä, että mies pitää huolta itsestään, Anna kertoo.

Balilla taas miesten profiileista löytyy paljon kuvia heistä ja heidän perheestään, mutta sanalliset kuvailut ovat jääneet vähemmälle. Jos miehellä ei ole profiilitekstiä, Anna pyyhkäisee hänet yleensä vasemmalle. Mutta Balilla hän teki poikkeuksen sääntöön.

–  Päätin lähteä treffeille lähiravintolan kokin kanssa, jonka olin nähnyt livenä aiemmin. Onneksi menin, sillä ilta oli mukava ja tyyppi superhauska!

5. Huomioi kulttuurierot

Lotta ja Anna ovat yhtä mieltä siitä, että ulkomaalaiset miehet ovat keskimäärin suomalaisia kohteliaampia.

–  Pienet jutut, kuten oven avaaminen ja tuolin ojentaminen ovat jääneet mieleen, Anna sanoo.

Suomessa treffit sovitaan usein baariin, mutta esimerkiksi Aasiassa alkoholi kuuluu vain harvoin ensitreffeille. Annan mukaan vesilinja on toimivin ja yleisin käytäntö Aasiassa.

Intiassa, Indonesiassa ja Sri Lankassa Tinder-treffit länsimaalaisen naisen kanssa mielletään usein lupaukseksi seksistä ja vakavasta suhteesta. Näissä maissa Anna on sopinut treffit aina julkiselle paikalle ja kertonut jollekin paikalliselle olevansa treffeillä.

Intiassa Annan sovellus täyttyi Super-tykkäyksistä, joiden antajat erottuvat kuvavirrasta. Sri Lankassa hän taas latasi maksullisen premium-version Tinder Goldin, jossa näkee heti, kuka on tykännyt.

–  Heti aamulla puhelin piippasi viestejä: tykkääjiä tuli yhdessä yössä parhaimmillaan sata!

Balilla Anna kohtasi erikoisempia haasteita. Pitkään sinkkuna olleilla miehillä oli niin kiire pariutua, että he ehdottivat vanhempiensa tapaamista jo ensitreffeillä.

–  Niin suuria tunteita en ole vielä kokenut, että haluaisin saman tien treffeille wanna-be-appivanhempien kanssa, Anna nauraa.

6. Muutakin kuin reissurakkautta

Lontoossa moni kertoi Lotalle haluavansa parisuhdetta, mutta viestittelyn jälkeen totuus paljastui: mies tahtoikin vain seksiä. Onneksi poikkeuksiakin löytyi, ja muutaman epäonnisen kokemuksen jälkeen alkoi tapahtua.

–  Mies kommentoi kuvaani ’Tykkäätkö ruuasta?’, johon vastasin ’Rakastan ruokaa!’ Pitkän viestittelyn jälkeen hän kutsui minut illalliselle.

”Vaikka romanttiset kemiat eivät kohtaisikaan, jokaisesta kohtaamisesta oppii jotain.”

Ensitreffeistä lähtien oli selvää, että suhteessa oli sekä kaveruutta että vetovoimaa. Lopulta vetovoima voitti, ja nyt pariskunta asuu Suomessa.

– Ehkä kaikki etsivät Tinderissäkin pohjimmiltaan jotain enemmän, Lotta uskoo.

Naiset toivoisivat, että palvelussa voisi paremmin rajata haluamaansa seuraa – oli se sitten bisneskontakteja, koiraihmisiä, illallisdeittejä tai seksiseuraa.

Ja oli treffit reissussa sovittu Tinderin kautta tai livenä, niille kannattaa ehdottomasti lähteä.

–  Ihmiset tekevät reissun. Vaikka romanttiset kemiat eivät kohtaisikaan, jokaisesta kohtaamisesta oppii jotain – itsestään, toisesta tai paikallisesta kulttuurista, Anna sanoo.

Väestöliiton psykoterapeutti Heli Vaaranen muistuttaa, ettei Tinderissä voi räätälöidä itselleen sopivaa lomaromanssia.

–  Kyseessä on aina kaksi ihmistä, joilla on oma tahto. Vasta sitten, jos kahden ihmisen tahto kohtaa, jotain voi tapahtua.

–  Somedeittailu on hyvin seksualisoitunutta ja flirttailevaa. Vakavasti liikkeellä oleva voi tulla antaneeksi itsestään ja toiveistaan väärän kuvan. Ihmisillä on yhä samat toiveet kuin ennenkin: pitkä, pysyvä parisuhde ja rakkaus.

Vaaranen kehottaa myös miettimään, kuinka paljon aikaansa haluaa kuluttaa nettideittailuun.

–  Some kannustaa rohkeaan kirjoitteluun, mutta siihen menee myös paljon aikaa ja vaivaa. Jos taas lähtee harrastamaan ja kohtaamaan ihmisiä tuttujen piirien ulkopuolelle, näkee heti, klikkaako juttu vai ei.

Jukka78

Lotta, 35, ja Anna, 40, löysivät ulkomailla Tinderistä jättiapajat: ”Yhdessä yössä sata tykkääjää”

Ruoho on aina tietysti vihreämpää aidan takana, aluksi. Kun teille pidetään ovea auki niin opetelkaa sanomaan kiitos tai edes hymyilemään. Ei ne hyvät tavat ole mikään miesten yksipuolinen velvollisuus. Näin täällä helsingissä, onneksi edes vanhemmat naiset ja ulkomaalaiset naiset vielä arvostavat hyviä käytöstapoja.
Lue kommentti