Välillä Maiju miettii, onko loppuelämän kestävää suhdetta mahdollista edes löytää. ”Pettymykset ovat tehneet kyynisemmäksi.” Kuva: Shutterstock
Välillä Maiju miettii, onko loppuelämän kestävää suhdetta mahdollista edes löytää. ”Pettymykset ovat tehneet kyynisemmäksi.” Kuva: Shutterstock

Jos tapaamisen sopiminen takkuaa, asialla saattaa olla saippuamies. Noin 60 eri tyypin kanssa treffaillut ikisinkku Maiju listaa Tinderistä tutut deittailijahahmot.

Keskivertotreffailijaksi itseään kuvaileva Maiju, 32, on käyttänyt Tinderiä siitä lähtien, kun sovellus tuli Suomeen. Hän on ollut sinkku kohta kuusi vuotta ja käynyt treffeillä noin 50–60 miehen kanssa.

Maiju tapaa kumppaniehdokkaita myös baarissa, mutta 90 prosenttia treffeistä sovitaan Tinderin kautta. Aktiivisimpina deittailuaikoina treffejä on ollut kahdet viikossa. Nykyään Maiju käy Tinder-treffeillä noin kerran kuussa.

Hän haluaisi löytää vakituisen parisuhteen. Siksi eniten vetoavat tyypit, jotka kertovat jo kuvauksessaan olevansa tositarkoituksella liikkeellä.

– Sellaisten tyyppien kuvat katson tosi tarkasti läpi, Maiju sanoo.

– Kriteerit eivät ole enää niin pinnallisia kuin nuorempana. Nyt tärkeintä on se, millainen persoona toinen on, mistä hän on kiinnostunut ja osaako hän kommunikoida ja ottaa muut huomioon.

Muunkinlaisia treffailijoita on vuosien varrella tullut vastaan. Tällaisiin tyyppeihin Maiju on Tinderissä törmännyt:

1. Vasta eronneet

Tunnusmerkit: uunituore ero, jatkuva eksästä puhuminen, laastarisuhteen kaipuu

Maijun kokemuksen mukaan harva vastaeronnut on heti valmis uuteen vakavaan suhteeseen. Siksi tuore ero on hänelle varma hälytysmerkki.

– Että tähän muurahaispesään en lähde, Maiju sanoo.

– Kun ihmiset nykyään eroavat, Tinderin lataaminen on ensimmäisten joukossa hoidettavien asioiden listalla. On paljon ihmisiä, jotka eivät ole vielä toipuneet edellisistä suhteistaan. He nuolevat vielä haavojaan, mutta silti on jo tarve päästä eteenpäin.

”Olisi kiva kuulla toiseltakin suoraan, jos ei kiinnosta.”

2. Saippuamiehet

Tunnusmerkit: pinnallinen keskustelu, tapaamisen välttely, katoamistemput

Nämä tyypit lipeävät otteesta kuin käsissä hioutunut palasaippua. Säästä juttelu onnistuu, mutta syvemmälle keskusteluissa ei päästä.

– Homma on alusta asti tosi vaikeaa. Viestitellessä miehestä ei saa mitään irti ja tapaamisen sopiminen on hankalaa. Itse olen tottunut puhumaan asioiden oikeilla nimillä. Olisi kiva kuulla toiseltakin suoraan, jos ei kiinnosta, Maiju sanoo.

3. Pelailijat

Tunnusmerkit: puhuvat muuta kuin tekevät

Maiju on kohdannut myös tyyppejä, joiden kanssa on ensin sovittu eksklusiivisesta tapailusta mutta jotka sitten tulevat kadulla toisen kainalossa vastaan.

– Se tuntuu tosi pahalta, Maiju sanoo.

– Monesti törmää sellaisiin miehiin, jotka ovat ulkoisesti täydellisiä. On kiva kämppä, hyvä tyyli ja työpaikka, mutta sielunelämä on köyhää. Voidaan kohdella toisia miten huvittaa. En tee mitään ihmisellä, joka ei osaa arvostaa muita.

”En tee mitään ihmisellä, joka ei osaa arvostaa muita.”

4. Sitoutumiskammoiset

Tunnusmerkit: jäätyminen vakiintumishaaveista puhuttaessa, äkillinen yhteydenpidon katkaiseminen

Sitoutumiskammoisten kanssa juttu luistaa alussa oikein luontevasti, mutta kun aletaan puhua tulevaisuudesta, vakiintumisesta tai lapsihaaveista, homma menee vaikeaksi ja yhteydenpito katkeaa.

Maijukaan ei halua puhua tulevaisuudesta heti ensimmäisillä treffeillä, mutta hänestä haaveet on nostettava esiin melko varhaisessa vaiheessa.

– Puheet perheen perustamisesta ja naimisiinmenosta ovat vakavia, mutta tärkeitä. Välillä olen päätynyt tilanteeseen, jossa näistä ei ole puhuttu ja myöhemmin on käynyt ilmi, ettei toinen halua ikinä lapsia. Jutun lopettaminen on vaikeaa, kun tunteita on jo pelissä.

Välillä vastaan tulee täydellisiä katoamistemppuja.

– Välillä joku vain katoaa johonkin myyränkoloon, eikä vastaa enää viesteihin. En tiedä, johtuuko se Tinderistä. On niin helppo vaihtaa seuraavaan. Ei ole pakko koskaan kohdata niitä ihmisiä.

Maiju ei ymmärrä, miksi joidenkin on niin vaikeaa sanoa suoraan, jos yhteydenpito ei enää kiinnosta.

– Se tuntuu turhauttavalta ja loukkaavalta. Enkö ole edes yhden tekstiviestin arvoinen?

– Moni voi ajatella, ettei halua loukata toista. Mutta enemmän loukkaa se, että on vain hiljaa.

”Haenko jotain, mitä ei ole olemassakaan?”

5. Lääppijät

Tunnusmerkit: tarve päästä saman tien iholle

Maiju myöntää, että on itsekin joskus sitoutumiskammoinen. Varsinkin silloin, kun vastaan tulee tyyppi, joka osoittaa kiinnostuksensa hyvin suoraan ja pyrkii heti iholle. Haluaa halailla, pussailla ja koskettaa.

– Silloin tulee se pakoreaktio, Maiju sanoo.

– Olen elänyt sinkkuna niin monta vuotta, että olen miettinyt, miten tähän kuvioon kukaan edes sopisi. Olenko itse liian valikoiva? Haenko jotain, mitä ei ole olemassakaan?

Välillä Maiju kyllästyy ja poistaa sovelluksen pariksi kuukaudeksi.

– Pettymykset ovat tehneet kyynisemmäksi. Välillä tulee epäilyksen hetkiä ja tuntuu, että en koskaan tapaa ketään.

Toivoa antavat jutut, jotka päättyvät hyvässä hengessä. Tapailun lopettamisen syistä keskustellaan yhdessä ja toiselle kerrotaan myös, mitä hyvää hänessä on.

– Valaa uskoa tulevaan, kun toinen sanoo, että olet huipputyyppi ja joku sinut vielä nappaa.

Maijun nimi on muutettu.

Teininä moni asia on vähän vaikeaa – ja varsinkin noloa!

Ei ole helppoa olla teini-ikäinen. Juuri tuossa iässä kulmat kurtistuvat ja silmät muljahtelevat keskimääräistä herkemmin. Ja hyvin usein näiden eleiden kohteina ovat omat vanhemmat, joita hävetään.

Silmien pyörittely omille vanhemmille ei ole kuitenkaan merkki epäkypsyydestä. Psykologi Lisa Damour on kertonut The New York Timesissa, että kyseessä on normaali kehitysvaihe, jolla pyritään ilmaisemaan itsenäisyyttä. Myös psykologi Heli Heiskanen on todennut Ylellä saman.

– Teinin on tarkoituskin itsenäistyä ja erottautua vanhemmista, ja se korostaa vanhempien kritisointia. Kun halutaan olla kavereiden silmissä mahdollisimman cooleja ja hyväksyttyjä, niin kaikki poikkeava on hävettävää, Heiskanen on kertonut sivustolle.

”Supernoloa, kun äitini kyseli kaverini kuullen, ovatko minulta tamponit loppu.”

Pyysimme kaksi-, kolme- ja nelikymppisiä muistelemaan, mikä heitä hävetti teini-ikäisinä. Näin he kertoivat:

1. Nolot jutut

”Äidilläni on mutkaton asenne erilaisiin ruumiintoimintoihin. Teininä oli supernoloa, kun hän kyseli iloisesti kaverini kuullen, ovatko minulta tamponit loppu. Hän oli juuri lähdössä kauppaan ja teki ostoslistaa.” Suski, 36

”Kaikkein nolointa oli, kun olimme koko perhe ensimmäistä kertaa Lontoossa lomalla. Olin itse tuolloin 13-vuotias. Kiersimme kaupunkia turistibussilla. Piccadilly Circuksen kohdalla isä kysyi oppaalta isoon ääneen, miten tuonne sirkukseen voi ostaa lippuja.” Jonna, 41

”Isä pärähti aina paikalle kertomaan todella luokattomia – ja pahimmillaan pikkutuhmia vitsejään.”

”Kokoonnuimme teineinä tyttöporukalla usein meille kotiin, minun huoneeseeni, Manhattan-sipsikulhon ympärille. Aina jossain kohtaa isäni pärähti huoneeseen kutsumatta ja alkoi kertoa luokattomia – ja pahimmillaan pikkutuhmia – vitsejään. Ystävieni mielestä isä juttuineen oli tosi hauska. Itse muistan ajatelleeni, miten hullu ja nolo hän on. Muistelemme tyttöjen kanssa näitä kertoja edelleen. Isäni kertoo yhä vitsejään. Nykyään joku jutuista saattaa jopa naurattaa.” Reetta, 37

2. Halaaminen

”Isäni halusi aina halata joka aamu koulun pihalla. Ja siis vielä lukioiässä. Oli jotenkin kauhean noloa teinin mielestä. Nyt jälkikäteen se on aika suloista.” Johanna, 42

”Isä halusi tehdä poikakavereille selväksi, miten hänen tyttäriään kohdellaan.”

3. Puhuttelut

”Isäni piti puhutteluja poikakavereille keittiön pöydän ääressä. Halusi tehdä selväksi, miten hänen tyttäriään kohdellaan. Itse istuin omassa huoneessa korvat punaisina ja halusin kadota maan päältä.” Jaana, 42

4. Samassa paikassa näyttäytyminen

”Jossain vaiheessa teini-ikää häpesin erityisesti mutsia niin paljon, etten voinut mennä hänen kanssaan samaa matkaa bussilla kaupungille, jos joku tuttu olisi vaikka nähnyt. Vanhempien läsnäolo erinäisissä tilanteissa sai aina pelkäämään, että nyt ne kaikki uudet tuttavuudet tajuaa, että olen ihan lapsi ja kiusallinen tyyppi. Jotain huijarisyndroomaan liittyvää siinä todennäköisesti oli.” Emilia, 25

”Tuli olo, että olen kuin joku lemmikki, jota esitellään.”

”Vaikka vanhemmissani ei aina ollut mitään sinänsä noloa, heidän kanssaan näyttäytyminen esimerkiksi kaupassa tai ravintolassa nolotti. Nolous siis ikään kuin aktivoitui ja muuttui tarttuvaksi julkisilla paikoilla. Minulla on nuoret vanhemmat, jotka yleensä osasivat käyttäytyä. Isovanhemmilla, jotka hekin tosin ovat suhteellisen nuoret, sen sijaan oli välillä vaikeuksia. Pahinta oli, kun menimme ekaa kertaa isovanhempien kanssa Mäkkäriin ja he vaativat henkilökunnalta aterimia. Koulun coolit tyypit olivat tietysti paikalla, mikä oli aivan hirveää. Viivi, 26

”Äidilläni oli tapana jäädä suustaan kiinni kaupungilla joka toisen vastaantulijan kanssa. Eniten niissä tilanteissa hävetti se, että äiti aina esitteli minut kaikille tuttavuuksilleen 'meidän nuorimmaisena'. Tuli sellainen olo, että olen joku lemmikki, jota esitellään ihmisille, ja he sitten katsovat siinä, että miten olen kasvanut ja miten söpö olen. Niin noloa! Nykyään on maailman ihaninta, kun äiti esittelee minua tutuilleen – ymmärrän, että hän on minusta kertoessaan yleensä ennen kaikkea kauhean ylpeä.” Helmi, 25

”Joskus opettaisäni nukahti koetta valvoessaan.”

5. Ikä

”Hävetti, kun vanhempani olivat niin vanhoja, luokkakaverin mummo oli nuorempi kuin äitini. Lisäksi hävetti, kun isäni ei jättänyt minua autolla säällisen välimatkan päähän, vaan kurvasi koulun pihaan. Toki minulla oli erityisen paljon hävettävää siksi, koska vanhempani kyläkoulun opettajina kaikkine omituisuuksineen olivat päivästä toiseen kavereiden tarkkailtavina. Joskus isä nukahti koetta valvoessaan.” Ärrä, 41

”Kaikista nolointa oli, kun isä hankki nahkarotsin.”

6. Olemus / vaatteet ja alastomuus

”Minua hävetti se, että vanhempani eivät olleet yhtään ”cooleja”. He ovat ihan sellaisia tavallisia tyyppejä, työssäkäyviä ihmisiä, joiden juuret ovat maaseudulla. Tykkäävät hiihtää, käydä mökillä ja katsoa lauantai-iltana telkkaria. Itse olisin halunnut olla tietenkin äärimmäisen cool kaupunkilainen. Olisin halunnut matkustella, mutta me menimme aina mökille. Kerran kävimme Kanarialla – sekin tuntui nololta ja kliseiseltä, vaikka matka olikin ihan todella hauska.” Linda, 24

”Isäni patsasteli kotona alasti suihkun jälkeen, vaikka olisi ollut kavereita.”

”Isäni patsasteli kotona alasti suihkun jälkeen, vaikka olisi ollut kavereita kylässä. Kyllä hävetti.” Ärrä, 41

”Vanhempani pukeutuivat nolosti. Olisin kovasti halunnut, että he olisivat tyylikkäitä ja trendikkäitä, mutta sellaisia tavallisia pulliaisia he vain aina olivat. Kaikista nolointa oli, kun isä hankki nahkarotsin. Se oli meganolo.” Elina, 25

7. Oudot tavat

”Isäni on fanaattinen penkkiurheilija, jolle mieluisia lajeja ovat erityisesti hiihto ja mäkihyppy. Teininä en voinut kutsua kavereita kylään olympialaisten tai muiden urheilukisojen aikaan, koska isä kannusti suomalaisia niin kovaan ääneen, että talo tärisi. Supernoloa. Vieläkin välttelen vanhempieni kotia suurten urheilujuhlien aikaan.” Mari, 40

”Mielestäni oli noloa, että junalla työmatkaa tekevä äitini käveli töistä lähtiessään aseman laiturilla mahdollisimman pitkälle, jotta pystyi hyppäämään junan ekaan vaunuun välttääkseen siten kävelyä määränpäässä. Nykyään teen itse samoin.” Viivi, 26

 

Kysely

Häpesitkö sinä vanhempiasi teininä?

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski.