Sisko tai veli on monelle yksi elämän läheisimmistä ihmisistä – ja samalla se, joka ottaa päähän eniten.

Kysyimme lukijoilta, mikä sisaruksissa repii hermoja. Tällaisia vastauksia saimme:

Vanhemmat aina lellivät muita

Usein aikuisten sisarusten ristiriidat juontavat juurensa lapsuudesta. Vanhemmat ovat esimerkiksi kohdelleet sisaruksia epäreilusti: säännöt vaihtelivat, toinen pääsi helpommalla, omaa ääntä ei saanut kuuluviin.

”Meitä on kolme sisarusta, ja olen esikoinen. Siskoni olivat vanhempiemme lellikkejä, jotka saivat usein haluamansa. He myös kerskailivat sillä minulle ja tekevät sitä vielä aikuisenakin, tosin fiksummin.

Lapsena tunsin olevani huonompi, koska jäin 'vähemmälle'. Se vihastutti, vaikka sain yhtä paljon rakkautta ja minuakin muistettiin jouluina ja syntymäpäivinä.

Sisarukseni varmaan ajattelevat, että olen itsenäinen ja tulen toimeen omillani. Se johtuu siitä, etten koskaan tottunut siihen, että vanhemmilta saa kaiken.” esikoinen, 26

Esikoisen, keskimmäisen tai nuorimmaisen osa

Moni ajattelee, että kohtelu liittyy omaan ikään ja asemaan sisarussarjassa. Esikoinen saattaa tuntea, että vanhemmat vaativat nuoremmilta sisaruksilta vähemmän. Keskimmäinen taas voi pitää itseään väliinputoajana. Nuorimmainen puolestaan saattaa ajatella, että muut kiusaavat tai eivät ota vakavasti.

”Olen ollut aina se, jota ärsytetään tahallaan, koska olen nuorin.” senuorin, 15

”Keskimmäisenä olen jäänyt ja jättäytynyt taka-alalle.”

Usein sisaruksilla on perheessä omat roolinsa. Ne saattavat perustua ikään, ja moni ajattelee, että vanhemmat pitävät niitä yllä.

”Keskimmäisenä olen jäänyt ja jättäytynyt taka-alalle ja ja ehkä jäänyt välillä ilman huomiota. Pikkusiskoa on paapottu, mutta välillä kohdeltu 'vauvana' eikä otettu tosissaan. Isosisko taas on äärimmäisen vahva ja hallitseva persoona.

Vieläkin koen, että mielipiteeni jäävät varjoon, etenkin isosiskoni kanssa. Tunnen edelleen välillä olevani alempiarvoinen, vaikka olen kasvanut ja omanarvontuntoni on kohentunut. Silti kuulen korvissani haukkumasanat, joilla siskoni kutsui lapsena minua toistuvasti: läski, tyhmä...

”Nuorempana katsoi isosiskoa ylöspäin, ja sanat todella sattuivat.”

Nuorempana katsoi isosiskoa ylöspäin, ja sanat todella sattuivat. Nyt ymmärrän, että siskoni oli silloin teini-ikäinen eikä ehkä ajatellut kaikkea loppuun asti. Pikkusiskolleni olen katkera siitä, että halusin monesti viettää aikaa hänen kanssaan, mutta hänen poikaystävänsä tai kaverinsa tuli käymään ja jäin ilman seuraa, vaikka olimme sopineet tekevämme jotain yhdessä.

Näen molempia siskoja lähes viikoittain. Asumme onneksi lähekkäin, ja isosiskon kaksi pientä poikaa ovat äärettömän rakkaita minulle.

Tiukoissa paikoissa olemme tukeneet toisiamme. Aina olen voinut soittaa kummallekin ja pyytää neuvoa tai vain puhua.” Tiikeri, 27

Arvot ajavat erilleen

Perhettään ei voi valita, mutta aikuisena siitä voi ottaa etäisyyttä esimerkiksi erilaisten elämänarvojen vuoksi. Joskus ristiriidat ovat niin pahoja, että aikuisena ei halua enää olla tekemisissä sisaren kanssa.

”Veljeni on lapsesta lähtien ajatellut vain itseään. Lapsena hän esitti toinen toistaan isompia vaatimuksia vanhemmillemme. Jos vanhemmat yrittivät vastustaa, hän uhkaili esimerkiksi harrastuksien lopettamisella. Isä ja äiti luopuivat paljolti omista tarpeistaan, kuten terveydenhuolto- ja vaatemenoista, kun tuhlaajapoika on ollut aina vaatimassa lisää.

Veljeäni on selvästi kaivertanut minun ja isän läheinen suhde. Hän on jotenkin traumatisoitunut siitä, ettei viettänyt aikaa isän kanssa. Isän kuoleman jälkeen hän on yrittänyt uskotella itselleen ja muille, kuinka hyvät välit heillä oli. Todellisuudessa hän kävi tapaamassa isää vain silloin, kun tarvitsi rahaa.

Olisi ollut mukavaa elää perheyhteisössä, jossa ihmiset olisivat rehellisiä ja vilpittömiä ja ottaisivat muut huomioon. Onneksi saan nyt elää arvojani kunnioittavaa elämää oman perheeni kanssa.” Kiltti tyttö, 55

”Pikkuveli ei muista piesseensä minua imurinvarrella.”

”Pikkuveli ei muista lapsuudesta esimerkiksi piesseensä minua imurinvarrella, repineensä minua hiuksista tai pilkanneen minua julkisesti.

Veljeni sai aina kaiken, mitä halusi. Minulla on edelleen aikuisenakin kotiintuloajat, kun olen porukoilla kylässä. Pikkuveljellä ei ole koskaan ollut sellaisia, ja hän käyttäytyy edelleen kuin lellipentu.

Hänen tarpeensa menevät edelleen minun asioideni edelle. Hän oli ja on edelleen äidillemme rakkaampi lapsi, ja saan edelleen tuta sen joka päivä.

Hän on sovinisti: hänen mielestään naiset eivät osaa mitään ja jos naisen laittaa päätöksiä tekemään, niin kaikki menee perseelleen. Kuulemma Suomen hallituskin menee koko ajan huonompaan suuntaan, kun sinne otetaan enemmän naisia. En jaksa kuunnella moista naisvihaa. Miksi olisimme väleissä, kerta naiset eivät ole mitään?” Pikkukylän karkuri, 27

Kateus kaivertaa välejä

Usein kateus liittyy siihen, miten vanhemmat kohtelevat, mutta se voi herätä vaikkapa toisen ihmissuhteista tai menestyksestä koulussa tai työelämässä.

”Siskoni on kadehtinut vuosien varrella lähes kaikkea minun elämässäni. Itse kadehdin nuorempana sisareni ykkösasemaa.

Emme ole läheisiä. En halua, että sisareni kertoo kaiken elämästäni vanhemmillemme ja vääristelee totuutta.” Satu, 42

”Olin lapsena kateellinen molemmille siskoilleni, sillä he olivat suosittuja koulussa ja heillä oli paljon kavereita. Olin hiljainen ja ujo, ja minulla oli vain muutama hyvä ystävä.” Tiikeri, 27

Vanhemmat vertailivat

Sisarusten vertailu toisiinsa kasvattaa usein kuilua heidän välillään.

”Siskoni on minua kaksi vuotta nuorempi. Hän oli rasittava roikkuja, joka luki salaa päiväkirjani. Aikuisena hänestä tuli pummikeiju, joka olettaa, että varakkaampi isosisko kustantaa hänen ravintolapihvinsä ja leffailtansa. Kun en enää suostunut, hän syytti minua elämänsä pilaamisesta ja materialistiksi.

Siskoni on ollut aina kateellinen minulle. Vanhempamme vertailivat meitä koko ajan, mikä oli kohtuutonta ja törkeää. Olin koulussa parempi ja pääsin lopulta rahakkaampiin hommiin. Itse en laske ihmisen mittaa rahassa, mutta siskolleni se oli paha paikka. Hänellä on huono itsetunto, ja hän luulee siksi, että katson häntä alaspäin.

”Ei toista voi muuttaa, joten miksi pilata välejä sen takia?”

Kerran kännissä siskoni haukkui minut törkeämmin kuin kukaan, mielestäni aiheettomasti. Hän syytti minua omasta ahdingostaan.

Sekin on rakkautta, että hyväksyy toisen sellaisena kuin toinen on – olkoonkin ärsyttävä. Ei toista voi muuttaa, joten miksi pilata välejä sen takia? Mutta kyllä ristiriidat, erilaisuus ja kilpailu ovat erottaneet meitä.

Minulla on pitkä pinna, mutta kun luottamus menee, se on mennyttä. En voi enää lähentyä siskoni kanssa, koska pelkään, että pummimiskierre alkaa taas. Mieluummin pidän pientä välimatkaa, niin välit pysyvät parempina.” Tuikku, 41

Oliko toinen sittenkään lellikki?

Aikuisena saattaa ymmärtää, että lapsena koettu epäoikeudenmukaisuus on voinut olla suhteetonta.

”Pikkuveli sai monta 'get out of jail' -korttia vanhemmilta, vaikka kuinka tyri niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Itse elin kovassa kurissa ja suorituspaineiden alla enkä saanut ikinä kiitosta.

Saatoin lapsena olla kateellinen, jos hän sai vanhemmat ostamaan itselleen jotain kallista. Itse kuitenkin harrastin kahta eri lajia, joihin meni rutkasti rahaa, mutta ei sitä osannut lapsena suhteuttaa.

Näemme, kun vierailen kotipaikkakunnalla muutaman kerran vuodessa. Tunne- ja sukulaissiteemme on vahva, mutta emme ole muuten kovinkaan läheisiä.” Isosiskonen, 22

Sisaruus kestää ärsytyksen

Lapsena ja aikuisena päähän ottavat usein erilaiset asiat. Moni on myös valmis elämään ristiriitojen kanssa, koska perheessä on enemmän hyvää kuin huonoa.

”Lapsena ärsytti, kun siskot pakottivat istumaan keskellä autossa ja jos toinen sai jotain kivempaa. Ärsytti, kun piti ottaa pikkusisko leikkiin mukaan tai kun isosisko ei ottanut mukaan. Ärsytti, kun isi auttoi pikkusiskoja voittamaan peleissä. Ärsytti, kun isosisko sai katsoa telkkariohjelmia, joita ei itse saanut. Ärsytti, kun toinen ärsytti tahallaan.

Aikuisena ärsyttää, jos siskot ei auta äitiä tai isää, kun nämä tarvitsisivat apua. Ärsyttää, jos on tärkeä juttu ja jompikumpi ei pääse paikalle. Ärsyttää, jos toinen yrittää neuvoa, vaikka ei tarvitsisi neuvoa tai haluaisi vain velloa.

Välillä toisen onnesta saattaa kateus kirpaista. Jos sisarus menestyy tai onnistuu, tuntuu kuitenkin, että osa ilosta on omaa.

Näemme edelleen päivittäin, ja siskoni ovat parhaat ystäväni.” Mirkku, 26

Vierailija

Lelliminen, kateus, vertailu... 9 tarinaa siitä, kuinka sisarus ottaa päähän

Tuosta puuttui kokonaan se kuinka poikalapsia arvostetaan enemmän. Etenkin jos esikoinen on poika. Tyttö on sitten se mitättömänpi ja tyhmä. Poika nostetaan jalustalle. Itse katkaisin välit vanhempiini kun jatkoivat tätä perinnettä lapsissani. En halunut että lapseni kokee samaa vähättelyä ja eriarvoitusta kuin minä aikoinaan
Lue kommentti

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Väsynyt

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Joo, jokainen on varmasti joskus energiasyöppö, ja syitä on monia. On sydämetöntä hylätä elämässään kovia aikoja elävä, esimerkiksi vakavasti sairas tai masentunut ihminen. Mutta sitten tuleekin mutta: entä jos joku ystävistä on aina pahassa jamassa? Jos pitää aina, siis oikeasti vuodesta toiseen, jaksaa kuunnella ja olla tukena, milloin mistäkin syystä? Ensin on nuoruusiässä vaikeaa ja ahdistavaa, sitten kumppanit pettävät ja jättävät, tulee keskenmenoja, irtisanomisia, sairauksia. Koko elämä...
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”