"Armoa, nyt tauko sun elämästäs!" Kuva: Colourbox
"Armoa, nyt tauko sun elämästäs!" Kuva: Colourbox

Hanki lapsi. Älä eroa. Älä ainakaan irtisanoudu! Asiantuntija kertoo, miksi normikaavasta poikkeavat elämäntavat aiheuttavat väheksyntää, arvostelua ja jopa raivoa.

Mieskollega sanoo sen suoraan: ”Tosi vaikea ymmärtää, että nainen ei halua lasta. Olisimme vaimoni kanssa varmaan eronneet, jos meillä ei olisi poikaa.”

Myös tuttavanaisella on vaikeuksia käsittää vapaaehtoista lapsettomuuttani: ”Ethän ole yhtään epäempaattinen ja kylmä ihminen. Sinusta tulisi hyvä äiti. Oma elämäni tuntuisi ihan merkityksettömältä ilman lapsia.”

Eivät he varmasti pahantahtoisia ole, vilpittömiä moukkia vain tivatessaan perusteluja. Heidän on yksinkertaisesti mahdoton ymmärtää, miksi joku haluaa elää eri tavalla kuin he – elämää, joka heistä tuntuu merkityksettömältä. Ehkä he säälivät minua, kun en ymmärrä parastani.

Netin keskustelupalstalla tuntemattomat sen sijaan hyökkäävät raivoisasti kaltaisteni kimppuun: ”Olet vain itsekeskeinen kusipää!” Aivan kuin henkilökohtainen ratkaisuni uhkaisi hänen idylliään. Nainen, 39.

Vaikka ihmisillä on periaatteessa mahdollisuus olla nyt yksilöllisempiä kuin koskaan aikaisemmin, meihin pätevät tietyt, tiukat odotukset.

Miksi elämänvalintamme aiheuttavat muissa niin voimakkaita reaktioita?

Älä riko kaavaa

Perinteinen kaava on tuttu: avioliitto, kaksi lasta, vakituinen työpaikka, omakotitalo ja auto. Kun tutkija Erja Laakkonen haastatteli aikuisuutta käsittelevään väitöskirjaansa kolmikymppisiä naisia, kävi ilmi, että lähes kaikki heistä vertasivat elämänkulkuaan tähän klassiseen litaniaan.

– Kaikesta yksilöllistymispuheesta huolimatta meillä elää vahvasti käsitys normiaikuisuudesta, Laakkonen sanoo.

"Kaikesta yksilöllistymispuheesta huolimatta meillä elää vahvasti käsitys normiaikuisuudesta."

– Se on keinotekoinen kiiltokuva, johon kuuluvat edelleen tutut asiat: se, että ihminen valitsee alansa, saa vakityön, löytää kumppanin ja saa lapsia. Vaikka on epätodennäköistä, että elämä menee mallin mukaan, käsitys on mielessämme elinvoimainen.

Laakkonen huomasi tutkimusta tehdessään, että monet naiset suhtautuivat perinteiseen malliin ristiriitaisesti. Vaikka naiset ajattelivat tuttujen vakiintumisen merkkien kuuluvan aikuisuuteen, he myös kyseenalaistivat kaavan.

– Naisille oli tärkeää kokea elävänsä omanlaista aikuisuutta. Nainen saattoi esimerkiksi sanoa, että ”aikuinen voi olla ilman lapsia”. Samalla lause kuitenkin kertoo siitä, että on olemassa kulttuurinen malli, jossa perheen perustaminen kuuluu aikuisuuteen.

Jo sana ”lapsettomuus” on paljastava. Ihmiselle, joka päättää olla hankkimatta lapsia, ei ole omaa sanaa. Lapseton ihminen määritellään sen kautta, mitä häneltä puuttuu, ei sen kautta, mitä hänellä on. Lasten hankkiminen on yhä perustila, lapsettomuus poikkeus, vaikka nykyisin arviolta neljäsosa naisista ei saa tai halua lapsia.

Lasten hankkiminen on yhä perustila, lapsettomuus poikkeus, vaikka nykyisin arviolta neljäsosa naisista ei saa tai halua lapsia.

Mutta niin kauan kuin lapsettomuus nähdään valintana ja lasten hankkiminen itsestäänselvyytenä, lapsettomuutta joutuu perustelemaan. Sama pätee muihinkin klassisiin vakiintumisen merkkeihin. Tietyn pisteen jälkeen ihminen joutuu selittelemään sitä, miksei hän ole edennyt urallaan tai haalinut omaisuutta. Niinhän kaikki järkevät ihmiset tekevät!

Lisääntyminen – tai lähinnä lisääntymättä jättäminen – on kuitenkin elämänvalinnoista se, joka herättää ulkopuolisissa eniten tunteita. Moni vapaaehtoisesti lapseton joutuu todistelemaan olevansa tavallinen tyyppi, ei kylmä uranainen tai jämähtänyt ikisinkku. ”Kyllä sinä muutat mielesi, kun löydät miehen”, hänelle sanotaan.

Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry:n tiedottaja Maria Ronkainen kertoo, että yhdistyksen jäseniä yritetään toistuvasti käännyttää.

– Naisen syliin saatetaan nostaa väkisin lapsi, tai häneltä pyydetään aggressiivisesti perusteluita lapsettomuudelle, Ronkainen kuvailee.

Mutta helpolla eivät pääse sinkut tai eronneetkaan. Sinkkua paritetaan milloin ensimmäiselle vastaantulijalle, milloin häneltä tivataan, miksi kukaan ei kelpaa. Eronnut puolestaan joutuu kuuntelemaan paheksuntaa siitä, miksi pariskunnat luovuttavat nykyisin niin helposti.

Pahinta onkin erehtyä menemään janalla taaksepäin. Parisuhde ja vakityöpaikka ovat saavutettuja etuja, joista kuuluu pitää kiinni.

He ovat vain kateellisia

Arvostelijat ovat kateellisia ja heillä on huono itsetunto. Niin someraivo tai ikävät kuittailut on helppo tulkita.

Psyykkisen hyvinvoinnin keskuksessa Kompissa työskentelevä psykologi, psykoterapeutti Thea Strandholm allekirjoittaa tulkinnan, mutta vain osittain.

– Arvottomuuden tunne voi selittää arvostelutaipumusta, sillä arvosteleminen voi saada tuntemaan itsensä paremmaksi.

"Arvottomuuden tunne voi selittää arvostelutaipumusta, sillä arvosteleminen voi saada tuntemaan itsensä paremmaksi."

Usein syy typerille töksäytyksille voi kuitenkin olla yksinkertaisempi.

– Jotta arkea voi hallita kaiken informaation keskellä, ihminen joutuu tekemään nopeita johtopäätöksiä, Strandholm selittää.

Ihmisen mieli toimii usein automaattiohjauksella, ja siksi meillä on taipumus tehdä muiden käyttäytymisestä nopeita tulkintoja. Esimerkiksi näin: Kaveri ei halua lapsia, hän ei siis halua huolehtia muista. Toisin sanottuna hän on itsekäs. Kaveri ei halua ostaa asuntoa, hän ei siis halua säästää. Toisin sanottuna hän on vastuuton tuhlari.

Pikatulkinnan tehnyt ei tule ajatelleeksi, että esimerkiksi lapsettomuus saatetaan valita juuri päinvastaisesta syystä; ylikansoitettu maailma ei tarvitse lisää ihmisiä.

Arvostelua selittää sekin, että erilaisia valintoja tekevät ihmiset eroavat myös temperamenteiltaan. Tutkimusten mukaan esimerkiksi lapsettomat kaipaavat enemmän vapautta, perheelliset taas turvaa. Toiselle perheen lauantaisaunavuoro on haavekuva, toiselle painajainen. Ihminen ei välttämättä pysty käsittämään, että joku nauttii täysin erilaisista asioista kuin itse.

Moni perheellinen julistaa lisääntymisen ilosanomaa vain siksi, ettei hän halua kenenkään menettävän mahdollisuutta onneen. Käännyttäjä ei tule ajatelleeksi, ettei lapsettoman elämästä puutu mitään. Hänen elämässään etusijalla saattaa olla vaikkapa parisuhde, toisten auttaminen, politiikka tai harrastukset.

Sama pätee kauhisteluun, jota eroavat tai päivätyöstä hyppäävät saavat osakseen. Turvallisuushakuisen toimistoihmisen tai nuorena naimisiin menneen voi olla mahdotonta käsittää, että joku toinen voi nauttia elämästä, johon kuuluvat vaihtuvat tulot ja kumppanit. Ystävää ei tee mieli usuttaa hyppäämään oravanpyörästä, jos ajatus tuntuu itsestä benjihypyltä ilman turvaköyttä.

On helpompaa sinnitellä puuduttavassa suhteessa, jos eroaminen ei tunnu edes vaihtoehdolta.

Joskus arvostelu kertoo alitajuisesta pelosta. On helpompaa sinnitellä puuduttavassa suhteessa, jos eroaminen ei tunnu edes vaihtoehdolta. Kun kaveripariskunnat eroavat, alkaa omaa onnellisuuttaan pohtimaan aivan uudella tavalla.

Hämmästyin, kuinka voimakkaita reaktioita eroni aiheutti. Suurin osa oli aidosti surullisia puolestani – jopa surullisempia kuin minä itse. ”Miettisit vielä”, monet sanoivat. ”Ei ole helppoa olla yksin eikä löytää uutta, hyvää suhdetta.”

Kun ihmettelin asiaa ystävälleni, tämä totesi: ”Kuullessaan erostasi ihmiset ajattelevat itseään. Ratkaisusi pakottaa heidät kysymään, ovatko he tyytyväisiä omassa parisuhteessaan.” Tajusin, kuinka parisuhdekeskeinen kulttuurimme on. Ihan kuin elämäni olisi vajaata ilman puolisoa. En suostu ajattelemaan niin. Nainen, 39.

Toisin silmin

Entä jos kyse onkin väärinkäsityksestä?

On totta, että perinteisestä kaavasta poikkeavat joutuvat kuuntelemaan asiattomia mielipiteitä. Yhtä totta on, että toisinaan kommentteja esitetään viattomasti silkasta ymmärtämisen halusta. Ne vain on helppo käsittää väärin.

– Jos jokin asia on latautunut, kommentit voi kuulla kriittisempinä kuin ne ovatkaan. Ihmisen huomio kohdistuu siihen, mikä on itselle ajankohtaista. Jos esimerkiksi tekee remonttia, katselee eri tiloissa materiaalivalintoja.

"Ihmisen huomio kohdistuu siihen, mikä on itselle ajankohtaista."

Siksi psykologi Thea Strandholmin ratkaisu vastakkainasetteluun on empatia. Mitä jos yrittäisimme katsoa maailmaa myös toistemme lähtökohdista?

Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaavasta poikkeava yrittää ymmärtää arvostelevilta vaikuttavia kommentteja. Ne voivat satuttaa, mutta usein kyselijä ei halua loukata tahallaan.

Perinteisen elämäntavan valinneelle empatia tarkoittaa yritystä ymmärtää erilaisuutta. Ihmiset nyt vain haluavat elämältään erilaisia asioita, ja sillä hyvä. Ei se ole sen kummempaa kuin se, että toiset haluavat lomailla Roomassa, toiset sumatralaisessa viidakossa.

Toimistotyöläisillä ja vapailla taiteilijoilla tai äideillä ja lapsettomilla on paljon yhteistä. Esimerkiksi se, että olemme tyttäriä, ystäviä, työkavereita, naapureita tai siskoja.

Ja tietenkin ihmisiä.

Erimielisyydet pitäisi käsitellä puhumalla, mutta välillä jotakuta saattaa lapsettaa.

Mykkäkoulu on varmaan kaikille tuttu jostain ihmissuhteesta. Mökötät ehkä itse tai tuskastut, kun joku muu menee mykäksi. Tiedetään: aikuisten tulisi käsitellä erimielisyydet puhumalla. Välillä riita kuitenkin kärjistyy niin, että jotakuta alkaa lapsettaa ja suut vedetään suppuun.

Mykkäkoulu on herättänyt Vauvan keskustelupalstalla kiivasta mielipiteenvaihtoa, ja kokosimme kommentoijien joukosta useimmin tavattavat mykkäkoululaiset.

1. Marttyyri

Marttyyri olettaa, että muut tietävät, miksi hän on hiljaa. Vaikka häneltä kysyttäisiin syytä, marttyyri ei vastaa.

”Mieheni ennätys on 10 päivää. Itkin ja anelin puhumaan, muttei puhua pukahtanut. En edes tiennyt, mistä oli suuttunut! Asutaan nykyään erillään, saa olla puhumatta rauhassa yksinäisinä iltoinaan.”

2. Turhautuja

Mykkäkoulu alkaa, kun turhautujalta loppuvat keinot. Turhautujasta tuntuu, että toinen sanaharkan osapuoli ei osaa riidellä.

”En tykkää tavastani itsekään, mutta kotoa tullutta epätervettä tapaa on vaikea kitkeä. Pikkuhiljaa opettelen tavasta pois, kohti kypsää ja aikuista keskustelemista. Minun on vain vaikea ilmaista itseäni vihaisena, kun en tykkää edes riitelystä. Kuitenkin, vaikka tämä tapa onkin varmasti helvetin ärsyttävä, niin on tämä kuitenkin ´parempi´ kuin se, että huudetaan kurkku suorana, ja tavarat lentelevät, tai jopa käydään käsiksi toiseen.” 

3. Tasapainoilija

Tasapainoilija on usein riitojen sovitteleva osapuoli. Välillä tuntuisi reilulta, että toinenkin joutuisi hyvittelemään käytöstään riitatilanteessa. Silloin tasapainoilija turvautuu mykkäkouluun.

”Mieluummin olen hiljaa kuin henkisesti hakkaan päätä seinään ja kuuntelen, kuinka mieleni pahoittamista vähätellään.”

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar.”

4. Mykkämaratonin mestari

Nyt puhutaan jo kovan luokan mykkäkoululaisesta. Hän voi venyttää vaitioloa jopa päivien tai yli viikon pituiseksi. Mykkäkoulu on kuitenkin henkistä väkivaltaa ja varsinkin pitkittyneenä todella raskasta sen kohteelle.

”Vanhempieni mykkäkoulu kesti vuosia. Siis yli 10 vuotta! Päättyi, kun toinen heistä pakkasi tavaransa. Minä valitsin miehen, joka osaa puhua.”

5. Puhelias

Mykkäkoulu tuntuu hyvältä idealta, mutta juttua riittää niin, että siinä pitäytyminen on hankalaa. Puhelias vaikenee alkuun, mutta alkaa aina jossain vaiheessa jutella, tahallaan tai vahingossa.

”Rehellisesti, olen ollut mykkäkoulussa alle tunnin. En pysty olemaan hiljaa.”

6. Väärän kohteen valinnut

Tämä hahmo saattaa mennä hiljaiseksi ja vetäytyä vaikka makuuhuoneeseen vähäksi aikaa. Yleensä tilanne päättyy siihen, että tyyppi palaa mykkäkoulun kohteen luo ihmetellen: ”Mikset tullut kysymään, mikä vaivaa?”

”Mun mies on mykkäillyt itseksekseen ties kuinka kauan, en vain ole huomannut, kun ei muutenkaan puhu.”

7. Ainainen riitelijä

Ainaisella riitelijällä on melkein aina jotain kränää jonkun kanssa, ja hän pitää lukua, kenelle ei milloinkin puhu. 

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar. Hänellä pitää aina olla jotain kähinää jonkun kanssa menossa, ja kun ei osaa tai pysty käsittelemään ja säätelemään tunteitaan, pitää mykkäkouluja. Kotona asuessani meillä oli kuukausia puhumattomuutta.”

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin.”

8. Katoaja

Sen lisäksi, että katoaja ei puhu, hän lähtee kokonaan menemään ovet paukkuen, eikä vastaa puheluihin tai viesteihin. Siinä on kääntöpuolensa. Hän voi vain toivoa, että joku on vielä odottamassa, kun katoaja päättää palata.

”Tajusin, että en muuten helvetissä mene enää takaisin kiukuttelevan miehen luo enkä ilmoita erostakaan, kun ei kerran ole asiaa voitu selvittää kuin aikuiset. Käytiin isän kans hakemassa mun kamat, ja muutin kotiin kunnes löysin uuden kämpän.”

9. Mykän vastarinnan harjoittaja

Mykän vastarinnan harjoittaja ei itse aloita mykkäkoulua, mutta jos hänelle ei puhuta, ei vastarintalainenkaan puhu. Syntyy pattitilanne.

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin. Olin kuin häntä ei olisikaan. Ei tullut syömään kun laitoin ruokaa, niinpä sitten jäin keittiöön istumaan ja lukemaan sanomalehteä. Tiskasin, puuhailin kaikenlaista kunnes ruoat jäähtyi ja laitoin ne jääkaappiin. Kun menin olohuoneeseen, hän livahti keittiöön etsimään ruokaa!”

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti