"Armoa, nyt tauko sun elämästäs!" Kuva: Colourbox
"Armoa, nyt tauko sun elämästäs!" Kuva: Colourbox

Hanki lapsi. Älä eroa. Älä ainakaan irtisanoudu! Asiantuntija kertoo, miksi normikaavasta poikkeavat elämäntavat aiheuttavat väheksyntää, arvostelua ja jopa raivoa.

Mieskollega sanoo sen suoraan: ”Tosi vaikea ymmärtää, että nainen ei halua lasta. Olisimme vaimoni kanssa varmaan eronneet, jos meillä ei olisi poikaa.”

Myös tuttavanaisella on vaikeuksia käsittää vapaaehtoista lapsettomuuttani: ”Ethän ole yhtään epäempaattinen ja kylmä ihminen. Sinusta tulisi hyvä äiti. Oma elämäni tuntuisi ihan merkityksettömältä ilman lapsia.”

Eivät he varmasti pahantahtoisia ole, vilpittömiä moukkia vain tivatessaan perusteluja. Heidän on yksinkertaisesti mahdoton ymmärtää, miksi joku haluaa elää eri tavalla kuin he – elämää, joka heistä tuntuu merkityksettömältä. Ehkä he säälivät minua, kun en ymmärrä parastani.

Netin keskustelupalstalla tuntemattomat sen sijaan hyökkäävät raivoisasti kaltaisteni kimppuun: ”Olet vain itsekeskeinen kusipää!” Aivan kuin henkilökohtainen ratkaisuni uhkaisi hänen idylliään. Nainen, 39.

Vaikka ihmisillä on periaatteessa mahdollisuus olla nyt yksilöllisempiä kuin koskaan aikaisemmin, meihin pätevät tietyt, tiukat odotukset.

Miksi elämänvalintamme aiheuttavat muissa niin voimakkaita reaktioita?

Älä riko kaavaa

Perinteinen kaava on tuttu: avioliitto, kaksi lasta, vakituinen työpaikka, omakotitalo ja auto. Kun tutkija Erja Laakkonen haastatteli aikuisuutta käsittelevään väitöskirjaansa kolmikymppisiä naisia, kävi ilmi, että lähes kaikki heistä vertasivat elämänkulkuaan tähän klassiseen litaniaan.

– Kaikesta yksilöllistymispuheesta huolimatta meillä elää vahvasti käsitys normiaikuisuudesta, Laakkonen sanoo.

"Kaikesta yksilöllistymispuheesta huolimatta meillä elää vahvasti käsitys normiaikuisuudesta."

– Se on keinotekoinen kiiltokuva, johon kuuluvat edelleen tutut asiat: se, että ihminen valitsee alansa, saa vakityön, löytää kumppanin ja saa lapsia. Vaikka on epätodennäköistä, että elämä menee mallin mukaan, käsitys on mielessämme elinvoimainen.

Laakkonen huomasi tutkimusta tehdessään, että monet naiset suhtautuivat perinteiseen malliin ristiriitaisesti. Vaikka naiset ajattelivat tuttujen vakiintumisen merkkien kuuluvan aikuisuuteen, he myös kyseenalaistivat kaavan.

– Naisille oli tärkeää kokea elävänsä omanlaista aikuisuutta. Nainen saattoi esimerkiksi sanoa, että ”aikuinen voi olla ilman lapsia”. Samalla lause kuitenkin kertoo siitä, että on olemassa kulttuurinen malli, jossa perheen perustaminen kuuluu aikuisuuteen.

Jo sana ”lapsettomuus” on paljastava. Ihmiselle, joka päättää olla hankkimatta lapsia, ei ole omaa sanaa. Lapseton ihminen määritellään sen kautta, mitä häneltä puuttuu, ei sen kautta, mitä hänellä on. Lasten hankkiminen on yhä perustila, lapsettomuus poikkeus, vaikka nykyisin arviolta neljäsosa naisista ei saa tai halua lapsia.

Lasten hankkiminen on yhä perustila, lapsettomuus poikkeus, vaikka nykyisin arviolta neljäsosa naisista ei saa tai halua lapsia.

Mutta niin kauan kuin lapsettomuus nähdään valintana ja lasten hankkiminen itsestäänselvyytenä, lapsettomuutta joutuu perustelemaan. Sama pätee muihinkin klassisiin vakiintumisen merkkeihin. Tietyn pisteen jälkeen ihminen joutuu selittelemään sitä, miksei hän ole edennyt urallaan tai haalinut omaisuutta. Niinhän kaikki järkevät ihmiset tekevät!

Lisääntyminen – tai lähinnä lisääntymättä jättäminen – on kuitenkin elämänvalinnoista se, joka herättää ulkopuolisissa eniten tunteita. Moni vapaaehtoisesti lapseton joutuu todistelemaan olevansa tavallinen tyyppi, ei kylmä uranainen tai jämähtänyt ikisinkku. ”Kyllä sinä muutat mielesi, kun löydät miehen”, hänelle sanotaan.

Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry:n tiedottaja Maria Ronkainen kertoo, että yhdistyksen jäseniä yritetään toistuvasti käännyttää.

– Naisen syliin saatetaan nostaa väkisin lapsi, tai häneltä pyydetään aggressiivisesti perusteluita lapsettomuudelle, Ronkainen kuvailee.

Mutta helpolla eivät pääse sinkut tai eronneetkaan. Sinkkua paritetaan milloin ensimmäiselle vastaantulijalle, milloin häneltä tivataan, miksi kukaan ei kelpaa. Eronnut puolestaan joutuu kuuntelemaan paheksuntaa siitä, miksi pariskunnat luovuttavat nykyisin niin helposti.

Pahinta onkin erehtyä menemään janalla taaksepäin. Parisuhde ja vakityöpaikka ovat saavutettuja etuja, joista kuuluu pitää kiinni.

He ovat vain kateellisia

Arvostelijat ovat kateellisia ja heillä on huono itsetunto. Niin someraivo tai ikävät kuittailut on helppo tulkita.

Psyykkisen hyvinvoinnin keskuksessa Kompissa työskentelevä psykologi, psykoterapeutti Thea Strandholm allekirjoittaa tulkinnan, mutta vain osittain.

– Arvottomuuden tunne voi selittää arvostelutaipumusta, sillä arvosteleminen voi saada tuntemaan itsensä paremmaksi.

"Arvottomuuden tunne voi selittää arvostelutaipumusta, sillä arvosteleminen voi saada tuntemaan itsensä paremmaksi."

Usein syy typerille töksäytyksille voi kuitenkin olla yksinkertaisempi.

– Jotta arkea voi hallita kaiken informaation keskellä, ihminen joutuu tekemään nopeita johtopäätöksiä, Strandholm selittää.

Ihmisen mieli toimii usein automaattiohjauksella, ja siksi meillä on taipumus tehdä muiden käyttäytymisestä nopeita tulkintoja. Esimerkiksi näin: Kaveri ei halua lapsia, hän ei siis halua huolehtia muista. Toisin sanottuna hän on itsekäs. Kaveri ei halua ostaa asuntoa, hän ei siis halua säästää. Toisin sanottuna hän on vastuuton tuhlari.

Pikatulkinnan tehnyt ei tule ajatelleeksi, että esimerkiksi lapsettomuus saatetaan valita juuri päinvastaisesta syystä; ylikansoitettu maailma ei tarvitse lisää ihmisiä.

Arvostelua selittää sekin, että erilaisia valintoja tekevät ihmiset eroavat myös temperamenteiltaan. Tutkimusten mukaan esimerkiksi lapsettomat kaipaavat enemmän vapautta, perheelliset taas turvaa. Toiselle perheen lauantaisaunavuoro on haavekuva, toiselle painajainen. Ihminen ei välttämättä pysty käsittämään, että joku nauttii täysin erilaisista asioista kuin itse.

Moni perheellinen julistaa lisääntymisen ilosanomaa vain siksi, ettei hän halua kenenkään menettävän mahdollisuutta onneen. Käännyttäjä ei tule ajatelleeksi, ettei lapsettoman elämästä puutu mitään. Hänen elämässään etusijalla saattaa olla vaikkapa parisuhde, toisten auttaminen, politiikka tai harrastukset.

Sama pätee kauhisteluun, jota eroavat tai päivätyöstä hyppäävät saavat osakseen. Turvallisuushakuisen toimistoihmisen tai nuorena naimisiin menneen voi olla mahdotonta käsittää, että joku toinen voi nauttia elämästä, johon kuuluvat vaihtuvat tulot ja kumppanit. Ystävää ei tee mieli usuttaa hyppäämään oravanpyörästä, jos ajatus tuntuu itsestä benjihypyltä ilman turvaköyttä.

On helpompaa sinnitellä puuduttavassa suhteessa, jos eroaminen ei tunnu edes vaihtoehdolta.

Joskus arvostelu kertoo alitajuisesta pelosta. On helpompaa sinnitellä puuduttavassa suhteessa, jos eroaminen ei tunnu edes vaihtoehdolta. Kun kaveripariskunnat eroavat, alkaa omaa onnellisuuttaan pohtimaan aivan uudella tavalla.

Hämmästyin, kuinka voimakkaita reaktioita eroni aiheutti. Suurin osa oli aidosti surullisia puolestani – jopa surullisempia kuin minä itse. ”Miettisit vielä”, monet sanoivat. ”Ei ole helppoa olla yksin eikä löytää uutta, hyvää suhdetta.”

Kun ihmettelin asiaa ystävälleni, tämä totesi: ”Kuullessaan erostasi ihmiset ajattelevat itseään. Ratkaisusi pakottaa heidät kysymään, ovatko he tyytyväisiä omassa parisuhteessaan.” Tajusin, kuinka parisuhdekeskeinen kulttuurimme on. Ihan kuin elämäni olisi vajaata ilman puolisoa. En suostu ajattelemaan niin. Nainen, 39.

Toisin silmin

Entä jos kyse onkin väärinkäsityksestä?

On totta, että perinteisestä kaavasta poikkeavat joutuvat kuuntelemaan asiattomia mielipiteitä. Yhtä totta on, että toisinaan kommentteja esitetään viattomasti silkasta ymmärtämisen halusta. Ne vain on helppo käsittää väärin.

– Jos jokin asia on latautunut, kommentit voi kuulla kriittisempinä kuin ne ovatkaan. Ihmisen huomio kohdistuu siihen, mikä on itselle ajankohtaista. Jos esimerkiksi tekee remonttia, katselee eri tiloissa materiaalivalintoja.

"Ihmisen huomio kohdistuu siihen, mikä on itselle ajankohtaista."

Siksi psykologi Thea Strandholmin ratkaisu vastakkainasetteluun on empatia. Mitä jos yrittäisimme katsoa maailmaa myös toistemme lähtökohdista?

Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaavasta poikkeava yrittää ymmärtää arvostelevilta vaikuttavia kommentteja. Ne voivat satuttaa, mutta usein kyselijä ei halua loukata tahallaan.

Perinteisen elämäntavan valinneelle empatia tarkoittaa yritystä ymmärtää erilaisuutta. Ihmiset nyt vain haluavat elämältään erilaisia asioita, ja sillä hyvä. Ei se ole sen kummempaa kuin se, että toiset haluavat lomailla Roomassa, toiset sumatralaisessa viidakossa.

Toimistotyöläisillä ja vapailla taiteilijoilla tai äideillä ja lapsettomilla on paljon yhteistä. Esimerkiksi se, että olemme tyttäriä, ystäviä, työkavereita, naapureita tai siskoja.

Ja tietenkin ihmisiä.