Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Seksiä ja raippaa riittää kirjoihin asti, mutta hyvänyönpusuja ei enää anneta. Yksi syyllinen rakkauskriisiin on romanttinen kirjallisuus, esimerkiksi Fifty Shades -trilogia.

Sanotko ennen nukkumaanmenoa puolisollesi rakastavasi häntä ja vaihdatteko hyvän yön suukon? Käperrytkö sitten hänen kainaloonsa ja painat pääsi hänen rinnalleen?

Ei se mitään, ei niin tee moni muukaan – ainakaan Isossa-Britanniassa.

Tutkimuksen mukaan 80 prosenttia brittipareista nukahtaa ilman iltapusua ja 10 prosenttia vaivautuu sanomaan rakastavansa toista. Tuttu kainaloasentokaan ei houkuttele, sillä vain yksi prosentti vastanneista jaksaa heittäytyä niin romanttiseksi.

Tutkimus saa pohtimaan, onko länsimainen arkiromantiikka kadonnut ja ovatko hellyydenosoitukset tyystin unohtuneet? Onko rakkaus kriisissä Suomessakin?

– Kyllä ja siihen on miljoonia syitä! Niitä voi etsiä esimerkiksi materialisoitumisesta ja kiirekulttuurista. Sisustusohjelmabuumin myötä parisuhteesta on tullut vain kaakeleiden ja tapettien valitsemista, ja avioliitosta lupaus omasta kodista ja tavarapaljoudesta. Kiireen keskellä tarvitaan rutkasti päättäväisyyttä, että pystyy osoittamaan hellyyttä puolisolleen ja haalimaan yhteistä aikaa, kertoo yliopistonlehtori Maria Mäkelä Tampereen kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksiköstä.

Brittiläinen, pornografinen pokkaritrilogia Fifty Shades on ilmiö, joka Marian mukaan on osasyyllinen länsimaiseen rakkauskriisiin. Naiset ostavat kirjasarjaa innokkaasti, ja se myy nopeammin kuin Harry Potter. Jo vuosisatojen ajan naiset ovat peilanneet omaa suhdettaan fiktioon, eikä se ole välttämättä hyvä asia.

– Siinä missä rakkausromaanit ovat elvyttäneet monta suhdetta, ne ovat myös aiheuttaneet hirveästi eroja. Naiset ovat huomanneet olevansa tyytymättömiä seksielämäänsä. Siksi on todella tyypillistä, että uskottomuuteen lankeava nainen lukee usein aivan liikaa romaaneja, Maria sanoo.

Tampereen yliopiston järjestämä, kaikille avoin Rakkaus kriisissä? -luentosarja tarkastelee rakkauden käsitettä kirjallisuudessa ja yhteiskunnassa. Jäljellä on vielä neljä luentoa, joista seuraava on 14.10.

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.