Ruokakaupan kärryillä voi tehdä kaikenlaista kiusaa.

Siistit kärryrivit, hiljaiset käytävät ja täydellinen jonotuskulttuuri. Jos koskaan on vieraillut Japanissa, tietää hyvin, mitä on sujuva kaupassa asiointi.

Suomessa sen sijaan ruokakauppojen jonot aaltoilevat kuin mustekalanlonkerot ja orpokärryjä on jätetty sinne tänne. Viime päivinä otsikoihin on noussut jopa kassaraivo, joka sai alkunsa liukuhihnan kapulasta. Kenen se kuuluu laittaa paikalleen?

Kauppaärsytyksen voi omalta osaltaan maksimoida menemällä kauppaan kiireessä, väsyneenä työpäivän jälkeen ja parhaimmillaan vielä nälkäisenä ja ilman kauppalistaa. Uskaliaimmat ottavat mukaan joukon lapsia tai muita edesvastuuttomassa tilassa olevia, joiden perään joutuu katsomaan samalla, kun koettaa löytää hyllystä juuri sitä oikeaa ketsuppimerkkiä.

Silloin saa törmätä esimerkiksi näihin ärsyttäviin tyyppeihin:

1. Kärrykaaharit

”Vihaan aidosti kauppareissuja, eikä mikään ärsytä enempää kaupassa kuin se, että ostoskärryillä ajetaan päin toisia asiakkaita. Jos motoriikka ja havainnointikyvyt eivät riitä sen kärryn käsittelyyn, kannattaa ottaa vaikka perässä vedettävä kori.
Ja ’oho’ ei muuten ole sama kuin anteeksi. Aina ei välttämättä kuule edes sitä ohoa.” Miia, 24

2. Villit juoksentelijat

”Miksi lapsia ei ohjeisteta eikä heille opeteta ruokakauppakäyttäytymistä? Usein lasten annetaan käyttää koko kauppaa leikkipaikkanaan ja juosta villinä pitkin käytäviä, eikä se ole heidän vikansa – vaan vanhempien, jotka eivät puutu asioihin. Mihin tämä maailma vielä meneekään, kun uusi sukupolvi alkaa omatoimisesti asioida ruokakaupassa eikä kukaan ole heitä komentanut?” Valma, 33

”Mihin tämä maailma vielä meneekään, kun uusi sukupolvi alkaa omatoimisesti asioida ruokakaupassa?”

3. Niskaan hengittäjät

”Pahimpia ovat ne kassajonon tyypit, jotka seisovat jonossa takanasi koko ajan aivan kosketusetäisyydellä. Hengityksen tuntee niskassa. Vähän yksityisyyttä, kiitos.” Anita, 42

4. Tahmatassut

”Pahassa flunssassa kauppaan tulevat aikuiset ja varsinkin lapset, jota ei valvota, ärsyttävät. Räkäiset tahmatassut koskettelevat värikkäitä hedelmiä ja muita herkkuja. Kerran olisin halunnut ostaa just sen suklaalevyn, johon pieni asiakas kävi pyyhkäisemässä eritteensä kädestään. Olipa hyvä syy jättää karkit kauppaan.” Taru, 39

5. Vaa’an unohtajat

”Miksi ihmiset eivät punnitse hedelmiään? Silloin ottaa kovasti päähän, kun myyjä joutuu juoksemaan toiselle puolelle hypermarkettia tekemään punnituksen ja kassajono pysähtyy täysin. Vaikka merkinnät ovat joskus epäselvät sen suhteen, mitkä vihannekset myydään kappaleittain ja mitkä pitää punnita, voisi niistä kysellä etukäteen hedelmä- ja vihannesosastolla.” Pirkko, 51

6. Pussijemmarit

”Jotkut asiakkaat kuvittelevat säästävänsä muovipusseissa ja sitten he ottavat kassan luota niitä pieniä pusseja, jotka on tarkoitettu pakasteille. Ärsyttävimmät ottavat pusseja joskus montakin kappaletta, jolloin niitä oikeasti tarvitsevat jäävät ilman ja kaupalle tulee turhia kuluja. Kuljettakaa mukana omia kasseja tai ostakaa reilusti muovipussi!” Sanna, 27

7. Viime hetken toimijat

”Eniten ärsyttää se, kun ensin ihmiset lappaavat kaikki ostoksensa hihnalle ja sen jälkeen he lähtevät hakemaan unohtuneita tavaroita. Jono seisoo ja muiden asiakkaiden pinna palaa, puhumattakaan kassan työntekijästä.” Sirpa, 31

”Ensin ihmiset lappaavat kaikki ostoksensa hihnalle ja sen jälkeen he lähtevät hakemaan unohtuneita tavaroita.”

8. Laiskurit

”Kukaan ei piittaa kauppojen ostoskärryistä. Ihmiset eivät selvästikään jaksa kävellä 50 metriä ja viedä niitä takaisin, vaan he jättävät ostoskärryt keskelle käytävää tai parkkipaikkaa. Ja yleensä niitä orpokärryjä löytyy vääristä paikoista aina ruuhka-aikana.” Anne, 30

9. Kassakyttääjät

”Pitkissä jonoissa aina on joku kyttäämässä, josko joku suljettu kassa vapautuisikin. Sen jälkeen nämä raivostuttavat tyypit syöksyvät sinne kuin hullut. Tässä voisi kohteliaasti noudattaa sitä, että päästää pidempään jonottaneet ensin edelle.” Riina, 35

10. Luopujat

”Miksi ihmiset eivät jaksa palauttaa ruokia oikeisiin paikkoihin? Täydellistä tuhlausta on se, kun he luopuvat ja jättävät vaikkapa tuoretuotteita kassan viereen lämpimään. Eihän tunnin seissyttä kalapakettia voi enää viedä muiden ostettavaksi.” Katri, 28

11. Mussuttajat

”Karkkia, pullaa ja roiskeläppäpizzaa. Jotkut vetelevät ruokia kaupassa jo ennen kuin he pääsevät kassalle. Yksi ystäväni avaa usein jopa limsapullon kaupassa ennen kuin on maksanut sen. Hän tekee tämän tietenkin vain, koska hän tietää minun vihaavan sitä. Häpeän joka kerta silmät päästäni. Ensin maksetaan ja sitten vasta nautitaan – pitäisi tämän säännön olla kaikkien tiedossa.” Elsa, 21

12. Urakkalottoajat

”Minua pännii urakkatotoajat! Salakavalasti ne seisovat kaupan jonossa yhden tai kahden ostoksen kanssa, jolloin sitä ajattelee, että pian on onneksi oma vuoro. Mutta näillä superlottoajilla on aina sata kuponkia vetämässä ja arpoja tarkistettavana, joten jonossa saa odottaa ikuisuuden, että pelihommat on hoidettu.” Julia, 47

”Superlottoajilla on aina sata kuponkia vetämässä ja arpoja tarkistettavana.”

13. Turhasta tuhisijat

”Tiedän: saatan ostaa välillä paljon ruokaa, mutta sen ei pitäisi olla kenenkään ongelma. Osaan käyttäytyä kaupassa, mutta kaikki eivät: viimeksi kaupassa käydessäni joku setä tuhisi takanani kamalan paljon. Häntä ärsytti ilmeisesti se, kun olin laittanut täpötäyden korini siihen korikasan päällimmäiseksi, josta purin tavarat hihnalle. Kuitenkin olin häntä ennen, niin ei hän omaansa siihen olisi voinut laittaa kuitenkaan, ennen kuin sain oman korini tyhjäksi. Niskaan tuhissut mies teki selväksi, että hänen ostoksensa maksoivat seitsemän euroa. Minä ostin perheelle kolme kassillista ruokaa.” Veera, 34

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Hidas hämäläinen

Lähditkö taas nälkäisenä kauppaan? Silloin tunnet varmasti tahmatassut, kassakyttääjät ja 11 muuta ärsyttävintä asiakasta

Minä en ole koskaan törmännyt kaupassa kassaraivoon en kärryjen kanssa enkä kassakapulan kanssa. Minä asunkin Tampereella ja täällä kai ovat hitaat ja rauhalliset hämäläiset kaupassa ja asiointi sujuu kaikilla hyvin ja toiset huomioon ottaen. Media yrittää vaan lietsoa taas jotain järjetöntä raivoa ihmisten välille
Lue kommentti

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”