Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Oletko päättänyt lähteä ovet paukkuen vanhan rakkautesi luota uuden kumppanin kainaloon? Ennen eroa kysy itseltäsi nämä seitsemän kysymystä.

1. Kuinka hyvin tunnet uuden rakkautesi?

Ihastuksen juju piilee siinä, että sammakko tuntuu unelmiesi prinssiltä – jopa hormonaalisesti. Ihastuminen kestää yleensä muutamasta viikosta muutamaan vuoteen, vasta tämän jälkeen toisen näkee ilman vaaleanpunaisia laseja.

2. Onko sinun ja uuden kumppanisi välillä aidosti jotain?

Jos suhteenne on alkanut ollessasi vielä vanhan kumppanisi kanssa, se on voinut parhaimmillaan tuntua ikuiselta lomalta. Todellisuudessa parisuhde on kuitenkin paljon muutakin kuin mannapuuroa ja mansikoita: arkea.

3. Oletko puolueeton, kun mietit avioliittoasi tai nykyistä suhdettasi?

Jos vanha suhteesi tuntuu tylsältä ja lattealta ongelmapesäkkeeltä uuteen kuvioon verrattuna, palauta itsesi takaisin maan pinnalle ja pohdi, pystytkö ajattelemaan puolueettomasti.

4. Oletko rehellinen itsellesi: kuinka paljon mönkään menneestä suhteesta on omaa syytäsi?

Jos et tajua omia mokiasi, tulet luultavasti toistamaan niitä tulevissakin suhteissasi.

5. Onko onnellisuutesi tärkeämpää kuin lapsiesi?

Jos sinulla on perhettä, miten korkealle asetat lapsiesi onnen verrattuna omiin tunteisiisi. Aina onnettomaan avioliittoonkaan jääminen ei tosin ole hyväksi lapsille.

6. Tiedätkö, miten suurella todennäköisyydella uusi suhteesi epäonnistuu?

YourTango-parisuhdesivuston mukaan toinen avioliitto epäonnistuu ensimmäistä todennäköisemmin.

7. Oletko valmistautunut lähipiirisi reaktioihin?

Oletko valmis polttamaan sillat ja hyppäämään uuteen? Jos vastasit kyllä, sinun ei tarvitse huolehtia tästä kohdasta.

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.