Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Kun etsimme rakkautta, haaveilemme tasavertaisesta ja luotettavasta parisuhteesta. Silti moneen suhteeseen on salakavalasti hiipinyt epäilyä, piikittelyä ja kiristystä. Emmekä aina edes huomaa sitä.

Monet parit toistavat samoja virheitä ja tekevät lopulta toisensa hyvin onnettomiksi, koska he kuvittelevat elävänsä normaalissa parisuhteessa.

Kirjailija ja deittivalmentaja Mark Manson listaa blogissaan kuusi yleistä parisuhdeongelmaa, jotka myrkyttävät suhteen – hitaasti mutta varmasti.

1. Kirjanpito virheistä

Parisuhteen osapuolet muistuttavat toistensa vanhoista virheistä aina uudelleen, kun uusi riita puhkeaa. Niihin myös vedotaan uuden mokan jälkeen: Mies kyllä vikitteli vaimonsa serkkua sukujuhlissa, mutta se oli täysin oikeutettua, koska muutama kuukausi sitten vaimo itse lähetteli flirttailevia tekstareita työkaverilleen.

Seuraukset

Virheiden lista vain kasvaa ajan mittaan, jos vanhat jutut nostetaan riidoissa aina esiin. Silloin ne vahingoittavat suhdetta aina uudestaan, ja vanhat kaunat vahvistuvat entisestään.

Kun kumpikin yrittää todistaa olevansa toista parempi puoliso, kuluu aikaa ja energiaa, jotka voisi käyttää ongelman ratkaisemiseksi.

Ratkaisu

Ongelmat kannattaa ensinnäkin käsitellä erikseen, elleivät ne todella liity toisiinsa. Toistuva pettäminen on eri asia kuin se, että toinen olisi saman syyn takia ollut pahalla tuulella uutena vuotena 2010 ja eilen ruokakaupassa.

Jos haluaa pysyä suhteessa, kumppanin virheistä täytyy myös päästä yli. Jos se tuntuu vaikealta, suhdetta voi olla hyvä miettiä uudelleen.

2. Vihjailu ja hiljainen sodankäynti

Parisuhteessa ei sanota suoraan, jos toinen tekee jotain väärin tai on ärsyttävä. Sen sijaan hänet yritetään johdatella oikeaan suuntaan tai häntä ärsytetään pienillä kommenteilla ja teoilla. Jos toinen reagoi niihin, pääsee nalkuttamaan hyvällä omallatunnolla.

Seuraukset

Vihjailu kertoo, että parisuhteessa ei pystytä keskustelemaan avoimesti. Jos suhteessa voi rauhassa ilmaista mielipiteensä, toista ei tarvitse ohjailla epämääräisillä vihjeillä.

Ratkaisu

Omista tunteista ja mielipiteistä pitää pystyä puhumaan avoimesti parisuhteessa. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta keskustelemalla voi kuitenkin oppia ymmärtämään toista.

3. Erolla kiristäminen

Jos suhteen toisella osapuolella on jotain valitettavaa, hän ei halua keskustella asiasta, vaan uhkailee päättävänsä suhteen, jos tilanne ei muutu.

Hän ei siis sano: ”Olet vaikuttanut poissaolevalta viime aikoina.” Sen sijaan hän sanoo: ”En voi seurustella kanssasi, jos olet jatkossakin yhtä poissaoleva.”

Seuraukset

Uhkailu saa aikaan turhaa draamaa, jos jokaisen pienenkin ongelman jälkeen suhde on vaakalaudalla. Se ei ole hyväksi parisuhteelle, vaan epämiellyttävistäkin asioista pitää voida puhua. Muuten todelliset tunteet kätketään ja luottamus kärsii.

Ratkaisu

On normaalia, että jokin toisessa ihmisessä ärsyttää. Vaikka on jonkun kanssa yhdessä, kaikesta hänessä ei tarvitse pitää. Uhkailun sijaan päähän ottavista asioista kannattaa keskustella, koska välien rikkomisen sijaan se voi syventää suhdetta.

4. Huono päivä toisen harteille

Oma kulta hoitaa työasioita puhelimessa koko päivän ja tapaa illalla ystäviään, vaikka toisella on huono päivä. Hänen olisi pitänyt tietää, että päivän mörrimöykky kaipaisi nyt lohdutusta.

Kiukuttelija ei kuitenkaan kerro huolistaan, vaan haukkuu kumppaniaan itsekkääksi ihmiseksi, jonka syytä kaikki on. Huono mieliala siis heijastetaan parisuhteeseen ja pakotetaan kumppani tuntemaan samalla tavalla.

Seuraukset

Jos pariskunta on vastuussa toistensa mielialoista ja tekemisistä, pian kumpikaan ei voi tehdä mitään ilman, että se sopii myös toiselle. Pienistäkin asioista, kuten television katsomisesta, täytyy neuvotella ja hylätä omat suunnitelmat, jos toista harmittaa.

Välillä on normaalia kaivata huomiota huonona päivä, mutta jos kummankin elämä on riippuvainen toisen mielialasta, katkeruus alkaa nakertaa suhdetta.

Ratkaisu

Omista tunteista täytyy kantaa vastuu eikä vyöryttää pahaa mieltään muiden niskoille. Jos toinen haluaa lohduttaa, se on mukava juttu, mutta sen ei pitäisi olla parisuhteeseen sisältyvä velvollisuus. Kummankin täytyy saada elää myös omaa elämäänsä.

5. ”Terve” mustasukkaisuus

Jos parisuhteen toinen osapuoli puhuu, tekstaa tai flirttailee jollekin toiselle tai edes aivastaa sinne päin, hänen kumppaninsa suuttuu ja haluaa päättää, kenen kanssa toinen pitää yhteyttä.

Pahimmillaan se voi johtaa sähköpostien ja tekstiviestin lukemiseen tai jopa varjostukseen kaupungilla ja yllätysvierailuihin hänen luokseen.

Seuraukset

Joidenkin mielestä pieni mustasukkaisuus on tervettä, koska he ajattelevat sen olevan merkki rakkaudesta. Todellisuudessa jatkuva epäily on väsyttävää. Se johtaa turhiin riitoihin ja kertoo luottamuksen puutteesta parisuhteessa.

Ratkaisu

Omaan kumppaniin pitää pystyä luottamaan. Pieni mustasukkaisuus on luonnollista, mutta kyttääminen ja halu kontrolloida toisen menoja kertovat omasta epävarmuudesta. Jos siitä ei pääse eroon, epäily työntää toista koko ajan etäämmälle.

6. Ongelmien ratkaiseminen lahjoilla

Kun suhteessa on ongelmia, ne piilotetaan lahjojen ja viikonloppumatkojen taustalle. Kun on hetken tarpeeksi mukavaa, kyllä muut murheet unohtuvat! Asioista ei siis keskustella, vaan niiden annetaan patoutua ostettavissa olevan onnen alle.

Seuraukset

Ongelmien peitteleminen lahjoilla luo petollisen kierteen parisuhteeseen. Jos esimerkiksi mies lepyttelee vaimoaan tarjoamalla hänelle illallisen, se voi kannustaa naista valittamaan entistä enemmän saadakseen lisää hemmottelua, eikä se innosta miestä ratkaisemaan suhteen ongelmia millään muulla tavalla.

Ratkaisu

Kauniit eleet kuuluvat parisuhteeseen, mutta niitä ei pidä tehdä hyvittääkseen jotain. Sen sijaan ongelmista täytyy yksinkertaisesti puhua. Silloin ne ratkeavat – suuntaan tai toiseen.

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti
Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Vierailija kirjoitti: Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita...
Lue kommentti