Ahdistuuko lapseton kakkajutuista? Entä suostuuko äiti bilettämään? Äiti ja lapseton kommentoivat.

Kuvitus Ulla Bergström

Kun kahdesta naisesta toinen pullahtaa äidiksi, syntyy vauvan lisäksi myös ystävyyssuhteeseen luuloja ja uskomuksia puolin ja toisin. Lapseton 35-vuotias ja kahden lapsen 36-vuotias äiti kertovat, onko väitteissä perää.

1. Perheelliset eivät halua valvoa ja juhlia myöhään. Heitä on ihan turha kutsua iltakylään.

Äiti: "Pötyä! Mitä stressaavampi elämäntilanteeni on ollut, sitä enemmän olen kaivannut aivojen tuulettamista kahleista vapaan kaverin kanssa. Vauva-aikojen pahimpia valvomiskausia lukuunottamatta vuorokausirytmini on pysynyt perheellisenäkin ennallaan. Valvon siis yhä myöhään ja tykkään nukkua pitkään.

Spontaaneja bileiltoja on ehkä nykyään vaikeampi pitää, mutta sellaisen onnistuessa fiilis on aina ihan mahtava. Yleensä järjestämme miehen kanssa vuorotellen toisillemme vapaailtoja."

2. Ei lapsetonta viitsi pyytää lapsenvahdiksi ja tuskin häntä
kiinnostavat kaksivuotissynttärit.

Lapseton: "Miksei viitsi? Olen vauvojen kanssa täysi tumpelo enkä anna lasten voittaa lautapelissä, mutta voin auttaa kaveria satunnaisen lapsenhoitokeikan verran.

Kaksivuotissynttärit ovat kyllä ehkä tylsimpiä bileitä, joita maa päällään kantaa – siis sellaiset, joissa on kymmenen 1–3-vuotiasta sekä liuta äitejä ja isiä juoksemassa niiden perässä. Yhtään järjellistä lausetta ei ehdi vaihtaa aikuisten kesken, kun Kalervolla onkin yhtäkkiä kakat housussa ja kaikki aivotoiminta lamaantuu. Oiii! Tuliko kakka! Mutta eihän juhlissa tarvitse olla kauan. Arvostan kutsua, tulen paikalle ja tuon lapselle lahjan."

3. Tyttökaverien seura kiinnostaa perheellistä naista huomattavasti vähemmän kuin ennen.

Äiti: "Tämä on puhtaasti ajankäytöllinen väärinkäsitys. Työn ja lasten yhdistäminen on ruuhkavuosina niin haastavaa, etten ehdi nähdä hirveän usein ketään kavereita. En siis niitä perheellisiäkään! Se ei silti tarkoita, etteikö ystävien elämä kiinnostaisi. Olen luonteeltani pohjattoman utelias ja seuraan kaveripiirini jokaista käännettä Facebookin kautta. Perheettömien kanssa jutellessa on aina hauska muistella, minkälaista oma elämä oli ilman lapsia."

4. Lapsettomat ahdistuvat kakkajutuista ja tarha vai perhe-
päivähoito -keskusteluista.

Lapseton: "No joo, vauva-arki on epäkiinnostavaa. Ei se silti kakkajuttujen syytä ole, että hengailen enemmän muiden lapsettomien kanssa. Tunnen oloni vähän ulkopuoliseksi mammojen seurassa. Arvelen, että heillä on hauskempaa keskenään ja että he pitävät minua säälittävänä ihmistorsona, joka ei ymmärrä oikeasta elämästä mitään. Lapsettoman seurassa ei tarvitse miettiä, mitä ehkä menettää."

5. Lapsen saanut kuvittelee olevansa kypsempi, kun hän on kokenut itse syntymän ihmeen.

Äiti: "En voi sietää elvistelijöitä, joiden mielestä lapset tekevät ihmisestä kaikkien alojen asiantuntijan. Tunnistan itsessäni päivittäin samaa naiiviutta ja hölmöyttä, jota minussa oli ennen lapsiakin. Olen epäkypsänä äitinä tehnyt myös järkyttäviä virheitä ja mokaillut. Minusta on ollut tavallaan lohdullistakin huomata, että jokainen ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan itsekäs. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että tekisin mitä vain lasteni vuoksi."

6. Lapsettomien arki-illat ovat jännittäviä ja vauhdikkaita. He tietävät makeimmat paikat kaupungilla.

Lapseton: "On kyllä ihanaa, että voi iltaisin tehdä asioita spontaanisti ja on omien aikataulujensa herra. Vauhdikkuudesta ja jännittävyydestä en tiedä, mutta kivaa se on."

7. Perheellinen pitää lapsetonta ihmistä itsekkäänä, jos tämä pyytää tapaamista ilman lasta.

Äiti: "No en todellakaan pidä! Jättämällä lapsen kotiin isän kanssa tiedän, ettei minun tarvitse pelätä hysteerisesti perheettömän valkoisen kangassohvan tai arvovaasin tuhoutumista. En joudu myöskään kuuntelemaan alituista 'äiti, milloin lähdetään kotiin' -jankutusta, vaan saan nauttia yhdessäolosta kaverini kanssa. Olen viime aikoina alkanut ymmärtää erityisen hyvin pariskuntia, jotka haluavat viettää lapsettomat häät tai matkustaa naperottomaan hotelliin."

8. Lapsihaaveista ei saa kysyä, sillä se on liian henkilökohtaista.

Lapseton: "Kysymys leijuu joka tapauksessa ilmassa aina, kun lapseton on lapsellisten seurassa. Asiaa voi kysyä ihan ääneenkin, niin se tulee selväksi: eikö onnistu vai etkö halua? Eivätkös ystävät ole juuri niitä, joiden kanssa puhutaan henkilökohtaisista asioista?"

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala ns. puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti