Tämä joulupaketti saattoi olla 78 euron arvoinen. Kuva: Shutterstock
Tämä joulupaketti saattoi olla 78 euron arvoinen. Kuva: Shutterstock

Britille noin 198 euroa vuodessa.

Iso-Britannian postin kyselyssä selvisi, että hyvän ystävän lahjoista maksetaan vuodessa keskimäärin 198 euroa. Joululahjaan ollaan valmis panemaan noin 78 euroa ja syntymäpäivälahjaan 59 euroa. Puolet kyselyyn osallistuneista murehti, kuinka lahjan hankkiminen vaikuttaa omaan taloustilanteeseen. Eikä syyttä, koska 198 euroa vuodessa kuulostaa aika paljolta. Jos ystävyys on kestänyt vaikkapa 20 vuotta, tulee siihen tuhlattua noin 3960 euron edestä riihikuivaa.

Onneksi meillä Suomessa ystävää ei lahjota noin suurilla summilla. Vai?

Pikakyselymme perusteella viimeisin lahja hyvälle ystävälle oli maksanut 10–50 euroa.

Mitä annoit viimeksi ystävälle?

”Useimmiten viiniä, kukkia, suklaata tms. 10–20 euron arvoista.”

”Hupaisan taskupokkarin, joka sisälsi matkailukuvia ystäväni kotikaupungista 70-luvulta. Maksoi euron, kirpputorilta.”

”Hienon merkki-t-paidan, se maksoi ehkä 35 euroa alennusmyynnissä.”

”Samppanjapullon, tosin halvimmasta päästä, maksoi alle 30 euroa. Takuuvarma vaihtoehto, jos ei keksi mitään muuta: tulee käyttöön, ei tulisi ehkä itse ostettua, mutta ei kuitenkaan maksa lahjaksi paljon.”

”Osuuden lahjakortista nelikymppisille, 30 €.”

”Ostimme kimpassa lahjakortin ystäväni lempivaatekauppaan. Yhden ihmisen panostus oli 25 euroa.”

”Lahjakortin kauneushoitoon. Se oli kimppalahja, johon jokainen osallistui 30 eurolla. Yleensä käytän lahjaan 20–50 euroa. Vain spesiaaliin voi käyttää enemmänkin, mutta maksimissaan 100 euroa.”

Jos suomalaiset säästävät ystäviensä lahjonnassa, jouluna me panemme haisemaan. Viime vuonna Suomalaisen työn liitto arvioi joulututkimuksessaan, että suomalaiset tulisivat kuluttamaan keskimäärin 398 euroa joululahjoihin. Tutkimuksesta tosin nousi älämölö muun muassa Helsingin Sanomien kyseenalaistaessa sen luotettavuuden.

Lue myös:

Rakkaushormoni sitoo kaveritkin toisiinsa

Aikuistakin harmittaa, kun kukaan ei tule syntymäpäiville

Miten pitkälle ystävyys taipuu?

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.