Eriksonin mukaan kaikki sosiaaliset tyypit ovat yhtä hyviä ja tärkeitä. Kuva: Shutterstock
Eriksonin mukaan kaikki sosiaaliset tyypit ovat yhtä hyviä ja tärkeitä. Kuva: Shutterstock

Thomas Eriksonin mukaan vain harva ihminen on oikeasti tolvana. Hänen kehittelemänsä värityypittely auttaa ymmärtämään itseä ja muita paremmin – ja samalla välttämään yhteentörmäykset.

Kassajonossa joutuu kohtaamaan monenlaisia persoonallisuuksia. Yksi lastaa jokaisen tavaran hihnalle rasittavan hitaasti, toinen unohtuu valikoimaan vielä purkkapakettia, kun pitäisi jo maksaa. Kolmas ärähtelee myyjälle, koska kortinlukija takkuilee.

Vaikka sitä ei haluaisi myöntää, melko tuntemattomia ihmisiä tulee tuomittua pienten tekojen perusteella.

”Ei helkkari, mikä idiootti. Miten hänellä voi kestää noin kauan kaivella kukkaroaan laukusta!” eräs saattaa ajatella.

Kun riidan keskellä tajuaa huutavansa kumppanille kuin seinälle, idiootin titteli lipsahtaa helposti suusta.

Vielä pidemmälle leimaamisessa mennään työelämässä ja kotipiirissä. Kun riidan keskellä tajuaa huutavansa kumppanille kuin seinälle, idiootin titteli lipsahtaa helposti suusta ulos asti. Tai kun työpaikalla kukaan ei tunnu tarttuvan toimeen tarpeeksi rivakasti, alkavat kaikki sielläkin vaikuttaa typeryksiltä.

Maailma on täynnä värejä – sinun sävysi ei ole parempi kuin muiden

Miten ihmeessä maailmassa onkin niin paljon idiootteja?

No, oikeasti heitä ei ole kovin runsaasti.

Yritysvalmentaja, kirjailija ja käyttäytymistieteiden tutkija Thomas Erikson kertoo kirjassaan Idiootit ympärilläni – Kuinka ymmärtää muita ja itseään, että äärimmäisen harva meistä on tolvana. Hänen mukaansa monet konfliktitkin ja yhteentörmäykset esimerkiksi työelämässä olisi selätettävissä, jos sekä omaa että toisten mielenmaisemaa ymmärtäisi paremmin.

Ymmärtämisen avuksi Erikson on luokitellut uudessa kirjassaan neljä erilaista sosiaalista tyyppiä.

Äärimmäisen harva meistä on tolvana.

Eriksonin mukaan ihmisten kanssa kommunikoiminen helpottuu, jos ymmärtää heidän tyyppinsä. Tyypittely auttaa virittäytymään toisen ihmisen aaltopituudelle. Sosiaalinen tyyppi myös ohjaa ihmisen toimintaa stressaantuneena, ahdistuneena ja muutenkin muiden kanssa toimiessa. Siksi omankin tyypin ymmärtäminen auttaa toisten kanssa elämistä.

Kokosimme Eriksonin luokittelun tärkeimmät kohdat. Näidän avulla erilaisia ihmisiä ja itse voi yrittää ymmärtää vähän paremmin.

1. Punainen tyyppi

Intohimon värinä tunnettu punainen on myös Eriksonin luokittelussa säpäkkä tyyppi. Eriksonin mukaan punainen on kunnianhimoinen, nopealiikkeinen ja tehokas ihminen. Hän hoitaa hommat nopeasti, eikä jää jahkailemaan. Myös rehellisyys on hänelle helppoa.

Punaisia on paljon yritysmaailman huipulla ja muissa johtotehtävissä. Esimerkiksi Barack Obama on persoonaltaan punainen.

Innostuessaan punainen muuttuu kontrolloivaksi ja kärsimättömäksi.

Eniten punaista ärsyttää se, jos asioissa kestää liian kauan. Jahkailu, asioiden harkitseminen ja kyseenalaistaminen voivat saada hänet hermostumaan. Innostuessaan hän muuttuu kontrolloivasi ja kärsimättömäksi. Silloin hienotunteisuus unohtuu.

Mitä pitää tehdä jos, punainen hyppii silmille? Tyyppiä kannattaa kehottaa ryhdistäytymään. Hänelle kannattaa olla suorasanainen, hän arvostaa sitä.

2. Keltainen tyyppi

Iloa, pirteyttä ja aurinkoa! Keltainen tyyppi on leppoisa tunnelmankohottaja, joka haluaa aina olla mukana kaikessa. Hän osaa turista kenen tahansa kanssa, pystyy joustamaan ja rakastaa toisten hurmaamista. Esimerkiksi prinsessa Madeleine voidaan luokitella keltaiseksi.

Keltaiselta voi olla äärimmäisen vaikeaa saada suunvuoroa.

Pirtsakkuuden kääntöpuolella on annos itsekkyyttä, pinnallisuutta ja ääretöntä itsevarmuutta. Sen takia keltaiselta voi olla äärimmäisen vaikeaa saada suunvuoroa.

Mitä enemmän stressiä keltaisella on, sitä enemmän keltainen korostaa itseään. Keltaisen saa takaisin raiteilleen olemalla iloisen positiivinen ja kääntämällä ahdistavan tilanteen juhlaksi.

3. Vihreä tyyppi

Vihreä tyyppi on ystävällisyyden ja luotettavuuden ilmentymä. Hän on mutkaton ja hänen kanssaan on helppo olla. Vihreältä tyypiltä saa aina apua pyydettäessä, ja hän kuuntelee tarkkaavaisesti. Hän loistaa tiimityössä ja arvostaa perhettä sekä ystäviään.

Toisaalta vihreän voi olla vaikea sietää muutosta tai ottaa asioihin suoraa kantaa. Omista asioista avautuminen ei ole hänelle helppoa erityisesti silloin, jos hän on stressaantuneessa tilassa.

Jos vihreä hermostuu, hänelle on annettava omaa aikaa ja rauhallista ajanvietettä.

Jos vihreä hermostuu, hänelle on annettava omaa aikaa ja rauhallista ajanvietettä. Häntä ei kannata painostaa avautumaan tai juhlimaan, koska se saa hänet vain hiljenemään entisestään. Esimerkiksi rauhallinen koti-ilta toimii huomattavasti paremmin.

3. Sininen tyyppi

Sininen tyyppi on rauhallinen kuin tyyni vesi. Hän miettii ennen kuin toimii tai sanoo ja harkitsee asioita useaan kertaan. Yleistettynä sinisiä voidaan pitää introvertteinä. Sininen nauttii omasta rauhastaan ja rakastaa hiljaisuutta. Siniselle ei välttämättä kannata jauhaa turhanpäiväisyyksiä. Se saa hänet vain pitämään pälpättäjää hupsuna.

Pessimismi on sinisen pahin karikko.

Pessimismi on sinisen pahin karikko. Pahimmillaan hän kyseenalaistaa kaiken, eikä näe ympärillään muuta kuin synkkyyttä ja epäonnistumisen mahdollisuuksia.

Mitä pessimismiin luiskahtaneelle siniselle pitäisi tehdä? Antaa aikaa. Ekstrapaljon aikaa. Yksin.

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”