Voi pirhana, jo kymmenen yli! Kuva: Shutterstock
Voi pirhana, jo kymmenen yli! Kuva: Shutterstock

Kyllä vain, myöhästelyn voi myös lopettaa. Tunnista syyt ja hoida oikein!

Jatkuvaa myöhästelyä on selitelty esimerkiksi optimismilla. Myöhästelijät nyt vain ovat sellaisia, että uskovat ehtivänsä vielä ”pari pikkuhommaa” ennen kuin pitää jo juosta.

Heille ajoissa oleminen tuntuu ajan tuhlaukselta – odotteluminuutit kun voisi käyttää myös hyödyksi.

Eikä siinä mitään, jos silti ehtii paikalle viime tipassa ja on silti ihan sinut hikisyytensä ja puuskutuksensa kanssa. Sen sijaan myöhässä oleva tuhlaa muiden aikaa.

Vanhasta luopumista ja uuden rakentamista

Myöhästelystä jaetaan kuitenkaan harvoin kovia rangaistuksia. Ihminen saattaakin alkaa haluta muutosta todella vasta, kun jokin asia menee myöhästymisen takia pahasti mönkään: hän jää lennolta tai saa viimeisen varoituksen pomoltaan tai puolisoltaan.

Aikakäsitys on muotoutunut sellaiseksi, että aikataulussa pysyminen voi olla todella vaikeaa.

Ja vaikka myöhästelijä tietäisikin, että jotakin pitäisi tehdä, se saattaa tuntua kohtuuttoman vaikealta, sillä tapa istuu tiukassa. Aikakäsitys on muotoutunut jo nuorena sellaiseksi, että aikatauluissa pysyminen voi olla todella vaikeaa.

Psykologit ovat kuitenkin sitä mieltä, että myöhästelijäkin voi oppia uusille tavoille. He kertoivat vinkkejään The Atlanticin artikkelissa.

– Tavoista pääseminen vie aikaa. Kyse ei ole vain yhden kaavan rikkomisesta, vaan myös uuden rakentamisesta, psykologi Guy Winch sanoo artikkelissa.

Näin se onnistuu:

1. Löydä motivaatio lopettamiseen

Myöhästelyn seuraukset, kuten muiden ärtymys tai kiireen tunne eivät välttämättä riitä motivoimaan olemaan ajoissa. Siksi asiantuntijoiden mukaan kannattaa miettiä, miten itse hyötyy, kun ei tarvitse olla myöhässä.

– Usein myöhässä olevat ihmiset mumisevat saapuessaan pahoittelun. Yksi eduista voisi olla, ettei tarvitse pyytää anteeksi, psykologi Linda Sapadin kertoo The Atlanticin jutussa.

2. Selvitä syyt, joiden vuoksi olet myöhässä

Jotta myöhästelystä pääsisi eroon, sen syyt täytyy tietenkin selvittää itselleen. Linda Sapadin on havainnut tutkimuksissaan neljä persoonallisuustyyppiä, jotka ovat herkkiä myöhästelemään.

Perfektionisti myöhästyy, koska ei onnistu lähtemään ennen kuin kaikki asiat ovat mahdollisimman lähellä täydellistä. Kriisihakuinen saa itsensä toimimaan vasta paineen alla ja adrenaliiniryöppyjen avulla. Uhmaaja kapinoi myöhästymisellään normeja ja auktoriteetteja vastaan. Unelmoijan mielikuvitusmaailmassa aikakäsityskin on aivan erilainen kuin kaikilla muilla.

Unelmoijan mielikuvitusmaailmassa aikakäsityskin on erilainen kuin kaikilla muilla.

Asiantuntijalla on tietenkin myös neuvonsa kullekin myöhästyjätyypille. Perfektionistin pitäisi huolehtia yksityiskohdista vähemmän ja kriisinhakuisen saada adrenaliininsa esimerkiksi urheilusta. Uhmaajan pitäisi tehdä sen sijaan että hän reagoi, ja unelmoijan olla täsmällisempi odotuksissaan ja aikakäsityksessään.

3. Aikatauluta menemiset realistisesti

Sitten vähän käytännönläheisempiin ohjeisiin. Kannattaa aloittaa pienestä ja helposta tehtävästä, jonka aikatauluttaa täsmällisesti. Ymmärrys ajasta kasvaa vähitellen, kun onnistumisia kertyy.

Jos bussiaikataulussa lukee, että matkaan menee kahdeksan (8) minuuttia, pitää tiedostaa, että ei riitä, että lähtee kotoa kahdeksan minuuttia ennen kuin töissä pitää olla. Pitää varata muutama puskuriminuutti siirtymiin ja mahdollisia viivästyksiä varten.

Jos vaikein kohta on lähteminen, kännykän hälytystoiminnon voi ottaa avuksi. Guy Winch kehottaa myös huomioimaan heikkoutensa – esimerkiksi torkuttamisen.

4. Toista, toista ja toista

Kun uutta tapaa on saanut toistettua noin kuukauden ajan, vanha tapa alkaa haalistua.

– Minkä tahansa tavan voi muuttaa, kun ottaa asian vakavasti ja tekee tunnollisesti töitä muutoksen eteen, Guy Winch sanoo The Atlanticin jutussa.

Onnistuminen on tärkeää. Kun pienet asiat alkavat sujua, voi siirtyä vähitellen isompiin haasteisiin.

Kun uutta tapaa on saanut toistettua noin kuukauden ajan, vanha tapa alkaa haalistua.

– Prosessi etenee askel askeleelta, päivä päivältä ja auttaa ihmisiä tulemaan tietoisemmaksi toiminnastaan, järjestysguru Rashelle Isip kuvailee.

5. Luisuitko takaisin vanhoihin tapoihin?

Ei hätää! Aina on mahdollisuus korjausliikkeeseen.

– Seuraava kerta tulee aina, muistuttaa Linda Sapadin.

Ja seuraava kerta tarkoittaa tietenkin sitä, että silloin on mahdollisuus jälleen onnistua tavoitteissaan ja ottaa jälleen yksi askel kohti pysyvää täsmällisyyttä.

6. Lopuksi: muista, että kukaan ei ole täydellinen

The Atlanticin haastattelema pienyrittäjä Starre Vartan, entinen myöhästelijä, muistuttaa lempeydestä itseään kohtaan.

– Ajattelin myöhästelyni parantamista 90 prosentin juttuna. Kymmenen prosenttia kerroista epäonnistun. Jos tavoittelisin täydellisyyttä, epäonnistumiset saisivat minut lannistumaan ja lopettamaan.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti