Kuviokelluntako turha taito? Ei tietenkään, tässä vain yritetään symboloida samankaltaisuuden painetta. Kuva: Shutterstock
Kuviokelluntako turha taito? Ei tietenkään, tässä vain yritetään symboloida samankaltaisuuden painetta. Kuva: Shutterstock

... vai onnistuitko pysyttelemään näiltä turvassa?

Kengännauhojen solmiminen, lukutaito, pyörällä ajo – lapsena opitut asiat pysyvät mielessä, sehän tiedetään. Harmi, että lapsena oppii myös sellaisia selviytymistaitoja, jotka auttavat peruskoulun läpi mutta joilla ei aikuisena enää tee mitään. Seuraavat kolme ovat psykologi Gregory L. Jantzin mielestä yleisimmät ja turhimmat taidot, jotka huonontavat aikuisena elämää.

1. Mukautuminen

Teini-ikäisen tärkein taito: älä erotu massasta! Muuten joku alkaa vielä kiusata. Kouluaika on yhdenmukaisuuden juhlaa. Pitää seisoa suorissa riveissä, laskea matikan tehtävät samassa järjestyksessä kuin muu luokka, käyttäytyä samalla tavalla ja näyttää samalta kuin kaverit.

Aikuisena pitäisi sitten yhtäkkiä osata ajatella persoonallisesti. Massasta erottuminen ja luovat, omat ratkaisut ovat nykyaikana hyödyllisempiä juttuja kuin kyky sulautua tapettiin.

2. Perfektionismi

Yritä parhaasi ja päihitä kaverit! Napsi kymppejä kokeista ja mitalisija hiihtokisoissa! Älä tee virheitä musiikkikoulun matineassa! Lapsia kannustetaan perfektionismiin, ja palkintoa pukkaa, jos he onnistuvat.

Myöhemmin perfektionismista tulee ongelmia, koska on mahdotonta olla aina paras. Luokan parhaalle matikkanerolle on raskasta, kun yliopistossa moni muu onkin näppärämpi. Täydellisyyden tavoittelussa on sekin huono puoli, että epäonnistuminen alkaa pelottaa – ja sitten ei uskalla ottaa riskejä. Fiksu asettaa standardit vähän alemmas, kokee enemmän onnistumisia ja on tyytyväisempi.

3. Hyväksynnän tarve

Hyväksyntääkin opitaan hamuamaan lapsena. Opettajan kehut, hyvät numerot, vanhempien hehkutus siitä, miten hieno lumiukkopiirustus syntyi... kaikki tarvitsevat kiitosta, ja tietysti lapselle kuuluu antaa sitä.

Aikuisena kehuja vain tulee paljon vähemmän. Siksi on huono juttu, jos itsetunto perustuu muilta tulevalle kiitokselle. Pienikin kritiikki pilaa helposti päivän, vaikka pohjalla olisi kolmet kehut. On vapauttavaa, jos ihminen keksii tavan arvostaa itseään välittämättä kovasti siitä, mitä muut ajattelevat.

Jantzin kolmen suora kuulostaa aika tunnistettavalta. Ei siinä mitään, mutta miten sitten pääsen eroon toimintamalleista, jotka toimivat hienosti 80-luvulla ? Hankala homma, mutta tohtori Jantzin mukaan ei ollenkaan mahdoton. Sekin auttaa jo, kun alkaa tarkastella omia ajatusrakennelmiaan ja miettiä, mistä ne ovat peräisin. Sitten täytyy vain ”antaa itselleen lupa päästää niistä irti”, sanoo psykologi. Onnea matkaan!

Lue myös:

Testaa, onko sinulla hyvä itsetunto

Näitä asioita henkisesti vahva ihminen ei tee

Kaksi keinoa päästä yli epäonnistumisen pelosta

Välillä on ihan okei keskittyä myös niihin sinkkuelämän hyviin puoliin.

Jostain syystä vallalla on käsitys siitä, että näin loppuvuonna kaikki haluavat olla mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuja. Yhdysvalloissa puhutaan jopa cuffing seasonista eli sesongista, jona kaikkein vannoutuneinkin sinkku alkaa pohtia, että parisuhde saattaisi sittenkin olla kiva juttu.

Mutta ovatko talven kylmyys ja juhlapyhien vietto jonkun kainalossa riittävän hyviä syitä pariutua? Sosiaalisessa mediassa muistutellaan parhaillaan sinkkuuden hyvistä puolista, kenties vastaliikkeenä kuluvan vuodenajan parisuhdekeskeisyydelle.

Sinkkuuden iloja on jaettu kasapäin Twitterissä tunnisteella #WhenImNotDating. Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on tietenkin sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nämä päivitykset saavat sinkkuuden kuulostamaan aika hiton upealta.

Poimimme twiiteistä parhaat syyt pysyä sinkkuna.

1. Voi tehdä ihan mitä haluaa

No ihan kuin parisuhteessa ei muka voisi toteuttaa itseään, mutta sinkkuna asioista ei tarvitse neuvotella sitäkään vähää. Ei kompromisseja!

2. Kaikki on omaa

Koko pitsa/karkkipussi/kirsikkatomaattirasia vain itselle, aah.

3. Voi olla juuri niin karvainen tai karvaton kuin haluaa

Kyllä, joskus karvoja tulee ajeltua myös miellyttämisen vuoksi, vaikkei sinänsä olisi mikään pakko.

4. Säästyy rahaa

Deiteillä käyminen saattaa tulla hitsin kalliiksi.

5. Itsetunto ei romahtele

Ei toiveita, ei pettymyksiä.

6. Jää enemmän aikaa hemmottelulle

Deiteillä ravaaminen vie rahan lisäksi aikaa. Joskus on ihanaa olla koko ilta yksin omassa rauhassa ja ihan vain hemmotella itseään.

7. Deittailemattomuus on hauskaa

Ei hauskanpidon tarvitse olla aina muista ihmisistä kiinni.

8. Epämiellyttävät kohtaamiset jäävät väliin

Voit tapailla vain lempi-ihmisiäsi!

9. Harrastuksiin voi todella paneutua

Koko kämppä kasveille? Sinkkuna siitäkään ei tarvitse neuvotella.

Mikä sinkkuudessa on mielestäsi parasta? Keskustele kommenteissa!

Empatiakirjailija Sami Kedon mukaan myötätunto toisia kohtaan on myös asennekysymys.

Mikä tekee meistä empaattisia?

Maailma on täynnä tarinoita ihmisistä, joilla ei ole mitään – mutta jotka ovat aina valmiita antamaan sitä vähästäänkin muille. Tarinan toisella laidalla ovat rikkaat ja etuoikeutetut. Heillä olisi, millä auttaa, mutta myötätunto puuttuu.

Ihan niin yksinkertainen maailma ei ole, mutta empatiasta tietokirjan kirjoittanut Sami Keto kertoo, että kyky empatiaan tosiaan saattaa heiketä, kun ihminen rikastuu tai nousee yhteiskunnan hierarkiassa korkeammalle. 

– Tämä on havaittu todella monessa yhteydessä, Keto sanoo.

Yksi syy rikkauden ja empatian käänteiseen riippuvuuteen on se, että reiluus on Kedon mukaan useimmille ihmisille hyvin tärkeää. Jos siis ihminen on epäreilun korkeassa asemassa, hänen täytyy jotenkin pystyä perustelemaan ja oikeuttamaan eriarvoinen asema itselleen. 

– Jotta pystytään tasaamaan tilanne, alempana olevien arvoa pitää vähän laskea ja ajatella, että minä ansaitsen etuoikeuteni ja muut tekevät jotakin väärin.

Eriarvoisuus vaikuttaa empatiaan

Empatian määrä liittyy myös yhteenkuuluvuuden ja keskinäisriippuvuuden kokemuksiin. Ne, joilla on paljon rahallista tai sosiaalista pääomaa, ovat vähemmän riippuvaisia toisistaan ja samastuvat toisiin vähemmän, mikä selittää heikompaa empatiakykyä. 

– Eliitti kokee yhteenkuuluvuutta omassa piirissään, vähävaraiset laajemmin, Keto tiivistää. 

Hän kertoo, että yhteiskunnan eriarvoistumisen on kuitenkin havaittu johtavan siihen, että myös hierarkiassa alimpina olevat kokevat entistä vähemmän yhteenkuuluvuutta ylempänä olevia kohtaan. Eriarvoisuus siis heikentää ihmisten empatiakykyä ylipäätään.


Empatiaa voi suunnata

Sami Kedon mukaan empatia on oleellinen osa ihmisyyttä, ja olemme kaikki enemmän tai vähemmän empaattisia. Se kuitenkin vaihtelee, mihin suuntaamme empatiamme. Empatian kokemista ohjaavat yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuriset kertomukset.   

Osa meistä kokee myötätuntoa kedon kukkasiakin kohtaan, osa suhtautuu empaattisesti ainoastaan omaan lähipiiriinsä. 

”Usein empatia on tilannekohtaista.”

Esimerkiksi rasistisessa mellakassa vihaa huutava ihminen voi olla hyvinkin empaattinen, tosin suppeaa piiriä kohtaan. Myös voimakkaat negatiiviset tunteet nimittäin tarttuvat empaattiseen ihmiseen ja voivat viedä mukanaan.

– Usein empatia on tilannekohtaista. Totumme toimimaan toisissa tilanteissa empaattisesti ja toisissa epäempaattisesti. Se on myös asennekysymys; päättääkö, että tämä on sellainen tilanne, jossa ollaan empaattisia, Keto kertoo.

Piiri, jota kohtaan ihminen tuntee empatiaa, voi Kedon mukaan kutistua esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmisen asema yhteisössä on epävarma tai jossa ihmisryhmien välillä on kilpailuasetelma.

Huomattavia empatiapuutteita on Kedon mukaan yleensä vain narsisteilla ja psykopaateilla. He pystyvät lukemaan kanssaihmisiään, mutta eivät jakamaan heidän tunteitaan – myötätunto puuttuu.