Kuviokelluntako turha taito? Ei tietenkään, tässä vain yritetään symboloida samankaltaisuuden painetta. Kuva: Shutterstock
Kuviokelluntako turha taito? Ei tietenkään, tässä vain yritetään symboloida samankaltaisuuden painetta. Kuva: Shutterstock

... vai onnistuitko pysyttelemään näiltä turvassa?

Kengännauhojen solmiminen, lukutaito, pyörällä ajo – lapsena opitut asiat pysyvät mielessä, sehän tiedetään. Harmi, että lapsena oppii myös sellaisia selviytymistaitoja, jotka auttavat peruskoulun läpi mutta joilla ei aikuisena enää tee mitään. Seuraavat kolme ovat psykologi Gregory L. Jantzin mielestä yleisimmät ja turhimmat taidot, jotka huonontavat aikuisena elämää.

1. Mukautuminen

Teini-ikäisen tärkein taito: älä erotu massasta! Muuten joku alkaa vielä kiusata. Kouluaika on yhdenmukaisuuden juhlaa. Pitää seisoa suorissa riveissä, laskea matikan tehtävät samassa järjestyksessä kuin muu luokka, käyttäytyä samalla tavalla ja näyttää samalta kuin kaverit.

Aikuisena pitäisi sitten yhtäkkiä osata ajatella persoonallisesti. Massasta erottuminen ja luovat, omat ratkaisut ovat nykyaikana hyödyllisempiä juttuja kuin kyky sulautua tapettiin.

2. Perfektionismi

Yritä parhaasi ja päihitä kaverit! Napsi kymppejä kokeista ja mitalisija hiihtokisoissa! Älä tee virheitä musiikkikoulun matineassa! Lapsia kannustetaan perfektionismiin, ja palkintoa pukkaa, jos he onnistuvat.

Myöhemmin perfektionismista tulee ongelmia, koska on mahdotonta olla aina paras. Luokan parhaalle matikkanerolle on raskasta, kun yliopistossa moni muu onkin näppärämpi. Täydellisyyden tavoittelussa on sekin huono puoli, että epäonnistuminen alkaa pelottaa – ja sitten ei uskalla ottaa riskejä. Fiksu asettaa standardit vähän alemmas, kokee enemmän onnistumisia ja on tyytyväisempi.

3. Hyväksynnän tarve

Hyväksyntääkin opitaan hamuamaan lapsena. Opettajan kehut, hyvät numerot, vanhempien hehkutus siitä, miten hieno lumiukkopiirustus syntyi... kaikki tarvitsevat kiitosta, ja tietysti lapselle kuuluu antaa sitä.

Aikuisena kehuja vain tulee paljon vähemmän. Siksi on huono juttu, jos itsetunto perustuu muilta tulevalle kiitokselle. Pienikin kritiikki pilaa helposti päivän, vaikka pohjalla olisi kolmet kehut. On vapauttavaa, jos ihminen keksii tavan arvostaa itseään välittämättä kovasti siitä, mitä muut ajattelevat.

Jantzin kolmen suora kuulostaa aika tunnistettavalta. Ei siinä mitään, mutta miten sitten pääsen eroon toimintamalleista, jotka toimivat hienosti 80-luvulla ? Hankala homma, mutta tohtori Jantzin mukaan ei ollenkaan mahdoton. Sekin auttaa jo, kun alkaa tarkastella omia ajatusrakennelmiaan ja miettiä, mistä ne ovat peräisin. Sitten täytyy vain ”antaa itselleen lupa päästää niistä irti”, sanoo psykologi. Onnea matkaan!

Lue myös:

Testaa, onko sinulla hyvä itsetunto

Näitä asioita henkisesti vahva ihminen ei tee

Kaksi keinoa päästä yli epäonnistumisen pelosta

Koetko jatkuvaa ahdistusta suhteessasi? Eroasiantuntija Marika Rosenborg paljastaa kirjassaan, miten voi tietää, että suhde on vaarassa hajota.

Usein sanotaan, että ero tuli täysin puskista. Todellisuudessa tilanne kuitenkin on harvoin tämä. Voiko eron sitten aavistaa jotenkin etukäteen? Eroasiantuntija Marika Rosenborg paljastaa kirjassaan Sinä selviät kyllä – Erovuoden matkaopas merkit, joista tunnistaa suhteen olevan vaarassa hajota. Kysyimme eronneilta naisilta, miten nämä merkit näkyivät heidän suhteissaan ennen lopullista hajoamista. 

1. Jatkuva ahdistus

"Minua ahdisti sekä kumppanin läsnäolo, kuin virtahepo olohuoneessa, että poissaolokin." 

"Kumppanin reaktion ajatteleminen ahdisti. Läheisten mahdolliset reaktiot ahdistivat. Ajatus loppuelämästä kyseisessä suhteessa ahdisti. Pelko tulevaisuudesta eron jälkeen ahdisti. Kokemus epäonnistumisesta ahdisti. Eli kyllä, ennen eroa ahdistus oli 4–5 kuukautta hyvin paljon läsnä."

2. Puhumattomuus

"Puoliso lopetti puhumisen ja jutteli sen sijaan pullon hengen kanssa."

"Aluksi yritin puhua kokemistani haasteista, ei edes suoranaisista ongelmista. Jossain vaiheessa tajusin, että kyse oli enimmäkseen perustavammanlaatuisista persoonallisuus- ja elämäntapaeroista, enkä kokenut enää puhumista mielekkääksi. Tarvitsin kuitenkin ennen lopullista eroa useamman kuukauden pohtimisaikaa."

3. Pelko toisen reaktiosta

"Puoliso ei puhunut, ja minä kiehuin, kun mihinkään ei saanut reaktiota. Puoliso pelkäsi kiehumistani, minä ahdistuin puhumattomuudesta."

4. Et tiedä, missä kumppanisi viettää aikaa

"Tilanne oli suhteen viimeisinä viikkoina varmaan enemmänkin niin päin, että kumppanini ei aina tiennyt, missä minä vietin aikaani. Ahdistuksen vuoksi yritin olla mahdollisimman paljon poissa kotoa. Kerroin kyllä kysyttäessä, missä olin ollut tai minne menossa, mutta minulla ei ollut enää luontaista halua jakaa asioita kumppanini kanssa."

"Tiesin kyllä, missä puolisoni viettää aikansa: netissä."

5. Läheisyyden ja seksin loppuminen

"Lähinnä sitä koitti välttää kaikkea yhdessäoloa."

"Kun aloin tajuta, ettei kyseessä ollut se suhde, jossa haluan olla loppuelämäni, ei läheisyyskään enää tuntunut hyvältä tai oikealta. Ensin pois jäi seksi, sitten vähitellen muukin läheisyys. Pienikin suukko tuntui kiusalliselta, ja kumppanin halausote nukkumaan mennessä lähinnä ahdisti."

6. Tunne etääntymisestä

"Emme puhuneet enää muusta kuin lapsiin liittyvistä pakollisista asioista."

"Huomionhaku muualta, kalenterin täyttäminen äärimmilleen."

7. Sinulta salaillaan asioita tai salaat niitä itse 

"Puolin ja toisin, kun ei halua enää jakaa elämäänsä toisen kanssa."

Moni haluaa tehdä sosiaaliseen mediaan virallisen tilin lisäksi kakkostilin, jolla saa hölmöillä ja hassutella vapaasti. 

Viime vuosina kypsempi väestönosa on herännyt päivittelemään, kuinka kunnollista nykynuoriso on: se esimerkiksi juo aikaisempia sukupolvia vähemmän alkoholia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL arvioi, että ilmiön taustalla ovat esimerkiksi tiukentuneet asenteet. Myös sosiaalinen media voi vaikuttaa juomahalujen vähenemiseen: Munchies kertoo, että nuoret eivät halua olla humalassa, koska pelkäävät joutuvansa kavereiden sometileille osana railakkaita kännikuvia.

Se, mikä kerran päätyy nettiin, jää sinne ikuisiksi ajoiksi, tietävät nuorisolaiset.

Mutta voi siellä somessakin irrotella, kunhan suojaa selustansa. Silloin tarvitaan erillinen sometili eli niin kutsuttu sekoilutili. Sellaisen kertoo tehneensä esimerkiksi 23-vuotias Milja (nimi muutettu).

Kaikessa yksinkertaisuudessaan salatilissä on kyse siitä, mitä somessa, tässä tapauksessa Instagramissa, haluaa itsestään näyttää ja mitä ei.

– Joskus tekisi mieli hassutella, muttei oikein omalla, virallisella sometilillä kehtaa, Milja kertoo.

Tilit ovat salaiset, ja niitä seuraavat vain kaveriporukan jäsenet.

– Siksi teimme jonkin aikaa sitten kaveriporukan kesken omien Instagram-tiliemme lisäksi kaksi ”sekoilutiliä”, joille postaamme kaikenlaista outoa.

Kun Milja sanoo ”kaikenlaista”, hän tarkoittaa esimerkiksi kaksoisleukakuvia, tanssivideoita, epämääräisiä meikkitutoriaaleja, päätöntä riehumista ja muuta epäasiallista materiaalia.

Kyseiset tilit ovat salaiset, ja niitä seuraavat vain Miljan kaveriporukan jäsenet – ja tietenkin sekoilutilit seuraavat toinen toisiaan.

– Tällä tavalla somessa uskaltaa hölmöillä ja viihdyttää kavereita ilman, että tarvitsisi pelätä, mitä pomo löytää googlettaessaan työntekijäänsä, Milja miettii.

Hyvä, paha digijalanjälki

Viestintä–Pirittan somekonsultti ja -asiantuntija Helmi Korhonen kertoo, että kyseessä ei ole täysin ennenkuulumaton ilmiö.

– Kakkostilien tekeminen ei myöskään liity pelkästään Instagramiin. Joihinkin sosiaalisiin medioihin saatetaan tehdä pelkästään tällaisia sekoilutilejä, kun toisissa someissa esitetään se julkisempi minäkuva, Korhonen sanoo.

Hassuttelutilien tekeminen on Korhosen mukaan lähtökohtaisesti hauska ilmiö, mutta se voidaan myös nähdä vastavoimana lisääntyneelle mediakasvatukselle.

”Nuorille puhutaan paljon nimenomaan digitaalisesta jalanjäljestä.”

– Nuorille puhutaan paljon nimenomaan digitaalisesta jalanjäljestä. Lapset ja nuoret toki naureskelevat, että joo joo, ihan kuin omat someasiat olisivat kymmenen vuoden päästä missään nähtävillä. Toisaalta on myös ymmärretty hyvin sekin, että kaikille kasvaa digitaalinen jalanjälki, joka seuraa koko loppuelämän ja jonne voi jäädä jälkiä nuoruuden hölmöilystä, Korhonen sanoo.

– Kakkostilit saattavat olla siis sellainen vastavoima, että hei, vaikka käytämme somea, emme ole tylsiä. Halutaan pitää kiinni myös leikkimielisyydestä ja pilailusta. Niillä kakkostileillä se vain koetaan turvallisemmaksi.

”Vanhempi väestö saattaa laukoa omalla nimellään aika kauheitakin juttuja somessa.”

Mediakasvatuksen määrä näkyy myös sukupolvien eroissa somen käyttämisessä.

– Sama ilmiöhän näkyy myös esimerkiksi vihapuhekeskusteluissa: vanhempi väestö saattaa laukoa omalla nimellään aika kauheitakin juttuja somessa, mutta nuoret käyttäytyvät paljon fiksummin, Korhonen sanoo.