Mie tahon! Kuva: Shutterstock
Mie tahon! Kuva: Shutterstock

Itkupotkuraivarit – aikuismaista vai ei?

Itkuhuutoa, kun puoliso unohtaa tuoda kaupasta suosikkijäätelöäsi? Syy voi olla tässä.

Meissä kaikissa asuu sisäinen lapsi, joka tahtoo päästä ulos aina silloin tällöin. "Tahtoo syliin!" "Minä ite!" se huutaa ainakin hiljaa mielessä, mutta joskus myös ääneen. Lapsen intuitiivinen tapa ilmaista tunteensa nimittäin säilyy osittain myös aikuisikään – ja voi vaikuttaa ihmissuhteisiin.

2-vuotiaalle ominainen hetimulletännenyt-logiikka on tyypillisintä aikuiselle, joka on hyvin stressaantunut ja jonka mieli on jatkuvasti ylikuormittunut. Isot elämänmuutokset, parisuhteen jatkuvat kriisit tai terveystilanne voivat laukaista voimakkaita tunnereaktioita. Lapsuudesta tuttu taistelukeino voi tuntua helpoimmalta tavalta saada haluamansa, kun muu elämä on jatkuvassa stressitilassa.

Lapsekkaat tunnereaktiot ovat merkki siitä, ettei anna itsensä olla haavoittuvainen parisuhteessa. Tällöin kumppanikin saattaa reagoida lapsenomaiseen käytökseen konemaisesti ja hyväksyä sen hiljaa. Parisuhde kiittää, kun opit tunnistamaan toimintatapasi ja muuttamaan niitä.

Tunnista sisäinen lapsesi ja vältä vahingot

1. Kiukuttelun mestari

Toimintatapa: Kun sinua kielletään tai et saa haluamaasi, ryhdyt kiukuttelemaan, itkemään tai karjumaan. Läheisesi eivät ehkä uskalla kieltää sinulta asioita, koska pelkäävät voimakkaita tunnereaktioitasi.

Muutu näin: Ennen kuin hermostut ja menetät hallinnan, rauhoitu kymmenen minuuttia. Hengitä syvään ja keksi jotain muuta tekemistä. Käy suihkussa tai kävelyllä. Paussin jälkeen mieti uudelleen, onko tunteenpurkaus todella tarpeellinen.

2. Manipuloija

Toimintatapa: Lapset osaavat tietämättään manipuloida aikuisia esimerkiksi sanomalla: "Mutta sinä lupasit!" Manipuloivan aikuisen sisäinen lapsi jatkaa tätä mallia, ja hän osaa nokkelasti taivutella kumppaninsa toimimaan halutulla tavalla. Jatkuva toiselta vaatiminen käy taakaksi vastapuolelle ja voi johtaa isoihin riitoihin.

Muutu näin: Jos voit hoitaa asian itse, tee se, äläkä odota aina toisen tekevän asioita puolestasi. Voit myös keskustella suoraan tarpeistasi, etkä vaatia niiden täyttämistä temppuilun kautta.

3. Hyvä sotilas

Toimintatapa: Vaikeiden asioiden piilotteleminen ja niiden käsittelemättä jättäminen on joillekin tyypillistä. Riitaisista kotioloista tuleva lapsi voi käyttäytyä luokassa mallikkaasti ja suoriutua koulussa ansiokkaasti. Aikuisena vastaava käyttäytyminen saattaa näkyä siten, ettei parisuhteen ongelmia käsitellä, vaan teeskennellään muille ja itselle kaiken olevan hyvin. Tämä konflikteja kammoksuva tyyppi voi hyvinkin olla se, joka ilmoittaa kuin puskista haluvansa erota.

Muutu näin: Uskalla luottaa kumppaniisi ja puhua vaikeistakin asioista. Jos syvällisesti keskusteleminen kahden kesken tuntuun vaikealta, pariterapiasta voi olla apua.

4. Kapinallinen

Toimintatapa: Kotoa karkailut, omaan huoneeseen linnoittautuminen ja myöhään ulkona kukkuminen kuuluvat monen nuoruuteen. Aikuisena tämä sisäinen teinikapinallinen pakenee parisuhteen ongelmia kodin ulkopuolelle ja saattaa ajautua herkemmin irtosuhteisiin.

Muutu näin: Kapinallinen huomaa todennäköisesti jossain vaiheessa, ettei vaikeuksien pakeneminen ja kieltäminen auta mitään. Todennäköisesti se vain pahentaa tilannetta. Koska vanhemmat eivät enää ole toppuuttelemassa teinimäistä käytöstä, aikuisen on itse opeteltava hillitsemään käyttäytymistään. Onko kotoa pakeneminen todellakin toimiva ratkaisu parisuhteen kannalta?

 

Lähde: Psychology Today

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti