Kirsi, 34, on kyllästynyt kantamaan perheessään vastuun. Mikä neuvoksi, kun mies on perässävedettävä?

Colourbox

"Rakastan miestäni, mutta minua ärsyttää hänen aloitekyvyttömyytensä. Minä olen se, joka hoitaa yhteiset raha- ja vakuutusasiat. Minä päätän, mitä syödään ja milloin siivotaan. Huolehdin lomamatkojen varaamiset, perheen vaateostokset ja jämäkän kasvattajan roolin. Olen kyllästynyt olemaan pomo!

Sami on mukava tyyppi, kivempi ihminen kuin minä. Hän on vain jotenkin huollettava. Sami ei välitä siitä, mitä hänellä on päällään. Suhteemme alussa hänen kalsarinsa olivat takaa niin kuluneet, että käytännössä takapuolen päällä kulki kaksi lankaa. Silloin se meni vielä kiinnostavan outouden piikkiin.

Sami on tehnyt vaateostoksia kahdesti. Toisella kerralla hän unohti  työmatkalle lähtiessään ottaa vaihtokalsarit mukaan ja osti Stockmannilta jättimäisen isot alushousut. Hän ei tiedä omaa vaatekokoaan. Toisella kerralla hän osti torilta kaksi verkkopaitaa.

Sanotaan, että toista ei voi muuttaa, mutta kyllä minä olen muuttanut Samin ulkomuodon totaalisesti. En ole ihan varma, olisinko lähtenyt hänen matkaansa, jos olisin tiennyt, millainen savotta siitä tulee.

Minä olen opettanut Samille, että suihkussa käydään kerran päivässä. Hän on hajamielinen tutkija, joka ei töidensä puolesta tapaa joka päivä ihmisiä. Siksi hän saattaa unohtaa pestä tukan myös silloin, kun olemme lähdössä ihmisten ilmoille. Minä joudun muistuttamaan. Ikään kuin hänen kehontuntemuksessaan olisi muutakin vikaa. Hänen kätensä ovat talvisin niin kuivat, että ne halkeilevat, mutta hän ei tajua käyttää kosteusvoidetta. Ja jos hän on vaikka niin kuumissaan, että ohimoilta valuu hikeä, hän ei ymmärrä tehdä asialle mitään. Sitten helpottaa, kun ehdotan, että ota pipo pois. Pian ollaan varmaan siinä pisteessä, että puen hänet ja kokeilen niskasta kuin vauvalta, että tuntuuko hikiseltä.

Tuumailija ja toiminnan nainen

Sami pystyy halutessaan toimimaan itsenäisesti. Hän osaa organisoida oman työnsä, ja kun jokin asia kiinnostaa häntä, hän hoitaa sen todella viimeisen päälle. Sami on myös hyvä isä.

Hän oli hoitovapaalla lapsen kanssa pidempään kuin minä ja pärjäsi hienosti. Tosin hän unohti itse syödä ja laihtui vuoden aikana riu’uksi, mutta silti: ongelma ei ole siinä, etteikö hän pystyisi ottamaan vastuuta. Hän ei vain viitsi ottaa, ja se tässä raivostuttaa. Kun minä tulen näköpiiriin, pallo siirtyy minulle.

En mielestäni ole kontrollifriikki, mutta toki tässä on kyse myös temperamenttieroista. Sami tuumailee ja miettii, minä tykkään nopeammasta toiminnasta. Hän suunnittelisi jotain reiän poraamista seinään viikkokausia.

Meidän suhteemme ei kaadu Samin saamattomuuteen. Joskus se ei ärsytä juurikaan, mutta joskus kiehuu yli. Olen yrittänyt kouluttaa häntä nyt kymmenen vuotta, eikä näytä siltä, että hän kehittyisi. Nalkutusta on jo kokeiltu. Olen ostanut hänelle Supermies-huumorikalsareita, jotta hän tajuaisi, että itse ostamalla saa järkevämmän näköisiä. Hän käyttää kuitenkin mieluummin vitsialkkareita kuin vaivautuu kauppaan.

Yksi toimiva ratkaisu on löytynyt: selkeät kokonaisuudet. Jos Sami saa tehtävän ja päivämäärän, johon mennessä se pitää hoitaa, hän kyllä hoitaa sen. En vain jaksa antaa joka asiassa tehtäviä. En ole esimerkiksi huolehtinut, että hän varaisi hammaslääkäriajan. Varmaan hänen hampaansa ehtivät tippua, ennen kuin hän saa ajan varatuksi."

Asiantuntijaraati ehdottaa:

1. Hyväksy tosiasiat

Lea Horelli, Viiden pojan äiti, vuoden 2011 äitienpäivämitalisti

"Tämä kuulostaa minusta ihan normaalilta elämältä eikä ongelmalta. Minun sukupolveni parisuhteissa se vain tahtoo olla niin, että arkirutiinit ovat naisten harteilla. Me määräämme, milloin syödään ja mitä syödään. Me päätämme siivouspäivistä, ja vaatehuolto jää meille. Mielestäni jonkun täytyykin olla kotona pomo.

Meidän perheessämme miesväki on aina osallistunut kodin töihin, mutta se on edellyttänyt, että olen antanut selkeät tehtävät – ihan niin kuin Kirsikin tekee. En ole ajatellut, että voisin odottaa enempää.

Joskus tietysti ärsyttää, ja ymmärrän kyllä Kirsiä. Hänellä ei myöskään ole yhtä paljon kohtalotovereita kuin minulla: luulen, että kolmekymppiset miehet ottavat vastuuta kodista paljon enemmän kuin vanhempi polvi. Tytötkään eivät enää suostu yksin vastuuseen. Ainakin Kirsin ikäinen poikani on kasvanut siihen, että kodin asiat kuuluvat molemmille sukupolville.

Kirsillä vaikuttaa olevan huumorintajua. Se auttaa kyllä."

2. Selkeät vastuualueet

Henry Laasanen, yhteiskuntatieteiden maisteri, miesasiamies, rakkausvalmentaja

"Uskon, että asetelman takana on biologinen sukupuoliero.

Kirsi on yrittänyt muuttaa Samia, mutta tulokset eivät ole olleet tyydyttäviä. Hän on ottanut suhteessa johtajan roolin, mikä on saanut Samin vetäytymään vastuusta entisestään. Mies on oppinut, että Kirsillä on viimeinen sana joka tapauksessa. Eräs tapa jakaa vastuuta olisi määrätä omat selkeät vastuualueet, joihin toinen ei puutu.

Kirsi totesi itsekin, että selkeiden tehtävien asettaminen on toimiva osaratkaisu. Siihen kun lisätään sopiva ohjeistus, lisää huumoria ja oman stressaamisen vähentämistä, niin kohtuullinen kompromissi on valmis. Tilanne tuskin muuttuu täydelliseksi, mutta niinhän asia on parisuhteissa yleensäkin."

3. Ota rennosti

Virpi Hämeen-Anttila, tutkija ja kirjailija

"Vastuunkantajan ja passiivisen seurailijan roolit ovat varmaankin syntyneet lapsuudessa, ja Kirsi ja Sami ovat kohdatessaan solahtaneet niihin. Olisi hyvä alku, jos he osaisivat purkaa käytöksensä syitä.

Pomottaja ja tottelija viihtyvät yhdessä, jos kumpikin saa asetelmasta tyydytystä. Tärkeää olisi tietää, onko Sami onnellinen. Jos hän on masentunut ja pelkää elämää, muutos hyödyttää häntä. Parisuhdetta on vaikea muuttaa, ellei kumpikin hyödy.

Kirsi arvostaa Samia. Häntä vain väsyttää tehdä päätöksiä. Auttaisiko sen muistaminen, että Samin kaltaiselle päätöksenteko on monin verroin raskaampaa? Se ei ole yksin väsyttävää vaan myös pelottavaa. Kirsi voisi antaa Samille yhä enemmän selkeitä tehtäviä hoidettavaksi ja kiittää edistyksestä.

Mitään tarmonpesää Samista ei kyllä saa. Siksi Kirsiä hyödyttäisi, jos hän näkisi roolinsa hyvät puolet ja kantaisi sitä rennommin."

Mitkä neuvot nappasivat, Kirsi?

"Ai, minäkö se nyt olenkin, jonka tässä pitäisi muuttua? Olisin toivonut, että asiantuntijat olisivat suunnanneet neuvonsa mieluummin Samille. Se on varmasti totta, että olen omaksunut pomottavan naisen roolin jo lapsuudessa. Oma äitini oli dominoiva ja monessa suhteessa lapsuudenperheeni pää.

Uskonkin, että monen miehen passiivisuuden takaa löytyy äiti. Äidit vaativat tytöiltään lapsesta lähtien paljon enemmän kuin pojiltaan. Tytöt ovat jo lapsena reippaita äidin pikku apulaisia, kun pojilleen mammat pureskelevat ruuankin valmiiksi. Minusta Samin äidin – ja totta kai isänkin – olisi pitänyt kouluttaa poikaansa, jottei vaimon olisi enää tarvinnut. Oman poikani suhteen aion olla tässä asiassa tarkkana.

Oli kuitenkin helpottavaa kuulla, että kaikki asiantuntijat tunnistivat tapauksen. Olin ajatellut, että vain minä voin olla näin onneton hölmö, että jaksan olla äiti myös miehelleni."


Välillä on ihan okei keskittyä myös niihin sinkkuelämän hyviin puoliin.

Jostain syystä vallalla on käsitys siitä, että näin loppuvuonna kaikki haluavat olla mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuja. Yhdysvalloissa puhutaan jopa cuffing seasonista eli sesongista, jona kaikkein vannoutuneinkin sinkku alkaa pohtia, että parisuhde saattaisi sittenkin olla kiva juttu.

Mutta ovatko talven kylmyys ja juhlapyhien vietto jonkun kainalossa riittävän hyviä syitä pariutua? Sosiaalisessa mediassa muistutellaan parhaillaan sinkkuuden hyvistä puolista, kenties vastaliikkeenä kuluvan vuodenajan parisuhdekeskeisyydelle.

Sinkkuuden iloja on jaettu kasapäin Twitterissä tunnisteella #WhenImNotDating. Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on tietenkin sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nämä päivitykset saavat sinkkuuden kuulostamaan aika hiton upealta.

Poimimme twiiteistä parhaat syyt pysyä sinkkuna.

1. Voi tehdä ihan mitä haluaa

No ihan kuin parisuhteessa ei muka voisi toteuttaa itseään, mutta sinkkuna asioista ei tarvitse neuvotella sitäkään vähää. Ei kompromisseja!

2. Kaikki on omaa

Koko pitsa/karkkipussi/kirsikkatomaattirasia vain itselle, aah.

3. Voi olla juuri niin karvainen tai karvaton kuin haluaa

Kyllä, joskus karvoja tulee ajeltua myös miellyttämisen vuoksi, vaikkei sinänsä olisi mikään pakko.

4. Säästyy rahaa

Deiteillä käyminen saattaa tulla hitsin kalliiksi.

5. Itsetunto ei romahtele

Ei toiveita, ei pettymyksiä.

6. Jää enemmän aikaa hemmottelulle

Deiteillä ravaaminen vie rahan lisäksi aikaa. Joskus on ihanaa olla koko ilta yksin omassa rauhassa ja ihan vain hemmotella itseään.

7. Deittailemattomuus on hauskaa

Ei hauskanpidon tarvitse olla aina muista ihmisistä kiinni.

8. Epämiellyttävät kohtaamiset jäävät väliin

Voit tapailla vain lempi-ihmisiäsi!

9. Harrastuksiin voi todella paneutua

Koko kämppä kasveille? Sinkkuna siitäkään ei tarvitse neuvotella.

Mikä sinkkuudessa on mielestäsi parasta? Keskustele kommenteissa!

Empatiakirjailija Sami Kedon mukaan myötätunto toisia kohtaan on myös asennekysymys.

Mikä tekee meistä empaattisia?

Maailma on täynnä tarinoita ihmisistä, joilla ei ole mitään – mutta jotka ovat aina valmiita antamaan sitä vähästäänkin muille. Tarinan toisella laidalla ovat rikkaat ja etuoikeutetut. Heillä olisi, millä auttaa, mutta myötätunto puuttuu.

Ihan niin yksinkertainen maailma ei ole, mutta empatiasta tietokirjan kirjoittanut Sami Keto kertoo, että kyky empatiaan tosiaan saattaa heiketä, kun ihminen rikastuu tai nousee yhteiskunnan hierarkiassa korkeammalle. 

– Tämä on havaittu todella monessa yhteydessä, Keto sanoo.

Yksi syy rikkauden ja empatian käänteiseen riippuvuuteen on se, että reiluus on Kedon mukaan useimmille ihmisille hyvin tärkeää. Jos siis ihminen on epäreilun korkeassa asemassa, hänen täytyy jotenkin pystyä perustelemaan ja oikeuttamaan eriarvoinen asema itselleen. 

– Jotta pystytään tasaamaan tilanne, alempana olevien arvoa pitää vähän laskea ja ajatella, että minä ansaitsen etuoikeuteni ja muut tekevät jotakin väärin.

Eriarvoisuus vaikuttaa empatiaan

Empatian määrä liittyy myös yhteenkuuluvuuden ja keskinäisriippuvuuden kokemuksiin. Ne, joilla on paljon rahallista tai sosiaalista pääomaa, ovat vähemmän riippuvaisia toisistaan ja samastuvat toisiin vähemmän, mikä selittää heikompaa empatiakykyä. 

– Eliitti kokee yhteenkuuluvuutta omassa piirissään, vähävaraiset laajemmin, Keto tiivistää. 

Hän kertoo, että yhteiskunnan eriarvoistumisen on kuitenkin havaittu johtavan siihen, että myös hierarkiassa alimpina olevat kokevat entistä vähemmän yhteenkuuluvuutta ylempänä olevia kohtaan. Eriarvoisuus siis heikentää ihmisten empatiakykyä ylipäätään.


Empatiaa voi suunnata

Sami Kedon mukaan empatia on oleellinen osa ihmisyyttä, ja olemme kaikki enemmän tai vähemmän empaattisia. Se kuitenkin vaihtelee, mihin suuntaamme empatiamme. Empatian kokemista ohjaavat yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuriset kertomukset.   

Osa meistä kokee myötätuntoa kedon kukkasiakin kohtaan, osa suhtautuu empaattisesti ainoastaan omaan lähipiiriinsä. 

”Usein empatia on tilannekohtaista.”

Esimerkiksi rasistisessa mellakassa vihaa huutava ihminen voi olla hyvinkin empaattinen, tosin suppeaa piiriä kohtaan. Myös voimakkaat negatiiviset tunteet nimittäin tarttuvat empaattiseen ihmiseen ja voivat viedä mukanaan.

– Usein empatia on tilannekohtaista. Totumme toimimaan toisissa tilanteissa empaattisesti ja toisissa epäempaattisesti. Se on myös asennekysymys; päättääkö, että tämä on sellainen tilanne, jossa ollaan empaattisia, Keto kertoo.

Piiri, jota kohtaan ihminen tuntee empatiaa, voi Kedon mukaan kutistua esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmisen asema yhteisössä on epävarma tai jossa ihmisryhmien välillä on kilpailuasetelma.

Huomattavia empatiapuutteita on Kedon mukaan yleensä vain narsisteilla ja psykopaateilla. He pystyvät lukemaan kanssaihmisiään, mutta eivät jakamaan heidän tunteitaan – myötätunto puuttuu.