Kirjailija Inna Patrakova, 41, meni naimisiin rakkaansa Maksim Smolnikaun, 22, kanssa, vaikka moni on antanut ymmärtää, ettei se ole oikein sopivaa.

Kuva Hanna Andrushevich

Inna Patrakova, 41, ja Maksim Smolnikau, 22, tapasivat kolme vuotta sitten netissä – mutta eivät mitenkään romanttisissa merkeissä.  Käynnissä oli World of Warcraft -peli, jossa haarniskaan verhoutunut 19-vuotias Maksim liittoutui "26-vuotiaan" Innan kanssa. Yhdessä he löivät viholliselle luun kurkkuun.

Pian pelaamiseen hurahtanut kaksikko hioi strategioitaan jo sähköpostitse.

Maksim innostui Innan ärhäkästä taistelutyylistä sekä hauskoista sähköposteista. Niitä Inna naputteli öisin Espoon-kodissaan, ja Maksim vastaili niihin välittömästi 900 kilometrin päässä Valko-Venäjän Borisovissa.

Kun Inna lopulta paljasti oikean ikänsä, häntä jännitti.
"So what", entä sitten, kuittasi Maksim. Asia oli loppuunkäsitelty.

Tai niin he luulivat. Kun suhde syveni, alkoi ulkopuolisten nokankoputus. Inna on saanut viimeisen vuoden aikana kuulla niin usein olevansa kehdonryöstäjä ja nuoria miehiä vikittelevä puuma, että hän on alkanut työstää paheksuntamateriaalista seuraavaa kirjaansa.

Stereotypioilla ja ennakkoluuloilla leikittely on kirjailijalle entuudestaankin tuttua, sillä hänen esikoisromaaninsa Tulkki käsitteli venäläisen ja suomalaisen kulttuurin eroja ja yhteentörmäyksiä. Tänä syksynä sama teema jatkui Innan uudessa romaanissa Naapurit.

Pitkä tutustuminen netissä

Ensimmäisen puolentoista vuoden aikana Inna ja Maksim tutustuivat toisiinsa vain sähköpostien ja nettipuheluiden kautta. Kumpikaan ei ehdottanut valokuvien lähettämistä.

Pari tapasi vihdoin keväällä 2010 Valko-Venäjän Minskissä, jonne Inna tuli tapaamaan isäänsä ja toteuttamaan vanhaa haavettaan: hän halusi opiskella tatuoijaksi. Treffit he sopivat Maksimin kotiin.

– Maksim näytti aivan tsetseeniterroristilta. Hänellä oli iso parta ja ujo hymy. Tuntui kuin olisimme tunteneet aina – vaikka ei se rakkautta ensi silmäyksellä ollut.

Maksim on eri mieltä.

– Minun teki heti mieli ottaa sinua kädestä eikä päästää enää ikinä irti.

Ystävien hyökkäys

Kun Inna kertoi Maksimista ystävilleen, reaktio oli voimakas. Pohjat veti venäläinen ystävä, joka totesi ykskantaan, että "minä oksennan nyt".

Tuttu suomalaismies puolestaan kysyi suoraan, eikö Innan mielestä ole perverssiä, että kun Maksim syntyi, Inna oli jo 19-vuotias.

Maksimin ystävät ovat sen sijaan pitäneet suunsa kiinni, vaikka ikäero on Valko-Venäjällä vielä suurempi tabu kuin Suomessa.

Inna lentää Minskissä asuvan miehensä luokse kerran kuukaudessa. Tuolloin nuoripari katselee leffoja ja tapaa Maksimin ystäviä.

– Ikäisteni kanssa puhuisin osakkeista ja asuntoveloista, mutta nyt saan jutella tuntikausia elokuvista, kirjoista ja pelaamisesta. Sitten teen ruokaa ja pojat syövät kaiken, Inna nauraa.

Inna on pannut merkille, että eräs Maksimin ystävistä teitittelee häntä sinnikkäästi kielloista huolimatta.

– Hassulta se tuntuu, mutta olen jo hyväksynyt asian. Ehkä se on vain hänen tapansa olla kohtelias.

Häät Minskissä

Joulukuun jälkeen pariskunnan elämä muuttuu. Kunhan Maksim ja Inna ovat avioituneet maistraatissa, Maksim saa vihdoin turistiviisumin ja pääsee ensimmäistä kertaa Suomeen. Oleskelulupakin on toiveissa.

Inna tiedostaa, että suuren ikäeron vuoksi pariskunnalle saattaa tulla vielä vääntöä perheen perustamisesta. Maksim vakuuttaa nyt, ettei halua lapsia, mutta mieli voi vielä muuttua.

– Voimmehan me aina harkita adoptiota, mutta suoraan sanoen nautin elämästäni nyt. Minulla on kirjailijan ura, ihana tytär ja vapauteni, Inna tuumaa.

– Ja sitten sinulla on minut, partasuu vieressä lisää.


Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti

Välillä on ihan okei keskittyä myös niihin sinkkuelämän hyviin puoliin.

Jostain syystä vallalla on käsitys siitä, että näin loppuvuonna kaikki haluavat olla mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuja. Yhdysvalloissa puhutaan jopa cuffing seasonista eli sesongista, jona kaikkein vannoutuneinkin sinkku alkaa pohtia, että parisuhde saattaisi sittenkin olla kiva juttu.

Mutta ovatko talven kylmyys ja juhlapyhien vietto jonkun kainalossa riittävän hyviä syitä pariutua? Sosiaalisessa mediassa muistutellaan parhaillaan sinkkuuden hyvistä puolista, kenties vastaliikkeenä kuluvan vuodenajan parisuhdekeskeisyydelle.

Sinkkuuden iloja on jaettu kasapäin Twitterissä tunnisteella #WhenImNotDating. Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on tietenkin sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nämä päivitykset saavat sinkkuuden kuulostamaan aika hiton upealta.

Poimimme twiiteistä parhaat syyt pysyä sinkkuna.

1. Voi tehdä ihan mitä haluaa

No ihan kuin parisuhteessa ei muka voisi toteuttaa itseään, mutta sinkkuna asioista ei tarvitse neuvotella sitäkään vähää. Ei kompromisseja!

2. Kaikki on omaa

Koko pitsa/karkkipussi/kirsikkatomaattirasia vain itselle, aah.

3. Voi olla juuri niin karvainen tai karvaton kuin haluaa

Kyllä, joskus karvoja tulee ajeltua myös miellyttämisen vuoksi, vaikkei sinänsä olisi mikään pakko.

4. Säästyy rahaa

Deiteillä käyminen saattaa tulla hitsin kalliiksi.

5. Itsetunto ei romahtele

Ei toiveita, ei pettymyksiä.

6. Jää enemmän aikaa hemmottelulle

Deiteillä ravaaminen vie rahan lisäksi aikaa. Joskus on ihanaa olla koko ilta yksin omassa rauhassa ja ihan vain hemmotella itseään.

7. Deittailemattomuus on hauskaa

Ei hauskanpidon tarvitse olla aina muista ihmisistä kiinni.

8. Epämiellyttävät kohtaamiset jäävät väliin

Voit tapailla vain lempi-ihmisiäsi!

9. Harrastuksiin voi todella paneutua

Koko kämppä kasveille? Sinkkuna siitäkään ei tarvitse neuvotella.

Mikä sinkkuudessa on mielestäsi parasta? Keskustele kommenteissa!