Kel onni on, se onnen kätkeköön. Iso osa Me Naisten kyselyn vastaajista luottaa vanhaan sananlaskuun. Kuva: Shutterstock
Kel onni on, se onnen kätkeköön. Iso osa Me Naisten kyselyn vastaajista luottaa vanhaan sananlaskuun. Kuva: Shutterstock

Kysyimme lukijoilta, puhuvatko he parisuhteestaan somessa. Avoimesti aiheesta kertovat miettivät, miksi onnesta ei saisi olla ylpeä. Skeptisimmät taas pitivät pusukuvia kulissina.

Mitä ajattelet, kun puolituttu julkaisee pusukuvan Facebookissa?

Että rakkaus on ihana asia? Vai ei voisi vähempää kiinnostaa? Pelkkää kulissia – taatusti menee huonommin kuin esittävät?

Mitä julkisempia parisuhteista on tullut, sitä useammalla on niistä mielipide, todetaan Marie Clairen jutussa. Ja tottahan se on. Harva voi sanoa, ettei ole koskaan sortunut arvostelemaan muiden suhteita.

”Suurista rakkaudentunnustuksista somessa tulee mieleen, että kelle sitä rakkautta pitää todistella. Eikö tärkeintä ole, että asianomaiset ovat tietoisia? Totuus on näissä tapauksissa usein jotain ihan muuta”, toteaa Niina, 41, Me Naisten kyselyssä.

Kysyimme lukijoilta, kertovatko he parisuhdestatuksensa tai puolisonsa nimen Facebook-profiilissaan. Moni vastasi, ettei kerro, koska parisuhde on yksityisasia. Lähimmät tietävät, ja muille asia ei liiemmin kuulu.

Joskus status on jäänyt laittamatta, koska suhteen alku on ollut epämääräinen. Lukuisten yhteisten vuosien jälkeen tilan muuttaminen tuntuisi hassulta. Kaikki tietävät kuitenkin jo.

”Muuttaako se mitään, jos tuttavani eivät tiedä, että meillä on ihanaa?”

Joskus hiljaisuuden syy on puolison toive.

”Edustan somessa vain itseäni, en puolisoani”, kertoo esimerkiksi 43-vuotias nainen.

Sinttu, 27, on samoilla linjoilla:

”Olen aiemmassa pitkässä suhteessani jakanut hyvin avoimesti parisuhteeseeni liittyviä lomakuvia, vuosipäivähehkutuksia ja muuta mukavaa. Nykyinen puolisoni ei halua, että lisään meistä kuvia mihinkään somekanavaan eikä tee niin itsekään. Minua harmittaa välillä, etten voi jakaa jotain ihanaa hetkeä somessa, koska olemme yhdessä kuvassa. Toisaalta puolisoni ajatusmalli on saanut minut miettimään. Muuttaako se mitään, jos tuttavani eivät tiedä, että meillä on ihanaa?”

Osa kertoo parisuhdestatuksen tai puolison nimen, koska miksi niitä piilotellakaan. Olen ylpeä siitä, että olemme yhdessä, tiivistää 34-vuotias vastaaja.

Milja, 22, on sitä mieltä, että parisuhdestatus kuuluu perustietoihin siinä missä asuinkunta tai työpaikkakin.

”Haluan kertoa Facebookissa perustiedot itsestäni. Jos on parisuhteessa, perustietoihin kuuluu mielestäni kertoa, kenen kanssa on. Haluan olla avoin tässä asiassa. Miksi piilotella? Päinvastoin pitää näyttää, kuinka ihanan ja hyvännäköisen miehen olen saanut.”

Eeva, 24, uskoo, että olisi loukkaantunut, jos poikaystävä ei olisi halunnut laittaa parisuhdestatusta näkyville.

”Kun aloimme seurustella, Facebook oli uudehko, sen hetken tärkein some-kanava, ja olimme 17-vuotiaita. Seurustelu oli iso juttu, ja silloin halusin ilman muuta leuhkia Facebookissa ensimmäisellä poikaystävälläni. Olisin ollut loukkaantunut ja pitänyt epäilyttävänä, jos poikaystävä ei olisi halunnut laittaa nimeäni ja parisuhdestatusta näkyville.”

”En ole enää vapailla markkinoilla, turha soitella.”

Joillekin vastaajille parisuhteesta kertominen on keino hätistellä vanhoja heiloja tai uusia kosijoita.

”Pitkään sinkkuna olleena ja monen kanssa yhteyttä pitäen se on helpoin tapa välttää kiusallisia tilanteita. En ole enää vapailla markkinoilla, turha soitella.”

Imelyysöverit

Iso osa heistä, jotka eivät kerro statuksestaan somessa, pitävät pusukuvia ja rakkaudentunnustuksia liian henkilökohtaisilta asioilta. Läheisimmät ihmiset tietävät suhteesta kuitenkin, ja rakkautta voi tunnustaa kasvotustenkin.

”Vaikka rakastan aviomiestäni, ei hänen ihanuuttaan tarvitse somessa hehkuttaa. Riittää, että hän itse tietää, ja he, joiden kanssa olemme tekemisissä ihan livenäkin”, kertoo esimerkiksi Päivi, 44.

Moni vieroksuu pusukuvia, koska julkinen söpöily ei vain tunnu omalta jutulta.

”Mieheni ei ole somessa eikä haluakaan. Siksi hänen asiansa eivät kuulu someen, eivätkä minunkaan asiani siltä osin kuin ne koskevat häntä. Lisäksi kammoksun itsekin imeliä puspus-päivityksiä, ne eivät ole minua. Muita en tuomitse. Joskus on ihan söpöjäkin päivityksiä, ja rakkaushan on ihana asia!” sanoo 43-vuotias vastaaja.

Eeva, 24, ihailee muiden romanttisia vuosipäiväpäivityksiä, vaikkei kynäilekään niitä luontevasti itse.

”Jos osaisin tehdä ei-kornin kehumispäivityksen puolisostani, tekisin. Hän voisi ilahtua.”

”Parisuhde on minulle aika yksityinen asia, ja sen esittely tai hehkutus tuntuisi kohtalon kiusaamiselta.”

Joidenkin mielestä imelät päivitykset tuntuvat tykkäyksien kalastelulta ja kohtalon uhmaamiselta. Katsokaa nyt, kuinka mahtavasti meillä menee!

”Parisuhde on minulle aika yksityinen asia, ja sen esittely tai hehkutus tuntuisi kohtalon kiusaamiselta – tyyliin seuraavana päivänä tulikin ero. Syntymäpäivänä voin laittaa jotain imelää julkisesti ja profiilikuvaa voin kommentoida kuumaksi. En halua, että mies hehkuttelee minua tai suhdettamme tai käyttää sitä jonain somematskuna”, kertoo 40-vuotias nainen.

Rakkaudentunnustusten kannattajia tällainen nihkeily kummastuttaa. Miksi salata onnea muilta?

”En vain pysty olemaan kehumatta miestäni. Entinen oli narsistinen juoppo ja nykyinen on komea ja kiltti”, toteaa esimerkiksi 39-vuotias vastaaja.

Minna P, 45, taas on elänyt kauan yksin lastensa kanssa eikä ole ennen kertonut ihmissuhdeasioistaan Facebookissa. Nyt mielipide on muuttunut.

”Tapasin noin puoli vuotta sitten miehen. Hän on se oikea ja ihana. Kaikki on ihanaa ja helppoa. Nyt on tullut olo, että haluaisin kertoa myös kaikille muille onnestani.”

Sitoutuneet somessa, sitoutuneet livenä

Tutkimuksen mukaan parit, jotka ovat sitoutuneita somessa, ovat sitä myös oikeassa elämässä, kertoo Marie Claire. Kun suhde on esillä somessa, myös ystävillä ja perheenjäsenillä on mahdollisuus tutustua läheisensä kumppaniin. Tutkimuksen mukaan se saa heidätkin sitoutumaan ja osallistumaan parin elämään yhä vahvemmin.

Sanna, 29, on samaa mieltä. Hän ei ymmärrä, miksi suhteesta ei voisi puhua.

”Tuntuu typerältä suomalaiselta nihkeydeltä piilotella onnea muilta. Miksei rakkautta voisi hehkuttaa siinä missä uutta työpaikkaa tai kotia? Liika on tietysti liikaa, mutta pusukuvat ja vuosipäivän rakkaudentunnustukset ovat minusta vain liikuttavan ihania.”

”Miksei rakkautta voisi hehkuttaa siinä missä uutta työpaikkaa tai kotia?”

Moni Me Naisten kyselyn vastaajista on toista mieltä. Kovimmat epäilijät uskovat, että liian kova hehkutus kertoo vain epävarmuudesta suhteessa.

”Joillain on täydellinen elämä, suhde tai mikä vain somen perusteella. Se ei välttämättä ole aitoa. Puolisoilla voi olla vaikka jäätävät välit tai huono keskusteluyhteys, jos somessa kovin kiillotellaan kuvaa. Arkisten sattumusten ja ei niin täydellisten hetkien jakaminen on paljon aidompaa ja kertoo siitä, että suhteessa on muutakin kuin pintaa. On ihana nähdä kuvia pariskunnista tekemässä jotain aitoa: mökillä, metsässä, lenkillä”, kommentoi Sinttu, 27.

Myös Julia, 24, uskoo, ettei vakaata suhdetta tarvitse pönkittää sometykkäyksillä.

”Minun ei tarvitse hakea julkisesti keneltäkään hyväksyntää sille, kuinka ihana poikaystävä minulla on. Mielestäni jatkuva hehkutus parisuhteen ihanuudesta ja onnesta kertoo epävarmuudesta suhteen tilaa ja tulevaisuutta kohtaan.”

”Hehkutukseen kätkeytyy usein kateuttakin.”

Hanna, 33, ilmoittaa parisuhdestatuksen profiilissaan, koska se tuntuu luontevalta, mutta välttää kaikenlaista hehkutusta.

Monelle hehkutus tuntuu olevan vain tykkäyksien kerjäystä ja todistelua.

”Vältän vuosipäivähehkutuksia ja kaikkea höttöistä lässyttämistä ja ärsyynnyn nähdessäni sydämillä höystettyjä päivityksiä. Olen huomannut, että jatkuvaan hehkutukseen kätkeytyy usein tyytymättömyyttä, kateuttakin. Ei minun tarvitse todistaa kenellekään mitään sillä, että mieheni laittaa ruokaa tai ostaa joskus kukkia. Minulla on hyvä parisuhde enkä tarvitse muilta siihen pönkitystä. Joskus vanha sananlasku 'kel onni on, se onnen kätkeköön' pitää täysin paikkaansa”, Hanna kommentoi.

Kertoo itsestä, ei suhteesta

Osa vastaajista uskoo, että somekäyttäytyminen kertoo lähinnä siitä, millainen persoona sosiaalisessa mediassa on ja haluaako ylipäänsä jakaa henkilökohtaisia asioita itsestään.

Nimimerkki AK, 23, päivittää elämästään someen hyvin harkitusti. Hän kokee, että lomakuvat nähtävyyksien edessä tai kuohuvan kippistys vuosipäivänä sopivat hänen profiiliinsa, mutta tunteelliset pusukuvat eivät.

”En halua hieroa omaa onneani vasten kenenkään kasvoja.”

”Mielestäni suutelukuvat eivät kuulu levitykseen. Haluan, että suhteeni pysyy fb-kavereiden (joista osa on myös kaukaisempia tuttavia) silmissä ikään kuin neutraalina teemana, enkä halua hieroa omaa onneani vasten kenenkään kasvoja. En halua nähdä sitä itsekään. Lisäksi kokisin ahdistavaksi sen, jos on lisännyt ällösöpöjä lääppimiskuvia seinälleen, ja sitten suhteessa koittaisikin hankalampi aika. Sehän olisi heti päivänselvää seuraajilleni söpöstelypäivitysten vähentyessä tai puuttuessa kokonaan.”

Lopulta suhteet ovat vain harvoin niin mustavalkoisia. Ehkä somekäyttäytyminen ei kerrokaan suhteesta yhtään mitään. Vaikeneminen voi johtua muustakin kuin epäonnesta, ja hehkutus olla oikeasti silkkaa halua kertoa: olen onnellinen.

Samaa mieltä on esimerkiksi Riina, 24.

”Tunnen muutaman ihanan parin, jotka eivät ole jakaneet someen ollenkaan parisuhdestatuksiaan, eikä se tee heistä yhtään sen vähemmän rakastuneita. Tunnen myös pareja, jotka kirjoittavat toisilleen jatkuvasti rakkaudentunnustuksia someen, eikä sekään kerro mielestäni mitään. Myös ne parit käsittelevät arkisia parisuhdeongelmiaan somen ulkopuolella.”

Vierailija

Kertovatko Facebookin pusukuvat onnellisesta suhteesta? ”Jatkuvaan hehkutukseen kätkeytyy usein tyytymättömyyttä”

Turhaa pelleilyä koko f-book. Tuottaa vain yksinkertaisille riippuvuutta. Jos ihminen ei kykene kokemaan itseään elossa olevaksi muutoin, niin voi voi. Mut tää on niin tätä. Suurin osa valehtelee vai onko sen tarkoitus 'valetyytyväisyydellä' nostaa mielialaa? Jos näin on niin sittenhän se voi olla ok. Ihmiset odottaa tykkäyksiä kieli pitkällä.
Lue kommentti

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”