”Sen jälkeen on ollut vaikeaa, kun Koistisetkin erosivat.” Kuva: Shutterstock
”Sen jälkeen on ollut vaikeaa, kun Koistisetkin erosivat.” Kuva: Shutterstock

Tiesitkö, että ero voi tarttua?

Brownin yliopiston professori Rose McDermottin tutkimuksen mukaan erot leviävät ystäväpiirissä, ja myös maalaisjärkiset havainnot todistavat samaa. Erojen määrä saattaa jopa kaksinkertaistua porukassa, jos joku sen jäsenistä päättää oman suhteensa.

Lupa erota

McDermott huomasi itse erojen parveutumisen päättäessään oman avioliittonsa.

– Puolen vuoden sisään omasta erostani moni pitkään naimisissa olleista ystävistäni päättivät myös erota, hän kertoo.

Oman eronsa jälkeen hän alkoi tutkia ilmiötä tarkemmin. Vaikka erojen tarttuminen on todettu tilastollisesti, McDermott ei osaa vieläkään selittää tarkalleen, miksi niin tapahtuu. Hänellä on kuitenkin muutamia selityksiä.

– Joissain tapauksissa kyse on vain eräänlaisesta luvasta. Kun yksi ihminen eroaa, muutkin omaan suhteeseensa tyytymättömät ajattelevat sen olevan sallittua.

Ihmiset oppivat asioita mallin kautta, joten ystävän eron näkeminen saattaa avata silmät omia mahdollisuuksia kohtaan. Toisen parin eron katseleminen saattaa osoittaa, että suhteen loppuminen ei ole maailmanloppu.

– Jotkut ajattelevat jäävänsä yksin erottuaan. Sitten kun näkee ystävänsä eroavan huomaakin, että ihmisiä on edelleen ympärillä, vaikkei olisikaan kumppania.

Pieni sysäys kohti eroa

McDermott on myös huomannut, että ihmiset tiedostavat erojen tarttuvan. Naimisissa olevat ihmiset eivät hänen mukaansa vietä juurikaan aikaa eronneiden kanssa.

– Jos suhteessa oleva viettää aikaa eronneen kanssa, hän alkaa jutella eron syistä ja saattaa ehkä huomata, että hänellä on omassa suhteessaan samanlaisia ongelmia. Hän alkaa kiinnittää huomiota enemmän huonoihin kuin hyviin asioihin omassaankin suhteessa, mikä saattaa johtaa eroon.

Tarkoittaako tämä sitä, että suhteessa olevien pitää vältellä eronneita? Tai pitääkö eronneen syyttää itseään muiden suhteiden päättymisestä?

McDermottin kumpaankaan ei ole mitään syytä. Jos suhde päättyy, se ei alkujaankaan ollut täydellinen. Toisen ero ainoastaan sysäsi homman liikkeelle.

Lähde: Elle

Lue myös:

Leonardo DiCaprion ratkaisu erosuruun: kotiin 20 naisen kanssa

Ex-pari Saara Aalto ja Teemu Roivainen: Näin pysytte ystävinä eron jälkeen

Vuonna 2017 treffeillä solahdetaan yhä perinteisiin sukupuolirooleihin.

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.