Irvistele vain, kateus kasvattaa. Kuva: Shutterstock
Irvistele vain, kateus kasvattaa. Kuva: Shutterstock

Kateuden väitetään olevan vain itsetunnon puutteesta kärsivien tunne, mutta voisiko siitä olla jotain hyötyäkin?

Kateudessa voi olla jotain hyvääkin, ainakin kun sitä annostellaan järkevästi. Kadehtiva voi oppia psykologi Marcia Reynoldsin mukaan itsestään paljon tarkastelemalla sitä, miksi kadehtii jotain toista. Reynoldsin mukaan kateuden erittely auttaa meitä ymmärtämään, mitä todella haluamme elämältä ja minkälaisina näemme itsemme.

Oletko koskaan huomannut kadehtivasi eniten ihmisiä, jotka muistuttavat sinua? Heitä, jotka ovat kanssasi samalla viivalla? Vertaamme itseämme ahkerimmin esimerkiksi samaan aikaan valmistuneisiin tuttaviimme. Maailmankuulu miljonääri sen sijaan ei meitä hetkauta.

Kilpailuasetelmassa on myös paljon hyvää. Kateus voidaan kääntää positiiviseksi energiaksi, joka saa sinut panostamaan enemmän siihen, mikä sinulle on tärkeää.

– Kateelliset ovat usein onnistujia, huomauttaa psykologi Yoshi Cohen-Charash.

Cohen-Charash kehottaa keskittymään asioihin, joihin voit vaikuttaa. Kateuskohtauksen iskiessä meillä on taipumus hokea itsellemme vain seikkoja, jotka eivät ole päätettävissämme. Jos kadehdit omalla alallasi menestyvää tuttavaa, mieti, mitä voit ottaa opiksesi hänen onnistumisistaan. Nappaa hänen strategiastaan itsellesi istuvia elementtejä. Tärkeintä on kääntää huomio toisesta ihmisestä itseensä.

Lähteet: Psychology Today, Huffington Post

Lue myös:

Facebook ja blogit herättävät kateutta – naiset paljastavat miksi

Me Naiset vuonna 1958: Oletko kateellinen?

Hiljennä valittaja, aivojesi tähden!

Valittaminen on tärkeä osa ihmisyyttä.

”Mieli on mestari luomaan toiveita, standardeja ja olettamuksia kaikesta siitä, mitä emme voi hallita”, kertoo psykologi Shawn T. Smith Psychology Today -lehdessä.

Se, etteivät toiveet toteudu, saa meidät kitisemään, olivat odotukset realistisia tai eivät.

Mutta tiesitkö, että märinän kuunteleminen ei ainoastaan raasta hermojasi, vaan on myös haitaksi aivoillesi?

Purnaus stressaa aivoja

Ongelma piilee mäkätyksen luomassa stressireaktiossa, kertoo Psychology Spot.

B-rapun naapurin moikkaamattomuudesta vaahtoava anoppisi saa aivoissasi aikaan hälytystilan, kun hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori-akseli (tuttavallisemmin HPA-akseli) aktivoituu uhalta suojautuakseen. HPA-akseli vapauttaa herätessään stressihormoni kortisolia. Sen tarkoitus on suojella.

Ikävä kyllä stressitilanteen jatkuessa pitkään (eli jos anoppi jatkaa ja jatkaa valitusta) kortisolin määrä nousee turhan korkeaksi. Reaktio taas tappaa hermosolujasi.

Tee palvelus aivoillesi. Hiljennä inisijä ihmisystävällisemmäksi.

Usein voivottelijan kanssa keskustellessa joutuu huomaamaan, että optimistiset vinkit tyrmätään ilman harkintaa. Valittaja ei halua apua. Hän tarvitsee lähelleen korvaparin, johon kipata viimeisimmät synkistelyn aiheet.

Aivot eivät kuormituksesta pidä. Ne hämmentyvät entisestään, kun hyökkäys ei ota laantuakseen.

Siksi kannattaa tehdä palvelus aivoilleen ja hiljentää inisijä ihmisystävällisemmäksi. Se onnistuu esimerkiksi näin:

Ehdota valittajalle kisaa siitä, kumpi pystyy listaamaan nopeammin sata asiaa, josta on kiitollinen tällä viikolla. Valittajan vaihtoehdot rajoittuvat haasteen hyväksymiseen tai totaaliseen jäätymiseen. Sinä ja aivokemiasi selviätte joka tapauksessa voittajina.

Koetko jatkuvaa ahdistusta suhteessasi? Eroasiantuntija Marika Rosenborg paljastaa kirjassaan, miten voi tietää, että suhde on vaarassa hajota.

Usein sanotaan, että ero tuli täysin puskista. Todellisuudessa tilanne kuitenkin on harvoin tämä. Voiko eron sitten aavistaa jotenkin etukäteen? Eroasiantuntija Marika Rosenborg paljastaa kirjassaan Sinä selviät kyllä – Erovuoden matkaopas merkit, joista tunnistaa suhteen olevan vaarassa hajota.

Kysyimme eronneilta naisilta, miten nämä merkit näkyivät heidän suhteissaan ennen lopullista hajoamista. 

1. Jatkuva ahdistus

"Minua ahdisti sekä kumppanin läsnäolo, kuin virtahepo olohuoneessa, että poissaolokin." 

"Kumppanin reaktion ajatteleminen ahdisti. Läheisten mahdolliset reaktiot ahdistivat. Ajatus loppuelämästä kyseisessä suhteessa ahdisti. Pelko tulevaisuudesta eron jälkeen ahdisti. Kokemus epäonnistumisesta ahdisti. Eli kyllä, ennen eroa ahdistus oli 4–5 kuukautta hyvin paljon läsnä."

2. Puhumattomuus

"Puoliso lopetti puhumisen ja jutteli sen sijaan pullon hengen kanssa."

"Aluksi yritin puhua kokemistani haasteista, ei edes suoranaisista ongelmista. Jossain vaiheessa tajusin, että kyse oli enimmäkseen perustavammanlaatuisista persoonallisuus- ja elämäntapaeroista, enkä kokenut enää puhumista mielekkääksi. Tarvitsin kuitenkin ennen lopullista eroa useamman kuukauden pohtimisaikaa."

3. Pelko toisen reaktiosta

"Puoliso ei puhunut, ja minä kiehuin, kun mihinkään ei saanut reaktiota. Puoliso pelkäsi kiehumistani, minä ahdistuin puhumattomuudesta."

4. Et tiedä, missä kumppanisi viettää aikaa

"Tilanne oli suhteen viimeisinä viikkoina varmaan enemmänkin niin päin, että kumppanini ei aina tiennyt, missä minä vietin aikaani. Ahdistuksen vuoksi yritin olla mahdollisimman paljon poissa kotoa. Kerroin kyllä kysyttäessä, missä olin ollut tai minne menossa, mutta minulla ei ollut enää luontaista halua jakaa asioita kumppanini kanssa."

"Tiesin kyllä, missä puolisoni viettää aikansa: netissä."

5. Läheisyyden ja seksin loppuminen

"Lähinnä sitä koitti välttää kaikkea yhdessäoloa."

"Kun aloin tajuta, ettei kyseessä ollut se suhde, jossa haluan olla loppuelämäni, ei läheisyyskään enää tuntunut hyvältä tai oikealta. Ensin pois jäi seksi, sitten vähitellen muukin läheisyys. Pienikin suukko tuntui kiusalliselta, ja kumppanin halausote nukkumaan mennessä lähinnä ahdisti."

6. Tunne etääntymisestä

"Emme puhuneet enää muusta kuin lapsiin liittyvistä pakollisista asioista."

"Huomionhaku muualta, kalenterin täyttäminen äärimmilleen."

7. Sinulta salaillaan asioita tai salaat niitä itse 

"Puolin ja toisin, kun ei halua enää jakaa elämäänsä toisen kanssa."