Tuskailetko sinäkin toisinaan, kuinka vaikeaa kavereiden kanssa on nykyään sopia treffejä? Ennen kuin laitat ystävien kanssa välit poikki, lue tämä juttu.

Monella meistä on vähintään joku tuttu, jonka kanssa tapaamisen sopiminen tuntuu enemmän tai vähemmän vaikealta. Joko treffien iskeminen kalenteriin on melkoisen mahdotonta ehkäilyä, tai sitten kaveri peruu sovitut tapaamiset aina viime hetkellä.

Mikä siinä on, että tapaamisen sopimisesta on tullut niin vaikeaa?

Samaa kysymystä pohti taannoin kolumnissaan Me Naisten toimittaja Anna Wilkman. Hänen mielestään vaikeus sopia ihan yksinkertaisia kahvitreffejä kertoo toiselle ihmiselle karun viestin: hän ei ole sinulle tärkeä.

– Facebook-tapahtumien halvattu ehkä-vaihtoehto on juurtunut ihmisten mieliin myös elävässä elämässä. Ihmiset roikkuvat ehkä-tilassa aivan viime hetkiin saakka. Kattellaan sitä lounasta sitten lähempänä! Palaillaan asiaan! Tällaisiin viesteihin kiteytyy kuitenkin vaatimus siitä, että toinen pitää kalenteriaan varattuna ilman mitään takuita tapaamisen toteutumisesta, Wilkman kirjoitti.

Moni Me Naisten jutun lukenut tunnisti ilmiön – niin muissa kuin itsessäänkin.

– Muistan vieläkin yhden tapauksen, josta on varmaan jo viisi vuotta. Entinen kaveri laittoi tylsistyneenä Facebookiin päivityksen, että haluaa lapsensa kanssa seuraa. Pyysin viestillä heitä kylään, vastaus oli: ”Voidaan tulla, jos ei ole parempaa tekemistä”. Ei olla tuon jälkeen oltu tekemisissä, eräs Me Naisten lukija kommentoi.

Syynä FOMO – vai sittenkin jotain muuta?

Kolumnissaan Wilkman totesi, että monia sopimisten kanssa vatvovia tuntuu vaivaavan niin sanottu paitsi jäämisen pelko eli FOMO (fear of missing out).

– Meihin on pesiytynyt voimakas individualismin eetos: minusta on tullut meitä, ja varsinkin sinua, tärkeämpää. Moni venyttää sitoutumistaan illanviettoihin tai lenkkiseuraksi viime tinkaan siltä varalta, että ilmaantuisi jotain vielä kiinnostavampaa.

Osa Me Naisten seuraajista totesi, että Wilkmanin kirjoituksessa on vinha perä ja että se kuvaa hyvin nykyaikaa.

Osassa kolumni kuitenkin herätti voimakkaita tunteita ja vastareaktion: treffien sopimisen vaikeuteen saattaa olla aivan pätevä syy, jota pitäisi yhtä lailla ymmärtää. Heidän mukaansa taustalla voi olla paljon muutakin kuin pelkkää sitoutumisen pelkoa: uupumusta, kiirettä, väsymystä, ahdistusta tai jokin sairaus.

– Omalla kohdallani kyse on uupumuksesta. Nykyajan työelämä (hoitoala) on niin vaativaa, etten voi sopia enää mitään menoa. En voi tietää, onko voimia nähdä ystäviä. On toki surullista että karsin jopa mukavista asioista, kuten ystävien tapaamisesta tai teatteri-illasta, mutta kun vaan on niin totaalisen loppu, nimimerkki Maija1212 kommentoi.

Useampi kommentoija kertoi, ettei halua sopia tapaamisia edes ystävien kanssa, koska arki on niin hektistä ja väsyttävää.

– Kysymys ei ole sitoutumispelosta tai siitä, etteivät ystäväni olisi tärkeitä, vaan en koe, että saan hommia hoidettua ja siksi ahdistaa lisätä ”pakollinen” sovittu meno tulevaan, eräs vastaaja kertoo.

Nimimerkki Spontaanisti kertoo, ettei halua sopia tapaamisia liian sitovasti vapaa-ajalleen, koska kaipaa vastapainoa työelämän suunnitelmallisuuteen.

– Minulla on työelämä täyttä kalenteria ja siksi en halua täyttää vapaa-ajan puolta menoilla. Olen siis niitä ihmisiä, jotka sanovat ’katsotaan lähempänä’. Toki osaan ja haluan sopia, jos on selkeä matka, konsertti tai kotijuhlat. Vastaavasti olen niitä, jotka viestittelevät: ’lähdetäänkö kävelemään nyt’, ’olen menossa uimaan, tuunko hakemaan sut’, ’lähdetäänkö huomenna museoon’ ja niin edespäin. Myönnetään, että osa kavereista ei koskaan lähde spontaanisti, koska heidän vapaa-ajan kalenterinsakin on täysin miinoitettu.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suoruus ei ole ihan helppoa

Kuten jo sanottu: ihmisellä voi olla monenlaisia syitä siihen, miksi tapaamisen sopiminen tuntuu hankalalta.

Mutta jos syy ehkä-vastauksiin löytyy hankalasta elämäntilanteesta, miksi sitä ei voi sanoa suoraan?

Tätä pohtivat myös Me Naisten lukijat.

– Mikä siinä on niin vaikeaa nykyihmisille? Kaiken tämän teknologian keskellä tuntuu välillä mahdottomalta löytää perus huomaavaisuutta muita kohtaan. Ja minun mielestäni se kertoo siitä, että se toinen ei ole tarpeeksi tärkeä, että otettaisiin huomioon hänen tunteensa, nimimerkki Opiskelijaäippä totesi ja jatkoi:

– Ymmärrän, että väsyttää, minä todella ymmärrän, mutta mietittekö, miltä siitä toisesta ihmisestä tuntuu roikkua siellä epävarmana? Miten raskasta se on? Varsinkin, jos se osuu kohdalle toistuvasti.

Jotkut vastaajista totesivat, että oman tilanteen selittely kerta toisensa jälkeen ei houkuttele. Joskus epämääräinen ”ehkä” on yksinkertaisesti helpompi sanoa kuin alkaa puida omaa elämäntilannettaan toiselle.

Joskus kyse voi olla myös siitä, ettei tapaamisen kanssa vatuloija ymmärrä oman käytöksensä loukkaavan toista. Nimimerkki Erilaisuudesta yleensä totesi osuvasti, että kaikkia meitä ei ole samasta puusta veistetty.

– Minulla on ystäviä, jotka eivät voi olla hetkeäkään yksin, kun itselle taas yksin oleminen on ollut hyvin tärkeää lapsesta asti. Olen huomannut, että niiden, joiden täytyy saada jatkuvasti olla seurassa, voi olla todella vaikea ymmärtää kaltaisiani.

Samalla hän muistutti, ettei toisen erikoisesta käytöksestä välttämättä kannata vetää kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

– Ihmisillä on todella lukemattomia hyviä syitä tällaiseen(kin) vastaukseen. Kyse voi tosiaan olla myös siitä välinpitämättömyydestä joissain tapauksissa, mutta silloinkin olisi hyvä keskustella asia halki ennen pikapäätelmiä. Jos ystävä viittaa vaikeaan elämäntilanteeseen, usko häntä, hän kirjoittaa.

Ei ihan uutta auringon alla

Tuskailu ehkäilijöiden kanssa ei ole mikään ihan uusi juttu. Me Naiset kirjoitti jo vuonna 2012, kuinka ohareiden tekemisestä on tullut yhä helpompaa.

Tuolloin psykologi Tuija Matikka, kasvatustieteen professori Juha T. Hakala ja psykoterapeutti Hanne-Leona Luomajoki pohdiskelivat, miksi suunnitelmien sopiminen on nykyään niin vaikeaa.

Luomajoki pohti syyksi puhelinta ja lisääntyneitä houkutuksia.

Matikka mainitsi yhdeksi syyksi sen, että ihmisillä on yhä enemmän uusia tuttavuuksia, minkä takia sitoutuminen kaikkiin ihmisiin ei yksinkertaisesti ole entisellään.

Hakala puolestaan epäili, että yksi syy on työelämän tehokkuusvaatimuksissa. Yhä useampi priorisoi monenmoiset itsensä kehittämisaktiviteetit kuntoilusta meditaatioon ystävien edelle. Kavereiden kanssa kasuaalisti hengailua ei enää pidetä ”tehokkaana ajankäyttönä”.

– Elämästä tulee äärimmäisen stressaavaa edestakaisin suhaamista, jolloin ei ole aikaa kohdata ihmisiä kasvokkain, Hakala totesi.

Entä mitä pitäisi tehdä, jos kaverin jatkuvat oharit ja ehkä-heitot rassaavat?

Luomajoki antoi jo 2010-luvun alussa asiaan pätevän vinkin, joka toimii monella muullakin elämän osa-alueella. Ota asia puheeksi.

– Voi aloittaa kysymällä ohareita tekevältä, mitkä ovat hänen kriteerinsä toimivalle ystävyydelle ja kertoa sitten, että haluaisi itse pitää sovituista asioista kiinni. Tärkeää on, ettei pyyntö muutu vaatimukseksi, sillä vaatiminen ja ystävyyden vapaavalintaisuus sopivat huonosti yhteen.

Me Naiset
Kuvat
Shutterstock