Nykyään Lösösillä on yhteistä aikaa enemmän kuin kiireisinä työvuosina. ”Nyt kun olemme olleet yli 20 vuotta eläkkeellä, toinen on tullut läheisemmäksi. Rakkaus on tavallaan syventynyt ja jalostunut”, Viljam kuvailee. Kuvat: Teemu Kuusimurto
Nykyään Lösösillä on yhteistä aikaa enemmän kuin kiireisinä työvuosina. ”Nyt kun olemme olleet yli 20 vuotta eläkkeellä, toinen on tullut läheisemmäksi. Rakkaus on tavallaan syventynyt ja jalostunut”, Viljam kuvailee. Kuvat: Teemu Kuusimurto

Mikä on se liima ja kipinä, jotka pitävät parit yhdessä? Aira ja Viljam Lösönen ovat pitäneet yhtä 53 vuotta, Helena ja Eino Halonen 64 vuotta. Pariskunnat kertovat, miten rakkaus säilyy.

Toukokuisena lauantai-iltana vuonna 1963 Viljam Lösönen oli jo päättänyt lähteä kotiin lavatansseista. Hän oli portilla, kun orkesteri aloitti vielä yhden tangon. Kyllä minä tämän tanssin, Viljam ajatteli ja palasi lavalle.

Siellä katse osui kaunissilmäiseen Airaan. Tämä vaikutti järkevältä ja rauhalliselta. Oli hyvännäköinenkin.

– Tunsin, että en ole vannoutunut poikamies, ja vähän sillä silmällä menin tansseihin, että jos sieltä löytyisi elämänkumppani, Viljam muistelee.

– Minulla oli ollut seurustelusuhteita ja näkemystä erilaisista tytöistä. Aira oli poikkeus niistä kaikista. Tuntui, että tämän kanssa saattaisi synkata. Että tästä kannattaa pitää kiinni.

Aira oli lavalla vähän sattumalta. Hän ei juuri käynyt tansseissa, mutta oli lupautunut seuraksi ystävälle. Tanssin sun kanssasi aamuun, solisti lauloi, kun Aira heitti ystävälleen: ”Kukahan minunkin kanssani aamuun tanssisi?”

Viljam tanssi. Hän tuli hakemaan ja näytti luotettavalta, juuri Airalle sopivalta.

”Viljam oli ollut neljä vuotta maailmalla, eli ei ollut ainakaan äidin helmoista lähtenyt.”

Viljam oli ollut neljä vuotta siirtolaisena Australiassa ja tullut kotiseudulle Joensuuhun vain lomalle ennen Helsinkiin muuttoa. Reissumiehen olemus teki vaikutuksen Airaan.

– Ehkä Viljam oli erilainen. Hänellä oli puku päällä, oikein herrasmies.

– Hän oli ollut neljä vuotta maailmalla, eli ei ollut ainakaan äidin helmoista lähtenyt. Se on osoittautunut todeksi. Hän on osallistunut kaikkiin kodin töihin.

Häitä vietettiin vuoden päästä.

Vuonna 2014 yli 50 vuotta kestäneitä avioliittoja oli Suomessa 102 615 kappaletta. Aira ja Viljam viettävät keväällä 52-vuotishääpäiväänsä ja vaikuttavat yhä niin vastarakastuneilta, että sivullinenkin sen huomaa. Miten he sen tekevät?

Salaisuus nro 1: tiimityö

Tutkimusten mukaan pitkässä parisuhteessa on kolme vaihetta: rakastuminen, itsenäistymisvaihe ja rakkausvaihe. Ensin siis hullaannutaan, sitten opetellaan tekemään asioita myös erillään, ja lopulta hyväksytään toinen sellaisena kuin hän on.

Viimeinen vaihe on usein se vaikein. Toisen vikojen kanssa on osattava elää sittenkin, kun symbioosista on kasvettu erilleen. Siinä Aira ja Viljam ovat onnistuneet.

Heillä ei ole tympääntymisestä tai katkeruudesta tietoakaan. He katsovat toisiaan lämpimästi, juttelevat kunnioittavasti ja sopuisasti, eivätkä epäröi halata tai pitää kädestä. He ovat juuri se käsi kädessä kulkeva vanhapari, jota katsoessa alkaa itkettää.

Parisuhdetta koetellaan tyypillisesti varsinkin ruuhkavuosina: kun lapset ovat pieniä, molemmat käyvät töissä ja asuntolaina painaa päälle.

– Sitä oli meilläkin, Aira muistaa.

Parin ensimmäinen oma asunto oli yksiö Helsingin Käpylästä. Siinä asuttiin vielä sittenkin, kun lapset Jari ja Tuula syntyivät. Neliöt kävivät perheelle ahtaiksi, mutta pienesti asumiseen oli totuttu.

Enemmän huolettivat lastenhoidon järjestäminen ja raha. Kun Jari syntyi, äitiysloman pituus oli vain kymmenen viikkoa. Neljä niistä piti käyttää ennen lapsen syntymää, kuusi sen jälkeen. Kun äitiysloma loppui, Viljam ja Aira pitivät vuorotellen kuukauden kesälomansa.

Nykyisenlaista kunnallista päivähoitojärjestelmää ei ollut, ja ukit ja mummit asuivat 500 kilometrin päässä.

– Minusta tuntuu, että nykyvanhemmilla on helpompaa, Aira miettii.

Aira työskenteli perushoitajana, Viljam bussikuskina. Palkat olivat pienet, ja Viljam ajoi välillä sivutyönä taksia, jotta laina saatiin maksettua. Kun tytär täytti vuoden, pariskunta osti kolmion Mellunmäestä. Se tuntui yksiön jälkeen luksukselta.

”Ei tullut silloin mieleenkään eikä tuntunut, että jotain puuttuisi.”

Yhteiselle ulkomaanmatkalle, Rodokselle, päästiin vasta 1970-luvun alussa, kun Viljam sai viisi oikein Lotossa ja Airan äiti tuli hoitamaan lapsia viikoksi. Muuten yhteistä parisuhdeaikaa ei juuri ollut.

– Ei tullut silloin mieleenkään eikä tuntunut, että jotain puuttuisi. Olimme tyytyväisiä silloiseen tilanteeseen, Viljam sanoo.

Salaisuus nro 2: kunnioitus

Airan ja Viljamin tarina ihastutti taannoin Ylen SuomiLove-ohjelmassa, jossa Viljam yllätti Airan tapaamisiltana soineella Tanssin sun kanssasi aamuun -tangolla. Tai ainakin melkein yllätti. Aira tuntee Viljamin niin hyvin, että arvasi tietysti heti, että jotain on tekeillä.

– Hän oli liian innokas, Aira naurahtaa.

Parin SuomiLove-tangoa oli vaikea katsoa nyyhkimättä. Viljam puhui Airasta arvostavasti ja ihaillen, ja katseissa oli yhä rakkautta. Tuo on varmaan harvinaista, kävi monen katsojan mielessä.

Tilastokeskuksen (2014) mukaan ensimmäinen avioliitto päättyy eroon 39 prosentin todennäköisyydellä. Avioeron riski kasvaa liiton alkuvuosina ja on huipussaan kolmantena aviovuotena. Vuonna 2014 eroon päättyneet avioliitot kestivät keskimäärin yhdeksän vuotta.

Ja vaikka pitkiä liittoja on paljon, läheskään kaikki eivät ole onnellisia. Jokainen tietää kliseen eri huoneissa nukkuvista tiuskijoista, jotka ovat yhdessä vain tottumuksesta, taloudellisesta pakosta tai siksi, että ilmankaan ei pärjäisi.

Viljam ja Aira tiedostavat, että heillä on käynyt poikkeuksellisen hyvä tuuri.

– Olemme olleet onnekkaita, kun kaikki on mennyt näin hyvin. Läheskään kaikilla ei mene, Viljam sanoo.

Aira ja Viljam arvelevat, että rakkaus on säilynyt, koska he arvostavat toisiaan ja tekevät edelleen paljon yhdessä: Matkustavat, lenkkeilevät ja vesijumppaavat, käyvät tanssimassa. Kesäisin puuhastellaan kasvimaalla, ja syksyisin kerätään mustikat ja puolukat yhdessä.

– Olemme myös puistokummeja. Keräämme roskia ympäri Mellunmäkeä. Tällaisia yhteisiä projekteja, Viljam kertoo.

”Toista pitää arvostaa tasa-arvoisena elämänkumppanina, eikä painostaa oman tahtonsa alle.”

Myös kunnioitus on tärkeää.

– Toista pitää arvostaa tasa-arvoisena elämänkumppanina, eikä painostaa oman tahtonsa alle, Viljam sanoo.

Väestöliiton mukaan erojen taustalla on usein paljon kasautuneita asioita. Tyypillisiä avioeron syitä ovat esimerkiksi läheisyyden puute, erilleen kasvaminen, uskottomuus, kommunikaatiovaikeudet ja erilaiset arvot ja elämäntyylit.

Aira ja Viljam uskovat, että väkisin ei kannata sinnitellä.

– Joskus tuntuu, että kannattaisi vähän kauemmin katsoa ennen kuin lähtee, mutta tilanteet ovat niin erilaisia, Aira sanoo.

– Jos parisuhde tuntuu liian rasittavalta kaiken aikaa, kahlitsee liikaa ja vaikeuttaa elämää, kai se on parempi erota, Viljam sanoo.

Salaisuus nro 3: yksi sana

Aira ja Viljam asuvat yhä Mellunmäessä. Sohvapöydällä nuokkuu tulppaanikimppu, lastenlasten kuvat somistavat vitriiniä. Keittiön pöydälle on katettu kasvispiirakkaa ja vastapaistettua pullaa. Viljam on keittänyt Arabian kupeissa höyryävän kahvin, kuten aina muulloinkin.

Suurin osa elosta on tasaista arkea. Ehkä onni on sitä, että tavallisimmatkin päivät oppii hyväksymään.

Reiluun viiteenkymmeneen vuoteen mahtuu tietysti kinojakin. Räiskyvästi ei riidellä, mutta silloin tällöin mökötetään.

– Ehkä me ei riidellä, mutta minä olen hiljaa. Ja ehkä sinäkin olet hiljaa, Aira arvelee ja katsoo Viljamia.

Yhteinen taival näkyy parin eleistä. Toinen jatkaa lausetta siitä, mihin toinen jäi. Välillä höpötetään päällekkäin, ja usein ajatellaankin samaa asiaa samaan aikaan. Aina ei olla yhtä mieltä, mutta pääasia on, että puhutaan ja pyydetään anteeksi.

– Jos huomaan, että olen sanonut pahasti tai loukannut toista, anteeksi pyytäminen on tärkeää. Muuten asia jää kaivelemaan toisen mieltä, Viljam sanoo.

Kotitöistä ja rahankäytöstä Lösösillä ei riidellä, mutta pikkuasiat ärsyttävät. Viljam huomauttelee, jos Aira jättää valoja päälle tai kaapinovia auki.

– Ja Viljam vedättää minua aina kävelylenkillä. Se on niin nopea, etten tahdo pysyä perässä, Aira sanoo.

Isoja kompromisseja ei ole tarvinnut tehdä, koska kumpikin on halunnut elämältä samansuuntaisia asioita. Matkasuunnitelmat ja hankinnat tehdään yhdessä, rahat ovat yhteisiä ja kummallakin on oikeus toisen tileihin.

”Kun tapasimme, elämä oli jo opettanut, eikä pikkuasioihin enää takertunut.”

Tasaisesta luonteesta voi olla apua.

– Kun tapasimme, elämä oli jo opettanut, eikä pikkuasioihin enää takertunut. Olin ollut siirtolaisena, käynyt seitsemää eri kansakoulua, koulukaverit ja opettajat olivat vaihtuneet. Ehkä elämä oli jo koulinut jotakin luonteessa, Viljam sanoo.

Salaisuus nro 4: huolenpito

Aira herää joka aamu ensimmäisenä, keittää puuron, lukee Hesarin ja menee sitten piikkimatolle makaamaan. Viljam keittää sillä aikaa kahvin ja huikkaa, kun se on valmista.

Ehkä yksi tämän suhteen salaisuuksista on se, että Aira ja Viljam ovat olleet monessa asiassa aikaansa edellä. Kotityöt ja lastenhoito on jaettu tasa-arvoisesti, ja Viljam on osannut puhua ja pyytää anteeksi – toisin kuin moni muu sukupolvensa miehistä.

– Minä hoidan viikkosiivoukset ja ikkunanpesut. Olen myös innokas tiskaamaan, Viljam kertoo.

Puolisot arvostavat myös omaa rauhaa. Aira käy välillä ystävien kanssa risteilyllä tai ruskareissulla Lapissa ja kerran kahdessa viikossa Mellunmäen Martoissa. Viljam pelaa sillä aikaa shakkia tietokoneella.

– Minä en tykkää pahaa. Sanon, että sen kun vain menet.

”Jos olen jossain vähän kauemmin, Viljam ihmettelee, missä olen.”

Välillä aikaa vietetään omissa oloissa, mutta vierekkäisissä huoneissa. Viljam pelaa, Aira askartelee kortteja ja neuloo. Enempää omaa aikaa kumpikaan ei ole kaivannut.

– Ei ole tullut mieleen, että menisipä tuo jonnekin muutamaksi päivää, että saisi olla omassa rauhassa, Viljam sanoo ja nauraa.

Joskus nuorempana oltiin viikko erillään, kun Viljam oli työn puolesta kurssimatkalla. Nyt sellainen tuntuisi hassulta.

– Jos olen jossain vähän kauemmin, Viljam ihmettelee, missä olen. Ja jos hän ei satu soittamaan, kun on tulossa jostain, mietin, että ei se ole soittanut.

– Olemme niin tottuneet toisiimme. Oudolta tuntuisi, jos sinä jonnekin lähtisit.

Kuinka Aira ja Viljam hemmottelevat toisiaan: katso video tästä.


”Isoista asioista emme enää riitele, mutta jäkätämme välillä ihan mitättömästä. Eikka jättää valoja palamaan, toissa päivänäkin”, Helena kertoo.

 

Helena ja Eino Halonen, 64 vuotta yhdessä, neljä lasta: ”Olemme edelleen hirveän rakastuneita”

Helena Halonen, 81: Olin seitsemäntoista, kun menimme kihloihin ja vein Eikan äidin ja isän nähtäväksi. Äiti oli vastaan ja sanoi, ettei niin nuorena saa mennä naimisiin. Minä 17-vuotias päätin, että tämä on lopullinen liitto. Siihen tarvitaan hirveästi tahtoa. Sittenkin kun on pirunmoinen riita, pitäisi vielä tahtoa.

Eino Halonen, 85: Ei nuori ihminen ajattele niin pitkälle. Tarkkailimme, millainen tyyppi toinen on, ja siitä se lähti sitten.

Helena: Olen kai sellainen takertujatyyppi. Halusin lapsia ja pillitin, kun ei meinannut alta kaksikymppisenä onnistua.

Tykkäsin niin perhe-elämästä. Einolla oli oma yritys, ja minä olin 15 vuotta kotirouvana neljän lapsen kanssa. Ongelmia ei ollut, kun lapset olivat niin helppoja.

Eino: Ehkä salaisuus on se, että olemme hyvin sopeutuvaisia. Helena on vähän temperamenttisempi, minä lojaalimpi.

”Joskus purnasin, että sinä et varmaan huomaisi, vaikka olisin poissa. Olen kuin tuo keittiönpöytä, näet senkin paremmin.”

Helena: Eikka piti huolen leivästä, ja minä olin kassanhoitaja. Eikka ei ole ikinä maksanut yhtään laskua. Hän on niin huoleton, kun hänellä on kolme tyttöä ja minä. Hän ei tarvitse kuin viikkorahan. Minä lasken kuititkin lompakosta.

Meillä on aika voimakas tahto molemmilla. Kumpikaan ei ole tossun alla.

Jossain vaiheessa elämää arvelin, että Eikan pitäisi soittaa aina, jos hän viipyy. Olin vähän epäluuloinen, vaikkei tietääkseni ollut mitään aihetta. Eikka oli aika menevä mies. Oli vaihe, kun hän ilmoitti, että on mökillä yötä. Emme silloinkaan niin riidelleet, mutta ei siitä rakkaudesta oikein haasteltu.

Joskus purnasin, että sinä et varmaan huomaisi, vaikka olisin poissa. Olen kuin tuo keittiönpöytä, näet senkin paremmin. Olin vähän huomionkipeä.

Eino: Ainahan nuoret ihmiset ovat eri mieltä jostain. Jos olisin silloin ymmärtänyt Helenaa, olisin sopeutunut siihen, että hän on temperamenttinen.

Helena: Eikka saattaa pitää asioita kauan tiedossaan. Hän lopettelee lääkkeitäänkin, eikä uskalla kertoa, koska tietää, että nostan hirveän haloon.

Eino: Nuorena toista tarkkailee. Nykyään ei tarvitse tarkkailla, kun tuntee hyvin. Olemme niin tyytyväisiä perheeseemme, että se heijastuu meidän väleihinkin.

Helena: Olemme yhä ihan hirveän rakastuneita. Olemme läheisiä ja puhumme rakkaudesta. Eikka sanoo oma-aloitteisesti, että on onnellinen mies ja minä olen ihana. Rakkaus on entistä tärkeämpää nyt, kun olemme kahden.

Minulla oli kahdeksan vuotta sitten imusolmukesyöpä. Eikka hoiti minua silloin, pakotti kuntoutumaan. Nyt Eikalla on sydämen vajaatoiminta. Sitä on entistä kiintyneempi, kun vähän pelkää.

Välillä tämä oli järkiavioliitto, mutta kun tuli sairauksia, päätimme, että olemme loppuajan tosi onnellisia. Kyllä tavallisen elämän pitää ihmiselle kelvata.

Joskus epäily uskottomuudesta onkin peiliin katsomisen paikka.

Epäiletkö kumppanisi uskollisuutta tai arveletko, että hän on ihastunut toiseen? Oli epäilyissäsi perää tai ei, ne saattavat kertoa enemmän sinusta kuin kumppanisi toimista. 

Yhdysvaltalainen Journal of Social and Personal Relationships julkaisi lokakuussa Angela Nealin ja Edward Lemayn tutkimuksen, jonka mukaan ihmiset heijastavat helposti omia pettämishalujaan kumppaneihinsa. Epäilys kumppanin uskottomuudesta voi nousta kumppanin aiemmista teoista, omista aiemmista kokemuksista tai vaikka siitä, miten näkee muiden ihmisten toimivan parisuhteissaan. Nealin ja Lemayn tutkimuksen mukaan pettämisepäily voi kuitenkin olla myös peiliin katsomisen paikka.

Psykiatri Grant H. Brenner kirjoittaa Psychology Todayssa Nealin ja Lemayn tutkimuksesta, jossa 96 heteropariskunnan kumpikin osapuoli täytti viikon ajan joka ilta kyselyn tunteistaan, toimistaan ja siitä, arvelivatko he kumppaninsa olevan ihastunut johonkuhun toiseen. Suurin osa mukana olleista pariskunnista oli alle 25-vuotiaita ja vasta tapailuvaiheessa suhteessaan.

Lue myös: Hetken himo voi maksaa kaiken – psykologi kertoo, mikä saa ihmisen silti pettämään

Brenner kertoo, että tutkimukseen osallistuneiden ihmisten arviot siitä, onko kumppani kiinnostunut jostakusta toisesta, pitivät kutinsa melko hyvin. Tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että ne vastaajat, jotka itse olivat kiinnostuneita kolmannesta osapuolesta, epäilivät erityisen usein kumppaninsakin ihastuneen johonkuhun suhteen ulkopuolelta. Itse johonkuhun muuhun ihastuneet epäilivät kumppaneitansa useammin kuin ne, joiden kumppaneilla oikeasti oli tunteita kolmatta osapuolta kohtaan. 

Pettäjä epäilee toista pettäjäksi

Tutkittavat heijastivat siis kumppaniinsa niitä asioita, joita itse kokivat ja tunsivat. Omien tunteiden ja ajatusten heijastaminen kumppaniin toimii Brennerin mukaan niinkin päin, että suhteeseensa oikein sitoutunut puoliso ei osaa aavistaa, että hänen rakkaallaan on tunteita muitakin kohtaan.

Tuore tutkimus on taas yksi osoitus siitä, että mielikuvituksemme ja kykymme asettua toisen asemaan ovat rajallisia. Teemme yleensä päätelmiä niin, että oletamme toisten olevan samanlaisia ja toimivan sekä ajattelevan samoin kuin me itse. Siksi pettävä kumppani arvelee helposti suhteen toisenkin osapuolen pettävän. 

Tutkimuksessa havaittiin myös, että ne vastaajat, jotka epäilivät kumppaninsa olevan ihastuneita toiseen, käyttäytyivät kumppaniaan kohtaan viileästi tai jopa vihaisesti. Pelkkä epäily toisen ihastuksesta tai pettämishaluista muutti käytöstä suuntaan, joka ei ainakaan vahvista pariskunnan keskinäistä kiintymystä ja luottamusta.

Lue myös: Mikä saa ihmisen pysymään uskollisena puolisolleen? Tutkijat uskovat selvittäneensä salaisuuden

Mikä avuksi?

Psychology Todayn Grant Brenner ehdottaa ratkaisuksi sitä, että kumppaninsa pettämishaluista huolestunut ihminen pohdiskelisi, onko ehkä itse kovasti viehättynyt muista kuin kumppanistaan.

Tärkeää on myös hyväksyä se, että muihin ihastuminen kuuluu parisuhteeseen. 

– Maailmassa on niin paljon ihania ihmisiä, että olisi naiivia ajatella, että on vain yksi, johon ihastumme, psykologi Helena Toppari on kertonut Me Naisille.

Helsingin seurakuntien perheneuvojana työskennelleen Topparin mukaan suhteen ulkopuolinen ihastus ei välttämättä johdu siitä, että omassa suhteessa olisi jokin pahasti vinossa. Usein ihastumisen taustalla on kuitenkin tarve tai kaipuu, jota ei ole itsekään täysin tiedostanut. Asian tiedostaminen voi auttaa piristämään omaa parisuhdetta.

On jopa tutkittu, että suhteen ulkopuolinen ihastus voi tuoda vipinää suhteeseen – ainakin siinä tapauksessa, että ihastus ei johda pettämiseen.

Rakkauskikat pelastavat, kun tuntuu, että suhde jää kaiken muun jalkoihin.

Hyvästäkin parisuhteesta voi tulla huono, jos sen pitäminen korkealla tärkeysjärjestyksessä unohtuu. Joskus elämässä kuitenkin tulee kiirettä tai vaikea vaihe, ja suhde tipahtaa väkisinkin alemmas prioriteettilistalla.

Silloinkin voi tehdä edes ihan vähän, jotta suhde pelastuisi tai voisi paremmin!

Psykologi Eli Finkelin love hacksit eli rakkauskikat ovat tekniikoita, jotka onnistuvat vähällä vaivalla ja jopa ilman suhteen toisen osapuolen yhteistyötä. Hän on testannut niiden toimivuutta tutkiessaan tuhansia parisuhteita.

– Se vie vain muutaman minuutin kuukaudessa. Avioliitosta ei tule upeaa, mutta asiat paranevat selvästi, Finkel sanoo The New York Timesin jutussa, jossa esitellään myös muutama kokeilemisen arvoinen kikka.

Myönnettäköön, että nämä ”kikat” ovat helppoja ja nopeita, jos niitä vertaa vaikkapa pitkään putkeen pariterapiaistuntoja. Mutta ei omien ajatusmalliensa muuttaminen aina niin helppoa ole. Siinä kuitenkin auttaa, että alkaa kiinnittää huomiota omiin tekoihinsa sekä mietteisiinsä ja pohtii, mistä ne johtuvat. Rakkauskikat pakottavat miettimään näitä asioita.

1. Riidan tarkkailu ulkopuolelta

Eli Finkel seurasi avioparien elämää kahden vuoden ajan ja huomasi, että ensimmäisen vuoden aikana parien tyytyväisyys suhdettaan kohtaan väheni. Sen jälkeen osa pareista sai pienen tehtävän. Riitatilanteissa heitä kehotettiin kuvittelemaan itsensä riidan ulkopuoliseksi, neutraaliksi tarkkailijaksi, joka haluaa molemmille osapuolille vain hyvää. Mitä tämä henkilö ajattelisi parin välisestä erimielisyydestä? Löytäisikö hän siitä jotain positiivista?

Uudenlainen suhtautuminen riitoihin sai aikaan sen, että parien tyytyväisyys suhdettaan kohtaan säilyi. Niiden parien, joille ei annettu riitelyohjeistusta, tyytyväisyys laski edelleen.

”Se vie vain muutaman minuutin kuukaudessa.”

2. Parisuhteen kiitollisuuspäiväkirja 

Toisessa kokeessa parisuhteessa olevia neuvottiin kirjoittamaan kerran viikossa ylös, mitä heidän puolisonsa on tehnyt suhteen eteen. Toisen ryhmän henkilöitä pyydettiin kirjaamaan, mitä he itse ovat tehneet suhteensa hyväksi.

Omien hyvien tekojen huomioinen lisäsi sitoutuneisuutta hieman, mutta kumppanin panostuksen arvostaminen vahvisti sitoutumista huomattavasti. Arjessa ei välttämättä tule huomanneeksi asioita, joista on kumppanilleen kiitollinen, joten kerran viikossa on hyvä pysähtyä ja miettiä, mikä upea tyyppi vierellä onkaan!

3. Innostu vaikka väkisin

Olemme kirjoittaneet useaan otteeseen parisuhdetutkija John Gottmanista. Hänen mukaansa parhaiten pärjäävät ne, jotka suhtautuvat puolisonsa lähestymisyrityksiin myönteisesti. Ihan sama mitä kumppani sanoo, pitäisi osoittaa kuunnelleensa ja vielä vastatakin innostuneesti.

Ihan sama mitä kumppani sanoo, pitäisi osoittaa kuunnelleensa.

Myös Eli Finkel on samoilla linjoilla. Hänkin on huomannut, että positiiviset keskustelut lähentävät pariskuntia. Siksi hän neuvookin, että kun kumppani kertoo päivän onnistumisistaan, olisi parempi näyttää innostuksensa äänensävyn ja reaktioidensa avulla. Jaettu ilo on molempien ilo. Nosta siis katseesi kännykästä ja väännä hymy naamallesi vaikka väkisin – aito ilo yleensä seuraa perässä, kun edes vähän yrität.

4. Hyvät yöunet prioriteettilistan kärkeen

Tämä ei ole mikään varsinainen rakkauskikka, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan univaje nakertaa parisuhteita erittäin tehokkaasti. Mitä paremmin saa levättyä, sitä todennäköisemmin riitatilanteisiin osaa suhtautua lämmöllä ja kärsivällisyydellä.

Nukkuminen kannattaa siis ottaa tosissaan! Pelkän väsymyksestä valittamisen sijaan kannattaa järjestää arkensa niin, että uni on laadukasta ja sitä saa riittävästi. Voi vaikka päättää, että alkaa pitää kiinni järkevistä nukkumaanmenoajoista. Hyviä vinkkejä löydät esimerkiksi tästä jutustamme: ”Viisas ihminen arvottaa unen erittäin korkealle”