Ystävän auttamiseksi ei tarvitse tehdä ihmeitä. Kuva: Shutterstock
Ystävän auttamiseksi ei tarvitse tehdä ihmeitä. Kuva: Shutterstock

Mielenterveyden häiriöön sairastunutta läheistä voi auttaa hyvin yksinkertaisilla teoilla – ja välttämällä niitä kaikkein kliseisimpiä tsemppejä.

Ihan tavallisena syksyisenä iltapäivänä menin hyvän ystäväni kanssa kahville yhteen lempipaikoistamme. Juteltiin niitä näitä, puhuttiin töistä ja naurettiin huonoille vitseille, ihan samalla lailla kuin aina ennenkin.

Sitten ystäväni kertoi jotain, mitä en olisi koskaan osannut odottaa: että hän on sairastanut vakavaa masennusta jo pidemmän aikaa.

Ihan ensimmäiseksi minua tietenkin järkytti ja suretti ystävän pahan olon vuoksi, mutta aika pian häpeä valtasi koko kehon. En ollut huomannut yhtään mitään. Ystävälläni oli aina hymy herkässä, hän kävi harrastuksissa ja nauroi usein.

Melkein yhtä paha oli tunne siitä, ettei ollut ihan varma, mitä sanoa.

Mietin vain, mitä kaikkea hölmöä olen mahtanutkaan tehdä tai sanoa. Varmasti olen valittanut kovaan ääneen omista pikkuruisista ongelmistani tai en ole ottanut tarpeeksi vakavasti sellaisia tilanteita, kun ystävällä oli ollut huono fiilis jostain.

Tuntui älyttömän pahalta, mutta melkein yhtä paha oli tunne siitä, ettei ollut ihan varma, mitä sanoa. Tietenkin kyselin paljon yleisesti, miten asia selvisi, mitä hän diagnoosista ajattelee ja keille on asiasta kertonut, mutta mitä sen jälkeen? ”Kyllä se siitä”, ”toivottavasti voit pian paremmin”, tai ”voidaan jutella milloin vain asiasta, jos haluat”? Mikä on oikea tapa?

Aina kannattaa kysyä

Suomen Mielenterveysseuran asiantuntija Ritva Karila-Hietalan mukaan ystävän tai läheisen mielenterveysongelmaa ei ole aina helppo tunnistaa, koska kaikki kokevat esimerkiksi masennuksen eri tavoin. Joitain monille yhteisiä piirteitä on kuitenkin tunnistettavissa.

– Monesti vetäytyvyys ja jaksamattomuus ovat merkkejä ongelmista. Ihminen etääntyy ihmissuhteista eikä jaksa mennä esimerkiksi harrastuksiin tai olla kontaktissa muiden kanssa, koska ei pysty välttämättä keskittymään tai olemaan empaattinen. Myös ruokahalussa voi olla muutoksia: joko ruoka ei maistu tai sitten sairastunut syö liikaa.

”Iloisen näytteleminen on sairastuneelle lopulta hyvin rankkaa.”

Toisinaan mielenterveysongelmien kanssa painivat haluavat näyttää viimeiseen asti ulospäin, että kaikki on hyvin. Se on sairastuneelle kuitenkin hyvin kuluttavaa.

– Monesti yritetään näyttää pirteältä ja siltä, että mitään ongelmia ei ole. Sekin saattaa aiheuttaa ihmiskontaktien välttelemistä, jotta ei tarvitsisi näytellä. Iloisen näytteleminen on sairastuneelle lopulta hyvin rankkaa, Karila-Hietala sanoo.

Kun ystävän ongelmasta saa tietää, on Karila-Hietalan mukaan kaikkein olennaisinta pysyä ystävän rinnalla ja kysyä suoraan, miten voi auttaa.

– On tärkeää kysellä tilanteesta, kuten missä diagnosointi on tehty, onko ystävä käynyt lääkärissä ja onko hän saanut jotain lääkitystä tai muuta apua ongelmaan. On hyvä kertoa, että haluaa auttaa, ja kysyä suoraan, miten ystävä haluaisi, että häntä autetaan.

– Missään nimessä ei saa ruveta sellaisiin tsemppaamisiin kuten ”ota itseäsi niskasta kiinni”, ”koeta piristyä” tai ”kyllä se siitä”. Ne ovat ongelman mitätöimistä ja voivat loukata, koska ne eivät auta. Ei myöskään kannata yrittää itse olla ylipirteä ja viedä tekemään asioita, vaan toimia kuten sairastunut toivoo.

Tuki on tärkein, mutta mihinkään ei saa pakottaa

Päätin kysyä myös ystävältäni, mitä mieltä hän on ja miten läheiset ovat auttaneet parhaiten.

Kysymykset auttavat puhumaan, kun ei itse osaa tai uskalla ottaa asiaa esille.

Ennen kuin ystäväni oli kertonut muille omasta ongelmastaan, tutut saattoivat välillä lipsauttaa huonoja vitsejä, joita he eivät olisi ottaneet puheeksi, jos olisivat tienneet ystäväni sairastumisesta. Häpeäni tästä ei siis ollut täysin aiheeton, mutta ystävä sanoi suodattavansa hutikommentit, vaikka ne kirpaisivatkin. Hän tiesi, että tutut olisivat osanneet välttää arkoja aiheita, jos olisivat olleet perillä tilanteesta.

Tilanne muuttui, kun ystäväni kertoi ongelmastaan. Ystävääni oli auttanut paljon se, että muut olivat oma-aloitteisesti kyselleet tilanteesta ja miten häntä voisi auttaa parhaiten. Kysymykset auttoivat puhumaan vaikeasta aiheesta, kun ei itse osannut tai uskaltanut. Ystävästäni tuntui helpottavalta, kun läheiset korostivat olevansa aina läsnä tarvittaessa – mutta mistään ei olisi pakko puhua.

Pahinta ystäväni mielestä olisi ollut, jos läheiset olisivat ohittaneet asian kokonaan eivätkä olisi ottaneet sitä itse enää koskaan esille – asiasta kertominen itsessään oli jo avunhuuto läheisten tuelle.

Vierailija

Kaksi keinoa on ylitse muiden: asiantuntija kertoo, miten läheistä voi auttaa mielenterveyden ongelmissa

Yleensä toiset ihmiset saavat aikaan masennusta ja pahaa oloa. On sadistisia ihmisiä, jotka manipuloivat hovin porukassa vahingoittamaan yhtä. Suunnitellusti, tahallisesti, toistuvasti. He saavat siitä itselleen hyvän olon, kun he kiusaavat yhtä. Yhteisöllisyyttä, huumaa siitä että tuntevat olevansa "voittajia", enemmistössä, ylivoimaisia, kiusatustahan on tehty yhteinen vihollinen ja syntipukki. Heistä tuntuu hyvältä kiusata "laillista" uhria jota kukaan ei auta. Kun sadisti aloittaa ajojahdin...
Lue kommentti
Vierailija

Kaksi keinoa on ylitse muiden: asiantuntija kertoo, miten läheistä voi auttaa mielenterveyden ongelmissa

Kyllä, rikokset eivät ole edes rikoksia heidän mielestään, sitä kutsutaan "kiusaamiseksi". Teot voivat olla mitä törkeimpiä ja kohdistua myös uhrin läheisiin, joka taas romuttaa heidän oman ideologiansa niistä syistä, joista uhria on alunperin ruvettu kiusaamaan. Toivon voimia kaikille kiusatuille ja vainotuille ja tietoa siitä, että keinoja on lyödä näille vastaan. Valtakunnassa on tarpeeksi eri tahoja, joihin ottaa yhteyttä nimeällä vainoajansa. Asioita ei tarvitse kantaa yksin. Ja kyllä, ne...
Lue kommentti

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”