”Tämä on minulle oma hetki, jolloin kukaan ei vaadi mitään”, kahden teinin äiti Jaana Jääskeläinen sanoo.
”Tämä on minulle oma hetki, jolloin kukaan ei vaadi mitään”, kahden teinin äiti Jaana Jääskeläinen sanoo.

Kumpi on sinulle tärkeämpi: kampaaja vai gynekologi? Aivan. Luottokampaajan tuolissa paranevat tukkatyyli, sydänsurut ja maailma.

Kello 11:45 Pientä piristystä

– No hei hei! Mitäpä laitetaan?

Parturi-kampaaja Elina Laaksonen aloittaa perinteisellä kysymyksellä, kun Aija Tolvanen istuutuu hänen tuoliinsa. Aija on tänään Elinan ensimmäinen asiakas.

Vasta varttia aiemmin Elina on avannut kampaamonsa Amelinan, valinnut radiosta sopivan neutraalin kanavan ja säätänyt äänenvoimakkuuden niin, että asiakkaan kanssa kuulee jutella. Järvenpään keskustassa sijaitsevassa kampaamossa käy asiakkaita aina kaksivuotiaista seitsenkymppisiin.

– Se tavallinen, taas. Tyviväri ja siistitään, Aija sanoo ja kurottelee kohti lehtihyllyä.

Oikeastaan Elinan ei tarvitsisi kysyä Aijalta mitään. Tukkatyylin lisäksi Elina tietää Aijasta paljon muutakin: hänen lapsistaan, lastenlapsistaan ja koiranpennustaan, joka tykkää pureskella italialaisia nahkasohvia kaatopaikkakuntoon. Aija on käynyt Elinalla kuuden viikon välein kymmenen vuoden ajan, pari tuntia kerrallaan. Siinä ajassa ehtii kyllä tutustua.

Sanotaan, että taksikuskit tietävät kaikesta kaiken, koska kuulevat ja näkevät työssään niin paljon. Samanlainen ammattikunta on kampaajat. Myös he tapaavat työssään paljon ihmisiä, ja sen lisäksi heille uskoudutaan. Jos haluaa tietää, mitä suomalaisille naisille kuuluu, sitä kannattaa kysyä kampaajilta.

– Pannaanko kuitenkin myös vähän raitaa? Kirkastaa sävyä, Elina ehdottaa.

– Tästä mä tykkään Ellussa! Se osaa ehdottaa aina jotain pientä piristystä, jota en olisi itse keksinyt. Hänellä pysyy sakset käsissä, ja muutenkin meillä kemiat natsasivat heti, Aija kertoo.

”Tässä saa olla yhtä aikaa terapeutti, psykologi ja avioliittoneuvoja.”

Ihana ja paras. Sellaisilla sanoilla vakioasiakkaat sosiaalista Elinaa luonnehtivat. Juuri tällaisia Amelinan kaltaisia kampaamoja on Suomessa paljon, ja niistä moni toivoo löytävänsä oman eli­nansa. Luottokampaaja on naisille tärkeä, elämää helpottava ihminen.

Kampaaja saa olla työssään korvana monenlaisille huolille. Sopivan tavalliseen kampaamoon jokainen uskaltaa tulla ihan sellaisena kuin on.

– Kyllä tässä saa olla yhtä aikaa terapeutti, psykologi ja avioliittoneuvoja, Elina nauraa.

 


Hiuksia pestessään Elina yrittää olla hiljaa, jotta asiakas saisi nauttia.

 

Klo 12:30 Julkkisjuoruja ja omia hetkiä

Elina on siirtynyt sutimaan vaalennusainetta Aijan juurikasvuun ja Aija selaamaan Seiskaa. Siihen muutkin asiakkaat aina ensimmäiseksi tarttuvat.

– Moni kokee tarpeelliseksi mainita, että eivät tietenkään yleensä lue sitä. Ihan kampaajalla vain, Elina virnistää.

Viime päivinä asiakkaiden kanssa on päivitelty muun muassa Katariina Sourin naissuhdetta.

– Nykäsestä ei ole tainnutkaan olla nyt mitään vähään aikaan, Aija tuumaa väliin.

Kuuma puheenaihe Amelinassa on myös Antti Tuisku: poppari on rakentanut hulppean talon Järvenpäähän. Kenen kanssa, sekin kyllä kaupungilla tiedetään. Mutta sitäpä ei ole kerrottu edes lehdissä!

Toki hiustenlaiton lomassa puhutaan paljon vakavammistakin ajankohtaisista aiheista: maahanmuuttajista, taloustilanteesta, yt-neuvotteluista ja irtisanomista.

– Kyllä ihmiset ovat nyt kovasti huolestuneita, Elina huokaa.

”Ankeina aikoina itsensä hemmottelusta tulee entistä tärkeämpää.”

Huono taloustilanne on toistaiseksi näkynyt täällä vähän. Vain osa vakioasiakkaista on pidentänyt käyntiväliään. Tukkaa on kuitenkin leikattava lamankin aikana.

– Ja ehkä ankeina aikoina pienestä itsensä hemmottelusta tulee entistä tärkeämpää, Elina miettii.

Aija ei ole käyntitahtiaan harventanut, vaikka eläkkeellä tulot ovat pienentyneet. Päinvastoin. Kun Aija jäi eläkkeelle kokin työstään, hän saattoi pätkäistä pitkän tukkansa reilusti lyhyemmäksi, koska sitä ei enää tarvinnut saada kiinni. Polkka vaatii kuitenkin useammin huoltoa kuin pitkät hiukset.

– Iän myötä piirteet valuvat alaspäin, ja pitkä tukka vain korostaa vaikutelmaa, Elina sanoo.

– Se on se gravitaatio. Kun täytin 65, lapsenlapseni kysyi, että onko kiva olla noin vanha? No, ei ole! Aija puuskahtaa.

– Älä nyt. Sullahan on hirveästi kaikenlaista kivaa elämässä, matkustelet ja puuhaat lastenlasten kanssa. Monihan sanoo, että eläkkeellä se elämä vasta alkaa, Elina toppuuttelee.

– Näistä käynneistä saan niin paljon muutakin kuin kivan tukan. Säästän sitten jostain muusta. Tämä on sellainen oma hetki, Aija sanoo.

 


Aija Tolvanen on entinen kokki. Pitkä tukka lyheni radikaalisti eläkkeellä, kun hiuksia ei enää tarvinnut saada kiinni. (kaksi kuvaa tästä)

 

Klo 13:00 Heipat mieshuolille

”Jokainen asiakas on tähti, joka ansaitsee ihanan hemmotteluhetken”, lukee seinälle kiinnitetyssä julisteessa.

Amerikkalainen psykologi Barry Schwartz kirjoittaa Why We Work -kirjassaan, että kampaajat ovat yksi työhönsä tyytyväisimmistä ammattiryhmistä. Siihen on syynsä. Kampaajat ratkaisevat ongelmia, pääsevät käyttämään luovuuttaan ja näkevät työnsä tuloksen heti. Ja mikä parasta: he saavat tehdä ihmisiä iloisiksi.

Iloisia ihmisiä tulee ulos myös viereiseltä vastaanotolta. Ovella kilahtelee tämän tästä, sillä samassa tilassa vastaanottoaan pitää myös kosmetologi Anna-Mari Toivonen. Tuuhearipsisen naisen silmäkulmassa välkehtii pikkuruinen timantti. Aitoa Swarowskia.

– Sinne jäi taas mieshuolet, räpsyripsi huikkaa poistuessaan.

Elina tarjoaa Aijalle kahvia.

– Tavallista kiitos, mutta ei sitten mitään herkkua tällä kertaa. Viimeksi livahti ihan vahingossa suuhun, Aija vastaa.

Vielä kymmenen vuotta sitten oli hyvä, jos kampaamokäynnillä sai lasin vettä. Nyt on erikoiskahveja – täälläkin espressoa ja cappuccinoa – ja kupin kyljessä usein myös pieni keksi tai konvehti. Hienoimmissa kampaamoissa saatetaan tarjota lasillinen kuohuvaa. Kampaajakäynti on hemmottelua ja omaa aikaa, josta on ihana nautiskella.

Mutta nyt on sanottava vau, sillä Aija alkaa olla valmis. Sileä polkka on jäätävän tyylikäs, ja väri hehkuu monivivahteisena. Aijankin on vaikea piilottaa muikeaa ilmettään. Kassalla hän varaa seuraavan ajan kuuden viikon päähän.

 



Klo 14 Tauko ja paperihommia

Keskipäivän tunnit ovat aina hiljaisimpia. Elinalle on tullut peruutus, joten hän ehtii poikkeuksellisesti pitää kunnon ruokatauon. Yleensä Elina vain haukkaa nopeasti jotain värin vaikutusajalla. Kysytyimpiä ilta-aikoja Elina ei kahden pienen lapsen äitinä halua tehdä kahta iltaa enempää viikossa.

Tätä työtä Elina on halunnut tehdä siitä lähtien, kun hän sai pikkutyttönä joululahjaksi kampauspäänuken. Oman liikkeensä Elina ja Anna-Mari Toivonen perustivat puolitoista vuotta sitten ollessaan molemmat äitiyslomalla. Oman yrityksen alkutaipaleella Elina saattoi peruutuksen sattuessa laittaa ulos Vapaita aikoja heti -kyltin. Nyt, kun asiakaskunta on vakiintunut, hän käyttää tauon paperitöiden ja tuotetilausten tekemiseen. Aina löytyy myös järjesteltävää tai siivottavaa – yrittäjä kun hoitaa kaiken itse tiskeistä lähtien.

Ennen omaa liikettä Elinalla oli osa asiakaskunnasta jo valmiina, sillä aikaisemmin hän työskenteli vuokratuolilla toisessa kampaamossa Järvenpäässä. Moni vanha asiakas seurasi Elinaa.

”Ei se kampaajia loukkaa, jos asiakas käy välillä vieraissa.”

Ihmiset ovat yleensäkin uskollisia kampaajasuhteissaan. Tutun kampaajan perässä voidaan kulkea jopa toiseen kaupunkiin asti, ja luottokampaajan äitiysloma voi olla paha paikka.

– Jos joku on välissä käynyt jossain muualla, hän voi olla siitä nolona. Mutta ei se meitä kampaajia loukkaa, jos asiakas käy välillä vieraissa, Elina vakuuttaa.

Uransa alussa Elina työskenteli isossa ketjukampaamossa Helsingin keskustassa. Tahti oli hektinen: Elinalla saattoi olla kaksikin asiakasta yhtä aikaa. Toista leikattiin, kun toisella vaikutti väri.

– Se oli loistava paikka oppia, mutta muuten en oikein viihtynyt. Ei siellä voinut keskittyä asiakkaisiin, kun 18 fööniä huusi ympärillä. Ihmisetkin olivat paljon jäykempiä ja kiireisempiä kuin täällä.

Klo 16:30 Gynekologia tärkeämpi

– Ootko töistä suoraan tulossa, Elina huikkaa, kun Jaana Jääskeläinen astuu sisään.

Sieltähän Jaana, suoraan Helsingin-junalta. Jaana käy kampaajalla viiden viikon välein, sillä asiakaspalvelutyössä on tärkeää näyttää aina huolitellulta.

– Eilen kävin laittamassa kynnet, tänään on sitten tukan vuoro. Mies voivottelee, kun auton vuosihuolto maksaa 250 euroa. Tietäisipä, paljonko emännän kuukausihuollolle tulee hintaa, Jaana nauraa peruuttaessaan Elinan penkkiin.

 


Emännän kuukausihuolto käynnissä! Jaana Jääskeläinen saa väriä hiuksiin ja kulmiin.

Elina kyselee kuulumisia, ja Jaana sadattelee influenssaa ja huuliherpestä. Hänkin on käynyt Elinalla kohta kymmenen vuotta.

Mutta jos asiakas ei olisi ollut tuttu, Elina olisi voinut aloittaa mieluummin kysymyksellä: Ootko vapaapäivällä? Siitä pääsee yleensä jatkamaan helposti työhön. Siitä se tutustuminen sitten lähtee.

”Yleensä huomaa jo ovelta, jos asiakas ei ole yhtään juttutuulella.”

Sää on myös aina varma ja turvallinen aihe uuden asiakkaan kanssa, se opetettiin jo Elinalle jo koulussa. Samalla asiakaspalvelukurssilla kerrottiin sekin, että empatiakyky ja kuuntelutaito ovat tärkeitä ominaisuuksia kampaajalle.

– Pitää olla myös herkkä aistimaan toisen tunnelmia. Mutta kyllä sen yleensä huomaa jo ovelta, jos asiakas ei ole yhtään juttutuulella, Elina sanoo.

Useimmiten he kuitenkin ovat. Mikä siinä onkin, että kampaajalle, periaatteessa vieraalle ihmiselle, alkaa helposti vuodattaa omia asioitaan? Johtuuko se siitä intiimistä tilanteesta, jossa ollaan? Amelinassakin on mukavan rauhallista, jollei lasketa kaiuttimista kuuluvaa Cheekin vaimeaa huutoa. Eikä ole muita kuulemassa kuin Elina vain. Vai onko se kosketus, joka saa luottamaan toiseen? Elinallekin on kerrottu omista ja lasten sairauksista, parisuhdeongelmista ja monista muista murheista.

Jaanalla on vastaus.

– Kyllähän siinä tulee tutuksi, kun pitkään käy. Olen alkanut pitää Elinaa ystäväni, koska näen häntä kuten monia kavereitani. Luottamuskin on tärkeää. Tiedän, että jos jotain kerron, se ei leviä täältä mihinkään. Helpommin minä gynekologia vaihdan kuin kampaajaa!

Kampaajalle voi olla helppo avautua siksikin, että hän on sopivasti oman lähipiirin ulkopuolinen. Vaikka välit kampaajan kanssa olisivat läheiset, kyse on kuitenkin asiakassuhteesta. Kampaaja ei tarjoile ratkaisuja, ota kantaa tai esitä hankalia kysymyksiä vaan lähinnä kuuntelee ja myötäilee.

 


Parturi-kampaaja Elina Laaksonen ja kosmetologi Anna-Mari Toivonen perustivat oman liikkeen puolitoista vuotta sitten.


Klo 18:30 Mieslettejä ja lapsijuttuja

Mutta miten ihmeessä Elina muistaa kaikkien asiat? Kirjaako hän koskaan ylös yksityiskohtia asiakkaista muistaakseen, mistä kenenkin kanssa kannattaa jutella?

– No en todellakaan. Tekeekö joku niin?

– Tekee, tietää päivän viimeinen asiakas Milla Sorvoja.

– Kerran näin vahingossa yhdellä kampaajalla lunttivihon. Tuli jotenkin huijattu olo, vaikkei siinä mitään pahaa pitäisi ollakaan.

Asiakkaan värireseptin Elina kuitenkin kirjaa ylös, jotta muistaa seuraavalla kerralla, mitä viimeksi laitettiin. Nytkin hän lunttaa Millan reseptiä. Milla on tilannut ”perussetin” eli leikkauksen ja värin.

Se on paketti, jonka useimmat asiakkaat yhä ottavat, vaikka esimerkiksi monet bloggaajat ovat innostuneet välttelemään kemikaaleja ja kasvattamaan omaa hiusväriä.

Elina on valinnut kampaamoonsa parabeenittomat tuotteet, mutta muuten Järvenpäässä ei tiedetä oman värin kasvatustrendistä. Suomalaiset värjäävät hiuksiaan eurooppalaisia siskojaan enemmän. Ehkä siksi, että monella on hieno hiuslaatu. Väri tuo siihen vähän ryhtiä.

”Miesletti! Voi olla, että sitä villitystä saadaan vielä odottaa.”

Järvenpäässäkin muotia ovat liukuvärjäykset, pastellit ja granny-harmaa. Miehillä ananasmallinen leikkaus alkaa olla jo out, nyt päälliosan pitää antaa kasvaa niin, että sen saa kiinni.

– Maailmalla pitkä osa palmikoidaan jo ranskanletille. Se on varmaan seuraavaksi sitten meilläkin, Elina ennustaa.

Milla näyttää epäuskoiselta.

– Miesletti! Voi olla, että sitä villitystä saadaan vielä täällä odottaa.

Milla on Elinan vakioasiakkaita, joka alkoi käydä Elinalla nelisen vuotta sitten. Jutunaihe on aina selvä: lapset. Naisilla on samanikäiset esikoiset, ja alun perin he tutustuivatkin vauvamuskarissa. Tänäänkin nauretaan pienille tyttärille, joita rakkausjutut ovat jo alkaneet kiinnostaa.

– Tyttö kysyi eilen, että äiti, riittäähän mullekin varmasti aviomiehiä!

Kaksikon juttu jatkuu Elinan työvuoron loppuun asti. Edessä on vartin ajomatka kotiin. Se on Elinalle hyvä siirtymäriitti, jonka aikana ehtii nollata ajatukset.

Voisi kuvitella, että kahdeksan tunnin rupattelun jälkeen ei taatusti tee enää mieli puhua kenellekään.

– Meillä on koko perhe niin kovia puhumaan, ettei minun onneksi hirveästi edes tarvitse, Elina sanoo.

– Eikä se mene ihan niin, että vain minulle vuodatetaan. Saanhan minä itsekin asiakkailta, kun voin jutella heille omista asioistani. Asiakkaat saattavat kysyä minulta hyvinkin henkilökohtaisia aina synnytyksestäni lähtien.

Siksi kampaamon tuoliin istahtaneet tulevat mieleen vapaallakin. Mitähän sille yhdelle kuuluu sairastumisensa jälkeen?

Kehtaisiko laittaa tekstarin?

Erimielisyydet pitäisi käsitellä puhumalla, mutta välillä jotakuta saattaa lapsettaa.

Mykkäkoulu on varmaan kaikille tuttu jostain ihmissuhteesta. Mökötät ehkä itse tai tuskastut, kun joku muu menee mykäksi. Tiedetään: aikuisten tulisi käsitellä erimielisyydet puhumalla. Välillä riita kuitenkin kärjistyy niin, että jotakuta alkaa lapsettaa ja suut vedetään suppuun.

Mykkäkoulu on herättänyt Vauvan keskustelupalstalla kiivasta mielipiteenvaihtoa, ja kokosimme kommentoijien joukosta useimmin tavattavat mykkäkoululaiset.

1. Marttyyri

Marttyyri olettaa, että muut tietävät, miksi hän on hiljaa. Vaikka häneltä kysyttäisiin syytä, marttyyri ei vastaa.

”Mieheni ennätys on 10 päivää. Itkin ja anelin puhumaan, muttei puhua pukahtanut. En edes tiennyt, mistä oli suuttunut! Asutaan nykyään erillään, saa olla puhumatta rauhassa yksinäisinä iltoinaan.”

2. Turhautuja

Mykkäkoulu alkaa, kun turhautujalta loppuvat keinot. Turhautujasta tuntuu, että toinen sanaharkan osapuoli ei osaa riidellä.

”En tykkää tavastani itsekään, mutta kotoa tullutta epätervettä tapaa on vaikea kitkeä. Pikkuhiljaa opettelen tavasta pois, kohti kypsää ja aikuista keskustelemista. Minun on vain vaikea ilmaista itseäni vihaisena, kun en tykkää edes riitelystä. Kuitenkin, vaikka tämä tapa onkin varmasti helvetin ärsyttävä, niin on tämä kuitenkin ´parempi´ kuin se, että huudetaan kurkku suorana, ja tavarat lentelevät, tai jopa käydään käsiksi toiseen.” 

3. Tasapainoilija

Tasapainoilija on usein riitojen sovitteleva osapuoli. Välillä tuntuisi reilulta, että toinenkin joutuisi hyvittelemään käytöstään riitatilanteessa. Silloin tasapainoilija turvautuu mykkäkouluun.

”Mieluummin olen hiljaa kuin henkisesti hakkaan päätä seinään ja kuuntelen, kuinka mieleni pahoittamista vähätellään.”

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar.”

4. Mykkämaratonin mestari

Nyt puhutaan jo kovan luokan mykkäkoululaisesta. Hän voi venyttää vaitioloa jopa päivien tai yli viikon pituiseksi. Mykkäkoulu on kuitenkin henkistä väkivaltaa ja varsinkin pitkittyneenä todella raskasta sen kohteelle.

”Vanhempieni mykkäkoulu kesti vuosia. Siis yli 10 vuotta! Päättyi, kun toinen heistä pakkasi tavaransa. Minä valitsin miehen, joka osaa puhua.”

5. Puhelias

Mykkäkoulu tuntuu hyvältä idealta, mutta juttua riittää niin, että siinä pitäytyminen on hankalaa. Puhelias vaikenee alkuun, mutta alkaa aina jossain vaiheessa jutella, tahallaan tai vahingossa.

”Rehellisesti, olen ollut mykkäkoulussa alle tunnin. En pysty olemaan hiljaa.”

6. Väärän kohteen valinnut

Tämä hahmo saattaa mennä hiljaiseksi ja vetäytyä vaikka makuuhuoneeseen vähäksi aikaa. Yleensä tilanne päättyy siihen, että tyyppi palaa mykkäkoulun kohteen luo ihmetellen: ”Mikset tullut kysymään, mikä vaivaa?”

”Mun mies on mykkäillyt itseksekseen ties kuinka kauan, en vain ole huomannut, kun ei muutenkaan puhu.”

7. Ainainen riitelijä

Ainaisella riitelijällä on melkein aina jotain kränää jonkun kanssa, ja hän pitää lukua, kenelle ei milloinkin puhu. 

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar. Hänellä pitää aina olla jotain kähinää jonkun kanssa menossa, ja kun ei osaa tai pysty käsittelemään ja säätelemään tunteitaan, pitää mykkäkouluja. Kotona asuessani meillä oli kuukausia puhumattomuutta.”

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin.”

8. Katoaja

Sen lisäksi, että katoaja ei puhu, hän lähtee kokonaan menemään ovet paukkuen, eikä vastaa puheluihin tai viesteihin. Siinä on kääntöpuolensa. Hän voi vain toivoa, että joku on vielä odottamassa, kun katoaja päättää palata.

”Tajusin, että en muuten helvetissä mene enää takaisin kiukuttelevan miehen luo enkä ilmoita erostakaan, kun ei kerran ole asiaa voitu selvittää kuin aikuiset. Käytiin isän kans hakemassa mun kamat, ja muutin kotiin kunnes löysin uuden kämpän.”

9. Mykän vastarinnan harjoittaja

Mykän vastarinnan harjoittaja ei itse aloita mykkäkoulua, mutta jos hänelle ei puhuta, ei vastarintalainenkaan puhu. Syntyy pattitilanne.

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin. Olin kuin häntä ei olisikaan. Ei tullut syömään kun laitoin ruokaa, niinpä sitten jäin keittiöön istumaan ja lukemaan sanomalehteä. Tiskasin, puuhailin kaikenlaista kunnes ruoat jäähtyi ja laitoin ne jääkaappiin. Kun menin olohuoneeseen, hän livahti keittiöön etsimään ruokaa!”

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti