Vaikka ero voi tuntua hetkellisesti maailmanlopulta, se on aina uusi alku. Kuva: Shutterstock
Vaikka ero voi tuntua hetkellisesti maailmanlopulta, se on aina uusi alku. Kuva: Shutterstock

Kahdeksan pitkästä suhteesta eronnutta naista kertoo, miksi ero oli heidän kohdallaan hyvä päätös.

Ero on usein vaikea, mutta joskus myös hyvä päätös. Kysyimme teiltä tällä viikolla kokemuksia, tuliko elämästänne jollakin tavalla parempaa eron jälkeen. Vastaukset osoittavat, että monesta on tullut eron jälkeen onnellisempi. Tässä kokemuksia kahdeksalta eronneelta naiselta, jotka ovat olleet tyytyväisiä päätökseensä. Monelle ero oli jopa elämän paras päätös, vaikkei se ollutkaan mutkatonta tai helppoa.

Suhteessa yli 20 vuotta, joista 15 vuotta naimisissa

"Pitkän suhteen jälkeen ensimmäinen vuosi tuntui hyvin erikoiselta. Toisaalta näihin tunteisiin sisältyi myös paljon helpotusta, sillä olin työstänyt eroa alitajuisesti jo pitkään. Avioliiton aikana sekä mieheni että minä otimme eron esille aina välillä. Lopulta mies haki eroa, mutta oli sattumaa, kumpi sen teki.

”Muutkin hyötyvät lopulta, kun voi itse olla olla onnellinen.”

Ero oli lopulta hyvä päätös. Jos yhteiselo ei ole harmonista ja hyvää, se jarruttaa kaikkea elämässä, vaikka kuinka täyttäisi aikansa erilaisilla asioilla ja tekemisellä. Sitä menettää minuutensa ja vapautensa olla se, joka voisi olla. Eron jälkeen olen tuntenut vapautta ja toivoa. On helpompi hengittää, kun ei enää tarvitse esittää. Ihmisen pitäisi kuunnella sisintään ja sydäntään. Joskus voi olla niin, että on aikanaan tehnyt väärän valinnan. Pitää myöntää, ettei rinnalla ehkä olekaan oikea ihminen.

Mielestäni ulkopuolisten, taloudellisten asioiden – tai edes lapsien – ei pidä antaa jarruttaa sitä, että itse voisi hyvin. Muutkin hyötyvät lopulta, kun voi itse olla olla onnellinen.” Katjuska, 45

Avioliitossa 7 vuotta

”Erosin vuonna 2014 seitsemän avioliittovuoden jälkeen. Ero johtui siitä, että oli uupunut narsistiseen käytökseen sekä henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan. Lisäksi eksäni oli löytänyt uuden puolison, jonka kanssa myös petti minua suhteemme aikana.

”On ihana elää vapaana irti pahasta olosta ja jonkinlaisista kahleista.”

Erosta toipuminen on yhä kesken, mutta ero oli ehdottomasti hyvä päätös. Sen jälkeen olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin. Olen saavuttanut sellaisia asioita elämässäni, jotka olisivat varmasti jääneet toteutumatta eksän negatiivisuuden vuoksi. On ihana elää vapaana irti pahasta olosta ja jonkinlaisista kahleista. Lisäksi enää ei tarvitse olla koko ajan väkivallan pelossa.

Olen oppinut myös nauttimaan arjen pienistä asioista ja osaan elää hetkessä. Olen oppinut itsestäni uusia puolia, sanomaan ei ja tiedän tasan tarkkaan sen, mitä haluan ja sen, mistä pidän.” Maria, 31

Yhdessä 27 vuotta

”Eron jälkeen olen oppinut olemaan onnellinen tästä päivästä, nauttimaan elämästäni ja vapaudesta. Olen oppinut tuntemaan itseni ja arvostamaan tätä 'ihanaa itseäni'. En vaihtaisi tätä mihinkään.

Erosin vuonna 2009. Olimme yhdessä 27 vuotta, joista naimisissa 18 vuotta. Ero johtui siitä, että mieheni alkoholisoitui ja oli sairaalloisen mustasukkainen. Eksäni jäi kiinni myös pettämisestä. Suhde oli jatkunut jo pidempään.

”Tein kolme eroilmoitusta, mutta en ikinä saanut toimitettua niitä eteenpäin.”

Mietin eroa 3–4 vuotta. Suhteemme aikana tein kolme eroilmoitusta, mutta en ikinä saanut toimitettua niitä eteenpäin. Lopulta mittani tuli täyteen, ja onneksi ystäväni auttoi eroasian edistämisessä. Hän varmisti, että vien eroilmoituspaperin perille asti. Myös perheneuvolan työntekijä auttoi minua eteenpäin ja tuki minua päätöksessäni. Kävin hänen luonaan puhumassa kolme vuotta.

Minun ja lasten elämä parani heti, kun pääsimme uuteen, omaan kotiin. Lapset vapautuivat – alkoivat nauraa ja elämään oman ikäisilleen sopivaa elämää ilman suorittamista. Nyt kaikki ovat tasavertaisia, ja asiat puhutaan aina heti selväksi. Eron jälkeen meistä tuli uusi pikkuperhe. On ollut asioita, joita en ole pystynyt lapsilleni ostamaan, mutta olen kertonut heille, että äiti ei voi ostaa kaikkea mitä iskä voi, mutta voin antaa rakkautta ja tärkeitä elämän ohjeita, mitä ei rahalla saa. Se rakkaus kasvaa teidän sydämessä, jotta voitte antaa sitä eteenpäin, kun joku sitä tarvitsee.” Elämänkoululainen, 49

Avioliitoissa 21 ja 3 vuotta

”Olen eronnut kahdesti. Ensimmäinen avioliittoni kesti 21 vuotta. Hain ensimmäistä eroa yksin, koska olin löytänyt toisen miehen ja rakastunut. Mietin eroa varmaan kymmenen vuotta, sillä suhde oli muuttunut kylmäksi, eikä minulla ollut enää tunteita miestäni kohtaan. Mieheni ei olisi halunnut erota. Ensimmäinen eroni oli minulle helpotus.

Ensimmäisen eron jälkeen menin heti naimisiin tämän toisen miehen kanssa. Kolmen vuoden avioliiton jälkeen tunsin kuitenkin, ettei meillä ollut mahdollisuutta jatkaa – suhde alkoi seksillä, ja huuma haihtui nopeasti. Ero oli vaikea, ja minulla kesti puoli vuotta, ennen kuin aloin pikku hiljaa toipua.

Mielestäni molemmat eroni olivat ainoa oikea päätös. Näiden suhteideni jälkeen olen ollut onnellinen. Olen rakastunut ja tällä hetkellä parisuhteessa ihanan miehen kanssa. Olen oppinut, että ei kannata jäädä sellaiseen avioliittoon, jossa ei ole onnellinen. Ei pidä myöskään alistua ja uhrautua toisen takia.” Blondi, 63

”Joskus vaihtamalla paranee.”

Suhteessa 15 vuotta, joista 5 avoliitossa

”En ole katunut ero hetkeäkään. Mietin sitä puolisen vuotta. Kun pääsin muuttamaan omaan kotiin, olo oli valtavan helpottunut. Eron syyt olivat klassiset: erilaiset tulevaisuudensuunnitelmat, rakkauden loppuminen ja erilleen kasvaminen. Suhteen loppuajan olimme vain kämppäkavereita.

Eron jälkeen löysin rinnalleni nopeasti sen oikean ihmisen. Voin jakaa hänen kanssaan kaiken. Avioero opetti minulle sen, että ei kannata tyytyä huonoon parisuhteeseen – joskus vaihtamalla paranee.” Maria, 35

Avioliitossa 15 vuotta

”Erosimme ex-mieheni kanssa vuonna 1986. Miehelläni oli jo toinen suhde alkanut, kun erosimme. Harkitsin eroa noin vuoden. Yhden pettämisen voi mielestäni antaa anteeksi, mutta toinen on jo tapa.

”Ero oli toisaalta kauheinta ja toisaalta parasta, mitä minulle on tapahtunut.”

Minulla kesti toipua erosta pitkään, ja olin katkera 5–10 vuotta. Vasta viimeisen kolmen vuoden ajan olemme mahtuneet samoihin juhliin. Lähinnä vain tervehdimme, mutta hänen puolisonsa voin kohdata mutkattomasti.

Ero oli toisaalta kauheinta ja toisaalta parasta, mitä minulle on tapahtunut. Eron jälkeen minä itsenäistyin ja itseluottamus kasvoi kohisten. Sain oman itseni takaisin enkä ollut enää kenenkään vallan alla. Opiskelin uuden ammatin ja sain uusia työpaikkoja. Huomasin, että tulen toimeen omillani ja osaan monia asioita. Olen oppinut, että vastoinkäymiset elämässä mahdollistavat oman kasvun.” Lissukka, 63

Avoliitossa 12 vuotta

”Vähättely, molemminpuolinen kunnioituksen puute, seksi ei toiminut. Nämä olivat eroni syyt.

Ero oli mielessäni suhteen viimeiset kaksi vuotta. Viimeinen niitti minulle oli se, kun kolmannen lapsemme abortti meni mönkään. Mies ei hälyttänyt apua, vaikka pyysin. Vuodin verta todella paljon ja jouduin ajamaan omalla autollani 40 kilometrin päähän kaavintaan. Avioliitomme aikana tapahtui myös muita asioita, joissa en saanut mieheltäni apua. Hän lähti aina matkatöihin, koska 'jonkunhan oli töitä tehtävä'.

”Eron jälkeen olen nauttinut paremmasta seksistä.”

Olen oppinut, että ei saa tyytyä liian vähään. Suhteessa molempien pitää osata arvostaa ja kunnioittaa toista – mutta ennen kaikkea itseään. Eron jälkeen olen nauttinut paremmasta seksistä sekä omasta vapaudestani mennä ja tulla. Tunteet ovat tulleet takaisin elämääni.” Parasta Ikinä, 40

Avioliitossa toistakymmentä vuotta

”Erosin pitkästä suhteesta vuonna 2011. Päätös syntyi miehen mykkäkoulun jälkeen, mitä kesti yli vuoden. Vuoden puhumattomuuden jälkeen ehdotin, että olisimme menneet pariterapiaan, kun hän ei suostunut puhumaan minulle. Mutta tänä samana päivänä sainkin häneltä erohakemuksen työsähköpostiini.

Jouduimme asumaan saman katon alla vielä neljä kuukautta eropäätöksen jälkeen. Heti, kun pääsin omaan kotiini, olin pelkästään helpottunut ja kiitollinen. Ero ja tämä kyseinen suhde opettivat sen, että ei voi aina olla kaikille mieliksi ja joskus vain on puhallettava peli poikki. Eron jälkeen sain uuden elämän. Elämän ilman ahdistusta, syyllistämistä, mökötystä.” Uusi elämä, 51

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”