Me Naiset
|
Viivi Aaltovesi
Varhaislapsuudessa koetut tapahtumat saivat Jannen pelkäämään menettämistä. Nyt hän käsittelee traumaansa ja yrittää muuttaa tapojaan yksin. Kuvituskuva: Shutterstock
Varhaislapsuudessa koetut tapahtumat saivat Jannen pelkäämään menettämistä. Nyt hän käsittelee traumaansa ja yrittää muuttaa tapojaan yksin. Kuvituskuva: Shutterstock

Parisuhteen aikana Janne ei nähnyt tapojensa vahingollisuutta.
– Olen ex-avopuolisolleni todella kiitollinen, että hän otti eron ja viimein avasi silmäni tälle kaikelle.

Janne, 39, vältti edellisessä parisuhteessaan erimielisyyksistä ja vaikeista aiheista puhumista. Jos keskustelu muuttui riidaksi, Janne yritti estää sen etenemisen vetäytymällä ja sulkeutumalla.

Kun riita joskus harvoin pääsi äitymään rajuksi, Janne raivostui.

– Sekin oli varmaan yksi tapa lopettaa riita, että vei kiukun ääripisteeseen, jossa toiselle tuli pelko, että mihinköhän tämä voi vielä mennä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Riidellessään, tai oikeastaan edes suhteen aikana, Janne ei ajatellut asiaa näin analyyttisesti. Kiukku tuntui oikeutetulta, koska toinenkin osapuoli käyttäytyi huonosti riitojen aikana. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vasta ero havahdutti Jannen miettimään mustasukkaisuuttaan, välinpitämättömyyttään ja kiukunpuuskiaan. 

Rakkauden loppu

Terapeutti Harri Virtanen kertoi hiljattain Me Naisten jutussa, että yllättävän monella meistä on traumoja, jotka voivat käsittelemättöminä vaikeuttaa rakkauselämää. 

Lapsuudessa tai aiemmissa ihmissuhteissa koetut traumaattiset tapahtumat saattavat näkyä parisuhteessa esimerkiksi kyvyttömyytenä kohdata tunteita, mustasukkaisuutena ja raivonpuuskina. Virtanen rohkaisi, että terapian lisäksi traumoja voi käsitellä myös luottamuksellisissa ihmissuhteissa. 

Janne tunnisti itsensä heti jutusta, mutta traumojen korjailu parisuhteessa oli hänen osaltaan liian myöhäistä. 

Muutama kuukausi sitten Jannen avovaimo ilmoitti muuttavansa pois, koska ei enää rakastanut Jannea.

– Syyksi rakkauden loppumiselle hän sanoi minun välinpitämättömyyteni ja tunnekylmyyteni suhteessa, Janne kertoo. 

Tosiaan, hänellä oli tapana käyttäytyä välttelevästi, vaikkei hän suhteen aikana osannut kiinnittää siihen huomiota.

– En antanut toiselle sitä huomiota ja kontaktia, jota hän yritti ottaa. Fyysisen läheisyyden torjuin tai jopa välttelin sitä. Jos toinen meni itkemään, en mennyt lohduttamaan. Fokukseni oli jossain muualla, ja sitten asia unohtui.

Ikävät tilanteet painettiin unholaan anteeksipyynnön jälkeen, tai joskus ilman pahoittelua. 

– Sen pystyn takuuvarmasti sanomaan, että käytökseni ei ole ollut tarkoitushakuista ja tahallista, vaan ymmärtämättömyyttä. Sitäkin, että toinen alkoi hyväksyä, että olen tällainen, Janne sanoo. 

Katse varhaislapsuuteen

Eron jälkeen Janne alkoi miettiä, mihin parisuhdeongelmat juonsivat juurensa. Mustasukkaisuuden lähteeksi hän arveli sitä, että viimeisintä edeltänyt parisuhde oli päättynyt siihen, että Janne tuli petetyksi. Siinä parisuhteessa hän ei ollut tuntenut mustasukkaisuutta, mutta nyt viimeisimmässä suhteessaan Jannen oli saatava tietää, missä puoliso milloinkin meni. 

– Tiesin, ettei sitä aina tarvitsisi tietää, mutta silti halusin tilannepäivityksen. 

Riitelyn vältteleminen ja välinpitämättömyys olivat vaikeammin tulkittavissa. Janne koetti miettiä, olisiko hänelle kouluikäisenä sattunut jotain traumaattista, mutta ei keksinyt mitään. Hänellä on hyvä suhde vanhempiinsa. 

Lopulta hän meni tapaamaan psykologia, joka kyseli myös hänen varhaislapsuudestaan. 

– Sieltä sain kiinni, että menettämisen pelko on se, josta kiukunpuuskat tulevat. Minulla oli sytyessäni vamma, jota jouduttiin operoimaan isoissa sairaaloissa. Äiti ja muut joutuivat lähtemään kotiin, ja minä jäin yksin sairaalaan. Todennäköisesti menettämisen pelko johtuu siitä. 

Ero avasi silmät

Jälkikäteen Janne arvelee, että hänen taipumuksensa sulkeutua riidellessä liittyy juuri menettämisen pelkoon. Jotta riita ei vain päättyisi eroon ja hylkäämiseen, Janne yritti parisuhteessa ollessaan estää riidan etenemistä. 

Kun ero lopulta tuli, se oli yllättäen myös helpotus. 

– Olen ex-avopuolisolleni todella kiitollinen, että hän otti eron ja viimein avasi silmäni tälle kaikelle, mutta surullinen siitä, ettei tätä matkaa käyty yhdessä läpi, Janne sanoo. 

Nyt hänellä on mahdollisuus muuttaa tapoja, jotka tuhosivat parisuhteen, ja käsitellä traumaa, joka alun perin johti huonoihin tapoihin. 

– Parisuhteen aikana minulla ei ollut avaimia tähän, mutta nyt tiedän, mitä voin tehdä. Jatkossa pystyn ehkä toimimaan eri tavalla.

Lue myös terapeutti Harri Virtasen neuvot parisuhteeseen, jossa toisella tai molemmilla on traumoja.

Juttua muokattu 7.2.2019: Täydennetty Jannen toiseksi viimeistä sitaattia.

Vierailija

...Sieltä sain kiinni, että menettämisen pelko on se, josta kiukunpuuskat tulevat. Minulla oli sytyessäni vamma, jota jouduttiin operoimaan isoissa sairaaloissa. Äiti ja muut joutuivat lähtemään kotiin, ja minä jäin yksin sairaalaan. Todennäköisesti menettämisen pelko johtuu siitä. ... tuolla uskomuksella sälytät vastuun jollekin toiselle. Onko psylokogi todella sanonut noin? Vaikka olisikin ei se siirrä sinun vastuutasi omista teoistasi mihinkään. Kannattaa prosessoida asia, eikähakeea huonolle käytökselleen oikeutetusta.

Vuorovaikutustaitoja

Kyllä aikuisen ihmisen, pitää käsitellä tunne-elämänsä ja traumansa, siihen kuntoon, että pystyy niistä myös puhumaan, mahdollisen kumppanin kanssa. Oli se lapsuu minkälainen tahansa, ei sitä enää aikuisena, pidä raahata mukanaan ja käyttää verukkeena, huonolle käytökselle. Suhteessa on oltava aikuinen ja kyettävä vuorovaikutukseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla