”Puhelimessani lukee isä Maritta”, Maritta Pulkkisen tytär Miia Nummela kertoo. Kuva: Satu Kemppainen
”Puhelimessani lukee isä Maritta”, Maritta Pulkkisen tytär Miia Nummela kertoo. Kuva: Satu Kemppainen

Maritta Pulkkinen kertoi transsukupuolisuudestaan vasta 50-vuotiaana suojellakseen lapsiaan. – En ollut tullut edes ajatelleeksi, että isäni olisi muuta kuin perinteinen suomalainen mies, aikuinen tytär Miia kertoo.

Maritta Pulkkinen tiesi jo lapsena, että hänessä oli jotakin erilaista. Siitä huolimatta hän salasi transsukupuolisuutensa lapsiltaan viisikymppiseksi asti.

– Kun tyttäreni ja poikani olivat pieniä, elämämme täyttyi lapsiperheen arjen rutiineista. Koin, etten tuolloin voinut kertoa transsukupuolisuudestani julkisesti, koska halusin suojella lapsiani, hän kertoo.

– Aloin nuorena olla yhdessä ex-vaimoni ja lasteni äidin kanssa ja hänelle kerroin alusta asti, että olen transsukupuolinen nainen. Hän ymmärsi minua eikä vaatinut olemaan mies.

Lopulta hän kertoi transsukupuolisuudestaan 50-vuotissyntymäpäiviensä jälkeen. Tytär Miia Nummela oli tuolloin 28-vuotias.

– Kun olin lähdössä perheineni kotiin, äitini tuli kertomaan juuri ennen auton starttaamista, että isä on tästä lähtien Maritta eikä Matti. Tosi mahtava juttu, hoin hymyssä suin, mutta sokissa, Miia muistaa.

– En tullut lapsena tai nuorena ajatelleeksikaan, että isäni olisi muuta kuin perinteinen suomalainen mies. Ilmoitus tuli niin äkillisesti, että sitä seurasi jäätävä ahdistus, jota työstin pitkään. Pelkäsin, mitä tulevaisuudessa tapahtuisi. Mietin, mitä muut ajattelevat minusta, kun isäni on transsukupuolinen. Stressasin, miten iskä pärjää ja kiusataanko häntä.

Välit paranivat

Isän ja tyttären välit ovat pysyneet tiiviinä koko prosessin ajan. Sukupuolenkorjausprosessi kestää Suomessa vähintään vajaa kaksi vuotta. Maritta sai paljon tukea myös ex-vaimoltaan.

– Eniten pelkäsin, että lapseni eivät ymmärtäisi minua. Olen todella ylpeä Miiasta ja siitä, miten hän on asennoitunut minuun koko tämän ajan, Maritta sanoo.

– Ihminen on sisimmältään samanlainen, koki hän sukupuolekseen minkä tahansa. Suhteeni Miian on jopa parempi kuin ennen. Kun ei tarvitse olla muuta kuin mitä on, voi olla rennompi ja avoimempi.

Myös Miian mielestä isän ja tyttären suhde muuttui paremmaksi alkujärkytyksen jälkeen.

– Tuosta hetkestä lähtien minun ja iskän suhde muuttui avoimemmaksi ja rennommaksi. Hänelle teki selkeästi hyvää lopettaa vuosikymmenien salailu ja aloittaa uusi elämä omana itsenään, Miia kuvailee.

– En hyväksy mitenkään sitä, että joku naureksii tai katsoo rumasti iskää. Minua suututtaa maailma, jossa ihmiset eivät saa olla sitä mitä he ovat, vaan tuomitaan tuntematta ihmistä ja hänen taustaansa.

Miia toivoo isänsä olevan ennen kaikkea onnellinen.

– Hän joutui niin pitkään salailemaan sitä mitä on, että toivon hänen saavan elää loppuelämänsä omana itsenään.

Miltä tuntuu meikata isän kanssa vierekkäin? Lue Miian ja Marittan koko haastattelu Me Naisten numerosta 23.

Lisää Miian ja Marittan tarinasta kirjassa Sateenkaaren alla – kertomuksia perheestä (Atena)

Lue lisää:

Drag queen Jari, 62: ”Ennen keikkailin homoklubeilla, nyt vanhainkodeissa”

Tuore isä Jani Toivola: ”Olen onnellinen ja äärirajoilla”

Sukupuolensa korjannut Marja-Sisko Aalto: ”Elän yhä vaimoni kanssa”

Välillä on ihan okei keskittyä myös niihin sinkkuelämän hyviin puoliin.

Jostain syystä vallalla on käsitys siitä, että näin loppuvuonna kaikki haluavat olla mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuja. Yhdysvalloissa puhutaan jopa cuffing seasonista eli sesongista, jona kaikkein vannoutuneinkin sinkku alkaa pohtia, että parisuhde saattaisi sittenkin olla kiva juttu.

Mutta ovatko talven kylmyys ja juhlapyhien vietto jonkun kainalossa riittävän hyviä syitä pariutua? Sosiaalisessa mediassa muistutellaan parhaillaan sinkkuuden hyvistä puolista, kenties vastaliikkeenä kuluvan vuodenajan parisuhdekeskeisyydelle.

Sinkkuuden iloja on jaettu kasapäin Twitterissä tunnisteella #WhenImNotDating. Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on tietenkin sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nämä päivitykset saavat sinkkuuden kuulostamaan aika hiton upealta.

Poimimme twiiteistä parhaat syyt pysyä sinkkuna.

1. Voi tehdä ihan mitä haluaa

No ihan kuin parisuhteessa ei muka voisi toteuttaa itseään, mutta sinkkuna asioista ei tarvitse neuvotella sitäkään vähää. Ei kompromisseja!

2. Kaikki on omaa

Koko pitsa/karkkipussi/kirsikkatomaattirasia vain itselle, aah.

3. Voi olla juuri niin karvainen tai karvaton kuin haluaa

Kyllä, joskus karvoja tulee ajeltua myös miellyttämisen vuoksi, vaikkei sinänsä olisi mikään pakko.

4. Säästyy rahaa

Deiteillä käyminen saattaa tulla hitsin kalliiksi.

5. Itsetunto ei romahtele

Ei toiveita, ei pettymyksiä.

6. Jää enemmän aikaa hemmottelulle

Deiteillä ravaaminen vie rahan lisäksi aikaa. Joskus on ihanaa olla koko ilta yksin omassa rauhassa ja ihan vain hemmotella itseään.

7. Deittailemattomuus on hauskaa

Ei hauskanpidon tarvitse olla aina muista ihmisistä kiinni.

8. Epämiellyttävät kohtaamiset jäävät väliin

Voit tapailla vain lempi-ihmisiäsi!

9. Harrastuksiin voi todella paneutua

Koko kämppä kasveille? Sinkkuna siitäkään ei tarvitse neuvotella.

Mikä sinkkuudessa on mielestäsi parasta? Keskustele kommenteissa!

Empatiakirjailija Sami Kedon mukaan myötätunto toisia kohtaan on myös asennekysymys.

Mikä tekee meistä empaattisia?

Maailma on täynnä tarinoita ihmisistä, joilla ei ole mitään – mutta jotka ovat aina valmiita antamaan sitä vähästäänkin muille. Tarinan toisella laidalla ovat rikkaat ja etuoikeutetut. Heillä olisi, millä auttaa, mutta myötätunto puuttuu.

Ihan niin yksinkertainen maailma ei ole, mutta empatiasta tietokirjan kirjoittanut Sami Keto kertoo, että kyky empatiaan tosiaan saattaa heiketä, kun ihminen rikastuu tai nousee yhteiskunnan hierarkiassa korkeammalle. 

– Tämä on havaittu todella monessa yhteydessä, Keto sanoo.

Yksi syy rikkauden ja empatian käänteiseen riippuvuuteen on se, että reiluus on Kedon mukaan useimmille ihmisille hyvin tärkeää. Jos siis ihminen on epäreilun korkeassa asemassa, hänen täytyy jotenkin pystyä perustelemaan ja oikeuttamaan eriarvoinen asema itselleen. 

– Jotta pystytään tasaamaan tilanne, alempana olevien arvoa pitää vähän laskea ja ajatella, että minä ansaitsen etuoikeuteni ja muut tekevät jotakin väärin.

Eriarvoisuus vaikuttaa empatiaan

Empatian määrä liittyy myös yhteenkuuluvuuden ja keskinäisriippuvuuden kokemuksiin. Ne, joilla on paljon rahallista tai sosiaalista pääomaa, ovat vähemmän riippuvaisia toisistaan ja samastuvat toisiin vähemmän, mikä selittää heikompaa empatiakykyä. 

– Eliitti kokee yhteenkuuluvuutta omassa piirissään, vähävaraiset laajemmin, Keto tiivistää. 

Hän kertoo, että yhteiskunnan eriarvoistumisen on kuitenkin havaittu johtavan siihen, että myös hierarkiassa alimpina olevat kokevat entistä vähemmän yhteenkuuluvuutta ylempänä olevia kohtaan. Eriarvoisuus siis heikentää ihmisten empatiakykyä ylipäätään.


Empatiaa voi suunnata

Sami Kedon mukaan empatia on oleellinen osa ihmisyyttä, ja olemme kaikki enemmän tai vähemmän empaattisia. Se kuitenkin vaihtelee, mihin suuntaamme empatiamme. Empatian kokemista ohjaavat yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuriset kertomukset.   

Osa meistä kokee myötätuntoa kedon kukkasiakin kohtaan, osa suhtautuu empaattisesti ainoastaan omaan lähipiiriinsä. 

”Usein empatia on tilannekohtaista.”

Esimerkiksi rasistisessa mellakassa vihaa huutava ihminen voi olla hyvinkin empaattinen, tosin suppeaa piiriä kohtaan. Myös voimakkaat negatiiviset tunteet nimittäin tarttuvat empaattiseen ihmiseen ja voivat viedä mukanaan.

– Usein empatia on tilannekohtaista. Totumme toimimaan toisissa tilanteissa empaattisesti ja toisissa epäempaattisesti. Se on myös asennekysymys; päättääkö, että tämä on sellainen tilanne, jossa ollaan empaattisia, Keto kertoo.

Piiri, jota kohtaan ihminen tuntee empatiaa, voi Kedon mukaan kutistua esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmisen asema yhteisössä on epävarma tai jossa ihmisryhmien välillä on kilpailuasetelma.

Huomattavia empatiapuutteita on Kedon mukaan yleensä vain narsisteilla ja psykopaateilla. He pystyvät lukemaan kanssaihmisiään, mutta eivät jakamaan heidän tunteitaan – myötätunto puuttuu.