Onhan se noloa, jos ei allekirjoita täysin ihmistä, jonka on rinnalleen valinnut. Sillä eikö se toinen pitäisi hyväksyä nahkoineen ja karvoineen?

Väestöliiton kliininen seksologi Tarja Sandberg sanoo, ettei puolison häpeily ole aina väärin tai alhaista.

– Eiköhän jokainen ole ainakin joskus joutunut häpeämään kumppaniaan. Häpeä ei välttämättä ole mikään paha juttu, vaan se suojaa kontrolloimattomalta käytökseltä. Kyllä silloin tällöin joutaakin häpeämään, jos toinen törttöilee kunnolla. Jälkeenpäin voi rakentavasti sanoa, että kuule, se sinun käytöksesi tuntui minusta pahalta. Niin käytökseen voi tulla muutos.

Sandberg selittää, että kumppanin häpeäminen johtuu usein siitä, että pelätään, mitä muut itsestä ajattelevat.

– Jos siis kumppani örveltää humalassa, ihminen alkaa helposti miettiä, että mitähän nuo toiset minusta tuumivat, kun olen valinnut tuollaisen tyypin.

Mutta entä jos noloilen siipan rumaa hiusmallia? Pelkäänkö silloin, että muut pitävät minua mauttomana?

– Jos kampaus hävettää, sietää katsoa itseäänkin peilistä. Oletko valinnut ihmisen ulkonäön vai jonkun muun asian takia? Tällaisten asioiden häpeäminen kertoo jotakin häpeäjän arvomaailmasta, Sandberg napauttaa.

Apua, nyt se on siis todistettu! Olen pinnallinen ihminen.
Sandberg kuitenkin toteaa, että pieniinkin itseä häiritseviin asioihin voi puuttua ystävällisesti, jottei ongelma saa liian suuria mittasuhteita. Jos kumppanilla on nolon vanhanaikaiset silmälasit, voi hänelle kuvailla, millaiset pokat pukisivat häntä upeasti – ja vaikka tarjoutua ostamaan ne.

Ylipäänsä Sandberg kannustaa puhumaan tunteistaan avoimesti toiselle. On parempi kertoa siipalleen miltä itsestä tuntuu kuin vatvoa yksin hankalia tunteita.

– Jos häpeän salaa ja torjuu, se synnyttää voimattomuuden tunteen. Alkaa tuntua siltä, ettei voi vaikuttaa asioihin, vaikka oikeasti voi.

Vähintään yhtä tärkeää on käsitellä tunteitaan rauhassa itsekseen. Sandberg toteaa, että häpeän tunne pyritään luontaisesti torjumaan ja piilottamaan, eikä ihminen välttämättä halua tunnustaa häpeilyään edes itselleen. Tunnetta ei kuitenkaan pitäisi väistää. Kun pysähtyy tarkastelemaan, miksi häpeäntunne nousi pintaan, saattaa sen takaa löytyä yllättäviä syitä – esimerkiksi suuttumuksen tai pelon tunteita.

– Turhasta ja ylimääräisestä häpeilystä voi opetella eroon, mutta se onnistuu vasta, kun on oppinut tunnistamaan sen syyt.