Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Luulitko, että typerät teini-ihastumiset menevät ohi, kun kasvaa aikuiseksi? Hehheh! Eivät tietenkään.

Rakkaus on kaunis asia. Rakastava ihminen on miellyttävä ympäristölleen, koska kuten Eino Leinokin aikanaan totesi, ”ken yhtä ihmistä rakastaa, hän kaikkia rakastaapi”. Tai jotain.

Mutta ihastunut ihminen! Siinäpä saattaa olla lapsekas höpsö. Jos teini-ikäisenä luuli, että aikuisena pääsee eroon noloista punastumisista, yövalvomisista kuvitteellisten vuoropuheluiden parissa, hermostuneesta höpinästä Kohteen läsnäollessa ja ajatusten jumittamisessa hänen kehonosiinsa, oli väärässä.

Mitä tehdä, kun teinihenkisen tyhmä ihastuminen iskee? Taskuoppaan ohjeet on ehkä innoittanut teinisivusto, mutta ne sopivat kaikille.

1. Älä hätäänny

On turhaa olla liian huolissaan. Nyt on kuitenkin kyse vain kuvitteellisesta rakkaussuhteesta, ja se ei vahingoita ketään. Tunnetilat voivat tuntua yllättävän vahvoilta, mutta ajattele asiaa energisoivana kokemuksena: sinullahan on melkein kuin seksisuhde, mutta ilman niitä masentavia sotkuja, joita oikeista suhteista aina jää käteen.

2. Pitäiskö oikein kertoa hänelle?

Jos Kohde ei tiedä tunteistasi, voit joko viedä salaisuuden mukanasi hautaan tai altistua hetkelliselle noloudelle ja pyytää häntä ulos. Kummassakin strategiassa on hyvät puolensa. Ihastusta, jota ei koskaan kerro kohteelle, voi aikuisten maailmassa kutsua kauniisti fantasioinniksi. Jos taas haluat viedä fantasiat aikuisten maailmaan, punnitse ensin tilanne tosissasi. Onko rakkauden tiellä puolisoita? Tai muita hankalia esteitä kuten se, että toinen osapuoli on George Clooney? Joskus teinihenkinen ihastus on käytännöllisintä jättää mielikuvien tasolle, jottei se tuhoa pahasti oikeaa elämää. Toisaalta taas, pitäisihän siitä olla jotain hyötyä, että ei ole enää teini vaan täysvaltainen aikuinen. Anna palaa.

3. Kerro edes jollekin!

Siitä voi nimittäin tulla hauskaa. Varhaisnuoret kikattavat keskenään tuntikausia ja uskovat toisilleen salaisuuksia – miksei aikuisilla olisi oikeutta samaan? Todennäköisesti kaverillasi on jotain yhtä hupaisaa kerrottavaa.

4. Kerroin. Hän ei ollut kiinnostunut!

Nyt hän tietää. Ei tullut vastakaikua. Pettymys, mutta ei se mitään. Lyhyen hetken asia nolottaa kovasti, mutta toinen vaihtoehto olisi kärvistellä vuosikaudet miettien, että olisikohan siitä voinut tulla jotain, jos olisin rohkaistunut kertomaan ihastuksestani.

Käännä tilanne toisin päin: jos joku ehdottaisi sinulle treffejä ja punastuisi samalla ihastuksesta, ajattelisitko, että onpa siinä masentavan epätoivoinen hahmo? Et, vaan olisit imarreltu. Joten jätä morkkistelu ja onnittele itseäsi rohkeudesta.

Välillä on ihan okei keskittyä myös niihin sinkkuelämän hyviin puoliin.

Jostain syystä vallalla on käsitys siitä, että näin loppuvuonna kaikki haluavat olla mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuja. Yhdysvalloissa puhutaan jopa cuffing seasonista eli sesongista, jona kaikkein vannoutuneinkin sinkku alkaa pohtia, että parisuhde saattaisi sittenkin olla kiva juttu.

Mutta ovatko talven kylmyys ja juhlapyhien vietto jonkun kainalossa riittävän hyviä syitä pariutua? Sosiaalisessa mediassa muistutellaan parhaillaan sinkkuuden hyvistä puolista, kenties vastaliikkeenä kuluvan vuodenajan parisuhdekeskeisyydelle.

Sinkkuuden iloja on jaettu kasapäin Twitterissä tunnisteella #WhenImNotDating. Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on tietenkin sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nämä päivitykset saavat sinkkuuden kuulostamaan aika hiton upealta.

Poimimme twiiteistä parhaat syyt pysyä sinkkuna.

1. Voi tehdä ihan mitä haluaa

No ihan kuin parisuhteessa ei muka voisi toteuttaa itseään, mutta sinkkuna asioista ei tarvitse neuvotella sitäkään vähää. Ei kompromisseja!

2. Kaikki on omaa

Koko pitsa/karkkipussi/kirsikkatomaattirasia vain itselle, aah.

3. Voi olla juuri niin karvainen tai karvaton kuin haluaa

Kyllä, joskus karvoja tulee ajeltua myös miellyttämisen vuoksi, vaikkei sinänsä olisi mikään pakko.

4. Säästyy rahaa

Deiteillä käyminen saattaa tulla hitsin kalliiksi.

5. Itsetunto ei romahtele

Ei toiveita, ei pettymyksiä.

6. Jää enemmän aikaa hemmottelulle

Deiteillä ravaaminen vie rahan lisäksi aikaa. Joskus on ihanaa olla koko ilta yksin omassa rauhassa ja ihan vain hemmotella itseään.

7. Deittailemattomuus on hauskaa

Ei hauskanpidon tarvitse olla aina muista ihmisistä kiinni.

8. Epämiellyttävät kohtaamiset jäävät väliin

Voit tapailla vain lempi-ihmisiäsi!

9. Harrastuksiin voi todella paneutua

Koko kämppä kasveille? Sinkkuna siitäkään ei tarvitse neuvotella.

Mikä sinkkuudessa on mielestäsi parasta? Keskustele kommenteissa!

Empatiakirjailija Sami Kedon mukaan myötätunto toisia kohtaan on myös asennekysymys.

Mikä tekee meistä empaattisia?

Maailma on täynnä tarinoita ihmisistä, joilla ei ole mitään – mutta jotka ovat aina valmiita antamaan sitä vähästäänkin muille. Tarinan toisella laidalla ovat rikkaat ja etuoikeutetut. Heillä olisi, millä auttaa, mutta myötätunto puuttuu.

Ihan niin yksinkertainen maailma ei ole, mutta empatiasta tietokirjan kirjoittanut Sami Keto kertoo, että kyky empatiaan tosiaan saattaa heiketä, kun ihminen rikastuu tai nousee yhteiskunnan hierarkiassa korkeammalle. 

– Tämä on havaittu todella monessa yhteydessä, Keto sanoo.

Yksi syy rikkauden ja empatian käänteiseen riippuvuuteen on se, että reiluus on Kedon mukaan useimmille ihmisille hyvin tärkeää. Jos siis ihminen on epäreilun korkeassa asemassa, hänen täytyy jotenkin pystyä perustelemaan ja oikeuttamaan eriarvoinen asema itselleen. 

– Jotta pystytään tasaamaan tilanne, alempana olevien arvoa pitää vähän laskea ja ajatella, että minä ansaitsen etuoikeuteni ja muut tekevät jotakin väärin.

Eriarvoisuus vaikuttaa empatiaan

Empatian määrä liittyy myös yhteenkuuluvuuden ja keskinäisriippuvuuden kokemuksiin. Ne, joilla on paljon rahallista tai sosiaalista pääomaa, ovat vähemmän riippuvaisia toisistaan ja samastuvat toisiin vähemmän, mikä selittää heikompaa empatiakykyä. 

– Eliitti kokee yhteenkuuluvuutta omassa piirissään, vähävaraiset laajemmin, Keto tiivistää. 

Hän kertoo, että yhteiskunnan eriarvoistumisen on kuitenkin havaittu johtavan siihen, että myös hierarkiassa alimpina olevat kokevat entistä vähemmän yhteenkuuluvuutta ylempänä olevia kohtaan. Eriarvoisuus siis heikentää ihmisten empatiakykyä ylipäätään.


Empatiaa voi suunnata

Sami Kedon mukaan empatia on oleellinen osa ihmisyyttä, ja olemme kaikki enemmän tai vähemmän empaattisia. Se kuitenkin vaihtelee, mihin suuntaamme empatiamme. Empatian kokemista ohjaavat yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuriset kertomukset.   

Osa meistä kokee myötätuntoa kedon kukkasiakin kohtaan, osa suhtautuu empaattisesti ainoastaan omaan lähipiiriinsä. 

”Usein empatia on tilannekohtaista.”

Esimerkiksi rasistisessa mellakassa vihaa huutava ihminen voi olla hyvinkin empaattinen, tosin suppeaa piiriä kohtaan. Myös voimakkaat negatiiviset tunteet nimittäin tarttuvat empaattiseen ihmiseen ja voivat viedä mukanaan.

– Usein empatia on tilannekohtaista. Totumme toimimaan toisissa tilanteissa empaattisesti ja toisissa epäempaattisesti. Se on myös asennekysymys; päättääkö, että tämä on sellainen tilanne, jossa ollaan empaattisia, Keto kertoo.

Piiri, jota kohtaan ihminen tuntee empatiaa, voi Kedon mukaan kutistua esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmisen asema yhteisössä on epävarma tai jossa ihmisryhmien välillä on kilpailuasetelma.

Huomattavia empatiapuutteita on Kedon mukaan yleensä vain narsisteilla ja psykopaateilla. He pystyvät lukemaan kanssaihmisiään, mutta eivät jakamaan heidän tunteitaan – myötätunto puuttuu.