Usein sitä huomaa käyttäytyvänsä aivan kuin oma äiti. Laulaja Laura Närhen ja toimittaja-koomikko Lotta Backlundin mielestä se on vain mahtavaa.

Kuvat Milka Alanen

Laura Närhi järkkäilee ja ruokkii koko ystäväpiirin

”Luemme äidin kanssa välillä toistemme ajatuksia. Saatan sanoa: ’Tiedätkö mitä olisi kiva kokeilla?’ Äiti vastaa siihen: ’No sitä reseptiä, joka oli tänään Hesarissa.’

Meillä on paljon yhteistä. Huomaamme lehdestä samanlaiset asiat ja katsomme samoja tv-ohjelmia. Molemmat tietävät, ettei toiselle saa soittaa Greyn anatomian aikana.

Äidin motto on, että asioilla on tapana järjestyä. Yritän itsekin ajatella vastoinkäymisissä, että asiat hoituvat parhain päin. Meillä on ollut iso, liikkuvainen perhe, joten lausetta ’asiat ovat vain järjestelykysymyksiä’ on toisteltu paljon.

Äitiäni ja minua yhdistää myös se, että kaipaamme molemmat ympärillemme luotettavaa verkostoa ja olemme keränneet lähellemme suuren lauman pitkäaikaisia ystäviä. Tykkäämme myös ruokkia näitä ystäväjoukkojamme ja suunnitella heille juhlia: synttäreitä, häitä, jouluja, juhannuksia.

Siinäkin olemme samanlaisia, että juhlien suunnittelu on meille yhtä tärkeää kuin itse juhlat. Istumme pöydän ääreen ja kirjoitamme listoja hankittavista asioista.

Perinteet kunniaan

Olen perinyt suurimman osan tavoistani äidiltä, koska olen asunut hänen kanssaan. Isäni Seppo Närhi ja äitini erosivat, kun olin seitsemän.

Siinä muistutan isääni, että vaikka olemme molemmat esiintyjiä, vapaa-ajalla emme ole keskipisteitä. Olemme vähän tarkkailijaluonteita, hiljaisempia uusien ja vieraiden ihmisten keskellä. Esiintyjäpuoli meissä herää vasta, kun pääsemme lavalle.

Olen aina ollut perinnetietoinen. Tykkään siitä, että tietyt asiat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Meidän perheessämme perinteet liittyvät erityisesti ruokailuun. Juhannus- tai joulupöydässä on aina tietyt ruuat, ja ne tavat haluan säilyttää. Jos menen kavereiden kanssa perheemme mökille, haluan saunoa ja syödä tutussa järjestyksessä. Siellä on vaikea olla spontaani.
Haluan pitää kiinni myös perheen yhteisistä sunnuntaipäivällisistä. Porukkaa on välillä niin paljon, ettemme mahdu samaan pöytään.

Vaikka meitä lapsia on paljon, perheemme ei aikoinaan jämähtänyt neljän seinän sisään, vaan purjehdimme, laskettelimme ja kävimme etelänlomilla. Kun minulle tulee enemmän ikää tai perhettä, haluaisin pysyä yhtä aktiivisena. Tahtoisin äidin tavoin matkustaa ja kokea uusia asioita.”

Lauran äiti Maija Kuusi: ”Laura muistutti minua jo lapsena”

”Meillä on Lauran kanssa paljon yhteistä. Itkemme ja nauramme samoille asioille, ja maailmankatsomuksessamme on paljon samaa. Meitä yhdistää myös tietty itsepäisyys ja minä päätän itse -asenne.

Yhteiset piirteet korostuvat entisestään nyt, kun olemme tasavertaisia aikuisia, mutta kyllä Laura muistutti minua jo lapsena. Hän oli kova esiintymään, ja Min lilla pony oli hänen bravuurinumeronsa.

Itse taas järjestin lapsena kesäisin teatteriesityksiä, jotka ohjasin ja joissa esitin pääosaa. Taisin tosin olla enemmän päällepäsmäri kuin Laura, ja niin on kai edelleenkin.
Olen pyrkinyt osoittamaan lapsilleni, että olen heistä mahdottoman ylpeä. Perheemme on laaja mutta tiivis, ja olemme aina viettäneet paljon aikaa yhdessä. Useimmiten meillä on myös kivaa. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, koska aikuiset lapsemme haluavat edelleen viettää aikaa kanssamme.”

 

Laura Närhi

  • Helsinkiläinen laulaja.
  • Syntynyt 19.1.1978 Kirkkonummella.
  • Esikoissooloalbumi Suuri Sydän ylitti tänä keväänä platinarajan. Levyllä on mm. hittibiisi Mä annan sut pois. Tekee uusia biisejä myös Kemopetrol-yhtyeen kanssa.
  • Perheeseen kuuluvat isä Seppo Närhi, äiti Maija Kuusi, isäpuoli Kim Kuusi, kolme sisarusta ja kolme sisarpuolta.

Lotta Backlund höpöttää päälle

”Olemme äitini kanssa samanlaisia melkein kaikessa, ja olen siitä vain tosi onnellinen. Joskus kun äitiä alkoi kesken iltasadun väsyttää, hän ehdotti, että kilpaillaan, kumpi nukahtaa ensin. Lapsen mielestä se oli maailman tyhmin juttu.
Yhtenä päivänä minua väsytti hirveästi, mutta Adele ei suostunut nukkumaan päikkäreitä. Sanoin puoliksi vitsillä, että otetaan kisa, kumpi nukahtaa. Tajusin samalla hetkellä, että en kestä! Tuo juttu oli minusta niin huono, ja nyt itse sanoin sen!

Reippaat naiset

Äitiäni ja minua yhdistää samanlainen elämänasenne. Emme ota kaikkea kamalan vakavasti. Olin esimerkiksi lapsena aamuisin tosi kiukkuinen. Äiti totesi siihen, että ”ahaa, auringonpaiste tulee”. Hän antoi minulle sormen ja sanoi, että pure sitä. Se auttoi.

Äitini on aina ollut tosi oma-aloitteinen ja reipas. Hän hoitaa asiat eikä tee niistä ongelmia. Joku toinen saattaa ostaa Ikeasta sängyn ja ajatella: apua, en osaa koota sitä, täytyy soittaa miespuoliselle ystävälle. Äiti ja minä ryhdymme vain tekemään. Minulle ei tule mieleenkään, ettenkö pystyisi mihin vain. Minusta se on paras oppi, jonka kotoa voi saada.
Minusta vanhemman tärkein tehtävä on antaa lapselle suhteettoman kova itseluottamus. Koti vaikuttaa älyttömästi siihen, uskaltaako myöhemmin tehdä asioita. Itsestään pitää olla kovat luulot.

Luulen, että äidiltä opittu asenne on vaikuttanut siihen, että minusta on tullut koomikko. Täytyy olla pieni vinksahdus, että haluaa tehdä stand up -komiikkaa. Se menisi varmaankin monella kamalimpien tilanteiden top vitoseen.

Myös puheliaisuuteni tulee selvästi äidin puolelta. Meidän kanssamme voi olla vaikea saada suunvuoroa, koska tykkäämme kertoa tarinoita elämästämme. Se äidissä ärsyttää, että hän saattaa keskeyttää muiden puheen ja mainita jonkin asian, joka ei edes liity aiheeseen. Se on minusta tosi epäkohteliasta. No, olen huomannut, että teen ihan samoin.

Minulla on mukamas niin hyvä juttu, joka pitää kertoa juuri siihen väliin. Oikeasti minulla taitaa vain olla vähän liikaa luuloja itsestäni. Yritän kyllä päästä tavasta eroon.

Äiti tietää kaiken

Soitan äidille sekä suurista että pienistä päätöksistä. Hän on aina tukenut minua ja on yleensä ollut myös samaa mieltä. Kun olin menossa irtisanoutumaan eduskunta-avustajan työstäni, soitin äidille matkalta. Hän sanoi, että jos en halua olla siellä töissä, hän auttaa, maksaa vaikka puhelinlaskut. Kun minulla oli toisessa työpaikassa mulkvisti pomo, äiti sanoi, että lopetat siellä, kyllä me keksitään jotain.

Äiti on tiennyt minusta aina kaiken, jopa ennen kuin minä itse. Hän vastaa kertomaani juttuun usein, että niin hän oli jo ounastellutkin.

Olin tiennyt raskaudestani vasta pari viikkoa, kun kerroin siitä äidille. Jostain syystä hän tiesi jo.”

Lotan äiti Mari Backlund: ”Äiti on saanut sopivan tyttären”

”Lotta selvästi tunnistaa yhtäläisyytemme paremmin kuin minä. Olen iloinen siitä, että Lotalla on samanlainen positiivinen elämänasenne kuin minulla. Hän on tosin tarmokkaampi, minä suunnittelen enemmän ja toteutan vähemmän. Olen ylpeä siitä, että hän uskaltaa tarttua asioihin.

Läheisten väliemme salaisuus on se, että olemme antaneet toisillemme tilaa. Meillä on hauskaa yhdessä: Äiti on saanut itselleen sopivan tyttären ja toisinpäin. Palapelin palaset ovat loksahdelleet kohdalleen.

Nukkumiskilpailun olin ihan unohtanut. Pidin sitä itse kovinkin hauskana. Ehkä Lotta ajatteli silloin säälistä lähteä mukaan, kun äiti ei parempaakaan keksinyt.”

 

Lotta Backlund

  • Helsinkiläinen toimittaja, koomikko ja poliitikko.
  • Syntynyt 14.10.1980 Budapestissä.
  • Parhaillaan mukana vielä julkistamattoman tv-ohjelman teossa.
  • Perheeseen kuuluvat puoliso ja syksyllä kaksi vuotta täyttävä Adele-tytär sekä äiti Mari Backlund ja pikkuveli.

Muistutatko äitiäsi? Onko se ihanaa vai kamalaa? Kommentoi!

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti