Me Naiset
|
Marjut Laukia
Heli Thorén on sitä mieltä, että hyvään eroon ei tarvita välttämättä muuta kuin oma, oikeanlainen asenne. Kuva: Juha Salminen
Heli Thorén on sitä mieltä, että hyvään eroon ei tarvita välttämättä muuta kuin oma, oikeanlainen asenne. Kuva: Juha Salminen

Hyvässä erossa kaikkein tärkeintä on katsoa peiliin, sanoo puolitoista vuotta sitten eronnut Heli Thorén.

Raskaita. Kipeitä. Rumia. Likaisia. Parisuhteen päättymistä voi kuvailla monilla ikävillä sanoilla. Ero voi kuitenkin olla myös hyvä, kertoo aiheesta kirjan kirjoittanut toimittaja Heli Thorén, 33.

Hänellä on hyvästä erosta myös kokemusta. Heli erosi miehestään ja kahden lapsensa isästä puolitoista vuotta sitten. Erosta syntyi syyskuussa ilmestyvä kirja Ehjäksi – kertomus hyvästä erosta. Oman tarinansa lisäksi hän on haastatellut kirjaa varten viittäkymmentä eronnutta, joiden joukossa on sekä miehiä että naisia.

– Kun itse erosin, sain paljon lohtua muiden eronneiden tarinoista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta miten määritellään hyvä ero?

– Hyvä ero on sellainen, missä itsellä on mahdollisuus henkiseen kasvuun. Tosi monissa eroissa, joista minulla on kokemusta tai joita olen nähnyt, syyllistetään hirveästi entistä kumppania. En väitä, että meidän erossamme ei olisi mitään, mistä syyllistää, mutta hyvässä erossa kaikkein tärkeintä on katsoa peiliin ja tutkia, miten omasta elämästään voi tehdä paremman. Parhaassa tapauksessa kumpikin osapuoli tekee tätä tahoillaan, Heli selittää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kysyimme Heliltä, mistä aineksista hyvä ero syntyy.

Työstä eroa ja uutta elämäntilannetta

"Eroaminen on tosi raakaa itsensä tutkiskelua ja asioiden käsittelyä. Hyvä ero lähtee siitä, että kaikki asiat pitää käsitellä. Pitää käydä läpi viha ja suru ja uskaltaa tuntea ne tunteet, joita tulee. Jos tuntuu, ettei siihen ole rahkeita, kannattaa hakea ammattiapua. Minä kävin terapiassa työstämässä tunteitani.

Myös uusi elämäntilanne vaati käsittelemistä, sillä kyse ei ole pelkästä erosta. En ollut ikinä asunut yksin tai kuvitellut tällaista elämänvaihetta. Mitä nopeammin ymmärtää, että minä olen se tärkein ja minun kannattaa vaalia itseäni, sitä paremmin erosta pääsee yli."

Keskity tähän päivään

"Jos lapsia ei ole, eron voi tehdä yksinäänkin. Sulkea oven takanaan ja lähteä lätkimään. Vanhempana se ei kuitenkaan ole mahdollista.

Me teimme päätöksen, että enää ei tarvitse käydä läpi parisuhdeasioita ja sitä, mikä meni vikaan, vaan puhumme siitä, mikä on ajankohtaista tänään. Sovimme, että sanomme ääneen, jos jostakin tulee kurja mieli, jotta katkeruutta ja vihaa olisi mahdollisimman vähän. Vaikka emme riitelisikään lasten kuullen, lapset vaistoavat herkästi energiat vanhempien välillä, emmekä halua heidän kärsivän.

Vaikka kumppani olisi mahdoton, se ei mielestäni estä hyvää eroa. Hyvä ero tapahtuu itsessä. On meilläkin asioita, joiden kanssa on ollut pakko tehdä paljon töitä, jotta niistä pääsee yli ja voi antaa anteeksi, mutta lopulta emme voi vaikuttaa muuhun kuin itseemme."

Pyri irti katkeruudesta

"Vihan yli ei tietenkään voi hypätä, mutta kun siitä pääsee eteenpäin, olisi tärkeää, ettei jää katkeruutta eroa tai entistä puolisoa kohtaan. Minunkin teki mieli purnata, että eksäni oli sellainen ja tällainen, mutta se ei loppupeleissä tee hyvää itsellekään. Vihaaminen on kuin haluaisi myrkyttää toisen, mutta joisi myrkyn itse. Mieti, haluatko viettää elämäsi vihaten ja kantaen niin myrkyllisiä tunteita.

Meillä on kaksi lasta, joten vanhemmuutta pitää pystyä hoitamaan edelleen. Nyt, puolitoista vuotta eron jälkeen, minusta tuntuu jo kivalta, että minulla on perhe, joka ei enää rakennu parisuhteen vaan vanhemmuuden ja ystävyyden ympärille. Tilanne on tietysti eri, jos suhteessa on väkivaltaa tai muuta sellaista, jota ei voi hyväksyä missään tapauksessa."

Anna tunteiden tulla – ja mennä

"Viime vuoden lopulla minulla oli tosi voimakas surun vaihe. Olin pohjattoman surullinen. Oli yllättävän kova pala, etten voi enää sanoa, että se ihminen on minun. Niin raakaa kuin se onkin, suru oli vain pakko käydä läpi ja hyväksyä se, että minusta saa tuntua kurjalta.

Surun keskelläkin pyrin tekemään kivoja juttuja ja oivaltamaan, että elämässä on hyviäkin asioita. Juoksin tosi paljon. Väsytin surua sen avulla. Sen jälkeen kävin pitkässä suihkussa, ostin hyvää syötävää, luin kirjaa tai katsoin jonkin ihanan leffan ja menin nukkumaan. Siitä tuli edes vähän parempi olo. Vähitellen aloin huomata, että minähän hymyilen tai nauran niin, että vatsaan sattuu. Suru väistyy huomaamatta, mutta sen keskelläkin kannattaa muistaa, että koko loppuelämä ei tule olemaan surullista."

Uskalla olla yksin

"Ymmärrän hyvin niitä, jotka syöksyvät heti seuraavaan suhteeseen, minunkin teki mieli. Se hetki, kun ero tulee, on raastava ja yksinäinen. Silloin saattaa kuitenkin helposti toistaa samoja virheitä, joita teki edellisessä suhteessaan tai kumppanin valinnassa.

Vain itse pystyy tekemään itsensä onnelliseksi. Ei auta, että hankkii uuden kumppanin, joka tekee onnelliseksi, jos ei ole onnellinen yksin. Silloin uusi kumppani vie vain onnen mukanaan, jos hän lähtee. Siksi on hyvä uskaltaa olla yksin, ja päästä itse jaloilleen. Silloin oppii, miten voi itse vaalia omaa hyvää oloaan."

Heli kertoi oman erotarinansa Me Naisille viime vuonna. Lue juttu täältä.

Mirella

Niin. Ettei tässä nyt kuitenkin olisi vähän kyse siitä ettei entisestä elämästä ja puolisosta ole luovuttu vielä ollenkaan. Viha voi olla tärkeä osa eroprosessia ja puolisosta irtautumista, jonka jälkeen tulee suruvaihe joka täytyy käydä läpi yksin. Myös uusien ihmisten deittailu tai rakastuminen on hyvä asia mahdollisimman pian kun pahin kriisi on ohi. Sanon tämän siksi että itse jäin exän kanssa heti eron jälkeen ystävyyssuhteeseen, joka ainoastaan piti minut kiinni menneisyydessä enkä pystynyt ihastumaan keneenkään uuteen. Lopulta oli pakko repäistä itseni kokonaan irti sillä elin tavallaan yhä avioliitossa mutta vain fyysinen puoli puuttui. Olin onneton vaikka uskottelin itselleni että lasten vuoksi teen oikein. Heti kun otin kunnon pesäeron, vihasin ja surin, tapasin uuden rakkauden ja elämä on nyt parempaa kun koskaan! Pointti on, että liian tiivis suhde exään ei välttämättä ole hyvä asia jos oikeasti aikomus on erota. Nykysin välit exään on hyvät mutta etäiset ja lapsemme voivat paremmin kun silloin kun olimme eronneet ei-eronneet.

Kirsi-Maria

Minäkin olen eron käynyt viisi vuotta sitten. Meidän erossa minä olin jättäjä, joten sain päälleni ex-miehen ja hänen suvun katkeruudet. Ex-anoppi nimesi minut myös narsistiksi ihmiseksi, kun jätin sairaan(lue=alkoholistin) miehen. Eroa ei tehdä hetken mielijohteesta, varsinkin kun mukana tulee pienet lapset. Mutta jo silloin totesin käräjäoikeuden pihassa, kun eropaperin olin vienyt, että nyt olen vapaa. Paha olo, mitä olin kantanut, olikin suuri helpotus, kun sain ratkaisun tehtyä. Rakastuin harkinta-ajan sisällä, eli aloitin uuden suhteen lähestulkoon heti. En etsinyt ketään. Olin valmistautunut elämääni lasten kanssa. Toisin kävi. Alkuun kysyin terapeutiltani, missä oltiin ex-miehen kanssa käyty, ja missä olin jatkanut vielä eron jälkeenkin, että onko minulla tähän onneen oikeus? Terapeuttini sanoi, että kukaan ei ole sanonut, etten saisi rakastaa. Joku ottaa "laastarin" eron jälkeen ja pitää sitä hetken, joillakin se kestää lopunelämän, mutta on todettu jossain tukimuksissa, että se voi myös auttaa eteenpäinmenemisessä. En siis alleviivaa tuota, että pitäisi olla yksin ensin, ennenkö alkaa uuden suhteen. Jos olet ollut rakkaudettomassa liitossa ja kohtaat rakkauden, niin miksi et tarttuisi siihen onneen? Minä olen tuon laastarin kanssa naimisissa ja olemme hyvin onnellisia. Ex:n kanssakin menee jo hyvin. Aika parantaa sielläkin puolella...

Sisältö jatkuu mainoksen alla