Heli Thorén on sitä mieltä, että hyvään eroon ei tarvita välttämättä muuta kuin oma, oikeanlainen asenne. Kuva: Juha Salminen
Heli Thorén on sitä mieltä, että hyvään eroon ei tarvita välttämättä muuta kuin oma, oikeanlainen asenne. Kuva: Juha Salminen

Hyvässä erossa kaikkein tärkeintä on katsoa peiliin, sanoo puolitoista vuotta sitten eronnut Heli Thorén.

Raskaita. Kipeitä. Rumia. Likaisia. Parisuhteen päättymistä voi kuvailla monilla ikävillä sanoilla. Ero voi kuitenkin olla myös hyvä, kertoo aiheesta kirjan kirjoittanut toimittaja Heli Thorén, 33.

Hänellä on hyvästä erosta myös kokemusta. Heli erosi miehestään ja kahden lapsensa isästä puolitoista vuotta sitten. Erosta syntyi syyskuussa ilmestyvä kirja Ehjäksi – kertomus hyvästä erosta. Oman tarinansa lisäksi hän on haastatellut kirjaa varten viittäkymmentä eronnutta, joiden joukossa on sekä miehiä että naisia.

– Kun itse erosin, sain paljon lohtua muiden eronneiden tarinoista.

Mutta miten määritellään hyvä ero?

– Hyvä ero on sellainen, missä itsellä on mahdollisuus henkiseen kasvuun. Tosi monissa eroissa, joista minulla on kokemusta tai joita olen nähnyt, syyllistetään hirveästi entistä kumppania. En väitä, että meidän erossamme ei olisi mitään, mistä syyllistää, mutta hyvässä erossa kaikkein tärkeintä on katsoa peiliin ja tutkia, miten omasta elämästään voi tehdä paremman. Parhaassa tapauksessa kumpikin osapuoli tekee tätä tahoillaan, Heli selittää.

Kysyimme Heliltä, mistä aineksista hyvä ero syntyy.

Työstä eroa ja uutta elämäntilannetta

"Eroaminen on tosi raakaa itsensä tutkiskelua ja asioiden käsittelyä. Hyvä ero lähtee siitä, että kaikki asiat pitää käsitellä. Pitää käydä läpi viha ja suru ja uskaltaa tuntea ne tunteet, joita tulee. Jos tuntuu, ettei siihen ole rahkeita, kannattaa hakea ammattiapua. Minä kävin terapiassa työstämässä tunteitani.

Myös uusi elämäntilanne vaati käsittelemistä, sillä kyse ei ole pelkästä erosta. En ollut ikinä asunut yksin tai kuvitellut tällaista elämänvaihetta. Mitä nopeammin ymmärtää, että minä olen se tärkein ja minun kannattaa vaalia itseäni, sitä paremmin erosta pääsee yli."

Keskity tähän päivään

"Jos lapsia ei ole, eron voi tehdä yksinäänkin. Sulkea oven takanaan ja lähteä lätkimään. Vanhempana se ei kuitenkaan ole mahdollista.

Me teimme päätöksen, että enää ei tarvitse käydä läpi parisuhdeasioita ja sitä, mikä meni vikaan, vaan puhumme siitä, mikä on ajankohtaista tänään. Sovimme, että sanomme ääneen, jos jostakin tulee kurja mieli, jotta katkeruutta ja vihaa olisi mahdollisimman vähän. Vaikka emme riitelisikään lasten kuullen, lapset vaistoavat herkästi energiat vanhempien välillä, emmekä halua heidän kärsivän.

Vaikka kumppani olisi mahdoton, se ei mielestäni estä hyvää eroa. Hyvä ero tapahtuu itsessä. On meilläkin asioita, joiden kanssa on ollut pakko tehdä paljon töitä, jotta niistä pääsee yli ja voi antaa anteeksi, mutta lopulta emme voi vaikuttaa muuhun kuin itseemme."

Pyri irti katkeruudesta

"Vihan yli ei tietenkään voi hypätä, mutta kun siitä pääsee eteenpäin, olisi tärkeää, ettei jää katkeruutta eroa tai entistä puolisoa kohtaan. Minunkin teki mieli purnata, että eksäni oli sellainen ja tällainen, mutta se ei loppupeleissä tee hyvää itsellekään. Vihaaminen on kuin haluaisi myrkyttää toisen, mutta joisi myrkyn itse. Mieti, haluatko viettää elämäsi vihaten ja kantaen niin myrkyllisiä tunteita.

Meillä on kaksi lasta, joten vanhemmuutta pitää pystyä hoitamaan edelleen. Nyt, puolitoista vuotta eron jälkeen, minusta tuntuu jo kivalta, että minulla on perhe, joka ei enää rakennu parisuhteen vaan vanhemmuuden ja ystävyyden ympärille. Tilanne on tietysti eri, jos suhteessa on väkivaltaa tai muuta sellaista, jota ei voi hyväksyä missään tapauksessa."

Anna tunteiden tulla – ja mennä

"Viime vuoden lopulla minulla oli tosi voimakas surun vaihe. Olin pohjattoman surullinen. Oli yllättävän kova pala, etten voi enää sanoa, että se ihminen on minun. Niin raakaa kuin se onkin, suru oli vain pakko käydä läpi ja hyväksyä se, että minusta saa tuntua kurjalta.

Surun keskelläkin pyrin tekemään kivoja juttuja ja oivaltamaan, että elämässä on hyviäkin asioita. Juoksin tosi paljon. Väsytin surua sen avulla. Sen jälkeen kävin pitkässä suihkussa, ostin hyvää syötävää, luin kirjaa tai katsoin jonkin ihanan leffan ja menin nukkumaan. Siitä tuli edes vähän parempi olo. Vähitellen aloin huomata, että minähän hymyilen tai nauran niin, että vatsaan sattuu. Suru väistyy huomaamatta, mutta sen keskelläkin kannattaa muistaa, että koko loppuelämä ei tule olemaan surullista."

Uskalla olla yksin

"Ymmärrän hyvin niitä, jotka syöksyvät heti seuraavaan suhteeseen, minunkin teki mieli. Se hetki, kun ero tulee, on raastava ja yksinäinen. Silloin saattaa kuitenkin helposti toistaa samoja virheitä, joita teki edellisessä suhteessaan tai kumppanin valinnassa.

Vain itse pystyy tekemään itsensä onnelliseksi. Ei auta, että hankkii uuden kumppanin, joka tekee onnelliseksi, jos ei ole onnellinen yksin. Silloin uusi kumppani vie vain onnen mukanaan, jos hän lähtee. Siksi on hyvä uskaltaa olla yksin, ja päästä itse jaloilleen. Silloin oppii, miten voi itse vaalia omaa hyvää oloaan."

Heli kertoi oman erotarinansa Me Naisille viime vuonna. Lue juttu täältä.

Mirella

Hyvästä erosta kirjan kirjoittanut Heli Thorén: Nämä asiat auttoivat minut eron yli

Niin. Ettei tässä nyt kuitenkin olisi vähän kyse siitä ettei entisestä elämästä ja puolisosta ole luovuttu vielä ollenkaan. Viha voi olla tärkeä osa eroprosessia ja puolisosta irtautumista, jonka jälkeen tulee suruvaihe joka täytyy käydä läpi yksin. Myös uusien ihmisten deittailu tai rakastuminen on hyvä asia mahdollisimman pian kun pahin kriisi on ohi. Sanon tämän siksi että itse jäin exän kanssa heti eron jälkeen ystävyyssuhteeseen, joka ainoastaan piti minut kiinni menneisyydessä enkä...
Lue kommentti
Kirsi-Maria

Hyvästä erosta kirjan kirjoittanut Heli Thorén: Nämä asiat auttoivat minut eron yli

Minäkin olen eron käynyt viisi vuotta sitten. Meidän erossa minä olin jättäjä, joten sain päälleni ex-miehen ja hänen suvun katkeruudet. Ex-anoppi nimesi minut myös narsistiksi ihmiseksi, kun jätin sairaan(lue=alkoholistin) miehen. Eroa ei tehdä hetken mielijohteesta, varsinkin kun mukana tulee pienet lapset. Mutta jo silloin totesin käräjäoikeuden pihassa, kun eropaperin olin vienyt, että nyt olen vapaa. Paha olo, mitä olin kantanut, olikin suuri helpotus, kun sain ratkaisun tehtyä. Rakastuin...
Lue kommentti

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”