Verkkohuijarin uhriksi joutuneen vaikeudet eivät pääty rikoksen paljastuttua, uutisoi Helsingin Sanomat, joka kertoo yhden uhrin tarinan. Kuva: Shutterstock
Verkkohuijarin uhriksi joutuneen vaikeudet eivät pääty rikoksen paljastuttua, uutisoi Helsingin Sanomat, joka kertoo yhden uhrin tarinan. Kuva: Shutterstock

Anja tutustui Suomi 24 -sivustolla hurmaavaan mieheen, joka vei hänen rahansa lähes puolessa vuodessa, kertoo Helsingin Sanomat.

”Menetin aivan kaiken, eläkesäästöjäni myöden. Tämä on kaikista kamalin asia, mitä minulle on koskaan tapahtunut.”

Näin romanssihuijauksen kohteeksi joutunut Anja (nimi muutettu) kertoo tunnelmistaan Helsingin Sanomissa. Hän on yksi heistä, joka on joutunut vaikeuksiin tavattuaan huijarideittailijan internetissä.

Anja aloitti etäsuhteen brittimiehen kanssa tammikuussa 2016. He viestittelivät netissä ja soittelivat myös Skypellä. Puolen vuoden kaukodeittailun jälkeen Anjalle selvisi, että hänen kumppaninsa oli keksitty henkilö – ghanalainen rikollinen, joka oli saanut huijattua 170 000 euroa.

Miehellä oli tekaistuja rahaongelmia koko ajan, esimerkiksi kadonneita matkatavaroita ja vesivahingon rahoittamista. Syksyllä Anja hyväksyi, että hän oli joutunut huijarin uhriksi.

Moni kärsii huijauksista pitkään ja kokee muun muassa suurta häpeää. Anja ei usko, että hän saa koskaan rahojaan takaisin, vaikka hän onkin tehnyt rikosilmoituksen. Asia on itkettänyt monet kerrat, ja nyt hän käy Kelan tukemassa terapiassa.

– Pakkohan minun on tästä selvitä, eikä jäädä murehtimaan ja makaamaan rämeeseen.

Helsingin Sanomat kirjoittaa, että raha-asioiden nousemisen pitäisi toimia hälytyskellona, mutta rakastuneen ihmisen arvostelukyky voi helposti pettää. Romanssihuijauksen uhriksi joutuneet ovatkin yleensä yksin asuvia keski-ikäisiä naisia, joiden elämäntilanne on otollinen huijarille.

Rakkauden ruletti -kirjan kirjoittanut Titta Heikkilä kertoi muutama vuosi sitten Me Naisten haastattelussa siitä, että miten huijarin voi tunnistaa. Hänen mielestään hyvätuloiset, komeat leskimiehet ovat usein huijareita.

– Facebookista ja Googlesta voi katsoa, mitä tietoja treffikumppanista löytää, Heikkilä vinkkasi.

Kerro kokemuksistasi

Oletko sinä törmännyt huijariin internetin seuralaispalveluissa? Mistä olet huomannut huijarin ja mitä olet tehnyt asialle?

Kerro kokemuksistasi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Laila

HS: Anja hakeutui terapiaan nettideittailun jälkeen – huijari vei 170 000 euroa

Olen törmännyt useampaankin huijariin ja useilla deittisivustoilla. Suomi24;n ylläpidolle myös useasta raportoin, mutta profiileja ei sieltä koskaan poistettu. Huijari on yleensä leski, joka on traagisesti menettänyt vaimonsa onnettomuudessa, ja hänellä on lapsi tai kaksi. Hänen vanhempansa ovat kuolleet ja hän on ainoa lapsi. Hän vakuuttaa sinulle rakkauttaan lähes ensimmäisestä viestistä lähtien, ja haluaa kanssasi naimisiin. Hänellä ei ole sidoksia omaan kotipaikaansa - hän on esim...
Lue kommentti
Vierailija

HS: Anja hakeutui terapiaan nettideittailun jälkeen – huijari vei 170 000 euroa

Hei vaan. Jouduin itse huijatuksi ghanalaisittain...usa merikapteeni piti olla. Jouduin kaksi kertaa psykiatriseen pakkohoitoon 2kk kerrallaan aivan turhaan. En todellakaan ole mitenkään mielisairas vaikka yritettiin pakkolääkitä. Tyhmyyttä vain oli koska rahallisen menetykset huijarille sekä pikavippiä ja maksamattomia laskuja mm. sairaala. Toivottavasti kukaan ei uskoisi näitä todella taitavia huijareita! Olen pienituloinen ja hoidin aina raha-asiani hyvin, mutta nyt kaikki on romahtanut...
Lue kommentti

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti