Kuva: Jouni Harala
Kuva: Jouni Harala

Heidi Holmavuo huomasi elävänsä suhteessa, jossa häntä alistettiin, haukuttiin ja peloteltiin. Koska yhtään lyöntiä ei tullut, Heidi ei osannut lähteä. – Pelkäsin miestäni koko ajan enemmän ja enemmän.

Suuren kerrostalon kaikki ikkunat ovat pimeinä, kun Heidi Holmavuo istuu autossaan parkkipaikalla.

Hänellä on yllään tuulihousut ja takki, jotka hän on ehtinyt napata naulakosta yöpuvun peitoksi. Kenelle hän voisi soittaa tähän aikaan aamuyöstä?

Kuka häntä uskoisi? Ja kenelle kehtaisi kertoa, että istuu autossa, koska ei uskalla olla omassa kodissaan, jonne on vaivihkaa muuttanut hirviö?

Kyyneleet valuvat pitkin poskia, kun nuori nainen odottaa ajan kulumista. Hän tietää, että jossain vaiheessa mies on rauhoittunut. Tämä saa olla viimeinen kerta, Heidi päättää ennen kuin hiipii takaisin kotiin.

"Kun kerran olisi kunnolla lyöty, olisin lähtenyt."

Mutta kertoja tulee vielä monta. Vielä lukuisina öinä Heidi istuu turvassa autossaan ennen kuin lähtee suhteesta, jossa hänet on kieputettu henkisen väkivallan verkkoon.

– Kun kerran olisi kunnolla lyöty, olisin lähtenyt. Mutta mitään sellaista ei tapahtunut. Oli vain paha olo, 33-vuotias Heidi kertoo nyt, vuosia myöhemmin.

Liian nopeat käänteet

Alussa kaikki näytti ihanalta. Heidi oli tavannut miehen, jonka katse oli epätavallisen intensiivinen. Sellainen oli myös tapa, jolla mies Heidiä piiritti.

– Hän oli sinnikäs, ystävällinen ja kohtelias ja teki tosi paljon sen eteen, että tapaisimme uudestaan, Heidi kuvailee.

– Mies ei ollut tyyppiäni, ja muistan empineeni hetken, mutta sitten ajattelin, että olisi hullua, jos en antaisi mukavalle ihmiselle toista mahdollisuutta.

Suhteen alku olikin imartelevaa aikaa. Mies halusi viedä Heidiä kaikkialle. Hän muisti aina avata kaikki ovet ja nosti Heidin jalustalle eri tavalla kuin kukaan toinen aikaisemmin.

– Valehtelisin jos väittäisin, ettei se tuntunut hyvältä, Heidi sanoo.

Jälkeenpäin Heidi on tajunnut, miten mies sitoi hänet kiinni yhteiseen elämään.

Ennen kuin Heidi oikeastaan tajusi, miesystävä alkoi etsiä asuntoa samalta paikkakunnalta, mutta muuttikin vaivihkaa Heidin luo. Pian mies kertoi haaveilevansa yhteisestä perheestä, häistä ja elämästä maalla. Heidi olisi täydellinen äiti.

Kun mies kertoi aikaisemmasta elämästään ja epäonnistuneista suhteistaan, Heidi tunsi suurta empatiaa: Miten jonkun näin hienon ihmisen kohdalle onkin voinut osua vain huonoja ihmisiä?

Pimeää kohti

Vähitellen puolisosta hiipi esiin uusia puolia. Heidi oli kattanut pöydän väärin. Mies moitti, kun hän kaapi raejuustoa rasiasta väärällä tavalla. Mies halusi vaikuttaa Heidin ulkonäköön ja osti vaatteita, joita hän ei ikinä itse olisi laittanut päälleen.

Ensihoitajana ja laulajana työskentelevä Heidi huomasi, että töiden ulkopuolella he olivat yhdessä koko ajan.

– Maailmani rajattiin tosi pieneksi. Kadulla en uskaltanut katsoa ketään miespuolista vastaantulijaa silmiin, koska se olisi ymmärretty väärin. Musiikkia en voinut enää tehdä oikein ollenkaan, koska bändeissä on niin paljon miehiä. Jos tulin kymmenen minuuttia myöhässä kotiin, alkoi hirveä huuto.

"Olen herännyt yöllä siihen, kun silitysrauta lentää seinään."

Miehen mielestä kaikki Heidin ystävät olivat kamalia. Hän ei voinut ymmärtää, miksi Heidi vaivautui viettämään aikaa niin tyhmien ihmisten kanssa. Omia ystäviä miehellä ei ollut.

– Onneksi olin niin vahva, etten suostunut katkaisemaan ystävyyssuhteitani. He huomasivat muutoksen minussa ja sanoivat, että olin koko ajan varpaillani ja vilkuilin kelloa.

Ilmapiiri kotona täytyyi pelosta. Miehen mukaan Heidi oli niin epäonnistunut, että sai olla onnellinen, että edes joku viitsi elää hänen kanssaan. Raivostuessaan mies heitteli nojatuoleja pitkin olohuonetta.

– Olen herännyt yöllä siihen, kun silitysrauta lentää seinään. Hän suuttui, jos en herännyt yöllä kesken unien kuuntelemaan hänen asiaansa, Heidi kertoo.

– Aloin pelätä koko ajan enemmän. Ainoa paikka, jossa pääsin lukkojen taakse turvaan, oli vessa tai auto.

 


 

Irti ja vapaaksi

Riitaa seurasi sopuisa jakso. Mies varasi matkan tai kylpyläloman, ja Heidi ajatteli, että ylä- ja alamäet vain kuuluvat suhteeseen. Miehelle oli tärkeää, että ulospäin kaikki näytti hyvältä.

Vähitellen Heidi ei enää tunnistanut itseään eikä omaa elämäänsä.

– Olin aina ollut iloinen ja sosiaalinen, mutta nyt olin lopettanut hymyilemisen ja muuttunut sulkeutuneeksi. Ymmärsin, että olin pitänyt yllä samoja kulisseja kuin mieheni, hän sanoo.

– Tajusin myös, että jos väkivalta vielä pahenee, minulta lähtee henki.

Heidi hankki käsiinsä lähisuhdeväkivaltaa käsittelevää kirjallisuutta. Sata tapaa tappaa sielu -niminen kirja oli yksi niistä teoksista, joiden lukeminen räväytti hänen silmänsä auki. Tarinat olivat kuin suoraan Heidin elämästä.

Heidi ehdotti miehelle yhteistä terapiaa, mutta vastaus oli tyly: Heidi oli henkisesti epävakaa eikä osannut ihmissuhteiden pelisääntöjä. Heidin on syytäkin mennä terapiaan, sillä hän on heistä kahdesta se, joka on sairas.

– Olen tajunnut, että terveen ja sairaan ihmisen raja menee siinä, että terve tajuaa, milloin tarvitsee apua, Heidi sanoo.

Kun Heidi miehen lähdön jälkeen katsoi asuntoaan ja sen lommoisia ovenpieliä, hän tunsi suurta vapautuneisuutta:

– Oli euforinen tunne, että sain olla taas kotona rauhassa ja ihan oma itseni.

Heidi uskoo pelastuneensa, koska ei ollut antanut miehen kävellä kokonaan ylitseen. Lopullisesti hän pääsi eroon väkivaltaisesta miehestään vasta, kun mies löysi seuraavan naisystävän.

– Silloin epäilykseni heräsivät vielä kerran. Oliko vika sittenkin ollut minussa? Kaksi käyntiä psykologin luona riitti. Sain vahvistuksen tunteelle, että olin ihan terve ja oikeassa, Heidi kertoo.

– Tajusin myös, että minun olisi pitänyt lähteä ensimmäisestä ajatuksesta, mutta rakkaimmilleen antaa anteeksi sellaista, mitä muille ei antaisi. Ja yrittää sulkea silmänsä, vaikka toinen muuttuisi hirviöksi.

Ero tuntui vaikealta myös ihan toisarvoisista syistä.

– En tiennyt miten kertoisin muille ihmisille, että olin taas epäonnistunut parisuhteessani.

Karheita lauluja

Nyt Heidillä on koti, jossa hän ei pelkää. Elämästä on tullut sellaista kuin sen kuuluukin olla: Heidi tekee asioita, joista nauttii niiden ihmisten kanssa, joiden itse tahtoo.

Väkivaltaisen suhteen jälkeen Heidi tiesi heti, että haluaa auttaa muita samanlaisessa tilanteessa kärvisteleviä. Koko ikänsä pianoa soittanut nainen löysi lohtua kirjoittamistaan lauluista. Alun perin yhden biisin ympärille rakennettu projekti henkistä lähisuhdeväkivaltaa vastaan on kasvanut valtakunnalliseksi Pelon varjo -kampanjaksi, jota tukee muun muassa kehonrakentaja Jari Bull Mentula. Heidi uskoo, että musiikilla on voimaannuttava vaikutus.

"Olisin toivonut, että naapuri olisi avannut ovensa ja pyytänyt minut turvaan."

”Vuosia jo kotona/ kaksiossa oudossa/ piilossa naapureiden katseilta/ ja nimikyltin tekstit aina vieraita/ Käytävillä juorutaan/ ei siellä kaikki ole kohdallaan/ ne sormella vaan osoittaa/ vanhukset oven avaa väärään aikaan/ Aurinkolasien takana on mustaakin tummempaa/ Ei uskalla avata suutaan, ei huutaa että pelottaa”, Heidi laulaa kampanjan nimikkokappaleessa.

Juuri sellaisiin tilanteisiin Heidi patistaa ulkopuolisia puuttumaan.

– Kun ovet rappukäytävässämme kolisivat, olisin toivonut, että naapuri olisi avannut ovensa ja pyytänyt minut turvaan.

Vertaistukea Heidi pystyy antamaan myös työssään ensihoitajana.

– Usein ammattilaisenkin on vaikea huomata henkistä parisuhdeväkivaltaa. Uskon, että kokemuksieni takia minulle on kasvanut hyvät tuntosarvet. Huomaan, jos suhteessa toinen pelottelee ja manipuloi.

Heidi kertoo, että henkisen väkivallan uhri voi oireilla myös fyysisesti, esimerkiksi saada hengenahdistuskohtauksia, jotka johtuvat pahasta olosta. Joku voi odottaa apua rappukäytävässä, koska ei uskalla olla kotona.

– Itku tulee, kun joku viimein kuuntelee.

Heidi itse uskoo, että hänen kokemuksensa ovat lopulta kääntyneet vahvuuksiksi. Hän luottaa yhä ihmisiin ja suhtautuu uusiin tuttavuuksiin avoimesti.

– Lähtökohtaisesti ajattelen muista ihmisistä hyvää, Heidi sanoo.

– Mutta pahojen asioiden sietokykyni on pienempi kuin aikaisemmin.

Erimielisyydet pitäisi käsitellä puhumalla, mutta välillä jotakuta saattaa lapsettaa.

Mykkäkoulu on varmaan kaikille tuttu jostain ihmissuhteesta. Mökötät ehkä itse tai tuskastut, kun joku muu menee mykäksi. Tiedetään: aikuisten tulisi käsitellä erimielisyydet puhumalla. Välillä riita kuitenkin kärjistyy niin, että jotakuta alkaa lapsettaa ja suut vedetään suppuun.

Mykkäkoulu on herättänyt Vauvan keskustelupalstalla kiivasta mielipiteenvaihtoa, ja kokosimme kommentoijien joukosta useimmin tavattavat mykkäkoululaiset.

1. Marttyyri

Marttyyri olettaa, että muut tietävät, miksi hän on hiljaa. Vaikka häneltä kysyttäisiin syytä, marttyyri ei vastaa.

”Mieheni ennätys on 10 päivää. Itkin ja anelin puhumaan, muttei puhua pukahtanut. En edes tiennyt, mistä oli suuttunut! Asutaan nykyään erillään, saa olla puhumatta rauhassa yksinäisinä iltoinaan.”

2. Turhautuja

Mykkäkoulu alkaa, kun turhautujalta loppuvat keinot. Turhautujasta tuntuu, että toinen sanaharkan osapuoli ei osaa riidellä.

”En tykkää tavastani itsekään, mutta kotoa tullutta epätervettä tapaa on vaikea kitkeä. Pikkuhiljaa opettelen tavasta pois, kohti kypsää ja aikuista keskustelemista. Minun on vain vaikea ilmaista itseäni vihaisena, kun en tykkää edes riitelystä. Kuitenkin, vaikka tämä tapa onkin varmasti helvetin ärsyttävä, niin on tämä kuitenkin ´parempi´ kuin se, että huudetaan kurkku suorana, ja tavarat lentelevät, tai jopa käydään käsiksi toiseen.” 

3. Tasapainoilija

Tasapainoilija on usein riitojen sovitteleva osapuoli. Välillä tuntuisi reilulta, että toinenkin joutuisi hyvittelemään käytöstään riitatilanteessa. Silloin tasapainoilija turvautuu mykkäkouluun.

”Mieluummin olen hiljaa kuin henkisesti hakkaan päätä seinään ja kuuntelen, kuinka mieleni pahoittamista vähätellään.”

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar.”

4. Mykkämaratonin mestari

Nyt puhutaan jo kovan luokan mykkäkoululaisesta. Hän voi venyttää vaitioloa jopa päivien tai yli viikon pituiseksi. Mykkäkoulu on kuitenkin henkistä väkivaltaa ja varsinkin pitkittyneenä todella raskasta sen kohteelle.

”Vanhempieni mykkäkoulu kesti vuosia. Siis yli 10 vuotta! Päättyi, kun toinen heistä pakkasi tavaransa. Minä valitsin miehen, joka osaa puhua.”

5. Puhelias

Mykkäkoulu tuntuu hyvältä idealta, mutta juttua riittää niin, että siinä pitäytyminen on hankalaa. Puhelias vaikenee alkuun, mutta alkaa aina jossain vaiheessa jutella, tahallaan tai vahingossa.

”Rehellisesti, olen ollut mykkäkoulussa alle tunnin. En pysty olemaan hiljaa.”

6. Väärän kohteen valinnut

Tämä hahmo saattaa mennä hiljaiseksi ja vetäytyä vaikka makuuhuoneeseen vähäksi aikaa. Yleensä tilanne päättyy siihen, että tyyppi palaa mykkäkoulun kohteen luo ihmetellen: ”Mikset tullut kysymään, mikä vaivaa?”

”Mun mies on mykkäillyt itseksekseen ties kuinka kauan, en vain ole huomannut, kun ei muutenkaan puhu.”

7. Ainainen riitelijä

Ainaisella riitelijällä on melkein aina jotain kränää jonkun kanssa, ja hän pitää lukua, kenelle ei milloinkin puhu. 

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar. Hänellä pitää aina olla jotain kähinää jonkun kanssa menossa, ja kun ei osaa tai pysty käsittelemään ja säätelemään tunteitaan, pitää mykkäkouluja. Kotona asuessani meillä oli kuukausia puhumattomuutta.”

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin.”

8. Katoaja

Sen lisäksi, että katoaja ei puhu, hän lähtee kokonaan menemään ovet paukkuen, eikä vastaa puheluihin tai viesteihin. Siinä on kääntöpuolensa. Hän voi vain toivoa, että joku on vielä odottamassa, kun katoaja päättää palata.

”Tajusin, että en muuten helvetissä mene enää takaisin kiukuttelevan miehen luo enkä ilmoita erostakaan, kun ei kerran ole asiaa voitu selvittää kuin aikuiset. Käytiin isän kans hakemassa mun kamat, ja muutin kotiin kunnes löysin uuden kämpän.”

9. Mykän vastarinnan harjoittaja

Mykän vastarinnan harjoittaja ei itse aloita mykkäkoulua, mutta jos hänelle ei puhuta, ei vastarintalainenkaan puhu. Syntyy pattitilanne.

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin. Olin kuin häntä ei olisikaan. Ei tullut syömään kun laitoin ruokaa, niinpä sitten jäin keittiöön istumaan ja lukemaan sanomalehteä. Tiskasin, puuhailin kaikenlaista kunnes ruoat jäähtyi ja laitoin ne jääkaappiin. Kun menin olohuoneeseen, hän livahti keittiöön etsimään ruokaa!”

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti