Kuva: <span class="photographer">Jouni Harala</span>
Kuva: Jouni Harala

Heidi Holmavuo huomasi elävänsä suhteessa, jossa häntä alistettiin, haukuttiin ja peloteltiin. Koska yhtään lyöntiä ei tullut, Heidi ei osannut lähteä. – Pelkäsin miestäni koko ajan enemmän ja enemmän.

Suuren kerrostalon kaikki ikkunat ovat pimeinä, kun Heidi Holmavuo istuu autossaan parkkipaikalla.

Hänellä on yllään tuulihousut ja takki, jotka hän on ehtinyt napata naulakosta yöpuvun peitoksi. Kenelle hän voisi soittaa tähän aikaan aamuyöstä?

Kuka häntä uskoisi? Ja kenelle kehtaisi kertoa, että istuu autossa, koska ei uskalla olla omassa kodissaan, jonne on vaivihkaa muuttanut hirviö?

Kyyneleet valuvat pitkin poskia, kun nuori nainen odottaa ajan kulumista. Hän tietää, että jossain vaiheessa mies on rauhoittunut. Tämä saa olla viimeinen kerta, Heidi päättää ennen kuin hiipii takaisin kotiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

"Kun kerran olisi kunnolla lyöty, olisin lähtenyt."

Mutta kertoja tulee vielä monta. Vielä lukuisina öinä Heidi istuu turvassa autossaan ennen kuin lähtee suhteesta, jossa hänet on kieputettu henkisen väkivallan verkkoon.

– Kun kerran olisi kunnolla lyöty, olisin lähtenyt. Mutta mitään sellaista ei tapahtunut. Oli vain paha olo, 33-vuotias Heidi kertoo nyt, vuosia myöhemmin.

Liian nopeat käänteet

Alussa kaikki näytti ihanalta. Heidi oli tavannut miehen, jonka katse oli epätavallisen intensiivinen. Sellainen oli myös tapa, jolla mies Heidiä piiritti.

– Hän oli sinnikäs, ystävällinen ja kohtelias ja teki tosi paljon sen eteen, että tapaisimme uudestaan, Heidi kuvailee.

– Mies ei ollut tyyppiäni, ja muistan empineeni hetken, mutta sitten ajattelin, että olisi hullua, jos en antaisi mukavalle ihmiselle toista mahdollisuutta.

Suhteen alku olikin imartelevaa aikaa. Mies halusi viedä Heidiä kaikkialle. Hän muisti aina avata kaikki ovet ja nosti Heidin jalustalle eri tavalla kuin kukaan toinen aikaisemmin.

– Valehtelisin jos väittäisin, ettei se tuntunut hyvältä, Heidi sanoo.

Jälkeenpäin Heidi on tajunnut, miten mies sitoi hänet kiinni yhteiseen elämään.

Ennen kuin Heidi oikeastaan tajusi, miesystävä alkoi etsiä asuntoa samalta paikkakunnalta, mutta muuttikin vaivihkaa Heidin luo. Pian mies kertoi haaveilevansa yhteisestä perheestä, häistä ja elämästä maalla. Heidi olisi täydellinen äiti.

Kun mies kertoi aikaisemmasta elämästään ja epäonnistuneista suhteistaan, Heidi tunsi suurta empatiaa: Miten jonkun näin hienon ihmisen kohdalle onkin voinut osua vain huonoja ihmisiä?

Pimeää kohti

Vähitellen puolisosta hiipi esiin uusia puolia. Heidi oli kattanut pöydän väärin. Mies moitti, kun hän kaapi raejuustoa rasiasta väärällä tavalla. Mies halusi vaikuttaa Heidin ulkonäköön ja osti vaatteita, joita hän ei ikinä itse olisi laittanut päälleen.

Ensihoitajana ja laulajana työskentelevä Heidi huomasi, että töiden ulkopuolella he olivat yhdessä koko ajan.

– Maailmani rajattiin tosi pieneksi. Kadulla en uskaltanut katsoa ketään miespuolista vastaantulijaa silmiin, koska se olisi ymmärretty väärin. Musiikkia en voinut enää tehdä oikein ollenkaan, koska bändeissä on niin paljon miehiä. Jos tulin kymmenen minuuttia myöhässä kotiin, alkoi hirveä huuto.

"Olen herännyt yöllä siihen, kun silitysrauta lentää seinään."

Miehen mielestä kaikki Heidin ystävät olivat kamalia. Hän ei voinut ymmärtää, miksi Heidi vaivautui viettämään aikaa niin tyhmien ihmisten kanssa. Omia ystäviä miehellä ei ollut.

– Onneksi olin niin vahva, etten suostunut katkaisemaan ystävyyssuhteitani. He huomasivat muutoksen minussa ja sanoivat, että olin koko ajan varpaillani ja vilkuilin kelloa.

Ilmapiiri kotona täytyyi pelosta. Miehen mukaan Heidi oli niin epäonnistunut, että sai olla onnellinen, että edes joku viitsi elää hänen kanssaan. Raivostuessaan mies heitteli nojatuoleja pitkin olohuonetta.

– Olen herännyt yöllä siihen, kun silitysrauta lentää seinään. Hän suuttui, jos en herännyt yöllä kesken unien kuuntelemaan hänen asiaansa, Heidi kertoo.

– Aloin pelätä koko ajan enemmän. Ainoa paikka, jossa pääsin lukkojen taakse turvaan, oli vessa tai auto.

 

 

Irti ja vapaaksi

Riitaa seurasi sopuisa jakso. Mies varasi matkan tai kylpyläloman, ja Heidi ajatteli, että ylä- ja alamäet vain kuuluvat suhteeseen. Miehelle oli tärkeää, että ulospäin kaikki näytti hyvältä.

Vähitellen Heidi ei enää tunnistanut itseään eikä omaa elämäänsä.

– Olin aina ollut iloinen ja sosiaalinen, mutta nyt olin lopettanut hymyilemisen ja muuttunut sulkeutuneeksi. Ymmärsin, että olin pitänyt yllä samoja kulisseja kuin mieheni, hän sanoo.

– Tajusin myös, että jos väkivalta vielä pahenee, minulta lähtee henki.

Heidi hankki käsiinsä lähisuhdeväkivaltaa käsittelevää kirjallisuutta. Sata tapaa tappaa sielu -niminen kirja oli yksi niistä teoksista, joiden lukeminen räväytti hänen silmänsä auki. Tarinat olivat kuin suoraan Heidin elämästä.

Heidi ehdotti miehelle yhteistä terapiaa, mutta vastaus oli tyly: Heidi oli henkisesti epävakaa eikä osannut ihmissuhteiden pelisääntöjä. Heidin on syytäkin mennä terapiaan, sillä hän on heistä kahdesta se, joka on sairas.

– Olen tajunnut, että terveen ja sairaan ihmisen raja menee siinä, että terve tajuaa, milloin tarvitsee apua, Heidi sanoo.

Kun Heidi miehen lähdön jälkeen katsoi asuntoaan ja sen lommoisia ovenpieliä, hän tunsi suurta vapautuneisuutta:

– Oli euforinen tunne, että sain olla taas kotona rauhassa ja ihan oma itseni.

Heidi uskoo pelastuneensa, koska ei ollut antanut miehen kävellä kokonaan ylitseen. Lopullisesti hän pääsi eroon väkivaltaisesta miehestään vasta, kun mies löysi seuraavan naisystävän.

– Silloin epäilykseni heräsivät vielä kerran. Oliko vika sittenkin ollut minussa? Kaksi käyntiä psykologin luona riitti. Sain vahvistuksen tunteelle, että olin ihan terve ja oikeassa, Heidi kertoo.

– Tajusin myös, että minun olisi pitänyt lähteä ensimmäisestä ajatuksesta, mutta rakkaimmilleen antaa anteeksi sellaista, mitä muille ei antaisi. Ja yrittää sulkea silmänsä, vaikka toinen muuttuisi hirviöksi.

Ero tuntui vaikealta myös ihan toisarvoisista syistä.

– En tiennyt miten kertoisin muille ihmisille, että olin taas epäonnistunut parisuhteessani.

Karheita lauluja

Nyt Heidillä on koti, jossa hän ei pelkää. Elämästä on tullut sellaista kuin sen kuuluukin olla: Heidi tekee asioita, joista nauttii niiden ihmisten kanssa, joiden itse tahtoo.

Väkivaltaisen suhteen jälkeen Heidi tiesi heti, että haluaa auttaa muita samanlaisessa tilanteessa kärvisteleviä. Koko ikänsä pianoa soittanut nainen löysi lohtua kirjoittamistaan lauluista. Alun perin yhden biisin ympärille rakennettu projekti henkistä lähisuhdeväkivaltaa vastaan on kasvanut valtakunnalliseksi Pelon varjo -kampanjaksi, jota tukee muun muassa kehonrakentaja Jari Bull Mentula. Heidi uskoo, että musiikilla on voimaannuttava vaikutus.

"Olisin toivonut, että naapuri olisi avannut ovensa ja pyytänyt minut turvaan."

”Vuosia jo kotona/ kaksiossa oudossa/ piilossa naapureiden katseilta/ ja nimikyltin tekstit aina vieraita/ Käytävillä juorutaan/ ei siellä kaikki ole kohdallaan/ ne sormella vaan osoittaa/ vanhukset oven avaa väärään aikaan/ Aurinkolasien takana on mustaakin tummempaa/ Ei uskalla avata suutaan, ei huutaa että pelottaa”, Heidi laulaa kampanjan nimikkokappaleessa.

Juuri sellaisiin tilanteisiin Heidi patistaa ulkopuolisia puuttumaan.

– Kun ovet rappukäytävässämme kolisivat, olisin toivonut, että naapuri olisi avannut ovensa ja pyytänyt minut turvaan.

Vertaistukea Heidi pystyy antamaan myös työssään ensihoitajana.

– Usein ammattilaisenkin on vaikea huomata henkistä parisuhdeväkivaltaa. Uskon, että kokemuksieni takia minulle on kasvanut hyvät tuntosarvet. Huomaan, jos suhteessa toinen pelottelee ja manipuloi.

Heidi kertoo, että henkisen väkivallan uhri voi oireilla myös fyysisesti, esimerkiksi saada hengenahdistuskohtauksia, jotka johtuvat pahasta olosta. Joku voi odottaa apua rappukäytävässä, koska ei uskalla olla kotona.

– Itku tulee, kun joku viimein kuuntelee.

Heidi itse uskoo, että hänen kokemuksensa ovat lopulta kääntyneet vahvuuksiksi. Hän luottaa yhä ihmisiin ja suhtautuu uusiin tuttavuuksiin avoimesti.

– Lähtökohtaisesti ajattelen muista ihmisistä hyvää, Heidi sanoo.

– Mutta pahojen asioiden sietokykyni on pienempi kuin aikaisemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla