Kuvat
Hanna Rantalan kotialbumi
Hanna säilyttää elämänsä tärkeintä palapeliä kotonaan Seinäjoella.
Hanna säilyttää elämänsä tärkeintä palapeliä kotonaan Seinäjoella.

Seinäjokelainen Hanna Rantala, 40, on matkustanut tuhansia kilometrejä junalla saadakseen olla yhdessä tyttöystävänsä kanssa.

Kaksi vuotta sitten heinäkuussa Hanna Rantala kokosi tyttöystävänsä Miskan kanssa palapeliä – eikä hän osannut aavistaa, mitä hänen selkänsä takana oli juonittu.

Tuossa vaiheessa pari oli ollut yhdessä kolmisen vuotta, ja he olivat teettäneet erityisen palapelin rakkaista kuvista.

Palapelien kokoaminen on tärkeä harrastus molemmille.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Kokosimme palapeliä, kun huomasin, että siitä puuttuu paloja. Miska vastasi, että hän oli ottanut paloja sivuun ja niistä muodostuisi rakkaudentunnustus. En aavistanut vieläkään mitään. Puuttuvista paloista muodostui ensimmäiseksi ihana lause: ”Rakastan sinua, Hanna.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rakkaudenosoituksen jälkeen palapelistä puuttui vielä muutamia paloja. Kun Hanna alkoi kasata viimeistä osaa, hän hahmotti Miskan junaileman yllätyksen. Siitä tuli yksi hänen elämänsä ikimuistoisimmista hetkistä.

– Sydämeni hakkasi onnesta, kun tajusin palapelin viimeisen viestin. Samassa Miska polvistui eteeni, tarjosi sormusta ja kysyi, tulenko hänen vaimokseen. Itkin onnesta. Näin romantikolle se oli ihanan romanttinen kosinta. En todellakaan tiennyt, että Miska oli miettinyt pitkään, miten ja milloin hän kosisi minua, Hanna kertoo.

Yhteisiä virtuaalikierroksia museoissa

40-vuotias Hanna on seinäjokelainen lähihoitaja, joka opiskelee nyt geronomiksi. Hän tapasi tyttöystävänsä vuonna 2015 Qruiserissa, joka on seksuaalivähemmistöjen keskustelusivusto.

Kumpikaan ei ollut etsimässä parisuhdetta, vaan he tutustuivat aluksi toisiinsa ystävinä. Silloin he asuivat samalla paikkakunnalla ja viettivät tiiviisti aikaa yhdessä.

Alun kaksi kuukautta jäivät toistaiseksi ainoaksi ajaksi, kun Hanna ja Miska ovat asuneet samalla paikkakunnalla. Miska muutti opintojensa jälkeen kotikaupunkiinsa Helsinkiin.

– Huomasimme, että toiselle on helppo jutella. Toisen seurassa ja lähellä on hyvä olla. Niin hyvä, että päätimme katsoa, miltä etäsuhde tuntuu.

Koronakevään alussa pari keskusteli suhteestaan vakavasti. He ymmärsivät, että koronatilanne voi olla joko erottava tai vahvistava tekijä.

– Päätimme jo ennen Uudenmaan rajan sulkemista, että emme tapaa hetkeen, sillä emme halunneet ottaa minkäänlaista riskiä tartunnasta. Pahimpana aikana emme nähneet yli 2,5 kuukauteen.

Hanna ja Miska ovat toisiinsa päivittäin yhteydessä videopuheluilla, tavallisilla puheluilla sekä viesteillä. Aamulla ensimmäiseksi he toivottavat hyvät huomenet ja illalla hyvää yötä.

– Koronakeväänä teimme jopa virtuaalikierroksia museoissa niin, että molempien videopuhelinyhteys oli päällä. Keskustelimme paljon kaikesta. Ikävä oli hirveä, mutta me selvisimme. 

Hanna ja Miska harrastavat muun muassa valokuvaamista.
Hanna ja Miska harrastavat muun muassa valokuvaamista.

Etäliitosta löytyy yksi hyvä puoli

Tavallisesti Hanna reissaa Helsinkiin, jossa hän voi Miskan lisäksi nähdä siskoaan. Parhaimpina kuukausina hän tapaa Miskan kolme kertaa.

Yhdessäoloon kuuluu muun muassa luontoretkiä, museovierailuja sekä elokuvien katselua. Molemmat seuraavat joitakin tiettyjä sarjoja myös erillään ollessaan ja keskustelevat niistä mielellään.

Hanna myöntää huomanneensa, että tärkeintä etäsuhteessa on tunteista puhuminen – ja sen opettelu, ellei se ole ollut aiemmin luontevaa.

– Toinen ei näe 350 kilometrin päässä, jos minä mökötän. Tärkeistä ja vakavista asioista kannattaa keskustella puhumalla kasvotusten tai vähintään puhelimessa. Viestein tulee helposti väärinymmärryksiä. Näin meille ainakin alkuun kävi. 

Etäsuhde ei myöskään toimi, ellei toiseen pysty luottamaan sataprosenttisesti, Hanna mainitsee.

Hänen mukaansa heillä oli alkuun haasteita juuri luottamuksen kanssa. Luottamus alkoi kuitenkin vahvistua, kun he keskustelivat ja kertoivat ennen kaikkea asioista, jotka pelottavat.

Yhteistä kesälomaa heillä ei ole tänä vuonna, sillä Hanna on kesätöissä. Mutta kun hänen työnsä loppuvat elokuussa, he voivat nähdä useammin. Hanna aloittaa sitten opinnäytetyönsä viimeistelyn, ja sitä hän voi kirjoittaa Helsingissäkin.

Häitään pari aikoo miettiä sitten, kun he pääsevät muuttamaan samalle paikkakunnalle; muutto on ajankohtainen muutaman vuoden sisällä, Hanna sanoo.

– Tarvitsemme molemmat paljon omaa aikaa, joten siinä mielessä etäsuhdetta voi kutsua positiiviseksi asiaksi, mutta eipä siinä muuten juuri hyvää ole. Vielä toistaiseksi kuljemme Seinäjoki–Helsinki-väliä, mutta haaveilemme yhteisestä arjesta. Kovimpina ikävän hetkinä Miska lohduttaa, että meidän aikamme tulee vielä.

Kerro rakkaustarinanne!

Oletko sinä tavannut kumppanisi jossain epätavallisessa paikassa tai tilanteessa?
Jos suostut haastateltavaksi, kerro lyhyesti rakkaustarinastanne sähköpostilla annakaisa.vaaraniemi@sanoma.com

Sisältö jatkuu mainoksen alla