Hyvässä parisuhteessa jaetaan asioita. Puheen määrä ei kuitenkaan takaa laatua. Jos toinen on kova puhumaan ja toinen vaikenee, molemmat saattavat tuntea jäävänsä yksin.

Puolisoni suu käy taukoamatta. Olen jo tottunut siihen ja oppinut sulkemaan korvani. Nyt hän on kuitenkin alkanut vaatia, että minun pitäisi puhua enemmän.

En usko, että arkemme muuttuu paremmaksi, jos minäkin alan höpöttää kaikenlaista.

– Puhe ei ole suinkaan ainoa tapa ilmaista itseään ja kiintymystään. Toiset huomioivat kumppania luontevammin tekojen avulla tai esimerkiksi eleillä, katsekontaktilla ja äänenpainoilla. Tärkeintä on osoittaa toiselle, että on kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan, sanoo pari- ja perhepsykoterapeutti Antti Ervasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Teotkin voivat puhua

Terapeutin mukaan puhuminen ja kommunikaatiotaidot ovat toimivan parisuhteen a ja o, mutta puheen määrä ei takaa, että kommunikaatio toimii. On myös paljon sellaista puhetta, joka ruokkii ongelmatilanteita ja pitää niitä yllä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Monilla pariskunnilla on eriparisuutta siinä, miten he ilmaisevat itseään tai tunteitaan. Varsinkin iäkkäämpiä miehiä ei välttämättä ole koskaan kannustettu tunnistamaan tunteitaan saati puhumaan niistä. Toki voi olla niinkin, että mies on puheliaampi osapuoli.

Olisikin hyvä opetella huomaamaan tapoja, joilla puhumaton kumppani ilmaisee välittämistään.

Ehkä hän muistaa aina ostaa kaupasta puolison lempijugurttia tai laittaa viestiä kesken päivän, vaikkei puoliso olisi missään kaukanakaan. Hän saattaa olla hyvin vastuullinen ja luotettava ja vaikka siivota kodin perjantaina ihan vain siksi, että tietää puhtauden olevan puolisolle tärkeää. Tai hän viettää mielellään aikaa kumppanin kanssa vaikkapa ulkoilemalla.

On paljon puhetta, joka vain ruokkii ongelmatilanteita.

On monia eri tapoja osoittaa, että kumppani ja suhde ovat tärkeitä.

– Jos puheliaalla osapuolella on lukkiutuneita ajatuksia ja odotuksia siitä, miltä tunteiden ilmaisun pitäisi näyttää, tällaiset rakkaudenteot saattavat jäädä huomaamatta.

Vaativa kohtaa välttelijän

Kiintymyksen ilmaisemisen eroja on hyvä miettiä myös silloin, kun kommunikaatio syystä tai toisesta kriisiytyy. Klassinen riitatilanne syntyy, kun suhteen toinen osapuoli on vaativa ja tarvitseva, toinen välttelevä ja vetäytyvä.

– Jos tarvitseva osapuoli ei koe tulevansa nähdyksi ja kuulluksi tunnetasolla, hän alkaa vaatia kontaktia käyttämällä erilaisia tehokeinoja kuten jankuttamista tai syyttelyä. Välttelevä osapuoli taas vetäytyy kuoreensa ja vaipuu mykkyyteen.

Puheet ja riidat noudattavat usein tuttua kaavaa, mutta koskaan ei päästä varsinaiseen asiaan. Kun pariskunta ei osaa kommunikoida tunnetasolla, pienistä arkisista asioista saattaa kehkeytyä suuria riitoja.

Riitely lisää turvattomuuden tunnetta.

Tyypillisesti puhe jumiutuu syyttelyyn: kun sinä aina tai kun sinä et koskaan. Myöskään itsensä syyllistäminen ajatuksella olen huono, en pysty mihinkään johtaa harvoin rakentavaan lopputulokseen. Antti Ervastin mukaan tällainen puhe on usein merkki siitä, ettei pari puhu oikeista asioista.

– Konfliktien taustalla on yleensä syvempiä tunteita, joita on vaikea tunnistaa: pelkoja ja epävarmuuksia tai tunnetta, ettei tule kuulluksi suhteessa. Riitely lisää turvattomuuden tunnetta, jolloin on entistä vaikeampi luottaa kumppaniin ja siihen, että voi tulla näkyväksi omien tunteidensa kanssa.

Joskus pari ajautuu pattitilanteeseen, jossa molemmat ovat vetäytyneet poteroihinsa ja kokevat, ettei toinen ymmärrä. Kumpikin tuntee olevansa suhteessa kovin yksin.

Pienillä hetkillä eteenpäin

On tärkeää, että arjessa olisi päivittäin pieniä kohtaamisen hetkiä, jolloin pari malttaa pysähtyä ja kysyä toistensa kuulumisia. Miten meni töissä? ei välttämättä riitä luomaan yhteyttä. Olisiko mahdollista kysyä aidosti kiinnostuneena: Mitä sinulle kuuluu?

Jos arjesta ei löydy tällaisia hetkiä ja läsnäolon pilkahduksia, niitä on vaikea luoda myöskään varsinaisiin keskusteluihin, jolloin pitäisi puhua syvemmistä tunteista ja toiveista.

Omia ja kumppanin kiintymys- ja kommunikaatiotyylejä voi opetella tunnistamaan pariterapiassa, mutta jo oivallus tapojen erilaisuudesta voi auttaa muuttamaan omaa käyttäytymistä.

Entä jos kysyisit: mitä sinulle kuuluu?

Mitäpä jos en seuraavalla kerralla kumppanin korottaessa ääntään lankeaisikaan tuttuun ansaan vaan kysyisin: Hei, mikä sinulla on? Näen että olet kiihtynyt. Haluaisitko jutella vai mieluummin olla hetken itseksesi?

Pariterapiassa puhutaan usein "ärtymyksen jäävuorisymboliikasta". Käyttäytymisen tasolla näkyvä kiukku, nalkutus tai mökötys ovat jäävuoren huippu, ja pinnan alla, tunnemaailmassa, tapahtuu jotain muuta. Siellä on usein esimerkiksi epävarmuutta, pelkoa tai pettymystä.

Kumppanin näkeminen ja kuuleminen tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että antaa tilaa myös näille herkemmille tunteille.

Tämä on ET-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET:n juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/et.

3 x kannattaako kertoa?

  1. Keskustelu edellisistä suhteista on harvoin hyvästä. Mieti, miksi haluat tietää. Miten se palvelee suhdetta?
  2. Varsinkin edellisen suhteen intiimielämään liittyvät asiat herättävät helposti epävarmuutta.
  3. Voit puhua siitä, mitä aiemmat suhteet ovat opettaneet sinulle itsestäsi ja mitkä karikot haluat välttää uuden kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla