Moni morsian löytää itsestään pilkuntarkan perfektionistin. 

Täydelliset häät – kukapa morsian ei sellaista haluaisi. Kymmeniä morsiamia laittanut kampaaja sekä lukuisia suomalaisia hääpareja kuvannut valokuvaaja paljastavat, millaista on olla mukana rakentamassa pariskunnan ehkä ikimuistoisinta päivää.

Usein se on mukavaa, mutta joskus kiukuttelu ja kontrollointi ottavat vallan. Kampaaja ja valokuvaaja haluavat kertoa kokemuksensa nimettöminä.

Kärsimätön morsian

Tavallista on, että morsian haluaa toiveidensa toteutuvan heti.

– Asiakas näytti minulle Pinterest-kuvaa, jossa oli rento niskanuttura, ja etuosaa koristi todella muhkea letti. Sanoin hänelle heti, että noin muhkeaa lettiä en tukastasi saa ilman lisäkettä, mutta yritän parhaani, kampaaja kertoo.

”Seurauksena oli kymmenen minuuttia kiukuttelua ja itkemistä.”

Kolmen sentin letityksen jälkeen asiakas älähti ”Eii! Tuosta ei tule yhtään oikeanlainen!”

– Sanoin, että odota, että letitän sen ensin valmiiksi ja sen jälkeen muotoilen sitä. Vasta tällöin siitä saadaan muhkea. Tässä kohtaa asiakas oli jo päättänyt, että kampaus on ihan huono. Seurauksena oli kymmenen minuuttia kiukuttelua ja itkemistä, kunnes asiakas keräsi itsensä ja tein kampauksen loppuun.

Lopputulokseen morsian oli kuitenkin tyytyväinen.

– Hermoja raastavaa on myös se, jos morsian haluaa jokaisessa vaiheessa katsoa itse peilillä tukkaa takaa. Keskeneräisen nutturan katsominen ei kerro mitään lopputuloksesta. Tämä vie vain turhaa aikaa ja aiheuttaa lisää stressiä.

Häävalokuvaaja on oppinut, ettei kärsimätöntä kannata kuunnella.

– Joskus näytin joitain kuvia jo kuvaustilanteessa, mutta nyt olen ottanut periaatteeksi sen, että pari saa nähdä kuvat vasta silloin, kun lähetän ne. Muuten morsian näkee vain ne huonot kuvat ja panikoi loppupäivän sitä, että on ruma.

Pikkutarkka morsian

Hääpäivää odotetaan pitkään, ja silloin jokainen haluaa olla parhaimmillaan. Joskus se menee morsiamella överiksi.

– Kun morsian tulee kymmenen eri kuvan kanssa pähkäilemään sopivinta kampausta, on se rasittavaa, jos mikään ei tunnu kelpaavan. Lisäksi jokaikisessä vaiheessa pitäisi saada peili käteen ja nähdä jokaisen suortuvan kiinnitys erikseen, kampaaja kertoo.

”Sekin huolettaa, näkyvätkö sormukset kuvissa ja kummin päin hääpari on.”

Valokuvaaja sen sijaan välttää häitä edeltävän stressin.

– Jos olen paikalla jo valmistautumisvaiheessa, näen paniikkia kampauksesta tai kukkaseppeleen teippausjärjestyksestä. Kuvaustilanteessa morsiamet ovat erityisen tarkkoja siitä, ettei meikki leviä. Myös se huolettaa, näkyvätkö sormukset kuvissa ja kummin päin hääpari on. Käytännössä noilla asioilla ei ole kuvan onnistumisen kannalta mitään merkitystä.

Epärealistinen morsian

Joillekin morsiamille tosiasioiden kohtaaminen on tuskallista.

– Tuntuu, että morsiamet eivät aina ymmärrä sitä, että hänen tukastaan ei saa täysin sellaista kuin Pinterestin mallikuvassa. Vaaleassa tukassa letit, punokset ja kiharat tulevat paremmin esiin kuin tummissa hiuksissa. Me kampaajat emme ole taikureita, vaikka parhaamme yritämme, kampaaja jatkaa.

Häiden kuvaaminen on valokuvaajan mielestä erityisen hienoa, koska silloin pääsee intiimiin tilanteeseen kuvaamaan kauniita ja iloisia ihmisiä. Mutta voi hääpari tehdä tunnelmasta painostavankin. 

– Kuvaajana tulee paineita, jos hääpari näyttää minulle malliksi kuvia, joita on mahdotonta toteuttaa ilman studiota. Samoin on kiusallista, jos morsian on erittäin tarkka kuvakulmista ja ilmeistä, koska tällöin paria on vaikea saada rentoutumaan.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti