Kuvitus Shutterstock
Kuvitus Shutterstock

Kaveri kehuu Facebookissa ihania lapsiaan, pitkiä hiihtolenkkejään ja täydellisiä illallisiaan. Että ärsyttää.

Se hiipi salakavalasti elämääni. Huomasin sen ­ensimmäisen kerran ehkä viime jouluna, kun luin ­ystävieni Facebook-statuksia. Kaikilla oli tosi kivat pyhät, ja ne vietettiin ihanien, rakkaiden ihmisten keskellä. Meidän perheessä taas torailtiin ihan tavalliseen tapaan, ja minä melkein heti vannoin, että ensi vuonna vietän juhlapyhäni muussa seurassa.

Olen kateellinen. Miksi kaikkien muiden elämä näyttää paljon hohdokkaammalta kuin minun?

Seuraamissani blogeissa jatkuvasti ­askarrellaan, siivotaan, sisustetaan ja suunnitellaan huikeita illallisia ja täydellisiä kattauksia. Minä en saa edes valmistaikinapullia uuniin.

Olen kadehtinut ystävänikin lifestyle-blogia, joka on ihana, mutta… Minä en ehdi kotoilemaan ja aika usein huomaan tarjoavani perheelleni einespinaatti­lättyjä jo kolmatta päivää peräjälkeen, kun taas ystäväni surauttelee super­smoothieta ja kokkaa luomuherkkuja.

Sekin pännii, kun Facebook-kaverit postailevat lomakuviaan ja itse kuljen vain työpaikan ja marketin väliä.

Argh! En halua olla ystävilleni kateellinen, saati sitten ihmisille, joiden elämästä en tiedä mitään kiiltokuvamaisen blogikulissin takana. Apua!

Muutkin kadehtivat

En ole kuitenkaan yksin alhaisten tunteideni kanssa, onneksi. Kun kysyimme Me Naisten lukijoilta, ovatko he poteneet joskus nettikateutta, jopa 63 prosenttia myönsi kadehtineensa joskus ystäviensä elämää Facebookissa. 28 prosenttia vastaajista kertoi kadehtivansa seuraamiensa bloggaajien arkea.

Psykologi Ilona Rauhalakin lohduttaa, ettei kadehtimisessa ole mitään kummallista. Sosiaalinen vertailu on ihmisille tärkeää, ja Facebook ja blogit ovat tehneet siitä entistä helpompaa. Tiedämme muiden elämästä enemmän kuin ennen.

– Kun ennen kadehdimme yhtä naapuria, nyt meillä on kolmesataa Facebook-kaveria, joita kadehtia, hän sanoo.

Kyselyn mukaan eniten kateutta herättävät ulkomaan­matkat, seuraavaksi perhe, tyyli ja rahat. Bloggaajilta kadehditaan elämäntyyliä ja ­vaatekaappia. Kateutta saavat tuntemaan myös urheilusuoritukset, saavutukset, kauneus, hauskat bileet, kaverisuhteet, lemmikit, laihuus ja profiilikuvat.

Siis elämä, joka ei ole minun.

Myös ärsytys iskee

Kateuden lisäksi Facebook-maailma saa tuntemaan ärsytystä. Ja useinhan ärsytys kumpuaa juuri kateudesta.

Jatkuvat urheilusuorituskehuskelut ja omien lasten ylikehuminen ärsyttävät. Kai nyt jokaisen mielestä se oma pentu on maailman täydellisin ja paras joka tapauksessa. (Nainen, 37 v.)

Sellaiset missä hehkutetaan miehen tuomia lahjoja, yllätyksiä ja ihanaa rakkautta. (Nainen, 25 v.)

Ruuanlaittobrassailut. (Nainen, 44 v.)

Toisten hehkutukset ihanasta puoli­sosta, kun itse olen sinkku. (Nainen, 29 v.)

Lähinnä sellaiset, joissa on urheiltu ja kylläpä tuntuu taas hyvältä kymmenen kilometrin hiihtolenkin jälkeen. Ottavat päähän, koska haluaisin itse olla urheilullinen. (Nainen, 38 v.)

Se, että joku on ostanut juuri sellaisen luksuskäsilaukun, jollaista himoitsen, mutta johon minulla ei ole varaa. (Nainen, 34 v.)

Jatkuva ♥-merkin käyttö päivityksissä on ärsyttävintä, ei kaikki voi olla aina niin ihanaa! (Nainen, 32 v.)

Minua ei oikeasti kiinnosta se perheen viidennen mersun huikea sävy ilta-auringossa vaan haluan tietää mitä sille perheelle oikeasti kuuluu. (Nainen, 35 v.)

Statukset, jotka viittaavat siihen, että ­rahaa on palanut, esim. kuvat "onnellisena ostosreissun jälkeen" läjä kasseja vierellä tai "täydellinen perhe" aurinkoisena aamuna ulkoilemassa tai retkellä. (Nainen, 38 v.)

Eikö tuo kaikki ole ihan selvää kateellisten panettelua?

Kun huomaa kateuden pirulaisen hiipineen sieluun, Ilona Rauhala kannustaa rehdisti myöntämään, että tunne on totta.

– Kateutta ei missään nimessä kannata painaa pois, sillä kun sen yrittää kieltää, se tulee yleensä vain voimakkaampana takaisin.

Ilona myös muistuttaa, että kateus on tosiaan vain tunne, ei koko ihminen.

– Kaikki tunteet ovat hyödyllisiä ja ­arvokkaita, sillä ne antavat meille informaatiota itsestämme. Esimerkiksi minulle merkkivaatteet ovat yhä tosi tärkeitä, ja se johtuu pitkälti siitä, että nuoruudessani olin hirveän kateellinen varakkaiden perheiden lapsille heidän leviksistään ja purjehduskengistään, joihin minun vanhemmillani ei ollut varaa. Kannattaa siis miettiä, mitä tunteen alkujuurella on. Useimmiten kyse on vain siitä, että haluamme tuntea itsemme hyväksytyksi.

Myös voimavara

Täydellinen elämä vituttaa. (Nainen, 33 v.)

Toisella on asiat paremmin kuin itsellä. Ei sillä, etten sitä heille soisi. (Nainen, 47 v.)

Blogeja lukemalla tajuaa, kuinka tylsää, harmaata ja ei-tyylikästä oma elämä on. Toisaalta taas kateus auttaa huomaamaan mikä on itselle tärkeää, ja sen voi kääntää voimavaraksi. (Nainen, 29 v.)

Juuri näin! Ilona Rauhala muistuttaa, ettei kateus ole aina pahasta.

– Kateutta on kahdenlaista. Positiivinen kateus on luonteeltaan kannustavaa ja saa ihmisen tavoittelemaan haluamiaan asioita – oli se sitten uusi sohva tai ulkomaanmatka. Negatiivinen kateus on sitä, että jää vellomaan alhaisiin tunteisiin, jolloin ne voivat alkaa vaikuttaa ­ihmissuhteisiin tuhoavasti.

Ilona itse pukee tuntemuksensa myös sanoiksi.

– Käytän todella paljon sitä, että sanon kadehtimalleni ihmisille: Vitsi, mä olen kateellinen sulle tuosta jutusta! Minäkin haluan tuollaisen. Kun tunteen sanoo ­ääneen, sen negatiivinen vaikutus elimistössä vähenee heti.

Rikkaat ja joutilaat?

Blogeissa annetaan kuva, että bloggaaja on rikas ja joutilas ja voi vain ostella uusia tavaroita käymättä töissä. Vaikka lukija tietää, ettei se ole oikeasti totta, on moi­sesta mielikuvasta vaikea päästä eroon. Väkisinkin vertaa omaa elämäänsä bloggaajan elämäntyyliin ja seurauksena on kateutta ja tyytymättömyyttä. (Nainen, 35 v.)

Tuntuu, ettei blogeissa kirjoiteta negatiivisista asioista ja normaalielämästä, vaan blogien pitäjien elämä on yhtä pinta­liitoa. (Nainen, 34 v.)

Ihmettelen, mistä riittää ­aikaa, rahaa ja viitsimistä näyttää aina huolitellulta. (Nainen, 25 v.)

Onko bloggaajan elämä sitten aina niin täydellistä? Kilautetaan yhdelle. Lifestyleblogia Pics, Dots and Stripes pitävä Tiinakaisa vastaa puhelimeen kesken askartelutalkoiden. Hän on värkkäämässä ­ystävänpäiväkortteja kolmevuotiaan poikansa kanssa. Takassa rätisee tuli, ja hellalla porisee lounassoppa. Korttishow’n jälkeen hän aikoo lapsensa kanssa vielä pulkkamäkeen. Kuulostaa täydelliseltä!

– Joo, mutta se on vain osatotuus. ­Oikeasti keittiössä on hirveä sotku, pöytä lainehtii vesiväriä, olemme vielä yöpuvuissa ja minulla on tukka pystyssä, hän nauraa.

Välillä blogimaailmassakin saadaan totuuskohtauksia ja bloggaajat esittelevät kotiensa sotkuisia nurkkia, pyykkikasoja ja leluröykkiöitä: tällaista meillä oikeasti on. Jokin aika sitten muotibloggaajat innostuivat esiintymään meikittöminä. Tiinakaisa ei innostu sellaisesta.

– Miksi ihmeessä kuvaisin likaista tiskipöytää? Haluan itsekin katsoa blogeista sieviä ja inspiroivia kuvia. Sotkukasoja näkevät kaikki ihan tarpeeksi omissa ­kodeissaan.

Vain pieni osa elämää

Vaikka bloggaaja-Tiinakaisa keskittyy vain arkensa kauniiden puolien esittelyyn, hän saa tosi vähän palautetta, joka olisi suoraan tulkittavissa kateellisen mielen tuotokseksi. Hän epäilee sen liittyvän osittain rahankäyttöön: hän ei esittele blogissaan mitään kovin kalliita hankintoja.

– Tiedän, että muotibloggaajat ja ­luksusjuttuja esittelevät saavat huomattavasti enemmän negatiivista palautetta. Ehkä iälläkin on vaikutusta. Olen yli kolmekymppinen, ja niin ovat myös monet lukijani. Vanhemmilla lukijoilla on jo hieman enemmän medialukutaitoa. ­Ymmärretään, että blogin kauniit kuvat ovat vain pieni osa elämää.

Me Naisten kyselyssäkään kukaan ei myöntänyt, että olisi kirjoittanut koskaan mitään kateellista tai ilkeää Facebook-ystävän ärsyttävään kommenttiin tai edes tuntemattoman liian ihanaan blogiin.

Uskoisiko tuota?

Ilona Rauhala kertoo esimerkin ruotsalaisesta Solsidan-televisiosarjasta: siinä perheenäiti Annaa ärsyttivät lapsen tarhakaverin äidin Facebook-päivitykset, joiden perusteella perheen elämä vaikutti täydelliseltä.

– Lopulta Annalle selvisi, että hänen kadehtimansa perheen isä oli juuri kuollut ja nainen selvisi surusta ainoastaan pitämällä kulissia yllä.

Ilona muistuttaa, että useimmiten ­sitä kadehtii yhdeltä sitä, toiselta tätä ja kolmannelta tuota, mutta kenelläkään ei ole kaikkea sitä mitä haluaisi.

– Todennäköisesti sinullakin on jotakin, jota ­joku muu kadehtii.

Persoonallisuushäiriöiset narsistit ja psykopaatit pelaavat jatkuvasti erilaisia ihmissuhdepelejä.

Ihmisen leimaaminen narsistiksi tai psykopaatiksi on helppo selitys monenlaiselle ikävälle käytökselle. Aidosti persoonallisuushäiriöiset ihmiset kylvävät pahoinvointia ympärilleen, mutta tutustumisvaiheessa he osaavat piilottaa todellisen luonteensa. Tuntematonta ihmistä on lähes mahdotonta tunnistaa narsistiksi, sillä negatiiviset piirteet tulevat esiin hitaasti.

Narsisteilla ja psykopaateilla on kuitenkin tyypillisiä maneereja, jotka toistuvat heidän kanssaan käydyissä keskusteluissa. Psychology Today listasi näistä piirteistä viisi.

1. Hän uskoutuu sinulle välittömästi

Hänellä on ongelmia parisuhteessaan, perheensä kanssa ja muutenkin on ollut tosi rankkaa. Mikä hänen ongelmansa sitten onkaan, hän kertoo varmasti sinulle siitä ennen kuin edes tunnette. Tarinoillaan hän maalailee itsestään haavoittuvaa uhria.

Miksi? Avautumisella hän kaipaa sympatiaa sinulta ja yrittää pakottaa läheisyyttä. Hänen osallisuutensa vaikeisiin tapahtumiin on keino tehdä vaikutus. Mitä nopeammin asetut kuuntelijan rooliin, sitä nopeammin manipuloinnin seuraava vaihe voi alkaa.

”Kertooko hän valtavasti itsestään pyytämättä tai odottamatta sinun vastaustasi?”

2. Hän toistaa sinulle kertomaansa "luottamuksellista" tietoa yhä uudelleen

Meillä jokaisella on toisinaan tapana jaaritella samoja tarinoita kyllästymiseen saakka, mutta tarinoiden luonteeseen on syytä kiinnittää huomiota. Jos hän toistaa loputtomasti tarinaa henkilökohtaisista ongelmistaan, silloin on jotain pielessä.

Miksi? Jos arkaluontoinen tarina toistuu puheissa yhä uudelleen, kyseessä voi olla vale, jonka hän on jo unohtanut kertoneensa sinulle. Narsistit ja psykopaatit valehtelevat omaksi huvikseen ja silloin levy jää joskus vahingossa päälle. Koska ihmiset ovat korvattavissa, he unohtavat kenelle kertovat tarinoitaan.

Lue myös: Miten sinä käyttäytyisit tässä tilanteessa? Asiantuntija kertoo, mitä psykopaatti tekisi

3. Hän ei kysy sinun elämästäsi mitään

Yhdessä vietetyn ajan jälkeen saatat tajuta, että hän ei ole kysynyt sinulta missään vaiheessa mitään, vaikka sinä tiedät hänestä jo vaikka mitä. Kiinnitä huomiota suhteen dynamiikkaan: kertooko hän valtavasti itsestään pyytämättä tai odottamatta vastaustasi?

Miksi? Narsistit ja psykopaatit eivät ole aidosti kiinnostuneita asioistasi. Jos hän kyselee paljon siirtyen nopeasti kysymyksestä toiseen, hän yrittää kaivella sinusta tietoja, joita voi ehkä käyttää myöhemmin sinua vastaan. 

”Palveluksia pyytämällä he testaavat, oletko käytettävissä heidän muiden tarpeidensa tyydyttämiseen.”

4. Esittää erityistoiveita

"Erityistoiveiden" esittäminen on tyypillistä käytöstä narsisteille ja psykopaateille. Kun muut pyytävät palveluksia aidosta tarpeesta tai halusta tutustua, persoonallisuushäiriöiset ihmiset haluavat saada sinut tuntemaan olosi erityiseksi pyytämällä jotain spesiaalia. He kokevat olevansa etuoikeutettuja muiden aikaan ja vaivaan.

Miksi? He haluavat luoda dynamiikkaa, jossa olet tottelevainen. Palveluksia pyytämällä he testaavat, oletko käytettävissä heidän muiden tarpeidensa tyydyttämiseen.

5. Kummallisten sivuhuomautusten tekeminen

Oudot oletukset ja kommentit voivat olla niin negatiivisia kuin positiivisia. Jos hän sanoo sinulle "olet kavereistasi kaunein", kommentin taustalla on ristiriita: hän haukkuu passiivis-aggressiivisesti ystäviäsi samalla nostaen sinua jalustalle.

Miksi? Outojen huomautusten tekeminen on juonittelua. Ne ovat myös testi, joilla selviää pidätkö muiden puolia vai otatko törpöt kehut vain kohteliaasti vastaan.

Lue myös: Käyttäydytkö huomaamattasi passiivis-aggressiivisesti? Näin pääset huonosta tavasta eroon

 

Erimielisyydet pitäisi käsitellä puhumalla, mutta välillä jotakuta saattaa lapsettaa.

Mykkäkoulu on varmaan kaikille tuttu jostain ihmissuhteesta. Mökötät ehkä itse tai tuskastut, kun joku muu menee mykäksi. Tiedetään: aikuisten tulisi käsitellä erimielisyydet puhumalla. Välillä riita kuitenkin kärjistyy niin, että jotakuta alkaa lapsettaa ja suut vedetään suppuun.

Mykkäkoulu on herättänyt Vauvan keskustelupalstalla kiivasta mielipiteenvaihtoa, ja kokosimme kommentoijien joukosta useimmin tavattavat mykkäkoululaiset.

1. Marttyyri

Marttyyri olettaa, että muut tietävät, miksi hän on hiljaa. Vaikka häneltä kysyttäisiin syytä, marttyyri ei vastaa.

”Mieheni ennätys on 10 päivää. Itkin ja anelin puhumaan, muttei puhua pukahtanut. En edes tiennyt, mistä oli suuttunut! Asutaan nykyään erillään, saa olla puhumatta rauhassa yksinäisinä iltoinaan.”

2. Turhautuja

Mykkäkoulu alkaa, kun turhautujalta loppuvat keinot. Turhautujasta tuntuu, että toinen sanaharkan osapuoli ei osaa riidellä.

”En tykkää tavastani itsekään, mutta kotoa tullutta epätervettä tapaa on vaikea kitkeä. Pikkuhiljaa opettelen tavasta pois, kohti kypsää ja aikuista keskustelemista. Minun on vain vaikea ilmaista itseäni vihaisena, kun en tykkää edes riitelystä. Kuitenkin, vaikka tämä tapa onkin varmasti helvetin ärsyttävä, niin on tämä kuitenkin ´parempi´ kuin se, että huudetaan kurkku suorana, ja tavarat lentelevät, tai jopa käydään käsiksi toiseen.” 

3. Tasapainoilija

Tasapainoilija on usein riitojen sovitteleva osapuoli. Välillä tuntuisi reilulta, että toinenkin joutuisi hyvittelemään käytöstään riitatilanteessa. Silloin tasapainoilija turvautuu mykkäkouluun.

”Mieluummin olen hiljaa kuin henkisesti hakkaan päätä seinään ja kuuntelen, kuinka mieleni pahoittamista vähätellään.”

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar.”

4. Mykkämaratonin mestari

Nyt puhutaan jo kovan luokan mykkäkoululaisesta. Hän voi venyttää vaitioloa jopa päivien tai yli viikon pituiseksi. Mykkäkoulu on kuitenkin henkistä väkivaltaa ja varsinkin pitkittyneenä todella raskasta sen kohteelle.

”Vanhempieni mykkäkoulu kesti vuosia. Siis yli 10 vuotta! Päättyi, kun toinen heistä pakkasi tavaransa. Minä valitsin miehen, joka osaa puhua.”

5. Puhelias

Mykkäkoulu tuntuu hyvältä idealta, mutta juttua riittää niin, että siinä pitäytyminen on hankalaa. Puhelias vaikenee alkuun, mutta alkaa aina jossain vaiheessa jutella, tahallaan tai vahingossa.

”Rehellisesti, olen ollut mykkäkoulussa alle tunnin. En pysty olemaan hiljaa.”

6. Väärän kohteen valinnut

Tämä hahmo saattaa mennä hiljaiseksi ja vetäytyä vaikka makuuhuoneeseen vähäksi aikaa. Yleensä tilanne päättyy siihen, että tyyppi palaa mykkäkoulun kohteen luo ihmetellen: ”Mikset tullut kysymään, mikä vaivaa?”

”Mun mies on mykkäillyt itseksekseen ties kuinka kauan, en vain ole huomannut, kun ei muutenkaan puhu.”

7. Ainainen riitelijä

Ainaisella riitelijällä on melkein aina jotain kränää jonkun kanssa, ja hän pitää lukua, kenelle ei milloinkin puhu. 

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar. Hänellä pitää aina olla jotain kähinää jonkun kanssa menossa, ja kun ei osaa tai pysty käsittelemään ja säätelemään tunteitaan, pitää mykkäkouluja. Kotona asuessani meillä oli kuukausia puhumattomuutta.”

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin.”

8. Katoaja

Sen lisäksi, että katoaja ei puhu, hän lähtee kokonaan menemään ovet paukkuen, eikä vastaa puheluihin tai viesteihin. Siinä on kääntöpuolensa. Hän voi vain toivoa, että joku on vielä odottamassa, kun katoaja päättää palata.

”Tajusin, että en muuten helvetissä mene enää takaisin kiukuttelevan miehen luo enkä ilmoita erostakaan, kun ei kerran ole asiaa voitu selvittää kuin aikuiset. Käytiin isän kans hakemassa mun kamat, ja muutin kotiin kunnes löysin uuden kämpän.”

9. Mykän vastarinnan harjoittaja

Mykän vastarinnan harjoittaja ei itse aloita mykkäkoulua, mutta jos hänelle ei puhuta, ei vastarintalainenkaan puhu. Syntyy pattitilanne.

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin. Olin kuin häntä ei olisikaan. Ei tullut syömään kun laitoin ruokaa, niinpä sitten jäin keittiöön istumaan ja lukemaan sanomalehteä. Tiskasin, puuhailin kaikenlaista kunnes ruoat jäähtyi ja laitoin ne jääkaappiin. Kun menin olohuoneeseen, hän livahti keittiöön etsimään ruokaa!”