Erokriisin aikana Tiina suunnitteli hääpukunsa polttamista, mutta päätyikin otattamaan itsestään ja Katista ystävyyskuvia, joissa molemmat poseeraavat hääpuvuissaan. Kuvista parhaat naiset julkaisivat Facebookissa. ”Moni kehui niitä maasta taivaisiin.” Kuva: Tom Färm
Erokriisin aikana Tiina suunnitteli hääpukunsa polttamista, mutta päätyikin otattamaan itsestään ja Katista ystävyyskuvia, joissa molemmat poseeraavat hääpuvuissaan. Kuvista parhaat naiset julkaisivat Facebookissa. ”Moni kehui niitä maasta taivaisiin.” Kuva: Tom Färm

Kati ja Tiina ovat nykyään parhaita ystäviä, joilla on sama ex-mies. He ovat olleet toistensa tukena erossa ja synnytyksessä ja jakavat tiiviisti yhteisen arjen. – Aluksi pelkäsin, että Kati silti pitää minua syyllisenä eroon, Tiina kertoo.

On tammikuu 2011, ja Katia itkettää.

Viime päivät hän on pakannut tavaroita kotonaan Tuusulassa, etsinyt uutta asuntoa, käynyt töissä ja hoitanut lapsia. Hänen miehensä, pian entinen puoliso Janne, on viettänyt lähes kaiken aikansa tietokoneella.

Samaan aikaan Tiina tyhjentää vuokrakotiaan Järvenpäässä. Hän on lähdössä puoleksitoista kuukaudeksi lomalle Afrikkaan. Ajatukset ovat Jannen luona. He ovat ihastuneet toisiinsa kuorossa.

Tiinaa pelottaa. Miten Jannen lapset hyväksyisivät hänet? Täyttäisikö hän ex-vaimon jättämää aukkoa? Olisiko Kati hänelle ikuisesti vihainen?

Kati ja Tiina eivät voi kuvitellakaan, että viisi vuotta myöhemmin he jakaisivat keskenään lähes kaiken mahdollisen.

Epämääräinen alku

Seitsenkuinen tyttövauva nukkuu Tiinan rintaa vasten, ja kaksivuotias pyytää päästä Kati-tädin syliin. Katin kotona on hiljaista, sillä 11- ja 9-vuotiaat tyttäret ovat vielä koulussa.

Täällä Kati, 37, ja Tiina, 27, viettävät tänäänkin iltapäivänsä. Iltaisin perheet usein syövät illallista tai vain katselevat televisiota yhdessä.

– Naapurit ovat jo tottuneet, että huutelemme pihojen yli, mitä tänään syödään, Kati naurahtaa.

Välillä ulkopuolisten on vaikeaa käsittää, että naisten ystävyys on aitoa – niin erikoinen sen alku oli.

Kati tutustui tulevaan aviomieheensä Janneen parikymppisenä yökerhossa. Pari muutti yhteen, meni naimisiin ja sai muutaman vuoden päästä esikoisensa. 13 vuoden yhdessäolon jälkeen avioliitossa alkoi kuitenkin olla ongelmia, jotka eivät vuosienkaan työskentelyllä ratkenneet.

Juuri ennen joulua 2010 Janne soitti matkalla kuorosta kotiin ja ilmoitti haluavansa erota. Katin maailma pysähtyi.

– Vaikka olin itsekin miettinyt asiaa, eroilmoitus tuli täytenä sokkina. Olin äärimmäisen pettynyt. Eihän meille voinut käydä näin, Kati muistelee.

Jannen elämään oli tullut uusi tuttavuus, Tiina. Pikkuhiljaa heidän chattailunsa Facebookissa oli muuttunut vakavammaksi.

Eroa sulattelevalle Katille tieto Jannen uudesta suhteesta oli liikaa. Hän otti suoraan yhteyttä Tiinaan ja pyysi tätä vetäytymään, jotta ehtisi käydä rauhassa läpi hankalan elämänvaiheen.

– Kirjoitin Tiinalle, että yritän erottaa itseäni lasteni isästä ja ihmisestä, joka on ollut paras ystäväni. Kanssani on helppo tulla toimeen, jos saan erorauhan.

Tiina kunnioitti Katin toivetta ja kieltäytyi tapaamasta Jannea siihen asti, että Kati muuttaisi pois. Kului puolitoista kuukautta. Pian Tiina pyysi Katia kavereikseen Facebookissa.

– Kaveripyyntö tuntui oikealta teolta, koska olimme käyneet hyvässä hengessä keskustelua Messengerissa, Tiina kertoo.

Palmikkoperheeksi

Keväällä 2011 Tiina on juuri palannut reissultaan Afrikasta. Hänen kotinsa on nyt Jannen luona.

Pariskunnan kuoro on mukana kuorokilpailun suorassa lähetyksessä, ja kannustusjoukkoihin Janne on kutsunut myös Katin. Tiina näkee Katin yleisössä eikä ole mielissään.

– Oli mieheltä totaalista pelisilmän puuttumista kutsua minut mukaan. Totta kai oli myös minulta typerää lähteä, mutta eroava ihminen tekee kummallisia tekoja, Kati sanoo nyt.

Kuorokisan sijoitusta juhlitaan porukalla paikallisessa kuppilassa. Kati pakenee vessaan. Hän tajuaa, että mukaan lähteminen on ollut kamala virhe.

"Tiina hoivasikin minua, miesystävänsä ex-vaimoa."

Tiina näkee, miten paha Katin on olla. Hän avaa keskustelun kysymällä, mitä Kati haluaisi syödä ja juoda, ja hakee tälle pizzaa ja viiniä.

– Sen sijaan, että Tiina olisi juhlinut kuoron sijoitusta ja paluuta rakkaansa luo, hän hoivasikin minua, miesystävänsä ex-vaimoa, Kati muistaa.

– Yhdessä joimme pienet hiprakat, ja illan päätteeksi Tiina ja Janne veivät minut kotiin.

Kevään aikana Kati painii eri tunteiden kanssa. Huonoina päivinä hänet valtaa epätoivo. Hän on vihainen ja pettynyt ja pelkää menettävänsä lapsensa uudelle naisystävälle.

Parempina päivinä pilvien takaa näkyy valoa, ja Kati osaa iloita vapaudestaan. Ehkä kaikki menee sittenkin hyvin. Kati on kiitollinen, että Tiina vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Hän on vain tullut heidän elämäänsä hankalaan aikaan.

Eräänä iltana Kati saa Tiinalta viestin, josta alkaa ystävyys.

– Kerroin siinä, että toinen tytöistä oli ikävöinyt kovasti äitiä kun isikään ei ole kotona, mutta silittelin hänet uneen, Tiina kertoo.

– Miten kukaan voisi vihata Tiinan kaltaista ihmistä? Kati kysyy.

– Välillä jopa yritin, mutta se oli mahdotonta. Tiina yritti aidosti olla ymmärtäväinen, ystävällinen ja kohtelias. Hän oli kiinnostunut minusta ja lasteni asioista ja teki selväksi, ettei ole tulossa minun ja lasten väliin. Pian huomasimme, että pystyimme nauramaan vaikeillekin tilanteille. Tiina osoitti tunneälyä ja elämänkokemusta, vaikka meillä oli ikäeroa melkein kymmenen vuotta, Kati sanoo.

Kohta Kati kutsuu Tiinan mukaan yhteisiin sukujuhliin. Hyvistä väleistä huolimatta Tiina tuntee syyllisyyttä, vaikka tietääkin, ettei ole aiheuttanut Katin ja Jannen eroa.

– Pelkäsin, että Kati silti salaa pitää minua syyllisenä. Minulla oli kova halu saada välit toimimaan, enkä halunnut millään tavalla pahoittaa Katin mieltä.

Tiinan käytös helpottaa myös Katin oloa.

– Ystävyytemme vaati minulta enemmän. Minun tuli nöyrtyä ja ymmärtää, että vaikka Tiina seurusteli Jannen kanssa, se ei tehnyt minusta huonompaa ihmistä, Kati kertoo.

"Katin pyytäminen kummiksi tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta."

Seuraavan joulun porukka viettää yhdessä Katin kaksiossa. Seuraavana kesänä Kati kutsutaan Tiinan ja Jannen häihin. Pian hänestä tulee pariskunnan esikoisen sylikummi.

– Katin pyytäminen kummiksi tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Halusin vahvistaa hänen suhdettaan lapseeni. Meillä oli jo vahva palmikkokuvio, jonka muodostivat Janne, minä ja Kati. Kun siihen lisättiin lapset, meistä tuli perhe.

 


Tiinalla (yllä) ja Katilla on molemmilla kaksi lasta, joilla on sama isä. "Minulla on järjettömän suuri perhe. Myös Janne on tärkeä osa sitä", Tiina sanoo.

Puhelu huoltoasemalta

Jouluna 2014 Tiina on seitsemännellä kuulla raskaana ja soittaa Katille hysteerisen puhelun.

Hetkeä aiemmin Janne on aloittanut keskustelun keskellä pimeää maantietä matkalla kotiin Tiinan vanhempien luota. ”Olisitko sinä onnellisempi, jos vain hoitaisimme lapsia yhdessä, mutta emme olisi parisuhteessa”, Janne kysyy.

Tiina ei ymmärrä koko kysymystä. Käy ilmi, että mies haluaa aloittaa uuden suhteen. Hän on rakastunut toiseen.

Samaan aikaan Kati viettää iltaa ystävättärensä kanssa. Puhelu tulee huoltoasemalta, jonne Janne on pysähtynyt tankkaamaan. Tiina itkee puhelimeen, lapsi nukkuu takapenkillä.

– Siltä istumalta vaihdoin viinin veteen, jotta voisin hakea Tiinan luokseni heti, kun he palaisivat kotiin, Kati sanoo.

Seuraavasta yöstä ei kummallakaan ole montaa muistikuvaa. Kati tuntee niin suurta raivoa, ettei ole tiennyt sellaista olevankaan.

– En tiennyt, että rakkaalle ihmiselle voi olla niin järjettömän vihainen. Kolmeen kuukauteen en pystynyt katsomaan Jannea silmiin. Samalla jouduin käsittelemään oman eroni uudelleen, hän sanoo.

Tiina puolestaan tuntee olevansa epäonnistunut ja huono ihminen.

–  En ollut ymmärtänyt, että avioliitossamme olisi niin suuria ongelmia, ettei niistä pääsisi yli, Tiina kertoo.

Katia loukkaa eniten se, miten hänen ystäväänsä on kohdeltu. Myös lasten kohtalo surettaa.

– Tyttäreni kokivat jo toisen avioeron. Tunsin, että olen menettämässä perheeni.

Tiinan on vaikea ymmärtää, miten Kati on aikanaan selvinnyt siitä, että hänen lastensa elämään on tullut vieras nainen. Sinä selviät, vaikka minuutti kerrallaan, vastaa Kati.

– Yksin et joudu tätä käymään läpi.

Tiinan ja Jannen ero tekee Katista ja Tiinasta hyvin läheisiä. Tiinasta tuntuu vapauttavalta käydä tunteitaan läpi Katin kanssa, koska Janne on molemmille tuttu. Kati elää oman eronsa uudestaan läpi Tiinan kanssa.

– Oman eroni aikana olin halunnut painaa villasella joitain tunteitani, koska minulle oli tärkeintä rakentaa hyviä välejä. Toisaalta myös pelkäsin, että jos annan pahimmille tunteille vallan, homma ryöstäytyy käsistä. Oli myös todella rankkaa katsoa vierestä toisen kipua, Kati kertoo.

Pommacit synnytyssalissa

Tiinan eron jälkeen naiset asuvat kuukauden Katin kaksiossa. Kun naapurista vapautuu suurempi asunto, Kati muuttaa sinne, ja Tiina jäi Katin vanhaan kotiin.

Synnytykseen tukihenkilöksi Tiina pyytää Katin. Kun tytär syntyy, Kati kertoo siitä Jannelle, joka odottaa kahviossa.

– Minusta tuntui, että sain enemmän tukea naisesta, joka on itsekin synnyttänyt, kuin entisestä miehestäni, koska ero oli yhä kipeä, Tiina kertoo.

– Mutta oli selvää, että isä pesee lapsen ja on mukana ensihetkissä. Kätilöt olivat ihmeissään, mutta Pommacit tuotiin synnytyssaliin kaikille kolmelle, hän nauraa.

Janneen ja tämän uuteen naisystävään Tiina on halunnut alusta saakka pitää hyvät välit. Uusi tilanne on ollut vaikeampi Katille.

– Aluksi en halunnut edes tavata uutta naista. Nyt välit ovat ok ja lapset pitävät hänestä, Kati sanoo.

"Miten voisimme elää, jos emme antaisi anteeksi?"

Lähtökohtaisesti kaikki aikuiset ovat halunneet, että lapsilla on hyvä olla. Kati ja Tiina tietävät, että ero ei leikkaa toista ihmistä automaattisesti pois elämästä, jos ei itse päätä niin tehdä.

– Ei tällaiseen päästä ilman tunnetta ja draamaa. Molemmat erot aiheuttivat suuria tunteita ja arki muuttui, mutta niinhän käy aina. Mutta sen sijaan, että kysyisimme, miten olemme voineet antaa anteeksi, kysymmekin, miten voisimme elää, jos emme antaisi anteeksi, Kati jatkaa.

– Minä halusin selviytyä ja rakentaa omaa elämää, Tiina lisää.

Yhteiset suklaat ja lasten isä

Elämänsä rankimman ajanjakson jälkeen Tiina pystyy jo tuntemaan kiitollisuutta. Kesällä hän löysi uuden rakkauden.

– Minulla on aivan ihanat lapset, ystävä, joka tukee minua kaikessa sekä kultainen miesystävä. Vaikka asun kaksiossa, ajattelen, että minulla on aivan järjettömän suuri perhe. Myös Janne on tärkeä osa sitä, Tiina sanoo.

Tiina ja Kati jakavat saman imurin ja suklaalevyt, astiat ja kattilat. Naiset kasvattavat myös lapsiaan yhdessä. Kati vaihtaa vauvan vaippaa ja Tiina huolehtii ruokaa pöytään Katinkin lapsille.

– Voimme puhua mistä vain, ruuanlaitosta seksiin ja ihmissuhteisiin. Käymme usein yhdessä kaupassa, juomme viiniä ja teemme ruokaa, Kati kertoo.

Lisäksi naiset jakavat yhteisen ex-miehen ja lasten isän.

– Meillä on yhteinen lasten isä, ei yhteinen ex-mies. Arvostamme molemmat Jannea isänä ja haluamme pitää häneen lämpimät välit, naiset kertovat.

Molemmat naiset kokevat saaneensa toisiltaan mahdottoman paljon. Tiinalle Kati on sisko, jota hänellä ei ole aiemmin ollut.

– Rakastan Tiinaa ja hänen lapsiaan. En tiennyt, että toisen lapsiin voi kiintyä näin vahvasti, Kati sanoo.

– En luopuisi Tiinasta kirveelläkään.

Jannen nimi on muutettu.

Vierailija

Ex-vaimojen ystävyys alkoi kolmiodraamasta: "Menin tueksi synnytykseenkin"

Kuka oikeesti voi ikinä täysin luottaa tuollaiseen kaksi kertaa eronneeseen mieheen? Varmasti joo, ollut avioliitoissa ongelmia, mutta sehän on normaalia elämää! Todellinen avioliitossa "tahtominen" puuttuu näemmä tolta ukolta kokonaan.... Mä en ikinä huolis vaivoikseni. Historialla tapana toistaa itseään....
Lue kommentti
Airam

Ex-vaimojen ystävyys alkoi kolmiodraamasta: "Menin tueksi synnytykseenkin"

Pystyyköhän tuo Janne pompottamaan lähiympäristöään koko elämänsä, kasvaako ikinä vastuulliseksi aikuiseksi? Olen kuullut curlingvanhemmista mutta on näköjään olemassa curlingvaimotkin. Minusta on hienoa tietenkin että ex-vaimot ovat löytäneet ystävyyden ja tukevat toisiaan mutta kyllähän tuosta väkisin tulee laulaja Tauskin kuviot mieleen.
Lue kommentti

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala ns. puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti
Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Vierailija kirjoitti: Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita...
Lue kommentti