Kenen sukat? Hannaliisan sukat ovat aina hukassa, koska hän ja lapset käyttävät samankokoisia mustia sukkia. Kuvat: Milka Alanen
Kenen sukat? Hannaliisan sukat ovat aina hukassa, koska hän ja lapset käyttävät samankokoisia mustia sukkia. Kuvat: Milka Alanen

Millaista on asua entisen puolison kanssa vuorotellen samassa kodissa? Pyykkikorista voi löytyä vaikka eksän uuden kumppanin kalsarit, tietää ex-pari Hannaliisa Huhtinen ja Jan Finell.

Entiset aviopuolisot Hannaliisa Huhtinen, 42, ja Jan Finell, 47, istuvat kirkkonummelaisen rivitalokotinsa keittiönpöydän ääressä ja rupattelevat rennosti. Jan on juuri keittänyt kupit kahvia Jura-ammattikahvikoneellaan, ja Hannaliisa hörppii tarjottua sumppia tyytyväisenä. Kiara-tytär, 11, istuu hetken pöydässä vanhempiensa kanssa, mutta suuntaa kohta yläkertaan tekemään läksyjä. Perheen teini, 13-vuotias poika, on sulkeutunut huoneeseensa musiikit korvillaan.

Vaikka Hannaliisa asuu tässä kodissa, tänään hän on täällä vain vieraana. Tällä viikolla asunto on koti paitsi lapsille, myös Janille ja hänen uudelle kumppanilleen Tanjalle. Ensi maanantaina on vuorovaihto: silloin Hannaliisa tulee Helsingistä uuden aviopuolisonsa Jyrin luota tänne viikoksi ja Jan lähtee Tanjan kanssa pois.

– Tuota kahvikonetta ja näitä kahvikuppeja minulla tuli eromme jälkeen vähän ikävä. Oli kivaa palata Juran kanssa takaisin yhteen, Hannaliisa vitsailee.

Hannaliisa ja Jan erosivat viisi vuotta sitten. Ensin he muuttivat omiin asuntoihinsa ja asuivat erillään neljä vuotta. Nyt he ovat asuneet tässä asunnossa vuoroviikoin yhteensä vuoden.

”Eromme oli hyvä, muttei helppo.”

– Tässä asumismuodossa tärkeintä on, että me aikuiset tulemme keskenämme toimeen. Eromme oli hyvä, muttei helppo. Eroaminen ei koskaan ole nättiä, siihen liittyy niin paljon pettymyksiä ja tunteiden vuoristorataa. Mutta päätimme, että lasten takia teemme kaikkemme tullaksemme toimeen, Jan sanoo.

Eron henkistä käsittelyä vaikeutti sekin, että Hannaliisan ja Janin lapset ovat adoptoituja, toinen Etelä-Afrikasta ja toinen Kolumbiasta. Se, että parin lastenhankinta oli normaalia työläämpää, teki eropäätöksestä vielä astetta hankalampaa.

– Tuntuihan se vaikealta, että saimme ja haimme kaksi ihanaa lasta eri puolilta maailmaa perheeseemme, mutta sitten päätimmekin erota, Hannaliisa myöntää.

– Mielessä kävi myös syyllisyys: oliko oikein tuoda heidät tänne ja laittaa kokemaan vanhempien avioero? Jan miettii.

Parin mukaan adoptio oli aikanaan osittain ideologinen valinta. Myös vanhemmuudessa heille on tärkeää tasa-arvon edistäminen: Jan on merkitty virallisissa papereissa lasten lähiomaiseksi. Hän myös jäi ensimmäisen lapsen kanssa kotiin kahdeksi vuodeksi.

– Nuorempana ajattelimme, että voimme omilla valinnoillamme pelastaa maailman. Nyt ajatus tuntuu jo vähän naiivilta.

Jan on virallisesti lasten lähivanhempi, koska hän ja Hannaliisa haluavat puolustaa isien oikeuksia. Kuvassa 11-vuotias Kiara-tytär.
Jan on virallisesti lasten lähivanhempi, koska hän ja Hannaliisa haluavat puolustaa isien oikeuksia. Kuvassa 11-vuotias Kiara-tytär.

Uuvuttava tavararumba

Miten ex-puolisot keksivät jakaa asunnon keskenään vuoroviikoin? Ajatus kypsyi vähitellen. Alkuun Hannaliisa ja Jan muuttivat erilleen. Lapset olivat tuolloin 6- ja 8-vuotiaita ja he asuivat kummankin vanhemman luona vuoroviikoin.

Kahden kodin välinen vaihtelu osoittautui pian kaikille väsyttäväksi. Erityisen rassaavaa oli se, että lasten tavarat tuntuivat olevan aina väärässä paikassa. Vanhemmat kantoivat niitä toistensa luokse sinisissä Ikea-kasseissa.

”Ainainen tavaroiden siirtely kiristi mieltä, tulehdutti välejä ja kaikilta meni siihen hermot.”

– Juuri kun koulukirjat, futiskamat ja polkupyörät oli saatu oikeaan paikkaan, ne pitikin jo vaihtaa. Ainainen tavaroiden siirtely kiristi mieltä, tulehdutti välejä ja kaikilta meni siihen hermot. Se oli lapsille stressaavaa. Ratkaisu ei todellakaan ollut heille paras, Jan muistelee.

Idea yhteisestä kodista tuli ensimmäisenä mieleen Janille. Hän otti asian puheeksi Tanjan kanssa. Sen jälkeen Jan ehdotti ideaa Hannaliisalle, joka puhui Jyrille. Kun kaikki näyttivät ajatukselle vihreää valoa, sopivan asunnon etsintä alkoi.

Alkuun Hannaliisa ja Jan pohtivat kolmion hankkimista, mutta he tajusivat nopeasti, että jokaiselle tarvittaisiin oma makuuhuone. Nykyisessä asumisoikeusasunnossa onkin viisi huonetta ja keittiö.

Uudet kumppanit eivät asunnonvalintaan vaikuttaneet. Lapset kyllä kyselivät, eikö Tanjan ja Jyrin kuuluisi olla näytöissä mukana, mutta Hannaliisa ja Jan totesivat, että he tekevät päätökset ja kantavat niistä myös rahallisen vastuun.

– Monet tähdet olivat kohdillaan tämän ratkaisun kanssa. Uusilla kumppaneillamme ei esimerkiksi ole omia lapsia, siksi tämä järjestely oli mahdollinen, Jan sanoo.

Jälkikäteen lapsetkin ovat myöntäneet vanhemmilleen: kahdessa kodissa asumisessa oli enemmän huonoja kuin hyviä puolia. Vuoroviikkokodissa eniten sopeutumista vaaditaan aikuisilta.

Kalsarigate

Jan esittelee yläkerrassa olevaa omaa huonettaan. Hän on rakentanut sängyn rungon vanhoista puulavoista – koska koti on koti vain osa-aikaisesti, siihen ei voi laittaa kaikkia rahoja. Vaatekaapin ovessa roikkuu retkeilyvaatteita kuivumassa. Jan ja uusi kumppani Tanja viettävät paljon aikaa luonnossa ulkoillen.

– Tuntuu, että minulla on tavallaan kaksi elämää. Toisessa olen täysipäiväinen isä, toisessa voin lähteä heti kotioven sulkeuduttua vaikka viikoksi vaeltamaan, Jan pohtii.

– Minäkin tapaan ystäviä ja käyn aktiivisesti kulttuuririennoissa niinä viikkoina, kun en asu täällä, Hannaliisa huomauttaa.

Janilla ja Tanjalla on oma huone, Hannaliisalla ja Jyrillä omansa.
Janilla ja Tanjalla on oma huone, Hannaliisalla ja Jyrillä omansa.

Hannaliisan huone sijaitsee alakerrassa. Häntä nolottaa, sillä pienessä huoneessa sänky on petaamatta ja vaatteita lojuu sikin sokin. Viime vuorovaihdossa hän lähti huoneestaan tohinalla, eikä kukaan ole käynyt siellä sen jälkeen.

Makuuhuoneiden koskemattomuus on kirjattu muistiin yhdessä sovittuihin asumissääntöihin. Hannaliisan mukaan säännöt ovat vähän kuin avioehto. Kun asiat on sovittu yhdessä etukäteen kirjallisesti, kaikki tietävät, miten toimia.

Sopimukseen on kirjattu esimerkiksi siivoussäännöt: koti putsataan aina sunnuntaisin ennen vuoronvaihtoa tiptop-kuntoon. Vaihto tapahtuu maanantaisin: toinen lähtee aamulla töihin, ja toinen tulee iltapäivällä töistä. Näin ex-puolisoa ei tarvitse edes nähdä.

Käytännön asiat eivät tunnu aiheuttavan kitkaa Hannaliisan ja Janin välille. Enemmän tekemistä on ollut tunnepuolen kanssa.

”Onhan se yleisellä tasolla outoa, että vieras mies on kotonani sohvalla kalsareissa.”

– Olen onnellinen siitä, että Hannaliisalla on uusi kumppani ja heillä on kaikki hyvin. Mutta onhan se yleisellä tasolla outoa, että vieras mies on kotonani sohvalla kalsareissa, Jan myöntää.

Tilanne kulminoitui pariskunnan leikkisästi nimeämään kalsarigateen. Hannaliisan ja Janin pyykkikorit ovat kylpyhuoneessa päällekkäin, Hannaliisan yllä ja Janin alla. Kerran Jan löysi pyykkiensä seasta sinne vahingossa yläpuolelta tipahtaneet kalsarit.

– Siinä meni minun rajani: toisen miehen kalsareita en ala pyykätä. Tein selväksi, ettei tilanne saa toistua, muuten muutan pois, Jan sanoo.

Hannaliisaa hymyilyttää. Nyt tapahtumasta voidaan jo laskea leikkiä.

– Minulle ei ole käynyt vastaavaa. En oikeastaan ajattele, että täällä asuisi toinen nainen, sillä kun minä olen täällä, hän on poissa. Lapset toki juttelevat välillä Janin ja Tanjan kuulumisista, mutta muuten arkemme ovat erillään, Hannaliisa kertoo.

Eroterapiaan

Se, että Hannaliisa ja Jan ovat nyt hyvissä väleissä, on osittain terapian ansiota. Eron jälkeen he pohtivat, miten vaikeasta tilanteesta selvittäisiin lasten kannalta mahdollisimman pienin vahingoin. He päättivät aloittaa yhdessä pariterapian.

– Terapeutin mukaan olimme ensimmäinen pari, joka tuli terapiaan jo erottuaan. Hyvä, että menimme. Terapia auttoi minua sanoittamaan omia tunteitani, joten kaikista hankalin tilanne väliltämme laukesi, Jan kertoo.

– Saimme terapeutilta ohjeistusta ja apua tilanteissa, joissa emme itse olleet selväjärkisiä. Hän antoi meille aikarajoja, asialistoja ja yhteydenottotapoja, joista pidimme kiinni. Ne auttoivat vaikeimman yli, Hannaliisa selventää.

Olisivatko Hannaliisa ja Jan voineet päätyä vuoroviikkoasumiseen samassa kodissa heti erottuaan? Ei, vastaavat molemmat. Ensin he tarvitsivat hetken aikaa hengähtää.

– Oli hyvä, että asuimme alkuun erillämme. Heti eron jälkeen tarvitsimme paitsi tilaa toisistamme, myös kokemuksen siitä, miten uuvuttavaa kahden kodin välinen eroarki oli. Nyt voimme vilpittömästi sanoa, että kaikki meistä ovat tyytyväisiä tähän ratkaisuun.

”Kontrasti entisiin ja nykyisiin väleihimme on huikea.”

Oikeastaan ex-pari on huomannut, että he ovat keskenään vähemmän tekemisissä kuin ennen. He käyvät puhelimessa läpi vaihtoraportin ja lapsiin liittyvät pakolliset asiat, mutta enempää yhteydenpitoa ei tarvita.

– Minulle tuli yllätyksenä, miten hyvin asiat tässä asumismuodossa järjestyivät. Kontrasti entisiin ja nykyisiin väleihimme on huikea. Tämä on ollut meille kaikille paras mahdollinen ratkaisu, Jan kiittelee.

Ruotsin malliin

Jan ja Hannaliisa eivät tunne muita, jotka olisivat päätyneet asumaan vuoroviikkokodissa. Ruotsissa tapa on kuulemma yleisempi. Ja nähtiinpä telkkarissa hiljattain tätä asumisratkaisua sivuava sarjakin, Ex-onnelliset.

– Asumisratkaisumme on herättänyt monissa kiinnostusta. Osa on kehunut meitä rohkeiksi, muutama on kauhistellut, miten rankkaa olisi muuttaa itse viikon välein asunnosta toiseen. Mutta mieluummin me aikuiset sen teemme kuin lapset. Nyt heillä on tässä kodissa neljä läheistä aikuista, jotka pitävät heistä huolta, Hannaliisa iloitsee.

Sitä, kauanko nykyinen asumisjärjestely kestää, ei tiedä vielä kukaan. Näin asutaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu.

Uudet, mahdolliset kalsarigatetkin on huomioitu: Janin kumppani Tanja tuo tänne varmuudeksi vain värikkäitä alkkareita, etteivät ne menisi Hannaliisan pyykkien kanssa sekaisin.

Hannaliisa Huhtinen

42-vuotias viittomakielen tulkki ja aluejohtaja.

Asuu Kirkkonummella ja Helsingissä, naimisissa.

Ennen eroa Hannaliisa ja Jan olivat yhdessä 18 vuotta, joista naimisissa 15.

 

Jan Finell

47-vuotias yrittäjä, pyörittää parkettiliikettä.

Työskenteli aiemmin keittiömestarina.

Asuu Kirkkonummella ja Nummelassa, seurustelee.

Vierailija

Ex-aviopari Hannaliisa ja Jan asuvat yhteisessä kodissa vuoroviikoin: ”Outoa, että toinen mies on sohvallani kalsareissa”

Niin, olenkin aina ihmetellyt, että kun vanhemmat eroavat ja muuttavat erilleen, miksi syyttömät lapset joutuvat vaihtamaan useimmissa tapauksissa viikon välein kotia. Tässä on nyt hyvä esimerkki, miten aikuiset, jotka ovat halunneet erota, muuttavat itse vuoroviikoin lastensa tuttuun ja turvalliseen kotiin!
Lue kommentti

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

1. Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


2. Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

3. Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

4. Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

5. Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

6. Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”