Hei nyt piristyt ja menet Tinderiin! Näin ystävät tapaavat hoputtaa eronnutta. Kuva: Shutterstock
Hei nyt piristyt ja menet Tinderiin! Näin ystävät tapaavat hoputtaa eronnutta. Kuva: Shutterstock

Tuoreelle sinkulle suorastaan tyrkytetään neuvoja. Ohjeistajat tarkoittavat varmasti hyvää mutta ovat ajattelemattomia. Tässä viisi yleistä huonoa vinkkiä.

1. ”Nyt pannaan sut Tinderiin! Uutta matoa koukkuun vaan!”

Itseään ei kannata soimata, vaikka erotuskissaan ajautuisikin hakemaan lohtua niin sanotuista laastarisuhteista, mutta mikään pakko Tinderiin ei ole heti rynnätä, vaikka ”siellä nykyään kaikki ovatkin”. Itse asiassa voit onnitella itseäsi siitä, että tajuat pysyä pois deittimarkkinoilta ja surra eroasi – pitkään ja hartaasti.

”Pelottavan pikaisesti meille ollaan suosittelemassa deittipalstoja ja yksinäisten kerhoja – joita en sinänsä lähde millään tavoin tässä tuomitsemaan”, huomauttaa eroseminaarien vetäjä Marianna Stolbow Erosta eteenpäin -kirjassaan (WSOY).

Parisuhdekouluttajaa kismittää parisuhdekeskeinen kulttuurimme. Uuden kumppanin tuputtaminen saattaa tuntua eronneesta jopa loukkaavalta, syystä. Aivan kuin yksin asujan elämä olisi jotenkin onnetonta ja vajaata!

Stolbow muistuttaa, että tärkeintä olisi käydä ero läpi rauhassa yksin, koska silloin myös uuden suhteen onnistumismahdollisuudet kasvavat huomattavasti. Tinder-treffeillä törmää jatkuvasti eksästään tilittäviin tyyppeihin – kuinka houkuttelevia kumppaneita he on?

Tinder-treffeillä törmää jatkuvasti eksästään tilittäviin tyyppeihin.

”Et voi saavuttaa hyvää parisuhdetta, ellet opi itsenäiseksi, jollet pysähdy eron hetkellä arvioimaan, minkälaisen parisuhteen seuraavalla kerralla haluaisit. Etkä oivalla tätä, ellet näe riittävän selvästi, mikä edellisessä valinnassa meni myttyyn. Siihen kuluu aikaa, halusitpa tai et”, Stolbow opastaa.

Ennen kaikkea eroon sisältyy mahtava tilaisuus tehdä omasta loppuelämästä onnellisempi, eikä tuota tilaisuutta kannata jättää käyttämättä. On siis korkea aika romuttaa käsitykset yksin elämisen kurjuudesta.

”Varmaa on, ettei kenenkään arvo ihmisenä voi enää nykypäivänä olla kiinni siitä, että hänellä on parisuhde. Tätä vastaan olisi ainakin syytä kapinoida!”

Mikä lopulta onkaan mahtavampi tunne kuin se, että on selviytynyt erosta niin, että tuntee itsensä entistä viisaammaksi ja vahvemmaksi?

2. ”Pilaat oman elämäsi tuolla vihalla.”

”Ei ole olemassa eroa ilman vihaa”, Stolbow täräyttää kirjassaan.

”Vihalla irrottaudutaan ex-kumppanista, se estää lankeamasta uudelleen suhteeseen, johon heikkona hetkenä haluaisi palata.”

Siis raivoa sydämesi kyllyydestä! Oikein mässäile!

Siis raivoa sydämesi kyllyydestä! Saat olla pettynyt siihen, että asiat eivät menneet toivomallasi tavalla. Voimattomuuden ja vallan menetyksen tunne nostattavat vihaa. Terapeutit kannustavat kirjoittamaan vihakirjeitä, joihin voi vuodattaa estoitta kaikki suhteen ja ex-puolison huonot puolet ja piirteet.

Missään nimessä vihakirjeitä ei kannata lähettää eksälle. Harjoituksen tehtävä on auttaa sinua päästämään irti eksästäsi ja kääntää katse itseesi. Keskity hiljalleen siihen, millainen sinä olet, sillä entistä kumppaniasi et voi muuttaa. Muista myös, että hänen tehtävänsä ei ole auttaa sinua käsittelemään tunteitasi. Et pääse hänestä irti, jos toistuvasti käännyt hänen puoleensa.

Stolbowin mukaan viha on tärkeä tunne, jota ei kannata pelätä saati tukahduttaa. Silloin se vain putkahtaa myöhemmin esiin katkeruutena. Vihan purkamisessa ei siis ole mitään hävettävää tai säälittävää, niiden hautomisessa on.

”Kannustan myös potkimaan ei-rikkoutuvia esineitä, huutamaan kovaa paikassa, jossa ei häiritse muita, täyttämään tietokoneen tiedoston vihakirjeillä, joita ei koskaan lähetä jne. Kaikki mukavalla tavalla vihaa purkava toiminta, josta ei ole kenelläkään haittaa, on hyödyksi”, Stolbow kirjoittaa.

Kun vihaansa käsittelee terveellä tavalla, se palaa pois ja muuttuu surun myötä lopulta kiitollisuudeksi.

3. ”Hei nyt piristyt! Ei kannata velloa tuolla tavalla tuskassa.”

Enkä piristy! Vellon juuri niin kauan kuin haluan!

Stolbow kehottaa suorastaan märehtimään. Ei ole yhtään säälittävää velloa ja vollottaa sitä, mitä on erossa menettänyt. Jos rakastit yhteisiä sunnuntaikävelyitä, laahusta nyt yksin läpi tutut rannat ja kahvilat, muistele, kyynelehdi, ota kuvia ja fiilistele kotona lisää.

Voit kirjoittaa myös ex-puolisollesi omistetun surukirjeen – mutta älä lähetä sitä. Yleensä siihen nimittäin sisältyy toive paluusta. Kun eropäätös kerran on vakaasti harkiten tehty, tehtäväsi on mennä omassa elämässäsi eteenpäin.

Märehdettyäsi aikasi eroasi kyllästyt kyllä lopulta aiheeseen itsekin. Kun tunteet ovat laantuneet, jäljelle jää toivottavasti kiitollisuus. Entisestä suhteesta tulee silloin tärkeä osa omaa elämäntarinaa. Harva enää siinä vaiheessa antaisi kokemusta pois.

Surun kohtaaminen vaatii rohkeutta. Stolbowin mukaan jokaisen kannattaisikin opetella lause: ”Suren nyt eroani.” Se kannattaa myös opettaa lähipiirille, joka vaatii eronnutta olemaan reipas. He tekevät näin vain, koska heitä itseään erosurun kohtaaminen pelottaa ja ahdistaa.

”Suru ei ole kivaa, se ahdistaa muita ja meidän pitää (muiden mielestä) edes yrittää näyttää pärjääviltä.”

”Suru ei ole kivaa, se ahdistaa muita ja meidän pitää (muiden mielestä) edes yrittää näyttää pärjääviltä”, Stolbow muistuttaa.

”Eronnutta eivät järkipuheet nyt tavattomasti kiinnosta. Hän käy läpi tunteitaan, eikä niitä voi ohjeistaa, komentaa saati torpata. Päinvastoin: ne on perattava ja purettava.”

4. ”Mitä sä sitä enää ajattelet? Lopeta jo.”

On täyttä potaskaa, että entisen kumppanin voisi leikata pois ajatuksistaan pelkällä tahdonvoimalla. Useimmat meistä ajattelevat eksiään enemmän tai vähemmän loppuelämänsä. Usein käy niin, että ”v***n kusipää” muuttuu vuosien saatossa tyypiksi, josta ajattelet neutraalin lämpimästi.

Eroaminen on tunteiden vuoristorata, eikä kenenkään pitäisi toimia jarrumiehenä.

”Huono olo muuttaa matkan varrella muotoaan, eikä pahin piina kestä vuosikausia, mutta eron erilainen peilaaminen hyvinkin. Se on sitkeää, sillä pelot ja muistot istuvat meissä kauemmin kuin uskomme. Välillä menee jo ihan mukavasti ja kaikki tuntuu oikeasti hauskalta. Ei vain siksi, että sinnittelee ystävien mieliksi, kun nämä jälleen kerran toteavat, että ”Et kai sä nyt enää sitä mieti.”

5. ”Totta kai tulet juhliin! Kyllähän te nyt voitte olla ystäviä!”

”Älä vaadi itseltäsi heti ystävyyttä entiseen kumppaniin”, Stolbow neuvoo kirjassaan.

Jos sinusta tuntuu, ettet vielä ole valmis kohtaamaan eksääsi, saati tämän uutta kumppania, sinulla on lupa antaa itsellesi aikaa. Et ole säälittävä luuseri, mikäli haluat vältellä kohtaamisia, esimerkiksi yhteisen kaveriporukan juhlia.

Saat myös tuntea mustasukkaisuutta. Jokaisen itsetunto saa erossa kolhuja, joista toipuminen vaatii aikaa. Stolbowin mukaan toipuminen on helpompaa, jos eksän kanssa ei ole tekemisissä.

Hyvä ero vaatii kunnollisen irtioton.

”Hyvä ero vaatii kunnollisen irtioton, sillä kaveruus ei käy käden käänteessä”, Stolbow toteaa.

Itse asiassa hän ei usko lainkaan ”erosimme ystävinä” -kertomuksiin. Vasta, kun eksäsi ei enää aiheuta sinussa mitään värähtelyjä suuntaan taikka toiseen, olet valmis ystävyyteen. Se voi kestää vuosia.

Vai vihata pitäisi

Eronnut, älä usko näitä ystävien neuvoja!

Olen huomannut, että juuri eronneet naiset yllyttävät ystäviään eroamaan. Joskus joku voi tehdäkin niin, kuten ex-vaimoni. Vaimo ruikutti sitten moneen kertaan takaisin monen vuoden aikana, kun tajusi mokanneensa rajusti. Ei kannata silloin ennen eroakaan uskoa näiden juuri eronneiden "ystävien" neuvoja jotka projisoivat omaa vihaansa puolisoansa kohtaan kaikkiin miehiin (kuten tuossa oikein kehotettiin tekemään, mikä on mielestäni täyttä paskaa). En vihannut enkä vihaa ex-vaimoani, lähinnä...
Lue kommentti
Vanhat ongelmat eivät seuranneet

Eronnut, älä usko näitä ystävien neuvoja!

”Et voi saavuttaa hyvää parisuhdetta, ellet opi itsenäiseksi, jollet pysähdy eron hetkellä arvioimaan, minkälaisen parisuhteen seuraavalla kerralla haluaisit. Etkä oivalla tätä, ellet näe riittävän selvästi, mikä edellisessä valinnassa meni myttyyn. Siihen kuluu aikaa, halusitpa tai et”, Stolbow opastaa. Onneksi itse en kuunnellut tätä huonoa neuvoa. Minullakin oli kavereita, jotka varoittelivat "laastarisuhteista". Tosin tein eropäätöksen jo ennen eroa. Vuoden odottelin, että alkaako mies...
Lue kommentti

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”