Eron jälkeen saakin tuntua tältä. Kuva: Shutterstock
Eron jälkeen saakin tuntua tältä. Kuva: Shutterstock

Tutkimuksessakin todettiin, että on luonnollista tuntea tuskaa eron vuoksi.

Kirjoitimme vähän aikaa sitten siitä, kuinka aivot tajuavat eroamisen jälkijunassa. Tieteen avulla on saatu selville, että aivojen jumittaminen menneessä tekee parisuhteen päättymisestä vaikeaa, ja saa eronneen tuntemaan, ettei eron tuottamasta kurjasta olosta pääse koskaan yli.

Ehkä niin on kuitenkin tarkoitettukin. Kenties eroamisen kuuluukin olla vaikeaa. Aiheesta kirjoittaa The Huffington Postin "avioerotoimittaja" (kaikkeen sitä ihminen erikoistuukin) Brittany Wong, joka kertoo alkuvuonna julkaistusta tutkimuksesta, jossa saatiin viitteitä siitä, että ihminen on suunniteltu kokemaan eron tuska ja siirtymään sitten eteenpäin.

On siis aivan luonnollista kärsiä suhteen päättymisen vuoksi – ja vähän poikkeuksellista, jos voi vain kohauttaa olkiaan ja siirtyä seuraavaan suhteeseen ilman, että romahtaa välissä.

Vaikka keho toimii niin kuin toimii, eroava itsekin voi vaikuttaa siihen, miten toipuminen etenee. Avioerojen asiantuntijat sekä eron kokeneet lukijat kertoivat The Huffington Postille parhaat vinkkinsä.

1. Ymmärrä, että erosta toipuminen ei tapahtu minkään tietyn aikaikkunan sisällä.

Hetkellisesti voi tuntua, että tästä se elämä taas alkaa, ja seuraavana päivänä sängystä nousemiseenkaan ei löydy syitä. Se on ihan ok ja pitää vain hyväksyä. Välillä kehitys on positiivista, välillä tulee takapakkia. Siitäkään ei kannata yllättyä, jos huono hetki yllättää vielä vuosien jälkeenkin.

2. Lapset tekevät eroamisesta vaikeampaa.

Syy on yksinkertaisesti se, että eksän tapaamiselta ei voi oikein välttyä, kun lapsista on pidettävä huolta yhdessä vielä eron jälkeenkin. Kun on yhteisiä lapsia, vanhemmat ovat toisiinsa kytköksissä lopun ikäänsä, vaikka suhde päättyisikin.

3. Usko, että pystyt menemään eteenpäin.

Jokainen on varmaan joskus kuullut, että erosta toipuminen kestää puolet siitä ajasta, jonka suhde kesti. Älä anna sellaisen ajattelun kahlita toipumisprosessiasi, vaan muistuta itsellesi, että voit siirtyä eteenpäin silloin, kun hyvältä tuntuu. Toipumista ei tarvitse katsoa kalenterista. Ole avoin uusille mahdollisuuksille.

4. Tee itsellesi selväksi, kuka olet.

Eron jälkeen on hyvä keskittyä itseensä ja miettiä, mikä elämässä on tärkeää. Suhde saattaa muuttaa identiteettiä, mutta kariutuneen liiton ei kannata antaa määritellä itseä. Toipumista helpottaa, kun löytää luottamuksen itseensä.

5. Muista, että menneisyyden taakka saattaa pudota harteilta aivan yllättäen.

Jonakin hetkenä se vain tapahtuu. On lohdullista tietää, että menneestä pääsee yli ennemmin tai myöhemmin. Toipumisesta ei kannata ottaa paineita, sillä sitä ei varsinaisesti voi jouduttaa.

6. Opettele arvostamaan hyviä hetkiä.

Vaikka suhteen päättyminen on ikävää, matkan varrelle mahtui varmasti myös hyviä hetkiä. Muistele niitä kunnioituksella, ihan oman hyvinvoitisikin vuoksi. Pelkkä katkeruus ei kannata.

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti