Lapset ja talo olivat Leena Kiurulle erossa tärkeimpiä.
Lapset ja talo olivat Leena Kiurulle erossa tärkeimpiä.

Avioerossa elämä menee uusiksi, myös taloudellisesti. Kolmen lapsen äiti Leena Kiuru kertoo tarinansa.

”Mies oli ennen toissajoulua työmatkalla eikä ikinä palannut kotiin. Ei saanut sanottua perheelle mitään ennen eikä jälkeen. Tammikuussa sitten kävimme kahvilla, ja mies totesi, että meidän pitäisi varmaan sopia tietyistä asioista. Se oli sitten sitä myöten selvä.

Selvitin, mitä pitää tehdä, että ero saadaan vireille. Hain käräjäoikeudesta erohakemuksen, jonka täyttämällä homma meni sutjakasti. Kun mies kävi tässä, sanoin, että pistä nimes tohon. Vein itse paperin käräjäoikeuteen. Se oli jotain 70 euroa, ei eroaminen paljon maksa. Lasku lähetetään muuten sille, jonka nimi on hakemuksessa ekana.

Eromme laitettiin alulle maaliskuussa 2009, ja viralliseksi se tuli syyskuussa.

Sitkeyttä ja kuitteja

Päätin olla fiksu, vaikka olin vihainen. En halunnut harmitella jälkeenpäin.

Miehelläni oli intressi päästä elämään uutta kuviota, joten hän oli aika sopuisa, emme riidelleet oikeastaan mistään. Lähtijällä on myös helposti vähän huono omatunto.

Suomessa järjestelmä on rakennettu niin, että apua saa, kun osaa pyytää. Kävin seurakunnan perheasiain neuvottelukeskuksessa. Siellä minulle vinkattiin oikeusaputoimistosta, josta sain pienituloisena oikeusavustajan. Suosittelen, jos haluaa erota nätisti ja siististi. Yksityiset juristit ovat törkeän hintaisia, mutta silti sellainenkin kannattaa. Jos ei osaa pitää puoliaan, voi mokata tosi pahasti.

Omaisuuden jaon eli osituksen voi tehdä jo ennen kuin ero on virallinen. Me teimme sen heinäkuussa. Ero etenee käräjäoikeudessa omana kuvionaan, ja lasten huolto ja elatus sekä jaettava omaisuus omanaan.

Meillä ei ollut avioehtoa, eli kaikki pantiin puoliksi. Vuonna 1993, kun menimme naimisiin, kukaan ei edes puhunut mistään avioehdosta.

Avio-oikeus on ihan laissa sillä nimellä. Onhan se reilua, että yhteinen paketti jaetaan.

Omaisuus jakoon

Mietin heti alkuun, mikä minulle on tärkeintä: lapset ja talo. Kaikki muu on toissijaista.

Minä olen ollut lasten kanssa aina, joten heistä ei tullut riitaa. Ja tämä talo on meidän koti, ei mikään sijoitus. Lasten ympäristö on tässä.

Sanoin, että jos saan talon, en halua muuta. Sain pitää myös vanhan Saabini ja vapaaehtoisen eläkevakuutukseni, joka kuuluu osituksen piiriin. Olimme maksaneet eläkevakuutusta kymmenen vuotta, mies enemmän kuin minä. Äitiyslomista ja hoitovapaista ei kertynyt 1990-luvulla eläkettä, toisin kuin nyt.

Kysymysmerkkejä

Heti eron jälkeen olin yltiöinnokas. Siivosin hulluna ja riuhdoin ladulla. Maaliskuussa pidin 40-vuotisjuhlat. Ne olivat naisten kekkerit, joihin ei miehiä, lapsia eikä lemmikkejä kutsuttu. Siivosin miehen kamat pois siihen mennessä.

En ole missään vaiheessa ehtinyt jäämään sängyn pohjalle, mutta kiukkuinen olen ollut ja siksi varmaan tosi ärsyttävä. Ne, jotka ottavat ja lähtevät, ovat miettineet kuviot valmiiksi. Niillä on suunnitelma. Se, joka jää yksin, ei voi etukäteen valmistautua.

Tulevaisuus oli yhtäkkiä ihan kysymysmerkki. Pelkäsin, miten selviän. Tiesin, että lasten kanssa pärjään mutta talouspuolesta en ollut yhtään varma. Olimme eläneet pääosin miehen tulojen varassa, kyllä se pisti miettimään. Asioita piti ruveta selvittämään pala palalta, ja se oli paljon työläämpää kuin kuvittelin.

Vuoden aikana olen lukenut juridisia avio-oikeuskirjoja ja netissä kaikenmaailman vertaistukisivuja. Yhden jätetyn äidin blogia seuraan säännöllisesti. Sain heti sellaisen neuvon, että kannattaa miettiä, kenen kanssa erosta puhuu. Tietyt kaverini ovat joutuneet kuulemaan vuodatustani, lähisukulaisia en ole halunnut tällä rasittaa.

Lapset

Olisi ollut vaikeampi jäädä täysin yksin kuin lasten kanssa yksin. Meillä on yhteishuoltajuus, ja 10-, 13- ja 15-vuotiaat lapsemme ovat joka toisen viikonlopun isällään.

Ruokasysteemi, pyykkisysteemi, kokeet, poissaolot, vanhempainillat, harrastuksiin menemiset, hammaslääkärikäynnit, millaisia kuvia lapsilla on IRC-galleriassa. Nämä kaikki ovat nyt yksin minun vastuullani, tosin pitkälti ne olivat ennenkin.

Se on hyvä, että saan joka toisen viikonlopun vapaata. En tee silloin mitään ihmeellistä. Menen vaikka mökille tai teatteriin kavereitten kanssa, joskus olen lukenut tenttiin. Se on parasta, ettei tarvitse kokata.

Lapsille eromme on ollut kai aika luontevaa, eivät he ole poikkeustapauksia kaveripiirissään.

Työ

Olen koulutukseltani biologi, filosofian maisteri, mutta oma ura on jäänyt toistaiseksi luomatta. Kun lapset olivat pieniä, se oli oma valinta. Mies teki töitä kahden edestä ja matkusteli paljon. Minun ei ollut pakko eikä aina mahdollistakaan mennä töihin.

1990-luvun lopulla asuimme pari vuotta ulkomailla miehen työn takia. Vuonna 1999 muutimme takaisin Suomeen miehen työn takia, ja minunkin teki mieli töihin. Olin ollut yli viisi vuotta kotona. Liian pitkään. Työkokemusta on sen verran vähän, että olen saanut vain pätkiä ja projektihommia.

Erotessamme olin työtön, vaikka olen kyllä hakenut töitä koko 2000-luvun. Viime syksynä aloin opiskella yliopistossa toista tutkintoa, hallintotieteiden maisteriksi. Enää puuttuvat syventävät opinnot ja gradu, sillä olin opiskellut avoimessa jo aiemmin pikkuhiljaa.

Talous

Vaikka yksi on pois, omakotitalon sähkö- ja vesilaskut ovat ihan yhtä isot. Sähkölämmitys, sähkösauna, pakastin ja tietokoneet, kuukaudessa menee reilut parisataa pelkkään sähköön. Kannatti hakea Kelalta asumistukea, sillä maksan melkein sähkölaskut. Vaihdoin myös sähköyhtiötä ja säästän näin kolmekymmentä euroa kuukaudessa.

Yksin minun vastuullani ovat nyt myös kiinteistövero, tontin vuokra, jätemaksut, vakuutukset, nettiyhteys ja tv-lupa. Aloin juuri koota mappia, johon laitan laskut, jotta pystyn hallitsemaan ne ja ennakoimaan. Kalenteriin kirjoitan, milloin mikäkin lasku tulee.

Saan opintotukea 298 euroa kuukaudessa, miinus verot. Opintotuessa ei ole lapsikorotusta, toisin kuin muutenkin korkeammassa ansiosidonnaisessa päivärahassa. Lisäksi saan elatusavut ja lapsilisät yh-korotuksella. Lapsilisillä maksan ruuat suunnilleen. Asumismenoista puolet lasketaan lasten elatuskuluiksi.

Pelkään, että kodinkoneet hajoavat just, koska kaikki on ostettu kymmenen vuotta sitten. Se on kamala kierre, jos joutuu ottamaan lainaa tai luottokortteja.

Vakuutuksia vähän kevensin ja toivon, että se ei osu omaan nilkkaan. Olen lopettanut sellaisia lehtiä, jotka ovat tulleet vuosikausia. Plan-kummius sai jäädä. Teatterissa käyn nykyään vain opiskelijahinnalla tai ostamalla lipun puoleen hintaan tuntia ennen esitystä.

Ennen vain maksoimme laskut, ja se oli siinä. On varmaan hyväkin joutua vähän laskemaan rahojaan.

Eron myötä elintasomme vähän tippui ja kaikenlainen hienostelu on karsiutunut, mutta haittaako se? Viime lauantaina yllätin lapset tuomalla kiinalaisesta jokaisen lempiruokaa.

Voiko eroon varautua?

Miten sinulle kävi? Kommentoi!

Erimielisyydet pitäisi käsitellä puhumalla, mutta välillä jotakuta saattaa lapsettaa.

Mykkäkoulu on varmaan kaikille tuttu jostain ihmissuhteesta. Mökötät ehkä itse tai tuskastut, kun joku muu menee mykäksi. Tiedetään: aikuisten tulisi käsitellä erimielisyydet puhumalla. Välillä riita kuitenkin kärjistyy niin, että jotakuta alkaa lapsettaa ja suut vedetään suppuun.

Mykkäkoulu on herättänyt Vauvan keskustelupalstalla kiivasta mielipiteenvaihtoa, ja kokosimme kommentoijien joukosta useimmin tavattavat mykkäkoululaiset.

1. Marttyyri

Marttyyri olettaa, että muut tietävät, miksi hän on hiljaa. Vaikka häneltä kysyttäisiin syytä, marttyyri ei vastaa.

”Mieheni ennätys on 10 päivää. Itkin ja anelin puhumaan, muttei puhua pukahtanut. En edes tiennyt, mistä oli suuttunut! Asutaan nykyään erillään, saa olla puhumatta rauhassa yksinäisinä iltoinaan.”

2. Turhautuja

Mykkäkoulu alkaa, kun turhautujalta loppuvat keinot. Turhautujasta tuntuu, että toinen sanaharkan osapuoli ei osaa riidellä.

”En tykkää tavastani itsekään, mutta kotoa tullutta epätervettä tapaa on vaikea kitkeä. Pikkuhiljaa opettelen tavasta pois, kohti kypsää ja aikuista keskustelemista. Minun on vain vaikea ilmaista itseäni vihaisena, kun en tykkää edes riitelystä. Kuitenkin, vaikka tämä tapa onkin varmasti helvetin ärsyttävä, niin on tämä kuitenkin ´parempi´ kuin se, että huudetaan kurkku suorana, ja tavarat lentelevät, tai jopa käydään käsiksi toiseen.” 

3. Tasapainoilija

Tasapainoilija on usein riitojen sovitteleva osapuoli. Välillä tuntuisi reilulta, että toinenkin joutuisi hyvittelemään käytöstään riitatilanteessa. Silloin tasapainoilija turvautuu mykkäkouluun.

”Mieluummin olen hiljaa kuin henkisesti hakkaan päätä seinään ja kuuntelen, kuinka mieleni pahoittamista vähätellään.”

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar.”

4. Mykkämaratonin mestari

Nyt puhutaan jo kovan luokan mykkäkoululaisesta. Hän voi venyttää vaitioloa jopa päivien tai yli viikon pituiseksi. Mykkäkoulu on kuitenkin henkistä väkivaltaa ja varsinkin pitkittyneenä todella raskasta sen kohteelle.

”Vanhempieni mykkäkoulu kesti vuosia. Siis yli 10 vuotta! Päättyi, kun toinen heistä pakkasi tavaransa. Minä valitsin miehen, joka osaa puhua.”

5. Puhelias

Mykkäkoulu tuntuu hyvältä idealta, mutta juttua riittää niin, että siinä pitäytyminen on hankalaa. Puhelias vaikenee alkuun, mutta alkaa aina jossain vaiheessa jutella, tahallaan tai vahingossa.

”Rehellisesti, olen ollut mykkäkoulussa alle tunnin. En pysty olemaan hiljaa.”

6. Väärän kohteen valinnut

Tämä hahmo saattaa mennä hiljaiseksi ja vetäytyä vaikka makuuhuoneeseen vähäksi aikaa. Yleensä tilanne päättyy siihen, että tyyppi palaa mykkäkoulun kohteen luo ihmetellen: ”Mikset tullut kysymään, mikä vaivaa?”

”Mun mies on mykkäillyt itseksekseen ties kuinka kauan, en vain ole huomannut, kun ei muutenkaan puhu.”

7. Ainainen riitelijä

Ainaisella riitelijällä on melkein aina jotain kränää jonkun kanssa, ja hän pitää lukua, kenelle ei milloinkin puhu. 

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar. Hänellä pitää aina olla jotain kähinää jonkun kanssa menossa, ja kun ei osaa tai pysty käsittelemään ja säätelemään tunteitaan, pitää mykkäkouluja. Kotona asuessani meillä oli kuukausia puhumattomuutta.”

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin.”

8. Katoaja

Sen lisäksi, että katoaja ei puhu, hän lähtee kokonaan menemään ovet paukkuen, eikä vastaa puheluihin tai viesteihin. Siinä on kääntöpuolensa. Hän voi vain toivoa, että joku on vielä odottamassa, kun katoaja päättää palata.

”Tajusin, että en muuten helvetissä mene enää takaisin kiukuttelevan miehen luo enkä ilmoita erostakaan, kun ei kerran ole asiaa voitu selvittää kuin aikuiset. Käytiin isän kans hakemassa mun kamat, ja muutin kotiin kunnes löysin uuden kämpän.”

9. Mykän vastarinnan harjoittaja

Mykän vastarinnan harjoittaja ei itse aloita mykkäkoulua, mutta jos hänelle ei puhuta, ei vastarintalainenkaan puhu. Syntyy pattitilanne.

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin. Olin kuin häntä ei olisikaan. Ei tullut syömään kun laitoin ruokaa, niinpä sitten jäin keittiöön istumaan ja lukemaan sanomalehteä. Tiskasin, puuhailin kaikenlaista kunnes ruoat jäähtyi ja laitoin ne jääkaappiin. Kun menin olohuoneeseen, hän livahti keittiöön etsimään ruokaa!”

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti