Stina kertoo pelänneensä tosissaan, mitä hänen vanhempansa sanovat hänen avioerostaan. Kuva: Jouni Harala
Stina kertoo pelänneensä tosissaan, mitä hänen vanhempansa sanovat hänen avioerostaan. Kuva: Jouni Harala

Stina-Marjaana Vänskä erosi 20 vuotta kestäneestä liitostaan ja meni uusiin naimisiin. Uuden rakkauden takia hän luopui myös toimeentulostaan. Monet muutkin tekevät isoja ratkaisuja 40-vuotiaana.

Elokuussa Stina-Marjaana Vänskä, 40, seisoi alttarilla tuoreen aviomiehensä Samin ja kuusivuotiaan poikansa välissä.
Edellisestä liitosta syntynyttä kuopusta oli alkanut jännittää kesken äidin yllätyshäiden, joten Stina päätti napata pojan mukaan seremoniaan.

– Olin maailman onnellisin morsian, kun seisoin siinä kahden elämäni miehen välissä, Stina muistelee.

Hänen morsiuskimppuunsa oli sidottu ruusuja ja maitohorsmaa, ja korkokenkien sijasta Stina marssi alttarille buutseissa ja farkuissa.
Seremonian jälkeen morsian kaateli vieraille samppanjaa kirkon rappusilla.

– Kuka menee Levikset jalassa naimisiin? Minä, koska aikuiset saavat tehdä ihan mitä tahtovat, Stina nauraa.

Parisuhde kylmeni

Sen tajuamiseen Stinalta oli kuitenkin kulunut vuosia. Arki oli pyörinyt lasten ja perheen ympärillä siitä lähtien, kun Stina sai esikoisensa 19-vuotiaana. Hän pyöritti perhekotia Joutsassa aviomiehensä kanssa. Omia lapsia oli neljä, hoitolapsia lisäksi vaihtuva määrä.

– Minulla ei koskaan ollut omaa aikaa, Stina kertoo.

– Kaikki harrastukseni olivat sellaisia, että pystyin tekemään niitä kotona töiden ohessa. Mutta lapset olivat meille aina kauhean tärkeitä ja kuopuksen syntymä kuusi vuotta sitten valtava ilonaihe.

Vähitellen Stinalle oli avioliitossa käynyt kuten monelle muullekin ruuhkavuosia elävälle. Oma elämä ja varsinkin parisuhde olivat jääneet elämättä. Viimeisinä yhteisinä vuosina hänestä tuntui, että vain lapset pitivät häntä ja hänen aviomiestään yhdessä.

– Olin jo ajat sitten sanonut, etten ole häntä varten. Olin pysähtynyt olemattomaan tilaan 36-vuotiaana. Koin, että minua kiellettiin tuntemasta ja vedin suojaviitan ympärilleni.

Kun Stina löysi Samin

Samin Stina tunsi jo kouluajoilta. Neljä vuotta sitten he tapasivat uudelleen, kun vanhat koulukaverit ryhtyivät suunnittelemaan luokkakokousta. Stina ei karannut Samin matkaan ensimmäisenä yönä, mutta elämänmuutos alkoi kyteä.

Stina muutti avioliittoon suoraan lapsuudenkodistaan. Oma itsenäistyminen oli jäänyt pahasti puolitiehen.

– Olin raskaana, kun kirjoitin ylioppilaaksi. Exäni oli täydellinen mies siihen elämäntilanteeseen. Nyt aikuisena naisena tajuan, että etsin silloin lapsilleni sopivaa isää ja vanhemmilleni sopivaa vävyä. Hän on täydellinen isä, muttei täydellinen aviomies, Stina kertoo.

Toinen tärkeä hetki oli kesällä 2013. Stina matkusti yksin ulkomailla ensimmäistä kertaa elämässään. Hän suoritti opintoihinsa kuuluvaa harjoittelua Espanjassa ja selvitti samalla ajatuksiaan.

– Join terassilla cavaa, lueskelin kurssikirjojani ja pohdin, miksi olin koko aiemman elämäni tehnyt asioita aina kaikille muille, hän kertoo.

– Se oli valtava itsenäistymisen kokemus. Olen tehnyt vasta nyt paljon sellaista, mitä toivoisin omien lapsieni tekevän teineinä.

– Vasta nelikymppisenä uskalsin viimein kysyä, mitä minä saan. Ajattelin että minulla on nyt oikeus tehdä jotakin itseni tähden, vaikka se aluksi tuntuikin kauhean itsekkäältä.

Rakkaus sekoittaa pään

Pian Espanjan-matkan jälkeen, elokuussa 2013 Stina meni naimisiin Samin kanssa ja vaihtoi sukunimensä. Hänen avioeronsa oli tullut voimaan edellisenä talvena.

Lähipiirissä pikainen avioituminen aiheutti hämmästelyä, ja joku oli loukkaantunut, kun ei ollut ehtinyt kuulla edes edellisen liiton päättymisestä.

Mutta mitä sitä jarruttelemaan, jos tietää, mitä haluaa.

– Tarvitsen ihmisen, joka auttaa minua, kun olen hädässä ja seisoo aina takanani. En ole aikaisemmin saanut sitä huolenpitoa, mitä olisin tarvinnut. Minulla on lupa olla myös saajapuolella ja rakastettu, Stina sanoo.

Stinan mukaan tässä iässä ihminen ei rakkaudessa kiinnitä huomiota määrään, vaan laatuun. Arki ei välttämättä ole koko ajan kivaa ja onnellista, mutta se venyy eikä mikään revi sitä rikki.

– Nyt uskallan sanoa, että älä laita saksia veitsilaatikkoon. Edellisessä liitossa siirsin sakset itse ja olin hiljaa ja kärsin, kun en uskaltanut sanoa asioita ääneen.

– Rakkaus on paljon pehmeämpää. Nuorena pelkällä katseella tai kädenkosketuksella ei tavoittanut samaa, mitä nyt.

Stinalle on tärkeää, että Samin kanssa hän voi pelleillä ja tuntea silti itsensä rakastetuksi. Kerran Stina osti rautakaupasta kaksi tuolia ja pöydän, heitti kamat autoon ja haki miehen töistä yllätyspiknikille.

– Vein Samin piknikille Vantaanjoelle kehä ykkösen varteen. Siinä me nökötimme ja söimme eväitämme. Sami lähtee mukaan pöljäilyyn. Minun tarvitse pelätä, että mitäköhän tuo tästä sanoo.

Toimeentulo jäi toissijaiseksi

Uusi rakkaus sai Stinan luopumaan myös toimeentulostaan. Perhekodin tulevaisuus näytti epävarmalta, sillä viranomaiset eivät katsoneet hyvällä sitä, että eronnut pari jatkoi kodin pyörittämistä – olivatpa keskenään miten hyvissä väleissä tahansa.

Siksi Stina päätti muuttaa kahden pienimmän lapsensa kanssa kokonaan pääkaupunkiin. Alle viikossa hän löysi itselleen työpaikan sairaanhoitajana.

Toimeentulo ei rakastunutta naista missään vaiheessa huolestuttanut. Tärkeintä on rakkaus. Kotona on puoliso, joka hoitaa Stinan lapsia kuin omiaan eikä tyrmää hullujakaan ehdotuksia. Sitten hän laittaa vaimolleen hellästi villasukat jalkaan.

– Hermovaurion takia en pääse aina kyykkyyn. Sami auttaa minulle lämpimät sukat. Samalla hän pyyhkii murut jalkapohjista, jotta ne eivät paina sukassa.

Lue lisää:

40-vuotias, hoida ainakin nämä terveysasiat

Tämä yksi asia kertoo, kestääkö avioliitto vai ei

Tämä on paras ikä – naiset kertovat, miksi