Sari ja Antti viettivät tunteikkaat häät Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa.
Sari ja Antti viettivät tunteikkaat häät Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa.

On olemassa riski pudota korkealta, jos kumpikaan ei tasapainota suhdetta, sanoo asiantuntija.

Ensitreffit alttarilla -sarjan toisella tuotantokaudella on nähty jo lukuisia kyyneleitä, vaikka parit ovat vasta tavanneet toisensa.

Etenkin herkkispariksi luonnehdittu Sari, 34, ja Antti, 35, ei arastellut osoittaa tunteita hääpäivänään.

Ohjelman synnyttämästä keskustelusta päätellen parin tunnekuohut ovat kiinnittäneet myös katsojien erityisen huomion.

– Heissä on molemmissa tietynlaista herkkyyttä, joka kohtaa hyvin. Molemmat mielellään puhuvat asioista ja lähtevät purkamaan asioita tunteiden kautta. Siinä on jo paljon sellaista, joka osuu kohdalleen. Ajattelen, että he herkkinä ihmisinä aistivat toistensa tunnemaailmaa, ohjelman asiantuntijana toimiva pastori Kari Kanala luonnehti paria MTV:llä.

Sari ja Antti totesivat ohjelmassa itsekin olevansa tunneihmisiä.

– Se on jopa tietyllä lailla aika pelottavaa, että sä olet niin tunneihminen. Mutta mä luulen, että me selvitään tästä aika hyvin, Sari sanoi ohjelmassa tuoreelle miehelleen.

Kaksi tunneihmistä voi olla hyvä pari

Voiko kahden tunneihmisen suhde toimia, vai onko riskinä tunteiden vuoristorata, jonka mutkissa on käsijarru rikki?

Rakkauden aivokemiaa tutkineen lääkäri Emilia Vuorisalmen mukaan tunneihmisten liitolla on hyvät mahdollisuudet toimia. Vuorisalmelta ilmestyi juuri kirja Sekaisin lovesta – Rakkauden käsikirja.

– Mutta tietysti ensimmäinen kysymys on se, mitä tarkoitetaan tunneihmisellä? Tunneihmisetkin voidaan jaotella monella eri tavalla. Mikäli tunneihmisellä tarkoitetaan dopamiinivoittoista, heittäytyvää tyyppiä jotka menevät usein fiiliksellä, heillä rakastuminenkin on usein voimakasta. Mikä on tietenkin hyvä juttu – silloin, kun molemmat heittäytyvät, Emilia sanoo.

Toisaalta täysillä heittäytymisessä voi olla myös omat riskinsä.

– Korkealta putoamisen riski on olemassa silloin, jos kumpikaan ei balansoi suhdetta. Mutta esimerkiksi tasapainoinen tunneihminen ja vähän ailahtelevampi tunneihminen voivat tasapainottaa toisiaan täydellisesti.

Emilia muistuttaa, että kaikkien ihmisten sisällä on paljon erilaisia kiintymystyylejä ja -kieliä. Hänen mukaansa onkin ensiarvoisen tärkeää, että pari kykenee ymmärtämään toisiaan.

– Jos kaksi tunneihmistä puhuu eri kieliä, kumpikin voi ryhtyä hakemaan tunnereaktioita ja vahvistusta tunteilleen, mikä puolestaan voi aiheuttaa haasteita suhteelle.

Toisaalta taas toisiaan ymmärtävät tunneihmiset osaavat antaa puolisolleen juuri sellaisia signaaleja, jotka ovat hänelle tärkeitä. Sitä ei-niin-tunneihminen ei välttämättä osaa.

– Lähtökohtaisesti kaksi tunneihmistä voi olla hyvä pari. Sitten vain lähdetään selvittämään, mitä muita ominaisuuksia heiltä löytyy.

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti