Ovatko tässä pehmeän, mutta maskuliinisen miehen kädet? Kuva: Shutterstock
Ovatko tässä pehmeän, mutta maskuliinisen miehen kädet? Kuva: Shutterstock

"Osaa analysoida tunteitaan liikaa tunteilematta. Itsevarma, muttei ylimielinen. Hieman eläimellinen. Hoitaa lapsia ja viihtyy niiden kanssa." Sellainenko se sitten on?

Pehmeä, mutta maskuliininen! Nyt olisi kuulemma sellaisille miehille kysyntää. Ainakin jos on uskominen parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Maaret Kalliota. Hänen mukaansa valtaosa Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan hakeneista naisista etsii tällaista miestä. Hän kertoo asiasta illalla nähtävässä toisen tuotantokauden ensimmäisessä jaksossa.

Maaret Kallio ei kuitenkaan määrittele jaksossa, mitä "pehmeä, mutta maskuliininen" oikeastaan tarkoittaa.

Kysyimme siksi tavallisilta naisilta, millainen mies täyttää nämä kriteerit.

Tässä vastaukset:

"Pehmeä, mutta maskuliininen mies on tietysti parisuhteeseen sitoutunut panomies, joka osaa puhua tunteistaan, mutta ottaa ohjat sängyssä. Vähän eläimellinen, muttei liian vaarallisella tavalla, vaan just sillai jännästi. Hoitaa sovitut raksa-auto- ja muut äijäilyhommat, mutta voi oikeasti katsoa älykkään tunneleffan naisensa kanssa. Urheilee, mutta voi käydä taidenäyttelyssä. Sellainen multitalentti, jolla ei ole tunnelukkoja ja joka osaa asettua toisen asemaan, on empaattinen mutta tykkää rouheasta huumorista." Nainen, 40

"Pehmeys ja maskuliinisuus eivät sulje toisiaan pois. Mielestäni pehmeä mies puhuu asioistaan ja kuuntelee toista sekä välittää muista ihmisistä. Lisäksi hän hoitaa lapsia ja viihtyy niiden kanssa (jos niitä on) sekä välittää ympäristöstään ja maailman tilasta. Toisaalta pehmeä, mutta maskuliininen mies pitää itsestään huolta – ja voi hänellä olla vähän lihaksiakin. Hän huolehtii velvollisuuksista eikä valita asioita, vaan tekee niille jotain. Hän osaa myös koota esimerkiksi Ikean huonekalut ja fiksata pienet kodinkoneongelmat." Nainen, 38

"Parrakas mies, joka kokkaa, imuroi ja hoitaa lapsia. Mies, joka taitaa "perinteiset miesten hommat" mutta osaa myös analysoida tunteitaan – liikaa tunteilematta. Sellainen, joka on sinut itsensä kanssa ja itsevarma olematta silti ylimielinen tai pelimies." Nainen, 36

"Osaa puhua tunteistaan ja kehtaa pitää kädestä julkisella paikalla. Mutta ei ole sellainen vässykkä ja ihan vietävissä. Eli pitää olla omia mielipiteitä eikä saa olla ripustautuva." Nainen, 27

"Pehmeällä machomiehellä on kiltit silmät ja sympaattinen hymy. Hänen ei tarvitse esittää karskia, koska koko olemus huokuu vahvaa miehisyyttä. Lisäksi hän tuoksuu hyvälle, miehiselle miehelle." Nainen, 42

"Sellainen, joka on hellä lapsille ja eläimille – ja vanhalle äidilleen, mutta on silti itsevarma ja määrätietoinen. Maskuliinisuus on mielestäni itsevarmuutta: sellaista että on riittävän varma itsestään jotta voi olla pehmeä, eikä häpeä esimerkiksi sitä että alkaa leperrellä vauvoille. Maskuliinisuus on myös sitä omista tai muiden jälkeläisistä huolehtimista, eli oikeastaan sama asia kuin pehmeys. Pehmeä, mutta maskuliininen mies voi ottaa määrätietoisesti vauvan syliin, syöttää tuttipullosta ja olla avoimesti ylpeä tilanteesta." Nainen, 30

Huh! Melkoisia määritelmiä. Illalla alkavassa ohjelmassa selviää, ovatko Ensitreffit alttarilla -naisten ajatukset saman suuntaisia, ja löytävätkö he etsimänsä. Sekä tietysti, millaisia kumppaneita ohjelman miehet etsivät. 

Entä miten sinä määrittelet pehmeän, mutta maskuliinisen miehen! Kerro kommenteissa!

Kysely

Millaisen kumppanin sinä haluaisit?

Pehmeän, mutta maskuliinisen.
Pehmeän, mutta maskuliinisen.
79.1%
En mitään näistä.
En mitään näistä.
15.6%
Maskuliinisen.
Maskuliinisen.
4.1%
Pehmeän.
Pehmeän.
2.0%
Ääniä yhteensä: 96

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti