Kun kolmikymppinen Sanna sai yllättäen kuulla olevansa raskaana, päässä löi tyhjää. Hänellä ei ollut aavistustakaan, kuka oli lapsen isä.

Kuvitus Pasi Salminen

Sen piti olla rutiinitarkastus. Sannan kuukautiskierto oli ollut epäsäännöllinen jo jonkin aikaa. Alavatsaakin oli kipristellyt oudosti. Sanna oli epäillyt tulehdusta ja varannut ajan gynekologille.

Lääkäristä kaikki näytti kuitenkin olevan kunnossa. Sanna kiskoi jo housuja jalkaansa, kun hän kuuli yhtäkkiä itsensä sanovan:
”Enhän minä voi olla raskaana?”

– No, katsotaanpa nyt vielä sekin, tohtori totesi hämmästyneenä.

Vaihtoehto ei ollut tullut hänellekään mieleen.

– Ja siellähän uiskenteli kahdeksanviikkoinen sikiö, Sanna muistelee.

Nyt, melkein neljä vuotta myöhemmin, muisto jo hymyilyttää. Sanna kaivaa lompakostaan kuvan kolmivuotiaasta pojanviikarista, jolla on isot silmät ja kihara tukka. Siinä on Akseli, äidin sähkösaapas, oma pieni papupata.

– Maailman onnellisin vahinko, Sanna sanoo.

Uutisen kuullessaan Sanna kuitenkin purskahti itkuun.

– Menin sokkiin ja sopersin, etten ole ollenkaan varma, kuka on lapsen isä.

Empaattinen mieslääkäri rauhoitteli, että Sannalla on vielä aikaa miettiä, mitä tehdä.

– Mietin aborttia vakavissani vain muutaman sekunnin. Hyvin nopeasti tuli tunne, että haluan tämän lapsen. Minusta on äidiksi.

Vain yksi yö

Sanna oli ehtinyt viettää jo vuosia iloista opiskelijaelämää. Hänelle oli aina ollut selvää, että hän haluaa joskus lapsia. Mielessä oli jopa ehtinyt häivähtää pelko, ettei hän ehkä löydäkään ketään, jonka kanssa perustaa perhe.

Pari kuukautta aiemmin Sanna oli ollut ravintolassa ystäviensä kanssa. Ilta oli ollut hauska ja kostea. Loppuillasta sinkkunaisen huomio oli kiinnittynyt tummaan ja urheilulliseen mieheen. Sanna ja mies olivat ryhtyneet juttusille, ja valomerkin jälkeen juttua oli jatkettu vielä Sannan kotona.

– Kaksi tuntematonta kohtasi yössä, ja yksi asia johti toiseen.

Kun Sanna aamulla heräsi, komistus oli hävinnyt viestiä jättämättä.

– Tunsin oloni hölmöksi ja olin vähän loukkaantunut, koska minusta meillä synkkasi hyvin.

Ehkä siksi Sanna halusi työntää koko yön mielestään. Samalla unohtui sekin, etteivät Sanna ja satunnainen kumppani olleet käyttäneet ehkäisyä.

Kun Sanna hoippui pökerryksissä ulos lääkärin vastaanotolta, hän soitti ensimmäiseksi parhaalle ystävälleen. Ystävä oli ihana ja vakuutti, että Sannasta tulisi loistava äiti.

Kolme isäehdokasta

Poikaystävälle kertominen ei sitten ollutkaan niin helppoa. Sanna oli hiljattain alkanut seurustella uudelleen vanhan poikaystävänsä Jarkon kanssa.

Sanna oli räknännyt vaihtoehtoja päässään ja päätynyt siihen, että mahdollisia isäehdokkaita oli kolme. Jarkon lisäksi isä saattoi olla myös kaveri Mika, jonka kanssa Sannalla oli ollut sutinaa. Sitten oli vielä tuntematon Herra X, jonka kanssa Sanna oli viettänyt sen yhden ainoan yön.

Jarkko oli ehdokkaista epätodennäköisin, sillä suhde oli ollut katkolla juuri silloin, kun vauva oli todennäköisesti saanut alkunsa.

– Silti toivoin, että Jarkko olisi isä. Kun raskaus eteni ja sikiön viikot saatiin varmistettua, oli päivänselvää, että hän se ei ole.

Seuraavaksi Sanna kertoi Mikalle. Isyyttä ei kuitenkaan voitu varmistaa ennen kuin vauva oli syntynyt.

– Myös Mika oli alkanut tahollaan juuri seurustella. Raskausajastani tuli vaikea hänelle ja hänen tuoreelle tyttöystävälleen.

Parissa kuukaudessa Sanna oli ehtinyt unohtaa, miltä mystinen Herra X oli näyttänyt. Hän ei tiennyt miehen sukunimeä eikä ollut enää varma etunimestäkään. Sen Sanna kuitenkin muisti, että mies oli ollut  kaupungissa vain käymässä. Sanna oli neuvoton.

– Kävin pari kertaa samassa baarissa katsomassa, jos mies vaikka olisi ollut siellä, mutta eihän siitä mitään hyötyä ollut.

Lopulta Sanna päätti lakata murehtimasta ja keskittyä siihen, että vatsassa kasvavalla vauvalla olisi kaikki hyvin.

– Ajattelin, että ehkä lapsi syntyessään näyttäisi isältään ja auttaisi muistamaan.

Rakkausaikaa

Sanna oli varautunut siihen, että Jarkko ei haluaisi jatkaa seurustelua, mutta yllättäen tämä ei juossutkaan kiljuen karkuun.

– Hän ei kuitenkaan voinut luvata mitään. Päätimme, että menemme päivän kerrallaan ja katsomme, mitä tapahtuu. Tilanne olisi varmasti ollut toinen, jos raskauteen olisi liittynyt pettämistä. Nyt olimme kuitenkin olleet välillä erossa.

Jarkko jäi, ja Sanna muistelee raskauttaan onnen aikana. Sekä Sanna että suhde voivat hyvin.

– Olimme kuin kuka tahansa rakastunut pari.

Yhteisestä tulevaisuudesta puhuminen oli kuitenkin tabu. Sanna ei halunnut painostaa Jarkkoa, mutta epävarmuus kalvoi. Synnytykseen Sanna pyysi isosiskonsa mukaan.

Onneksi vertaistukea löytyi myös Yksin odottajien yhdistyksestä. Sanna muun muassa ystävystyi samanikäisen, yksin lasta odottaneen kätilön kanssa.

– Kun synnytys sitten lopulta alkoi, ystäväni tuli vielä tekemään minulle alatutkimuksen ja tarkistamaan, kannattaako jo lähteä sairaalaan.

Jarkko teki päätöksen osallistua synnytykseen vasta samana aamuna. Sanna oli jo lähdössä, kun poikaystävä lupasikin tulla mukaan, tosin vain hetkeksi.

– Hän oli kuitenkin mukana loppuun asti. Synnytyksessä Jarkko silitti päätäni, kun siskoni kannusti.

Arki vei voimat

Kun Akseli syntyi, hän näytti vain vauvalta. Akseli oli vaalea ja sinisilmäinen, mutta Herra X oli Sannan muistikuvissa tumma. Isäksi varmistui kuitenkin Herra X, sillä testit poissulkivat Jarkon ja Mikan isyyden mahdollisuuden.

– Hetken mietin, laitanko lehteen ilmoituksen: Hei mies, harrastitko seksiä tuntemattoman naisen kanssa Helsingin yössä? Onnea, olet isä! Tajusin, ettei sellaiseen ilmoitukseen vastaisi kukaan.

Jos raskausaika olikin ollut ihanaa aikaa Sannan ja Jarkon suhteessa, vauva-arki iski päin näköä kuin märkä rätti. Akseli ei ollut mikään helppo vauva. Pari hoiti vauvaa vuoroissa ja kävi vuoron perään nukkumassa Jarkon asunnossa.

– Jarkko oli korvaamaton apu. En tiedä, miten olisin jaksanut
ilman häntä.

Epävarmuus stressasi Sannaa. Hän ei jaksanut enää koko ajan pelätä, että yhtenä päivänä mies saisi tarpeekseen ja häipyisi. Hän halusi lupauksia.

– Kerran sitten taas tivasin Jarkolta, mikä hän oikein on Akselille. No, isä! Jarkko vastasi yllättäen. Se oli ihana hetki. Tajusin, että hän on rakastunut vauvaan.

Oikea vaan ei virallinen

Pikkulapsiarki vei kuitenkin pariskunnan voimat, eikä paukkuja jäänyt enää suhteen hoitamiseen. Sanna ja Jarkko päätyivät eroon toissa kesänä, kun Akseli oli parivuotias.

Vaikka Sannan ja Jarkon suhde päättyi, Jarkko jäi kuitenkin Akselin isäksi.

– Jarkko muutti lähelle asumaan, ja yhteishuoltajuus toimii hienosti.

Sanna viimeistelee töiden ohessa yliopisto-opintojaan, joten jaettu vanhemmuus on iso käytännön apu. Jarkko osallistuu Akselin elatukseenkin, vaikka virallisesti Sanna on yksinhuoltaja.

Enää Sanna ei pelkää, että mies ottaisi hatkat heidän elämästään.

– Jarkon ja Akselin suhde on ainutlaatuinen ja hieno. Heistä näkee, miten he nauttivat toistensa seurasta. Mistään ei arvaisi,
etteivät he ole oikeasti isä ja poika. He näyttävätkin ihan toisiltaan.

Sannaa kuitenkin huolettaa, mitä tapahtuisi, jos hän kuolisi. Hän haluaisi, että Akselin huoltajuus menisi Jarkolle. Jarkko ei ole kuitenkaan adoptoinut Akselia. Eikä Akselilla esimerkiksi ole oikeutta periä Jarkkoa, koska tämä ei ole virallisesti hänen isänsä.

– Jarkon asemasta isänä olisi hyvä olla joku asiapaperi. Se on kyllä ollut hoidettavien asioiden listalla jo pitkään, Sanna myöntää.

Sitä Sanna ei kuitenkaan pelkää, että hänen sukulaisensa yrittäisivät viedä pojan Jarkolta. Sannan perheelle on selvää, että Jarkko on Akselin isä.

– Ehkä olen lykännyt asian hoitamista senkin takia, että toivon vielä palaavani Jarkon kanssa yhteen. Sitten hän voisi adoptoida Akselin. Olen kuitenkin aina halunnut oman perheen.

Ei mikään salaisuus

Sanna ja Jarkko ovat kertoneet lähipiirilleen avoimesti koko tarinan, ja Jarkon vanhemmatkin ovat ryhtyneet Akselille mummoksi ja papaksi. Myös Akselin päiväkodissa tiedetään Sannan ja Jarkon epätavallisesta järjestelystä.

Ainoa, joka ei vielä tiedä totuutta, on Akseli itse. Ei sitä ole tarkoitus häneltäkään salata, mutta kolmivuotiaalle on vähän hankala selittää, miksi Jarkko ei muka ole hänen oikea isänsä.

Edelleen Sanna etsii väkijoukosta tumman komistuksen kasvoja. Hän toivoo löytävänsä miehen vielä jonain päivänä, vaikka usko onkin jo alkanut hiipua.

– Voi olla, että näin on parempi. Asioiden järjestäminen ja huoltajuuden jakaminen ventovieraan kanssa olisi voinut olla hankalaa. Toisaalta minua harmittaa, että jossain on mies, joka ei tiedä, miten ihana lapsi hänellä on. Miten paljon hän menettää!

Henkilöiden nimet on muutettu.

Moni mies on lähisuhdeväkivallan uhri, mutta kokemukset hiljennetään vähättelyllä. Tuomasta käskettiin lopettamaan ”ruikuttaminen”.

– Oikeuslaitos on aina ollut vaimoni puolella, kun oikeudessa on ruodittu yhteisten lasten huoltajuutta tai suhteessa tapahtunutta väkivaltaa. Viranomaisiin ei ole ollut luottamista, jos sana on sanaa vastaan.

Näin kertoo eräs nimettömänä pysyttelevä mies Miessakit-järjestön tiloissa Helsingin keskustassa. Hän on lähisuhdeväkivallan uhri, joka kertoo kohdanneensa viranomaisten vähättelyä miesten kokemaa väkivaltaa kohtaan. 

Miessakit on miesten hyvinvointia tukeva järjestö. Sen Väkivaltaa kokeneet miehet -hanke tarjoaa apua miehille, jotka ovat kokeneet henkistä tai fyysistä väkivaltaa kotona tai kadulla. Tähän mennessä hanke on auttanut Suomessa jopa 200 miestä, joille väkivallan vähättely on arkipäivää.

Nais- ja miesuhritutkimusten mukaan naiset ja miehet kokevat lähes yhtä usein väkivaltaa parisuhteessaan. Vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan naisista 17 ja miehistä 16 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua jossain vaiheessa nykyistä parisuhdettaan.

”Kun yritin puhua ongelmista, se oli ruikuttamista”

Myös helsinkiläinen Tuomas, 58, turvautui kokemustensa vuoksi Miessakit-järjestöön. Hän kertoo Me Naisille eläneensä parikymmentä vuotta avioliitossa, jossa hän koki jatkuvaa henkistä väkivaltaa. Tuomas ei esiinny jutussa omalla nimellään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Ongelmat nousivat hiljalleen esiin: jatkuva syyllistäminen ja demonisointi oli osa arkea. Kumppani löysi sanomisen aihetta kaikesta, mitä Tuomas teki. Pienistä asioista tuli isoja reaktioita ja rajuja riitoja.

– Puhuin aina väärällä äänensävyllä. Ja kun yritin puhua näistä ongelmista vaimolle, se oli ruikuttamista tai minäkeskeistä, Tuomas kertoo.

Miessakien mukaan väkivalta voi ilmetä joko suoraan fyysisesti kehoon kohdistuvana tai sanallisesti tapahtuvana mitätöintinä tai alistamista.

”Jos tilanne olisi ollut päinvastoin, se olisi ollut täysi katastrofi.”

Tuomas ajatteli pitkään, että kaikki tämä kuuluu normaaliin käyttäytymiseen ja parisuhteeseen. Hänellä kesti kauan ymmärtää, ettei suhde ei ole sellainen kuin pitäisi.

Kerran vaimo kävi myös käsiksi. Anteeksipyyntöä Tuomas ei koskaan saanut, vaan lisää alistamista ja vähättelyä.

– Jos tilanne olisi ollut päinvastoin, se olisi ollut täysi katastrofi. Suhdeväkivalta on molemminpuolista, se vain esiintyy eri tavoin, hän sanoo.

Naisten ja miesten kokemassa lähisuhdeväkivallassa on eroja. Miessakit-järjestön koordinaattori Jussi Pekkola kertoo, että naisten kokema väkivalta johtaa selvästi useammin naisen kuolemaan. Miehille on yleisempää tulla lyödyksi kotona.


”Skarppaa”

Kulttuuriimme on syöpynyt ajatus, että väkivalta kohdistuu ainoastaan naisiin. Esimerkiksi Googlen kuvahaussa hakusana domestic violence (perheväkivalta) tuottaa tulokseksi lähes yksinomaan kuvia pahoinpidellyistä naisista.

Tämän vuoksi miesten kokemaan väkivaltaan liittyy suurta häpeää. Apua ei uskalleta saada tai pyytää, koska kulttuurissamme miestä ei ole totuttu mieltämään uhrina.

Tuomas sai eron jälkeen apua terapiasta ja Miessakeilta. Hän kokee, että miesten ei ole helppo tuoda tämänkaltaisia asioita esiin. Hän on aiemmin itse tukeutunut vääriin ihmisiin – sellaisiin, jotka ojentavat ja käskevät skarpata. Jotkut miehet eivät edes jaksa kuunnella tämmöisiä ongelmia.

”Ainoa vaihtoehto on lähteä pois.”

– Pitää olla tarkka, kenelle avautuu. Siinä on mennyt myös arvokkaita ihmissuhteita rikki, kun ystävä on reagoinut vähättelemällä.

Tuomaksella kesti pitkään päästä eroon suhteesta ja sen mukanaan tuomista ongelmista. Hänellä on vahva viesti miehille, jotka kärvistelevät väkivaltaisissa suhteissa.

– Väkivaltaiset suhteet eivät korjaannu mihinkään, joten ainoa vaihtoehto on lähteä pois.

Koetko parisuhteessasi henkistä tai fyysistä väkivaltaa? Täältä saat apua:

Yleinen hätänumero 112.

Nettiturvakoti: myös chat-mahdollisuus.

Ensi- ja turvakotien liitto: päivystävät turvakodit.

Miessakit: päivystyspuhelin p. 044 751 1340 on avoinna ma-­ke kello 9­-12. Muina aikoina voit jättää viestin vastaajaan, niin sinuun otetaan yhteyttä. Sähköposti: vakivaltaa.kokeneet.miehet(at)miessakit.fi

Naisten linja: p. 0800 02400, maksuton tukinumero ma-pe 16-20, la-su 12-16

Rikosuhripäivystys: auttava puhelin p. 116 006 suomeksi ma–ti klo 13–21 ja ke–pe klo 17–21 sekä ruotsiksi keskiviikkoisin klo 13–17. Myös chat.

Lisäksi mm:

  • Kuntien sosiaalipäivystykset (kiireelliset asiat myös virka-ajan ulkopuolella)
  • Terveyskeskukset
  • Äitiys- ja lastenneuvolat
  • Työterveyshuolto
  • Mielenterveystoimistot
  • Perheneuvolat
  • A-klinikat
  • Sosiaalitoimistot
  • Seurakunnat
  • Oikeusaputoimistot

Lähde: Väestöliitto.

Miksi yhteiset arvot ovat niin tärkeitä, ja mitä erilaisille arvoille on tehtävissä? Pariterapeutti vastaa.

Viikon puhutuin julkkisuutinen on ollut Sara Siepin ja Roope Salmisen ero. Sara Sieppi kirjoitti eron taustoista blogissaan seuraavasti:

– Tällaisen elämänmuutoksen myötä olo on tietysti haikea ja surullinen, mutta muuta mahdollisuutta ei enää ollut. Kun arvot eivät kohtaa, on parisuhdetta mahdotonta ylläpitää.

Jokainen on tietysti oman suhteensa paras asiantuntija, mutta onko arvojen erilaisuus aina kuolintuomio suhteelle? Ja miten arvot käytännössä näkyvät parisuhteen arjessa?

– Kun arvot ovat tiedossa, niistä voidaan keskustella. Toivoa siis on, sanoo psykologi ja pari- sekä perheterapeutti Pirjo Kiiskilä

”Arvot mitataan teoissa.”

Jaetut arvot ovat parisuhteessa tärkeät, koska puolisoiden toisistaan eriävistä arvoista voi syntyä helposti ristiriitoja. Kiiskilän mukaan on myös tutkittu, että arvojen mukainen elämä tuo tyytyväisyyttä. Jos ihminen pystyy toteuttamaan arvojaan, hän voi hyvin. 


Mikä on elämässä tärkeää?

Jos arvot parisuhteessa mietityttävät, Kiiskilä kehottaa ottamaan ensin selvää omista arvoista ja lisäämään niiden mukaisia tekoja parisuhteeseen. On hyvä myös miettiä, ovatko arvot omia vai onko ne ehkä poimittu sellaisenaan kasvuympäristöstä, kuten lapsuudenperheestä. 

– Arvoissa on kysymys siitä, mikä on itselle tärkeää elämässä. Parisuhde on näyttämö, jolla näkyy se, mikä kullekin on tärkeää, Kiiskilä sanoo.

Kysyimme Me Naisten Facebook-seuraajilta, mitkä arvot parisuhteessa niin tärkeitä, että eroavaisuudet niissä voivat johtaa eroon. Muun muassa tällaisia arvoja lukijat mainitsivat tärkeiksi parisuhteelle:

  • uskollisuus, luottamus ja kunnioitus 
  • tulevaisuudensuunnitelmat: haluaako toinen lapsia, avioliiton tai yhteisen kodin?
  • elämänkatsomus ja poliittiset näkemykset
  • rahankäyttö
  • suhtautuminen tasa-arvoon
  • suhtautuminen työntekoon
  • suhtautuminen läheisyyteen ja yhteiseen aikaan
  • elämänasenne: onko toinen optimisti ja toinen pessimisti? 

Voiko suhde toimia ilman yhteistä maailmankatsomusta?

Elämänkatsomus oli monelle vastaajalle tärkeä arvo.

”Itse erosin nuorena poikaystävästäni, kun hän ei ollut uskossa. Totta kai se voisi toimia, mutta kun usko on kaiken perusta, sen kaiken haluaa jakaa toisen kanssa. On ihanaa kun voi rukoilla yhdessä ja kasvattaa lapsia samoista arvoista käsin. Parisuhteessa on jotain niin paljon enemmän, kun koko elämän voi jakaa toisen kanssa”, pohti eräs vastaaja Facebookissa.

Pirjo Kiiskilän mukaan esimerkiksi eri uskontokuntia edustavat puolisot joutuvat tekemään suhteen eteen töitä ja olemaan joustavia sekä suvaitsevaisia toisiaan kohtaan, jotta liitto toimisi. Se ei välttämättä ole huono asia, sillä täytyyhän toimivan parisuhteen eteen muutenkin työskennellä. 

Politiikka on harvoin ratkaiseva kysymys parisuhteessa, mutta osa vastaajista arveli, että täysin erilaiset yhteiskunnalliset kannat tuskin päätyvät saman katon alle.

”Vaikka pariskunta ei politiikasta paljoa puhuisikaan keskenään, niin poliittisillakin arvoilla on merkitystä; harvemmin vaikkapa vihreitä arvoja arvostava eksyy kimppaan persujen kannattajan kanssa”, Me Naisten Facebook-sivulla pohditaan.

Suuret eroavaisuudet rahankäytössä tai ajankäytössä voivat Me Naisten seuraajien mielestä ajaa eroon. Se, miten aikaa käytetään, kertookin paljon arvoista. 

– Arvot mitataan teoissa. Moni sanoo, että minulle työ ja parisuhde ovat tärkeitä, mutta jos työ vie liikaa aikaa parisuhteelta, toimiiko silloin arvojensa mukaisesti? Kiiskilä kysyy. 

Arvo vai tavoite?

Vaikka tunteet, tavoitteet ja vaikutelma oman parisuhteen toimivuudesta vaihtelevat, arvot eivät Kiiskilän mukaan muutu nopeasti. 

– Arvopohja on kivijalka, josta lähdetään liikkeelle, koska arvot ovat suhteellisen pysyviä. Tavoitteet voivat muuttua, mutta arvot silti säilyä.

”On jokaisen harkinnassa, millainen kumppani haluaa olla.”

Esimerkiksi perhe voi olla pariskunnalle tärkeä arvo, ja he voivat toivoa saavansa paljon lapsia. Elämä saattaa kuitenkin mennä niin, ettei lapsia tule. Se ei tarkoita, etteikö oman pienen perheen vaaliminen yhä olisi parille tärkeää. 

Kiiskilä huomauttaa, että arvoihin ei kannata suhtautua sääntöinä. 

– On jokaisen harkinnassa, millainen kumppani haluaa olla. Eikä ole olemassa oikeita tai vääriä arvoja, on vain erilaisuutta. 

Joskus arvojen hiljattainen muuttuminen iän myötä saattaa kuitenkin olla eron taustalla. 

– Jos on mennyt hyvin nuorena yhteen, jolloin oma psykologinen kehitysvaihe on ollut kesken eikä ole tiennyt, mitä loppuelämältä haluaa, voi kolme- tai nelikymppisenä herätä siihen, että tässäkö elämä oli. Varsinkin, jos suhde ei ole toimiva, siinä ovat arvoasiat kovalla koetuksella, Kiiskilä toteaa.

Aamu

Sara Sieppi erosi Roopesta, koska arvot eivät kohdanneet – voiko suhde toimia ilman yhteisiä arvoja? Pariterapeutti: ”Arvot mitataan teoissa...

Ette kumpikaan kommentoija tainneet ymmärtää mistä on kysymys kun puhutaan arvoista. En usko että nyt on kysymys laukuista tai rahasta. Eikös se Roope ole pettänytkin Saraa. Ja Roope on itse kehunut Saraa ihanaksi eron jälkeenkin. Taitaa olla niin että tällä uskollisuus ja luottamus puolella tökkii. Mutta tämähän on vain arvailua. Ja sehän ei ulkopuolisille kuulu. Tekin kaksi kommentoijaa halusitte ilkeillä. Menkää kasvamaan.
Lue kommentti