Kun kolmikymppinen Sanna sai yllättäen kuulla olevansa raskaana, päässä löi tyhjää. Hänellä ei ollut aavistustakaan, kuka oli lapsen isä.

Kuvitus Pasi Salminen

Sen piti olla rutiinitarkastus. Sannan kuukautiskierto oli ollut epäsäännöllinen jo jonkin aikaa. Alavatsaakin oli kipristellyt oudosti. Sanna oli epäillyt tulehdusta ja varannut ajan gynekologille.

Lääkäristä kaikki näytti kuitenkin olevan kunnossa. Sanna kiskoi jo housuja jalkaansa, kun hän kuuli yhtäkkiä itsensä sanovan:
”Enhän minä voi olla raskaana?”

– No, katsotaanpa nyt vielä sekin, tohtori totesi hämmästyneenä.

Vaihtoehto ei ollut tullut hänellekään mieleen.

– Ja siellähän uiskenteli kahdeksanviikkoinen sikiö, Sanna muistelee.

Nyt, melkein neljä vuotta myöhemmin, muisto jo hymyilyttää. Sanna kaivaa lompakostaan kuvan kolmivuotiaasta pojanviikarista, jolla on isot silmät ja kihara tukka. Siinä on Akseli, äidin sähkösaapas, oma pieni papupata.

– Maailman onnellisin vahinko, Sanna sanoo.

Uutisen kuullessaan Sanna kuitenkin purskahti itkuun.

– Menin sokkiin ja sopersin, etten ole ollenkaan varma, kuka on lapsen isä.

Empaattinen mieslääkäri rauhoitteli, että Sannalla on vielä aikaa miettiä, mitä tehdä.

– Mietin aborttia vakavissani vain muutaman sekunnin. Hyvin nopeasti tuli tunne, että haluan tämän lapsen. Minusta on äidiksi.

Vain yksi yö

Sanna oli ehtinyt viettää jo vuosia iloista opiskelijaelämää. Hänelle oli aina ollut selvää, että hän haluaa joskus lapsia. Mielessä oli jopa ehtinyt häivähtää pelko, ettei hän ehkä löydäkään ketään, jonka kanssa perustaa perhe.

Pari kuukautta aiemmin Sanna oli ollut ravintolassa ystäviensä kanssa. Ilta oli ollut hauska ja kostea. Loppuillasta sinkkunaisen huomio oli kiinnittynyt tummaan ja urheilulliseen mieheen. Sanna ja mies olivat ryhtyneet juttusille, ja valomerkin jälkeen juttua oli jatkettu vielä Sannan kotona.

– Kaksi tuntematonta kohtasi yössä, ja yksi asia johti toiseen.

Kun Sanna aamulla heräsi, komistus oli hävinnyt viestiä jättämättä.

– Tunsin oloni hölmöksi ja olin vähän loukkaantunut, koska minusta meillä synkkasi hyvin.

Ehkä siksi Sanna halusi työntää koko yön mielestään. Samalla unohtui sekin, etteivät Sanna ja satunnainen kumppani olleet käyttäneet ehkäisyä.

Kun Sanna hoippui pökerryksissä ulos lääkärin vastaanotolta, hän soitti ensimmäiseksi parhaalle ystävälleen. Ystävä oli ihana ja vakuutti, että Sannasta tulisi loistava äiti.

Kolme isäehdokasta

Poikaystävälle kertominen ei sitten ollutkaan niin helppoa. Sanna oli hiljattain alkanut seurustella uudelleen vanhan poikaystävänsä Jarkon kanssa.

Sanna oli räknännyt vaihtoehtoja päässään ja päätynyt siihen, että mahdollisia isäehdokkaita oli kolme. Jarkon lisäksi isä saattoi olla myös kaveri Mika, jonka kanssa Sannalla oli ollut sutinaa. Sitten oli vielä tuntematon Herra X, jonka kanssa Sanna oli viettänyt sen yhden ainoan yön.

Jarkko oli ehdokkaista epätodennäköisin, sillä suhde oli ollut katkolla juuri silloin, kun vauva oli todennäköisesti saanut alkunsa.

– Silti toivoin, että Jarkko olisi isä. Kun raskaus eteni ja sikiön viikot saatiin varmistettua, oli päivänselvää, että hän se ei ole.

Seuraavaksi Sanna kertoi Mikalle. Isyyttä ei kuitenkaan voitu varmistaa ennen kuin vauva oli syntynyt.

– Myös Mika oli alkanut tahollaan juuri seurustella. Raskausajastani tuli vaikea hänelle ja hänen tuoreelle tyttöystävälleen.

Parissa kuukaudessa Sanna oli ehtinyt unohtaa, miltä mystinen Herra X oli näyttänyt. Hän ei tiennyt miehen sukunimeä eikä ollut enää varma etunimestäkään. Sen Sanna kuitenkin muisti, että mies oli ollut  kaupungissa vain käymässä. Sanna oli neuvoton.

– Kävin pari kertaa samassa baarissa katsomassa, jos mies vaikka olisi ollut siellä, mutta eihän siitä mitään hyötyä ollut.

Lopulta Sanna päätti lakata murehtimasta ja keskittyä siihen, että vatsassa kasvavalla vauvalla olisi kaikki hyvin.

– Ajattelin, että ehkä lapsi syntyessään näyttäisi isältään ja auttaisi muistamaan.

Rakkausaikaa

Sanna oli varautunut siihen, että Jarkko ei haluaisi jatkaa seurustelua, mutta yllättäen tämä ei juossutkaan kiljuen karkuun.

– Hän ei kuitenkaan voinut luvata mitään. Päätimme, että menemme päivän kerrallaan ja katsomme, mitä tapahtuu. Tilanne olisi varmasti ollut toinen, jos raskauteen olisi liittynyt pettämistä. Nyt olimme kuitenkin olleet välillä erossa.

Jarkko jäi, ja Sanna muistelee raskauttaan onnen aikana. Sekä Sanna että suhde voivat hyvin.

– Olimme kuin kuka tahansa rakastunut pari.

Yhteisestä tulevaisuudesta puhuminen oli kuitenkin tabu. Sanna ei halunnut painostaa Jarkkoa, mutta epävarmuus kalvoi. Synnytykseen Sanna pyysi isosiskonsa mukaan.

Onneksi vertaistukea löytyi myös Yksin odottajien yhdistyksestä. Sanna muun muassa ystävystyi samanikäisen, yksin lasta odottaneen kätilön kanssa.

– Kun synnytys sitten lopulta alkoi, ystäväni tuli vielä tekemään minulle alatutkimuksen ja tarkistamaan, kannattaako jo lähteä sairaalaan.

Jarkko teki päätöksen osallistua synnytykseen vasta samana aamuna. Sanna oli jo lähdössä, kun poikaystävä lupasikin tulla mukaan, tosin vain hetkeksi.

– Hän oli kuitenkin mukana loppuun asti. Synnytyksessä Jarkko silitti päätäni, kun siskoni kannusti.

Arki vei voimat

Kun Akseli syntyi, hän näytti vain vauvalta. Akseli oli vaalea ja sinisilmäinen, mutta Herra X oli Sannan muistikuvissa tumma. Isäksi varmistui kuitenkin Herra X, sillä testit poissulkivat Jarkon ja Mikan isyyden mahdollisuuden.

– Hetken mietin, laitanko lehteen ilmoituksen: Hei mies, harrastitko seksiä tuntemattoman naisen kanssa Helsingin yössä? Onnea, olet isä! Tajusin, ettei sellaiseen ilmoitukseen vastaisi kukaan.

Jos raskausaika olikin ollut ihanaa aikaa Sannan ja Jarkon suhteessa, vauva-arki iski päin näköä kuin märkä rätti. Akseli ei ollut mikään helppo vauva. Pari hoiti vauvaa vuoroissa ja kävi vuoron perään nukkumassa Jarkon asunnossa.

– Jarkko oli korvaamaton apu. En tiedä, miten olisin jaksanut
ilman häntä.

Epävarmuus stressasi Sannaa. Hän ei jaksanut enää koko ajan pelätä, että yhtenä päivänä mies saisi tarpeekseen ja häipyisi. Hän halusi lupauksia.

– Kerran sitten taas tivasin Jarkolta, mikä hän oikein on Akselille. No, isä! Jarkko vastasi yllättäen. Se oli ihana hetki. Tajusin, että hän on rakastunut vauvaan.

Oikea vaan ei virallinen

Pikkulapsiarki vei kuitenkin pariskunnan voimat, eikä paukkuja jäänyt enää suhteen hoitamiseen. Sanna ja Jarkko päätyivät eroon toissa kesänä, kun Akseli oli parivuotias.

Vaikka Sannan ja Jarkon suhde päättyi, Jarkko jäi kuitenkin Akselin isäksi.

– Jarkko muutti lähelle asumaan, ja yhteishuoltajuus toimii hienosti.

Sanna viimeistelee töiden ohessa yliopisto-opintojaan, joten jaettu vanhemmuus on iso käytännön apu. Jarkko osallistuu Akselin elatukseenkin, vaikka virallisesti Sanna on yksinhuoltaja.

Enää Sanna ei pelkää, että mies ottaisi hatkat heidän elämästään.

– Jarkon ja Akselin suhde on ainutlaatuinen ja hieno. Heistä näkee, miten he nauttivat toistensa seurasta. Mistään ei arvaisi,
etteivät he ole oikeasti isä ja poika. He näyttävätkin ihan toisiltaan.

Sannaa kuitenkin huolettaa, mitä tapahtuisi, jos hän kuolisi. Hän haluaisi, että Akselin huoltajuus menisi Jarkolle. Jarkko ei ole kuitenkaan adoptoinut Akselia. Eikä Akselilla esimerkiksi ole oikeutta periä Jarkkoa, koska tämä ei ole virallisesti hänen isänsä.

– Jarkon asemasta isänä olisi hyvä olla joku asiapaperi. Se on kyllä ollut hoidettavien asioiden listalla jo pitkään, Sanna myöntää.

Sitä Sanna ei kuitenkaan pelkää, että hänen sukulaisensa yrittäisivät viedä pojan Jarkolta. Sannan perheelle on selvää, että Jarkko on Akselin isä.

– Ehkä olen lykännyt asian hoitamista senkin takia, että toivon vielä palaavani Jarkon kanssa yhteen. Sitten hän voisi adoptoida Akselin. Olen kuitenkin aina halunnut oman perheen.

Ei mikään salaisuus

Sanna ja Jarkko ovat kertoneet lähipiirilleen avoimesti koko tarinan, ja Jarkon vanhemmatkin ovat ryhtyneet Akselille mummoksi ja papaksi. Myös Akselin päiväkodissa tiedetään Sannan ja Jarkon epätavallisesta järjestelystä.

Ainoa, joka ei vielä tiedä totuutta, on Akseli itse. Ei sitä ole tarkoitus häneltäkään salata, mutta kolmivuotiaalle on vähän hankala selittää, miksi Jarkko ei muka ole hänen oikea isänsä.

Edelleen Sanna etsii väkijoukosta tumman komistuksen kasvoja. Hän toivoo löytävänsä miehen vielä jonain päivänä, vaikka usko onkin jo alkanut hiipua.

– Voi olla, että näin on parempi. Asioiden järjestäminen ja huoltajuuden jakaminen ventovieraan kanssa olisi voinut olla hankalaa. Toisaalta minua harmittaa, että jossain on mies, joka ei tiedä, miten ihana lapsi hänellä on. Miten paljon hän menettää!

Henkilöiden nimet on muutettu.

Rakkauskikat pelastavat, kun tuntuu, että suhde jää kaiken muun jalkoihin.

Hyvästäkin parisuhteesta voi tulla huono, jos sen pitäminen korkealla tärkeysjärjestyksessä unohtuu. Joskus elämässä kuitenkin tulee kiirettä tai vaikea vaihe, ja suhde tipahtaa väkisinkin alemmas prioriteettilistalla.

Silloinkin voi tehdä edes ihan vähän, jotta suhde pelastuisi tai voisi paremmin!

Psykologi Eli Finkelin love hacksit eli rakkauskikat ovat tekniikoita, jotka onnistuvat vähällä vaivalla ja jopa ilman suhteen toisen osapuolen yhteistyötä. Hän on testannut niiden toimivuutta tutkiessaan tuhansia parisuhteita.

– Se vie vain muutaman minuutin kuukaudessa. Avioliitosta ei tule upeaa, mutta asiat paranevat selvästi, Finkel sanoo The New York Timesin jutussa, jossa esitellään myös muutama kokeilemisen arvoinen kikka.

Myönnettäköön, että nämä ”kikat” ovat helppoja ja nopeita, jos niitä vertaa vaikkapa pitkään putkeen pariterapiaistuntoja. Mutta ei omien ajatusmalliensa muuttaminen aina niin helppoa ole. Siinä kuitenkin auttaa, että alkaa kiinnittää huomiota omiin tekoihinsa sekä mietteisiinsä ja pohtii, mistä ne johtuvat. Rakkauskikat pakottavat miettimään näitä asioita.

1. Riidan tarkkailu ulkopuolelta

Eli Finkel seurasi avioparien elämää kahden vuoden ajan ja huomasi, että ensimmäisen vuoden aikana parien tyytyväisyys suhdettaan kohtaan väheni. Sen jälkeen osa pareista sai pienen tehtävän. Riitatilanteissa heitä kehotettiin kuvittelemaan itsensä riidan ulkopuoliseksi, neutraaliksi tarkkailijaksi, joka haluaa molemmille osapuolille vain hyvää. Mitä tämä henkilö ajattelisi parin välisestä erimielisyydestä? Löytäisikö hän siitä jotain positiivista?

Uudenlainen suhtautuminen riitoihin sai aikaan sen, että parien tyytyväisyys suhdettaan kohtaan säilyi. Niiden parien, joille ei annettu riitelyohjeistusta, tyytyväisyys laski edelleen.

”Se vie vain muutaman minuutin kuukaudessa.”

2. Parisuhteen kiitollisuuspäiväkirja 

Toisessa kokeessa parisuhteessa olevia neuvottiin kirjoittamaan kerran viikossa ylös, mitä heidän puolisonsa on tehnyt suhteen eteen. Toisen ryhmän henkilöitä pyydettiin kirjaamaan, mitä he itse ovat tehneet suhteensa hyväksi.

Omien hyvien tekojen huomioinen lisäsi sitoutuneisuutta hieman, mutta kumppanin panostuksen arvostaminen vahvisti sitoutumista huomattavasti. Arjessa ei välttämättä tule huomanneeksi asioita, joista on kumppanilleen kiitollinen, joten kerran viikossa on hyvä pysähtyä ja miettiä, mikä upea tyyppi vierellä onkaan!

3. Innostu vaikka väkisin

Olemme kirjoittaneet useaan otteeseen parisuhdetutkija John Gottmanista. Hänen mukaansa parhaiten pärjäävät ne, jotka suhtautuvat puolisonsa lähestymisyrityksiin myönteisesti. Ihan sama mitä kumppani sanoo, pitäisi osoittaa kuunnelleensa ja vielä vastatakin innostuneesti.

Ihan sama mitä kumppani sanoo, pitäisi osoittaa kuunnelleensa.

Myös Eli Finkel on samoilla linjoilla. Hänkin on huomannut, että positiiviset keskustelut lähentävät pariskuntia. Siksi hän neuvookin, että kun kumppani kertoo päivän onnistumisistaan, olisi parempi näyttää innostuksensa äänensävyn ja reaktioidensa avulla. Jaettu ilo on molempien ilo. Nosta siis katseesi kännykästä ja väännä hymy naamallesi vaikka väkisin – aito ilo yleensä seuraa perässä, kun edes vähän yrität.

4. Hyvät yöunet prioriteettilistan kärkeen

Tämä ei ole mikään varsinainen rakkauskikka, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan univaje nakertaa parisuhteita erittäin tehokkaasti. Mitä paremmin saa levättyä, sitä todennäköisemmin riitatilanteisiin osaa suhtautua lämmöllä ja kärsivällisyydellä.

Nukkuminen kannattaa siis ottaa tosissaan! Pelkän väsymyksestä valittamisen sijaan kannattaa järjestää arkensa niin, että uni on laadukasta ja sitä saa riittävästi. Voi vaikka päättää, että alkaa pitää kiinni järkevistä nukkumaanmenoajoista. Hyviä vinkkejä löydät esimerkiksi tästä jutustamme: ”Viisas ihminen arvottaa unen erittäin korkealle”

Onko mitään hienompaa kuin olla kaveri oman äitinsä kanssa? Listasimme syyt, miksi ystävyys oman äidin kanssa on parasta ikinä.

  1. Äiti pitää aina puolesi. Hän on tässä maailmassa se, johon voit kaikkein eniten luottaa. Vaikka tunnustaisit kaikki kauheimmat syntisi hänelle, hän ei hylkää sinua.
  2. Äiti syö ravintola-annoksesi loppuun. Kehtaisitko pyytää samaa kaveriltasi?
  3. Äiti uskaltaa nostaa kissan pöydälle. Liian moni ystävä kiertelee ja kaartelee, eikä sano suoraan, jos jokin häiritsee. Äiti uskaltaa sanoa asiat niin kuin ne ovat.
  4. Äiti uskoo sinuun aina. Vaikket itsekään uskoisi itseesi.
  5. Voitte heittää miten hurttia huumoria tahansa. Huonoja vitsejä ei tarvitse häpeillä, sillä olette huumorintajultanne yhtä kieroutuneita.
  6. Tykkäätte samoista ruoista. Ei turhaa kinastelua siitä, mikä maistuu kenellekin. Olettehan syöneet samaa ruokaa yhdessä aikojen alusta asti.
  7. Äiti maksaa shoppailusi. Jos löydätte yhdessä ihanan paidan, on melkein itsestäänselvyys, että äiti tarjoutuu maksamaan sen.
  8. Äiti näkee heti, jos jokin on vialla. Äidille ei tarvitse selitellä, jos sinulla on huono päivä. Hän myös tietää, mitä tehdä, että päiväsi paranisi.
  9.  Äidin silmissä olet hienointa, mitä tässä maailmassa on. Vähempikin ihailu vetää nöyräksi.
  10. Äiti rakastaa sinua ehdoitta. Äidinrakkautta ei tarvitse ansaita. Se vain on.