Sinkkunainen, älä kuuntele mitään urpoilua. Kuva: Sanoma-arkisto
Sinkkunainen, älä kuuntele mitään urpoilua. Kuva: Sanoma-arkisto

Kokemusasiantuntija antaa vertaistukea ja tsemppiä niille sinkuille, jotka saavat edelleen osakseen ihmettelyä, päivittelyä ja neuvoja.

Voimakirja sinkkunaiselle – eli mikä? Annetaanko valmennusta Tinder-onnistumisiin, vai nasevia vakiovastauksia parisuhdetilanteesta uteleville? No kumpaakin: kirjailija, toimittaja ja life coach  Satu Väisänen on kirjoittanut Sinkun elämää -teoksensa sillä ajatuksella, että samassa kirjassa on vähän self helppiä, paljon vertaistukea, neuvoja parempaan deittailuun sekä omaelämäkerrallisuutta.

Idea kirjaan syntyi pari vuotta sitten, kun Satu löysi itsensä tilanteesta, jossa parisuhteissa elävät puolitutut jakoivat hänelle neuvoja ja sääliä.

– Mietin, onko edes todellista, että elämääni puututaan vielä nelikymppisenäkin. Ehkä eri elämäntilanteessa elävälle tulee mieleen, että sinkku voi haluta neuvoja – mutta itse haluan ennen kaikkea tsempata!

42-vuotias Väisänen kuvailee itseään ikisinkuksi. Hän on nykyään tyytyväinen elämäänsä, mutta hänen vanhoista päiväkirjoistaan näkyy stereotyyppisiä sinkkuvaiheita kuten parikymppisen villiä biletystä ja kolmekymppisen epätoivoa.

Mä alan olla jo liian epätoivoinen. Miehet haistaa sen, vaikka mä yritän peittää sen. Mut jotenkin se epätoivo nyt jysähti. Ensin X oli musta niin kiinnostunut, mutta se iskikin jonkun toisen heti, kun käänsin selkäni. Miten mä voin muka ottaa asiat kevyesti, jos mua koko ajan kusetetaan!

Vanhojen päiväkirjakatkelmien lukeminen ja julkaiseminen tuntui Satusta hullun hommalta, mutta oli myös opettavaista.

– Minut auttoi aikanaan ulos epätoivosta se, kun löysin oman intohimoni kirjoittamisesta: oli jotain, missä olen hyvä. Kun alkaa olla tyytyväinen elämäänsä, lakkaa olemasta riippuvainen muiden hyväksynnästä eikä halua viettää aikaa kenen tahansa urpon kanssa.

Lupaat kertoa, miten miesmaku parannetaan. Miten?

Se on pitkä prosessi, jossa on kysymys itsearvostuksesta. Se, mitä ihminen ajattelee itsestään, jotenkin väreilee energiana ulospäin ja vetää puoleensa tietynlaisia miehiä. Minäkin olen hyysännyt moniongelmaisia tyyppejä, ja minua on kohdeltu tosi huonosti, mutta jossain vaiheessa tilanne muuttui: huomasin, että minulle kirjoittelevat tosi fiksut miehet. Siinä kohdassa, kun ulkoiset asiat alkoivat merkitä minulle vähemmän kuin ennen, miestyyppinikin muuttui fiksummaksi.

Tutkija on väittänyt, että sinkulta on virhe viettää nolla-aikaa eli tehdä muuta kuin etsiä aktiivisesti parisuhdetta. Mitä mieltä olet?

Jos katsoo pelkästä pariutumisen näkökulmasta, joku aika voi näyttää nolla-ajalta. Oikeasti se voi olla hemmetin hyvää elämää. Sinkut harrastavat ja matkustavat, elävät aktiivisesti. Ei se minusta kuulosta nolla-ajalta, ennemmin kymppiajalta! On vaarallista ajatella, että vain parisuhde voi tuoda onnen.

Onko fiksun naisen ihan mahdollista löytää fiksu mies?

On, fiksuja miehiä on. Mutta voi olla, että koulutettujen naisten rima nousee ja he haluaisivat parisuhteelta älyllistä puolta. Haluavatko miehet sitä? Oma tuntumani on, että miehet ovat sillä tavalla yksinkertaisia otuksia, että he haluavat hyvää oloa ja huolenpitoa. Monet eivät kaipaa älyllistä keskustelua ja tsemppaamista kotona vaan rentoutta.

Entäs, jos ei löydä: miten eletään sinkkuna onnellisesti elämän loppuun asti?

Unohtamalla ulkoiset paineet pariutumiseen. Ei se oikeasti ole välttämätöntä. Sinkkuna voi olla yhtä lailla onnellinen kuin suhteessa, jos elämä on balanssissa eikä keskity liikaa siihen, että ”multa puuttuu!”.

Miten sinkku voi estää mielialan notkahtamisen juhlapyhinä, kun muut viettävät perhe- ja parisuhdeaikaa?

Minulle juhannus on ollut aina vaikein juhlapyhä: kavereista ei kuulu mitään, kaikki häipyvät perheineen mökeille, itse jää vähän yksin. Neuvoni on miettiä, mitä sellaista voisi tehdä yksin, mistä tulisi hyvä mieli. Vietin itse kerran loistavan juhannuksen yksin Tallinnassa. Se oli tosi kiva reissu – siellähän ei juhannusta vietetä. 

Mitä parisuhteelliset eivät tajua sinkkuudesta?

Sitä, miten rankkaa deittailu voi olla, ei pelkästään iloista sutinaa. Panet itsesi peliin, toivo herää aina uudestaan – ja sitten sinua ei huolita tai vastapuoli vain katoaa, vaikka viestittelet. On vaikeaa kuvitella, miten paljon sellainen kirpaisee. 

Haluaisitko parisuhteen?

Jos tapaisin jonkun, jonka kanssa viihdyn paremmin kuin yksin, niin totta kai. Käväisen aina välillä Tinderissä ja treffeillä, mutta en ota paineita: parisuhde ei ole tällä hetkellä erityinen haave.

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

1. Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


2. Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

3. Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

4. Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

5. Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

6. Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”