Kuva Karoliina Paatos
Kuva Karoliina Paatos

Jos Ashfaqur Rahmanille ja Hazera Chowdhurylle tulee riitaa, he voivat pyytää sukulaisensa selvittämään asiaa – nämä kun ovat avioliiton sopineetkin. Riitaa tulee kuitenkin harvoin, sillä nuorenparin järjestetty liitto on onnellinen.

Kun Ashfaqur Rahman, 33, ja Hazera Chowdhury, 28, tapasivat ensimmäistä kertaa dhakalaisessa ravintolassa Bangladeshissa viisi vuotta sitten, molempien vatsassa lepatteli perhosia. 

Hazera saapui paikalle pyörätaksilla, ja Ashfaqur tunnisti hänet jo kaukaa. Tyttö näytti nätiltä, aivan samalta kuin valokuvassa, jonka Ashfaqur oli saanut veljeltään. Hazera sen sijaan oli iloisesti yllättynyt. Ei Ashfaqur ollutkaan lihava! Oikeastaan häntä hävetti, että hän oli ylipäätään pitänyt miestä lihavana vain yhden kuvan perusteella.

Kun Hazera lähti hermostuksissaan kävelemään kohti Ashfaquria, hän kompastui ja oli kellahtaa kumoon. Puna kasvoilla levisi vielä entisestään, kun Ashfaqur moiskautti suukon hänen poskelleen. Julkiset hellyydenosoitukset kun ovat kiellettyjä Bangladeshissa.

Ashfaqur antoi Hazeralle lahjaksi suklaata ja Tallinnan-laivalta ostamansa hajuvesipullon, ja he juttelivat ravintolassa tunnin tai kaksi. Kumpikaan ei ollut kertonut perheenjäsenilleen tapaamisestaan, sillä parin oli määrä tavata ensimmäistä kertaa kasvotusten vasta seuraavana päivänä, perheiden valvovien silmien alla.

Silloin juhlittaisiin heidän kihlajaisiaan.

Veli amorin hommissa

Kolmen kuukauden ikäinen Arham makaa pinnasängyssään Vantaalla sijaitsevassa kodissa ja tuijottaa yläpuolellaan pyöriviä värikkäitä eläinhahmoja. Ashfaqur tuikkaa sormellaan Arhamia nenänpäähän, ja pojan suu venyy veikeään hymyyn:

– Mooi! Ashfaqur tervehtii ja hymyilee takaisin.

Ashfaqurin ja Hazeran koti on täynnä valokuvia, jotka paljastavat palasia pariskunnan viisi vuotta kestäneestä avioliitosta. On tunnelmallisia kuvia kihlajaisista, häistä ja häämatkalta – aivan kuin kenen tahansa muun nuoren pariskunnan kodissa. Parin rakkaustarina on silti suomalaisittain poikkeuksellinen, sillä he elävät järjestetyssä avioliitossa.

Hazera ja Ashfaqur eivät olisi koskaan tavanneet ilman perheidensä apua, sillä tietokoneinsinööriksi opiskellut Hazera asui Bangladeshissa, ja Ashfaqur oli muuttanut Suomeen työskennelläkseen setänsä kebab-ravintolassa. Ashfaqur oli jo pitkään ajatellut avioitumista, ja oli ehtinyt käydä pari kertaa treffeilläkin, mutta sopivaa tyttöä ei ollut löytynyt.

– Kun äitini sitten alkoi kysellä, voisiko perhe auttaa minua naimisiinmenossa, kerroin olevani siihen valmis. Olin juuri ostanut asunnon, ja minulla oli pysyvä työpaikka, hän kertaa.

Mutta koska Ashfaqurin vanhemmat asuivat New Yorkissa, sopivan tytön etsiminen siirtyi Ashfaqurin Bangladeshissa asuvan veljen tehtäväksi. Tuttaviensa kautta veli löysi sattumalta Chowdhuryn perheen, jonka vanhin tytär Hazera oli myös halukas avioitumaan. Chowdhuryt kutsuivat veljen vierailulle kotiinsa puhumaan mahdollisesta avioliitosta ja tutustumaan perheeseen.

Tapaamisen jälkeen veli lähetti Asfaqurille kuvia Hazerasta ja välitti tämän puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen.

– Hazera oli veljeni mielestä kaunis, koulutettu ja hyvästä perheestä, Asfaqur kertoo.

Siinä missä Ashfaqur luotti veljensä arvostelukykyyn, Hazera tiesi vanhempiensa ajattelevan puolison valinnassa vain hänen parastaan.

– Vanhempani halusivat tarjota minulle turvatun elämän miehen kanssa, joka olisi sekä menestynyt että mukava. Ashfaqurilla oli oma asunto Suomessa, ja hän oli vanhempieni mielestä kaikin puolin miellyttävä mies, Hazera kertoo.

Vanhempien hyväksymä

Bangladeshissa avioliitto ei ole vain kahden ihmisen välinen asia, vaan se yhdistää kaksi kokonaista perhettä. Oikean puolison valitseminen on yksi elämän tärkeimmistä päätöksistä, ja perheet haluavat vaikuttaa siihen. Uskonnolla ja yhteiskuntaluokalla on merkittävä rooli puolisoa valittaessa, mutta vaakakupissa painaa myös miehen varallisuus. Jos nainen on rikkaasta perheestä, miehen on oltava mieluiten vielä rikkaampi.

– Onneksi tulemme molemmat sellaisista perheistä, että olisimme voineet sanoa vanhemmillemme suoraan, jos emme olisi pitäneet toisistamme. He kuuntelevat meitä ja kunnioittavat mieli­piteitämme, Hazera vakuuttaa.

Ihastumisen tunnetta tai rakkauden huumaa tärkeämpi pohja järjestetylle avioliitolle on kumppanuus. Vasta vuosien myötä sen odotetaan kasvavan kunnioitukseksi, kiintymykseksi ja rakkaudeksi. Länsimaiden vaikutuksesta järjestettyjen avioliittojen rinnalle ovat kuitenkin Bangladeshissakin kiilanneet rakkaus­avioliitot ja deittailukulttuuri. Niihin ovat sopeutuneet myös Ashfaqurin ja Hazeran vanhemmat, sillä Ashfaqurin molemmat veljet elävät itse löytämiensä puolisojen kanssa, Hazeran pikkusisko taas on aloittanut seurustelun.

– Rakkausavioliitoissa on se hyvä puoli, että pari ehtii viettää paljon aikaa yhdessä ennen avioitumistaan. Mutta perheen hyväksyntää voi olla vaikeampi saada. Järjestetty avioliitto sen sijaan tekee kaikki onnellisiksi – sekä puolisot että vanhemmat, pari pohtii.

Aina avioliittoa eivät kuitenkaan hyväksy puolisot itse, sillä pakkoavioliitot ovat yhä suuri ongelma Bangladeshissa. Maaseudun pikkukylissä monet köyhät perheet pitävät tyttäriään taloudellisina taakkoina, ja heidät naitetaan jo hyvin nuorina varakkaampiin sukuihin. Joskus pakkoavioliittoihin liittyy myös velanmaksua.

Itkuinen ilta

Toisin kuin monet muut järjestetyssä avioliitossa elävät pariskunnat, Ashfaqur ja Hazera tutustuivat toisiinsa ennen ensimmäistä kohtaamistaan niin hyvin, että he ehtivät ihastua – sekä rakastua. He juttelivat Skypessä joka päivä, mutta eivät silti kertaakaan video­kuvan välityksellä, sillä kumpaakin ujostutti nähdä toinen web-kameran kautta. He puhuivat lapsuudestaan, vanhoista ihastuksistaan, arvoistaan ja haaveistaan.

– Puhuminen lähensi meitä, eikä välillämme ole koskaan ollut salaisuuksia, Ashfaqur kertoo.

– Rakastuin Ashfaquriin viimeistään silloin, kun hän kertoi Skypessä ajattelevansa minua jatkuvasti. Hän on sielunkumppanini, Hazera hymyilee.

Parin kihlajaiset järjestettiin Hazeran kodissa Dhakassa, ja pari päivää myöhemmin juhlittiin häitä. Ashfaqurin ja Hazeran ei tarvinnut tehdä juhlia varten mitään, sillä perinteitä noudattaen morsiamen perhe hoiti kaikki kustannukset ja järjestelyt. Kahdensadan vieraan häät olivat suoraan Hazeran unelmista, vaikka ilta olikin yhtä tunteiden vuoristorataa.

– Olin onnellinen ja innoissani, mutta samalla myös surullinen ja hieman peloissani – minua odotti muutto uuteen kotiin, uuden perheen luo, Hazera muistelee.

– Hazera oli iloinen ja nauravainen koko illan, mutta kun juhlat loppuivat, hän vain itki. Myös hänen vanhempansa ja siskonsa kyynelehtivät. Se oli kaikille niin iso muutos, Asfaqur kertoo.

Vuoden kaipuu

Nuoripari lähti heti häiden jälkeen pariksi viikoksi häämatkalle Etelä-Bangladeshin suosittuun lomakohteeseen Cox’s Bazaariin.

– Nautimme häämatkastamme suuresti, se oli suloisinta aikaa elämässämme. Siellä olimme vain minä ja Ashfaqur. Saimme tutustua toisiimme vielä paremmin, Hazera kertoo.

Yhteinen aika oli tärkeää, sillä kuukauden kuluttua Ashfaqurin oli palattava töidensä takia Suomeen. Hazera joutui odottamaan viisumia Suomeen puolitoista vuotta, minkä ajan hän asui lapsuudenperheessään. Koko pitkän ajan pari piti yhteyttä toisiinsa Skypellä ja puhelimitse. Vaikka Ashfaqur lensi kesälomallaan Bangladeshiin viideksi viikoksi, ikävä kasvoi sietämättömäksi.

– Elämäni onnellisin hetki oli, kun Hazera tuli Suomeen ja näin hänet lentokentällä. Olin ostanut hänelle kukkia ja kokannut kotona kalaa, kukkakaalia ja perunaa. Yritin tehdä Hazeran olon mahdollisimman mukavaksi ja kotoisaksi, Ashfaqur sanoo ja katsoo lempeästi vaimoaan.

Hazeralla ei ollut vaikeuksia muuttaa Suomeen, vaikka hän ei aluksi edes tiennyt, missä se sijaitsi.

– Olin innoissani Suomeen tulosta, sillä halusin vain olla mieheni luona. Monta kuukautta olin unelmoinut siitä päivästä, että voisimme olla taas yhdessä.

Perhe sovittelee riidat

Pari on asunut Suomessa yhdessä nyt kolme vuotta. Ashfaqur työskentelee yhä setänsä ravintolassa, Hazera puolestaan on opiskellut suomen kieltä ja haaveilee voivansa työskennellä vielä tietokoneinsinöörinä Suomessakin.

Bangladeshilaisia ystäviä heillä ei juuri ole, suomalaisiakin ystäviä lähinnä työn kautta. Vapaa-aikansa Ashfaqur ja Hazera viettävät mieluiten yhdessä kotona elokuvia katsellen ja kokkaillen.

– Olemme onnekkaita, sillä olemme kuin luodut toisillemme. Monet avioparit huomaavat vasta vuosia myöhemmin, etteivät he olekaan oikeita toisilleen, mutta me olemme hyvin samanlaisia jopa luonteiltamme. Nauramme samoille asioille ja tulemme surullisiksi samoista asioista, Ashfaqur pohtii.

Parin mielestä onnellinen avioliitto rakentuu luottamuksesta, kunnioituksesta ja rakkaudesta.

– Vaikka mieheni tekee kaikki päätökset perheessämme, hän keskustelee niistä aina ensin kanssani. Ihaninta avioliitossamme on kunnioitus. Olen seurannut sivusta, miten rakkausavioliitoissa kunnioitus on kadonnut, kun pari on riidellyt jatkuvasti, Hazera kertoo.

– Mekin kyllä riitelemme välillä, varsinkin nyt poikamme syntymän jälkeen. Opettelemme vasta vanhemmuutta, joten sen takia meille tulee joskus yhteentörmäyksiä. Minä olen aina kuitenkin se, joka pyytää ensimmäisenä anteeksi, Ashfaqur naurahtaa.

Hän korostaa, että avioliitossa on oltava rehellinen ja avauduttava tunteistaan toiselle. Muuten liitto ei onnistu.

– Suomalaisten avioerot ovat surullisia juttuja – varsinkin kun tuntuu, etteivät ihmiset tee kaikkeaan korjatakseen parisuhteitaan, hän sanoo.

Bangladeshissa avio-ongelmissa turvaudutaan joskus terapeuttiinkin, mutta suurin tuki löytyy lähipiiristä.

– Yksi järjestetyn avioliiton hyvistä puolista on se, että jos riitelemme, voimme valittaa vanhemmillemme. Eivät he tietenkään ihmeitä voi tehdä, mutta esimerkiksi minun vanhempani voisivat soittaa Hazeran siskoille ja pyytää heitä lepyttelemään Hazeraa, Ashfaqur sanoo.

Jos perheenkään väliintulo ei auta, avioero on mahdollinen.

– Me emme ole koskaan miettineet eroa, mutta ehkä niin kävisi, jos pettäisimme toisiamme. Avioero ei ole normaalia kulttuurissamme, sitä pidetään huonona asiana. Bangladeshissa eronneissa ihmisissä ajatellaan aina olevan jotain vikaa.

Rakkaus vain vahvistuu

Kun Ashfaqur ja Hazera puhuttelevat toisiaan, he käyttävät lapsena saamiaan lempinimiä Porag ja Pritha. Ashfaqurin nimi Porag tarkoittaa kukan hedettä, Hazeran Pritha sulaa kiveä. Myös Arhamilla on jo oma lempinimi: Prohor eli aika. 

– Olimme ajatelleet hankkia lapsen vasta vähän myöhemmin, joten pikkuisen ajoitus ei ollut aivan se oikea. Mutta hän tulee elämässämme nyt aina ensimmäisenä.

Ashfaqur ja Hazera haluavat opettaa pojalleen rehellisyyttä ja rakkautta, ja lupaavat tukea Arhamia, valitsee tämä sitten järjestetyn tai rakkausavioliiton.

– Meidän puolestamme Arham voi avioitua kenen kanssa haluaa. Kunhan he vain ovat onnellisia yhdessä!

Vaikka Ashfaqur ja Hazera kaipaavatkin perheitään kovasti, he haluavat pysyä Suomessa. Täällä neljä vuoden­aikaakin ihastuttavat vaihtelullaan – kerrankin kesää odottaa ja arvostaa. Silloin Hazera taikoo parvekkeestaan puutarhan, ja kasvattaa siellä niin chiliä, korianteria kuin tomaattiakin.

Hän on pystynyt pitämään elossa jopa orkidean, jonka Ashfaqur antoi hänelle ystävänpäivänä kolme vuotta sitten. Orkideat eivät yleensä elä niin pitkään, mutta ikkunalaudalla uinuva yksilö onkin poikkeuksellinen. Vähän kuin pari itse.

– Sanon rakastavani Hazeraa joka päivä, joskus jopa monta kertaa päivässä. Aina kun sen sanoo, tulemme vielä vain läheisemmiksi!

Juttu on julkaistu Me Naisten numerossa 13/2013.

Lue myös:

Onko tässä mitään järkeä? Tv-sarjassa avioidutaan ensitreffeillä

Suku- vai nettideitit?

Suomessa järjestettyjä avioliittoja solmitaan lähinnä maahanmuuttajien keskuudessa.

– Järjestetty avioliitto sopii suomalaiseen kulttuurin yhtä hyvin kuin nettideittailunkin pohjalta solmitut avioliitot. Olennaista on, että molemmat puolisot ovat suostuneet avioliittoon, Ihmisoikeusliiton projektipäällikkö Lisa Grans pohtii.

Pakkoavio­liitot ovat asia erikseen.

– Järjestetty avioliitto on Suomen lain mukaan ihan kuin mikä tahansa muukin avioliitto, pakko­avioliitto taas on ihmisoikeusrikos, Grans korostaa.

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala ns. puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti