Näyttäisikö teilläkin tältä, jos et tekisi tai sanoisi mitään? Kuva: Shutterstock
Näyttäisikö teilläkin tältä, jos et tekisi tai sanoisi mitään? Kuva: Shutterstock

Kysyimme naisilta, miksi he nalkuttavat puolisolleen ja miltä se tuntuu.

Oletko jo kuullut termistä naisvalittaminen? Jos et, tässä lyhyt oppimäärä sen saloihin:

Naisvalittaminen on parisuhteessa elävän naisen tapa keskustella toisille ihmisille (yleensä naisille) siitä, kuinka kodin työnjako sapettaa. Yleensä keskustelussa on läsnä ärtymys, pettymys ja kiukku siitä, ettei kumppani ota tarpeeksi vastuuta kodin pyörittämisestä.

Tutkijoiden mukaan naisvalittaminen johtuu vanhentuneesta, mutta yhä elävästä sukupuolikäsityksestä, jonka mukaan nainen on suuremmassa vastuussa kodista.

– Perinteisesti parisuhteissa naiset tekevät edelleen suuremman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja parisuhteen eteen tehtävästä ”työstä”. Samalla he saattavat koordinoida ja organisoida koko perheen arjen ja jakaa kotityöt perheen muille jäsenille, väitöskirjatutkija Tiina Sihto Jyväskylän yliopistosta kertoo Helsingin Sanomien tuoreessa haastattelussa.

Todellisuudessa harva nainen sanoo asioista pelkästään nalkuttamisen ilosta.

Naisvalittaminen kuvaa tutkijoiden mukaan aitoa tasa-arvo-ongelmaa. Kotitöistä kumppanilleen huomauttelevaa naista pidetään kuitenkin usein nalkuttajana, ”tiukkapipoisena Justiinana, joka napittaa ihan turhasta”.

Todellisuudessa harva nainen sanoo asioista pelkästään nalkuttamisen ilosta. Sen sijaan moni nainen on kyllästynyt olemaan kodin iänikuinen projektipäällikkö. Monen mielestä asioista huomautteleminen toiselle, aikuiselle ihmiselle tuntuu jopa nöyryyttävältä.

Kysyimme naisilta, miksi he nalkuttavat ja miltä se heistä itsestään tuntuu. Tällaisia vastauksia saimme: 

”On kuluttavaa vahtia, osaako aikuinen ihminen käydä kaupassa”

”Nalkutan miehelleni erityisesti kaupassakäynnistä, koska jostain syystä se on hänelle käsittämättömän vaikeaa.

Aina kun on hänen kauppavuoronsa, hän ostaa sieltä ainoastaan välttämättömän – eli sen asian, josta olen sattunut juuri ennen kauppareissua muistuttamaan. Vain harvoin hän tarkistaa itsenäisesti, onko kaapeissa muita puutteita.

”Joka kerta, kun sanon asiasta, minulle tulee paha mieli.”

On rasittavaa ja kuluttavaa joutua vahtimaan, osaako aikuinen ihminen käydä kaupassa. Joka kerta, kun sanon asiasta, minulle tulee paha mieli. Siksi yritän hillitä kielenä. Sekin on toisaalta mielestäni vääristynyttä, koska kyllähän minun pitäisi pystyä kumppanilleni sanomaan, jos joku asia häiritsee.” Nainen, 27

”Välillä tunnen itseni tyhmäksi, kun huomauttelen”

”Joudun sanomaan miehelleni usein siivoamisesta. Olemme tehneet seuraavat kompromissit: siivouspäivä on kahden viikon välein ja silloin minä imuroin, mies pesee vessan. Toinen ei meinaa millään muistaa hommaansa ja haluaa myös jättää sen viime tippaan. Minä sitten muistutan asiasta niin kauniisti kuin osaan edellisenä päivänä. Koko siivouspäivän ajan yritän pidätellä tuloillaan olevaa nalkutusta – siis ystävällistä huomautusta siitä, että olisi kiva, jos kumpikin hoitaisi hommat sovitusti.

Tilanne aiheuttaa välillemme riitaa. Millä tahansa sanakäänteillä ja äänensävyillä asioista sanonkin, sanon aina väärin. Jos taas jätän sanomatta, epäreiluuden tunne kasaantuu ja aiheuttaa myöhemmin pahemman riidan.

”Toinen ei meinaa millään muistaa hommaansa ja haluaa myös jättää sen viime tippaan.”

 Välillä tunnen itseni tyhmäksi, kun aina huomauttelen kotitöistä. Mietin, olenko kohtuuton? Toisaalta tiedän, että ihmisasumuksessa on ihan pakko siivota joskus – enkä voi tyytyä vain siivoamaan yksin.” Nainen, 25

”Ei tämä tule mihinkään muuttumaan”

”Joudun jatkuvasti sanomaan tavarakasoista, joita kerääntyy kaikille tasoille. Hetkeksi ne katoavat vahvan huomauttelun jälkeen, mutta noin vuorokaudessa ne materialisoituvat taas uudelleen.

”Ärsyttää, että joudun sanomaan asiasta, sillä en mielestäni ole kireä nillittäjä.”

Ärsyttää, että joudun sanomaan asiasta, sillä en mielestäni ole kireä nillittäjä. Toki voisin itse ryhtyä viikkaamaan miehen kamoja kaappiin, mutta pidemmän päälle se tympisi vielä enemmän. Vuosien varrella olen hellittänyt ärtymyksestäni, koska tuntuu jo siltä, ettei tämä tule mihinkään muuttumaan.” Nainen, 37

”Kodin organisaattorin rooli väsyttää”

”On ärsyttävää joutua sanomaan sellaisista perusasioista kuten vessan pesemisestä ja roskien imuroimisesta lattialta. Tuntuu, ettei ilman sanomistani asioita tapahtuisi koskaan.

”Yritän ymmärtää, että toinen ei vain jostakin syystä oikeasti huomaa.”

Kodin organisaattorin rooli väsyttää. Yritän silti ymmärtää, että toinen ei vain jostakin syystä oikeasti huomaa. Tiedän, että hän tekee parhaansa. Sen huomaa siitä, että hän loukkaantuu, jos asioista huomauttaa, koska hän kokee epäonnistuneensa. Olen saanut kuulla, että vaadin liikaa.

Yhteiselomme aikana monissa asioissa on myös tapahtunut huomattavaa kehitystä, kun puolisoni on oppinut, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä – ja minkä tekemättä jättämisestä tulee sanomista ja pahaa mieltä molemmille. Jo se helpottaa, ettei joka asiasta tarvitse enää sanoa. Yritän myös itse katsoa monia juttuja sormien läpi ja antaa toisen tehdä asioita omalla tavallaan. Osan hommista hoidan edelleen itse, koska koen, että olisi liikaa vaatia niitä kumppaniltani. Minulle riittää, että kaikkein arkisimmat jutut sujuvat ja ovat molempien vastuulla. Tällainen kompromissiratkaisu, jossa molemmat tulevat vastaan, vaikuttaa toimivan.” Nainen, 31

kotiorja

Ei, naiset eivät nalkuta turhasta – he ovat vain kyllästyneet olemaan vastuussa kaikesta kotona

Kyllä itseni niin tyhmäksi manasin kun leikkauksen jälkeen lepäsin sohvalla ja laiminlöin kotityöt. Kahden viikon toipilasaikana mies ei tehnyt edes lapsille ruokaa. En nalkuttanut,koska leikatusta kurkustani ei ääntä tullut..mutta sen jälkeen kyllä nalkutin! Oloni koin tyhmäksi kun mies odotti selvästi että kototyöt voivat odottaa kun kuntoni kohenee ja ne automaattisesti kuuluvat minulle.
Lue kommentti

Vauvavuodet, seitsemän vuoden kriisi ja puolison sairastuminen – kuulostavatko nämä suhteiden kriittiset taitekohdat tutuilta? 

Jokainen parisuhde ajautuu elinkaarensa aikana johonkin kriisiin, johtui se sitten töistä, uskottomuudesta tai lasten kasvatukseen liittyvistä näkemyseroista. Mutta miten parisuhdekriiseistä selviää, jopa mielellään yhdessä? Onko jokin kriisi ylitsepääsemätön?

Perheterapeutti Ritva Huusko ja Sexpon erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström listasivat parisuhteen elinkaaren tavallisimmat kriisinpaikat. Kihlstöm muistuttaa, että parisuhdekriisi ei tarkoita välttämättä eroa. Parisuhde voi muuttua jopa paremmaksi kriisin kautta.

Kriisi vaatii kovaa työtä ja tahtoa molemmilta – joskus myös ammattiapua. Terapeutit kertovat, miten kriisit on mahdollista selättää. 

Ensimmäinen vuosi – alkuhuuma ja toisen opettelu

Suhteen alku on ensihuumaa, mutta joillakin myös kovaa mustasukkaisuutta ja repiviä riitoja, kun opetellaan toista.

”Alkuhuumassa hormonit saavat meidät käyttäytymään normaalista poikkeavalla tavalla.”

Alkuhuumassa hormonit saavat meidät käyttäytymään normaalista poikkeavalla tavalla – toinen on kuin huumetta. Marja Kihlstöm toteaakin, että jos suhteen ensimmäisenä vuonna on repiviä riitoja, kannattaa pysähtyä tutkimaan tunteitaan: onko taustalla jokin riittämättömyyden tunne esimerkiksi aiemmasta suhteesta?

– Jotkut hyppäävät nopeasti suhteesta toiseen, jolloin vanhoja tunteita ja virheitä ei välttämättä ole käsitelty kunnolla. Silloin uuteen suhteeseen saattaa iskeä kriisi, Kihlstöm sanoo.

Kolmen vuoden kriisi – ensihuuma on ohi

Kolmen vuoden seurustelun jälkeen rakastumisen pitäisi muuttua rakastamiseksi. Ritva Huuskon mukaan kolmen vuoden kohdalla on viimeistään aika opetella puhumaan ja opetella anteeksiantoa.

”Viihdytäänkö yhdessä, onko meillä oikeasti yhteisiä kiinnostuksia ja päämääriä?”

Huusko neuvoo miettimään, onko toinen se ihminen, kenen kanssa haluaa elää arkea –  ja onko se arki onnellista vai repivää. Viihdytäänkö yhdessä, onko meillä oikeasti yhteisiä kiinnostuksia ja päämääriä? Myös käytännön päätöksiä pitää tehdä koskien sitä, miten asiat ja riitatilanteet hoidetaan.

Seitsemän vuoden kriisi – mennäänkö naimisiin vai erotaanko?

Marja Kihlströmin mukaan seitsemän vuoden kriisin aikana pintaan nousevat parin keskinäiset vuorovaikutustaidot: osataanko puhua tarpeista, kohdata toisen tunteet ja tehdä kompromisseja? Pitää myös oppia kohtaamaan itsensä ja olla välillä haavoittuva toisen edessä, eikä vain pärjätä.

Kihlstöm neuvoo tarkastelemaan rakkauden tilaa rehellisesti. Ollaanko yhdessä tavan vuoksi vai aidosta rakkaudesta? Moni pari jatkaa keskinkertaisessa suhteessa sen vuoksi, kun mikään ei ole erityisen huonosti. Silloin onnellisuus voi olla toissijaista. Parisuhteen erottaa ystävyydestä jaettu seksuaalisuus, minkä merkitystä kannattaa tarkastella

Kriisi ennen lapsia tai lapsettomuus

Lasten hankkiminen ajaa suhteen helposti kriisiin – varsinkin silloin, jos lapsia ei ala kuulua. Lapsettomuudesta kärsivää paria Ritva Huusko neuvoo miettimään, ollaanko yhdessä toinen toisen vuoksi vai perheen saamisen vuoksi. Lapsettomuushoidot ovat myös rankkoja suhteelle.

”Vauvavuosina suurin haaste on oppia antamaan tilaa uudelle tulokkaalle.”

– Lapsettomuus ja lasten hankkimiseen liittyvät ongelmat koskettavat nykyään hyvin monia ihmisiä, joten se on merkittävä kipuilun paikka suhteessa, Huusko sanoo.

Vauvavuosi – yhtäkkiä kahdesta tuleekin kolme, kääk!

Vauvavuosina suurin haaste on oppia antamaan tilaa uudelle tulokkaalle.

– Pieni vauva hurmaa ja huumaa, joten silloin pitää muistaa parisuhde ja se ydin, mistä lähdettiin liikkeelle, Ritva Huusko sanoo.

Vauvavuosina toista pitää muistaa huomioida ja huolehtia erityisellä tavalla. Toinen tai molemmat voivat olla väsyneitä vähäisten yöunien vuoksi, jolloin kriisit kulminoituvat. Väsyneenä kumppani ärsyttää vielä enemmän. 

Vauvavuosien jälkeen iskevät myös ruuhkavuodet, jolloin kasvavat lapset vievät paljon aikaa ja energiaa suhteelta. Jotkut parit alkavat elää suhdetta lasten kautta, ja suhde päätyy arkiseksi.

Muutokset uralla tai uudet harrastukset 

Uusi työ tai opiskelupaikka muuttavat parisuhteen dynamiikkaa. Puoliso saattaa löytää myös uuden kiinnostavan viiteryhmän, joka imaisee mukaansa. Silloin kumppani voi tuntea ulkopuolisuutta. Kihlströmin mukaan moniin muutoksiin ja hurahduksiin liittyy alkuhuumaa, joka vaatii kumppanilta kärsivällisyyttä. Suhteessa on tärkeää pitää kiinni omista rajoista eikä vain miellyttää toista.

”Voimmeko olla yhdessä itsenäisiä?”

Samalla tavoin myös työttömyys voi aiheuttaa suhteessa kriisin. Toinen on kotona, toinen töissä, eli dynamiikka muuttuu. Pariskunnalla on erilaiset odotukset, ja taloudelliset ongelmat saattavat tulla tielle. 

Ritva Huusko muistuttaa myös keski-iän kriisistä. Jos pari on mennyt nuorena yhteen, moni kokee 40- tai 50-vuotiaana kriisin, jolloin on kova tarve itsenäistyä. Voimmeko olla yhdessä itsenäisiä? Suhteen mustasukkaisuus korostuu viimeistään keski-iän kriisissä, kun toinen haluaa mennä ja tehdä itsenäisesti.

Tyhjän pesän syndrooma – lapset lentävät pesästä

Kun lapset muuttavat pois, yhtäkkiä pitäisikin viihtyä taas kahdestaan. Mitä yhteistä meillä on?

– Jos on eletty paljon lasten kautta ja unohdettu parisuhde ja sen huoltaminen, niin tässä vaiheessa herätään siihen, että parisuhdetta ei ole enää. Se pitää rakentaa uudestaan, Ritva Huusko sanoo.

Kun ketään ei ole enää välissä, paljastuu, miten parisuhdetta on hoidettu koko lasten kasvuikä. Hyvin hoidetussa suhteessa lasten poismuutto voi olla myös uusvapauden aikaa: nyt on vihdoin aikaa keskittyä toiseen.

”Ihminen pettää helpommin, kun tulee joku kriisi.”

Sairastuminen tai kuolemantapaus – mitä sitten tapahtuu?

Perheessä, lähipiirissä tai parisuhteessa voi tapahtua missä elämänvaiheessa tahansa vakava sairastuminen tai jopa kuolema.

Marja Kihlstörmin mukaan näistä asioista on hyvä puhua jo silloin, kun kaikki on hyvin, sillä ihmiset reagoivat tällaisiin vastoinkäymisiin hyvin eri tavoin. Mitä tapahtuisi, jos olisin vuoden sairaalassa? Miten me silloin toimisimme?

Pettäminen

Pettäminen voi olla iso ongelma suhteessa missä vaiheessa tahansa. Moni yllä listatuista kriiseistä voi laukaista pettämisen.

– Ihminen pettää helpommin, kun tulee joku kriisi. Kumppani voi hakea esimerkiksi vauvavuosien identiteettikriiseihin vahvistusta ulkopuolelta, Marja Kihlström sanoo.

Pettämiskriiseistäkin voi selvitä, mutta toipuminen vie pitkään ja usein ammattilaisen apu on tarpeen.

 

Joskus epäily uskottomuudesta onkin peiliin katsomisen paikka.

Epäiletkö kumppanisi uskollisuutta tai arveletko, että hän on ihastunut toiseen? Oli epäilyissäsi perää tai ei, ne saattavat kertoa enemmän sinusta kuin kumppanisi toimista. 

Yhdysvaltalainen Journal of Social and Personal Relationships julkaisi lokakuussa Angela Nealin ja Edward Lemayn tutkimuksen, jonka mukaan ihmiset heijastavat helposti omia pettämishalujaan kumppaneihinsa. Epäilys kumppanin uskottomuudesta voi nousta kumppanin aiemmista teoista, omista aiemmista kokemuksista tai vaikka siitä, miten näkee muiden ihmisten toimivan parisuhteissaan. Nealin ja Lemayn tutkimuksen mukaan pettämisepäily voi kuitenkin olla myös peiliin katsomisen paikka.

Psykiatri Grant H. Brenner kirjoittaa Psychology Todayssa Nealin ja Lemayn tutkimuksesta, jossa 96 heteropariskunnan kumpikin osapuoli täytti viikon ajan joka ilta kyselyn tunteistaan, toimistaan ja siitä, arvelivatko he kumppaninsa olevan ihastunut johonkuhun toiseen. Suurin osa mukana olleista pariskunnista oli alle 25-vuotiaita ja vasta tapailuvaiheessa suhteessaan.

Lue myös: Hetken himo voi maksaa kaiken – psykologi kertoo, mikä saa ihmisen silti pettämään

Brenner kertoo, että tutkimukseen osallistuneiden ihmisten arviot siitä, onko kumppani kiinnostunut jostakusta toisesta, pitivät kutinsa melko hyvin. Tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että ne vastaajat, jotka itse olivat kiinnostuneita kolmannesta osapuolesta, epäilivät erityisen usein kumppaninsakin ihastuneen johonkuhun suhteen ulkopuolelta. Itse johonkuhun muuhun ihastuneet epäilivät kumppaneitansa useammin kuin ne, joiden kumppaneilla oikeasti oli tunteita kolmatta osapuolta kohtaan. 

Pettäjä epäilee toista pettäjäksi

Tutkittavat heijastivat siis kumppaniinsa niitä asioita, joita itse kokivat ja tunsivat. Omien tunteiden ja ajatusten heijastaminen kumppaniin toimii Brennerin mukaan niinkin päin, että suhteeseensa oikein sitoutunut puoliso ei osaa aavistaa, että hänen rakkaallaan on tunteita muitakin kohtaan.

Tuore tutkimus on taas yksi osoitus siitä, että mielikuvituksemme ja kykymme asettua toisen asemaan ovat rajallisia. Teemme yleensä päätelmiä niin, että oletamme toisten olevan samanlaisia ja toimivan sekä ajattelevan samoin kuin me itse. Siksi pettävä kumppani arvelee helposti suhteen toisenkin osapuolen pettävän. 

Tutkimuksessa havaittiin myös, että ne vastaajat, jotka epäilivät kumppaninsa olevan ihastuneita toiseen, käyttäytyivät kumppaniaan kohtaan viileästi tai jopa vihaisesti. Pelkkä epäily toisen ihastuksesta tai pettämishaluista muutti käytöstä suuntaan, joka ei ainakaan vahvista pariskunnan keskinäistä kiintymystä ja luottamusta.

Lue myös: Mikä saa ihmisen pysymään uskollisena puolisolleen? Tutkijat uskovat selvittäneensä salaisuuden

Mikä avuksi?

Psychology Todayn Grant Brenner ehdottaa ratkaisuksi sitä, että kumppaninsa pettämishaluista huolestunut ihminen pohdiskelisi, onko ehkä itse kovasti viehättynyt muista kuin kumppanistaan.

Tärkeää on myös hyväksyä se, että muihin ihastuminen kuuluu parisuhteeseen. 

– Maailmassa on niin paljon ihania ihmisiä, että olisi naiivia ajatella, että on vain yksi, johon ihastumme, psykologi Helena Toppari on kertonut Me Naisille.

Helsingin seurakuntien perheneuvojana työskennelleen Topparin mukaan suhteen ulkopuolinen ihastus ei välttämättä johdu siitä, että omassa suhteessa olisi jokin pahasti vinossa. Usein ihastumisen taustalla on kuitenkin tarve tai kaipuu, jota ei ole itsekään täysin tiedostanut. Asian tiedostaminen voi auttaa piristämään omaa parisuhdetta.

On jopa tutkittu, että suhteen ulkopuolinen ihastus voi tuoda vipinää suhteeseen – ainakin siinä tapauksessa, että ihastus ei johda pettämiseen.