Näyttäisikö teilläkin tältä, jos et tekisi tai sanoisi mitään? Kuva: Shutterstock
Näyttäisikö teilläkin tältä, jos et tekisi tai sanoisi mitään? Kuva: Shutterstock

Kysyimme naisilta, miksi he nalkuttavat puolisolleen ja miltä se tuntuu.

Oletko jo kuullut termistä naisvalittaminen? Jos et, tässä lyhyt oppimäärä sen saloihin:

Naisvalittaminen on parisuhteessa elävän naisen tapa keskustella toisille ihmisille (yleensä naisille) siitä, kuinka kodin työnjako sapettaa. Yleensä keskustelussa on läsnä ärtymys, pettymys ja kiukku siitä, ettei kumppani ota tarpeeksi vastuuta kodin pyörittämisestä.

Tutkijoiden mukaan naisvalittaminen johtuu vanhentuneesta, mutta yhä elävästä sukupuolikäsityksestä, jonka mukaan nainen on suuremmassa vastuussa kodista.

– Perinteisesti parisuhteissa naiset tekevät edelleen suuremman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja parisuhteen eteen tehtävästä ”työstä”. Samalla he saattavat koordinoida ja organisoida koko perheen arjen ja jakaa kotityöt perheen muille jäsenille, väitöskirjatutkija Tiina Sihto Jyväskylän yliopistosta kertoo Helsingin Sanomien tuoreessa haastattelussa.

Todellisuudessa harva nainen sanoo asioista pelkästään nalkuttamisen ilosta.

Naisvalittaminen kuvaa tutkijoiden mukaan aitoa tasa-arvo-ongelmaa. Kotitöistä kumppanilleen huomauttelevaa naista pidetään kuitenkin usein nalkuttajana, ”tiukkapipoisena Justiinana, joka napittaa ihan turhasta”.

Todellisuudessa harva nainen sanoo asioista pelkästään nalkuttamisen ilosta. Sen sijaan moni nainen on kyllästynyt olemaan kodin iänikuinen projektipäällikkö. Monen mielestä asioista huomautteleminen toiselle, aikuiselle ihmiselle tuntuu jopa nöyryyttävältä.

Kysyimme naisilta, miksi he nalkuttavat ja miltä se heistä itsestään tuntuu. Tällaisia vastauksia saimme: 

”On kuluttavaa vahtia, osaako aikuinen ihminen käydä kaupassa”

”Nalkutan miehelleni erityisesti kaupassakäynnistä, koska jostain syystä se on hänelle käsittämättömän vaikeaa.

Aina kun on hänen kauppavuoronsa, hän ostaa sieltä ainoastaan välttämättömän – eli sen asian, josta olen sattunut juuri ennen kauppareissua muistuttamaan. Vain harvoin hän tarkistaa itsenäisesti, onko kaapeissa muita puutteita.

”Joka kerta, kun sanon asiasta, minulle tulee paha mieli.”

On rasittavaa ja kuluttavaa joutua vahtimaan, osaako aikuinen ihminen käydä kaupassa. Joka kerta, kun sanon asiasta, minulle tulee paha mieli. Siksi yritän hillitä kielenä. Sekin on toisaalta mielestäni vääristynyttä, koska kyllähän minun pitäisi pystyä kumppanilleni sanomaan, jos joku asia häiritsee.” Nainen, 27

”Välillä tunnen itseni tyhmäksi, kun huomauttelen”

”Joudun sanomaan miehelleni usein siivoamisesta. Olemme tehneet seuraavat kompromissit: siivouspäivä on kahden viikon välein ja silloin minä imuroin, mies pesee vessan. Toinen ei meinaa millään muistaa hommaansa ja haluaa myös jättää sen viime tippaan. Minä sitten muistutan asiasta niin kauniisti kuin osaan edellisenä päivänä. Koko siivouspäivän ajan yritän pidätellä tuloillaan olevaa nalkutusta – siis ystävällistä huomautusta siitä, että olisi kiva, jos kumpikin hoitaisi hommat sovitusti.

Tilanne aiheuttaa välillemme riitaa. Millä tahansa sanakäänteillä ja äänensävyillä asioista sanonkin, sanon aina väärin. Jos taas jätän sanomatta, epäreiluuden tunne kasaantuu ja aiheuttaa myöhemmin pahemman riidan.

”Toinen ei meinaa millään muistaa hommaansa ja haluaa myös jättää sen viime tippaan.”

 Välillä tunnen itseni tyhmäksi, kun aina huomauttelen kotitöistä. Mietin, olenko kohtuuton? Toisaalta tiedän, että ihmisasumuksessa on ihan pakko siivota joskus – enkä voi tyytyä vain siivoamaan yksin.” Nainen, 25

”Ei tämä tule mihinkään muuttumaan”

”Joudun jatkuvasti sanomaan tavarakasoista, joita kerääntyy kaikille tasoille. Hetkeksi ne katoavat vahvan huomauttelun jälkeen, mutta noin vuorokaudessa ne materialisoituvat taas uudelleen.

”Ärsyttää, että joudun sanomaan asiasta, sillä en mielestäni ole kireä nillittäjä.”

Ärsyttää, että joudun sanomaan asiasta, sillä en mielestäni ole kireä nillittäjä. Toki voisin itse ryhtyä viikkaamaan miehen kamoja kaappiin, mutta pidemmän päälle se tympisi vielä enemmän. Vuosien varrella olen hellittänyt ärtymyksestäni, koska tuntuu jo siltä, ettei tämä tule mihinkään muuttumaan.” Nainen, 37

”Kodin organisaattorin rooli väsyttää”

”On ärsyttävää joutua sanomaan sellaisista perusasioista kuten vessan pesemisestä ja roskien imuroimisesta lattialta. Tuntuu, ettei ilman sanomistani asioita tapahtuisi koskaan.

”Yritän ymmärtää, että toinen ei vain jostakin syystä oikeasti huomaa.”

Kodin organisaattorin rooli väsyttää. Yritän silti ymmärtää, että toinen ei vain jostakin syystä oikeasti huomaa. Tiedän, että hän tekee parhaansa. Sen huomaa siitä, että hän loukkaantuu, jos asioista huomauttaa, koska hän kokee epäonnistuneensa. Olen saanut kuulla, että vaadin liikaa.

Yhteiselomme aikana monissa asioissa on myös tapahtunut huomattavaa kehitystä, kun puolisoni on oppinut, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä – ja minkä tekemättä jättämisestä tulee sanomista ja pahaa mieltä molemmille. Jo se helpottaa, ettei joka asiasta tarvitse enää sanoa. Yritän myös itse katsoa monia juttuja sormien läpi ja antaa toisen tehdä asioita omalla tavallaan. Osan hommista hoidan edelleen itse, koska koen, että olisi liikaa vaatia niitä kumppaniltani. Minulle riittää, että kaikkein arkisimmat jutut sujuvat ja ovat molempien vastuulla. Tällainen kompromissiratkaisu, jossa molemmat tulevat vastaan, vaikuttaa toimivan.” Nainen, 31

kotiorja

Ei, naiset eivät nalkuta turhasta – he ovat vain kyllästyneet olemaan vastuussa kaikesta kotona

Kyllä itseni niin tyhmäksi manasin kun leikkauksen jälkeen lepäsin sohvalla ja laiminlöin kotityöt. Kahden viikon toipilasaikana mies ei tehnyt edes lapsille ruokaa. En nalkuttanut,koska leikatusta kurkustani ei ääntä tullut..mutta sen jälkeen kyllä nalkutin! Oloni koin tyhmäksi kun mies odotti selvästi että kototyöt voivat odottaa kun kuntoni kohenee ja ne automaattisesti kuuluvat minulle.
Lue kommentti

Ei, kaikille se ei ole ”vain koira” tai ”vain kissa”, vaan jotain paljon enemmän.

Lemmikin menettäminen voi tuntua yhtä pahalta tai jopa pahemmalta kuin ihmisläheisen kuolema, todistavat tutkimukset. Jokainen suhtautuu lemmikin menettämiseen omalla tavallaan, eikä ole oikeaa tai väärää tapaa surra.

On kuitenkin lauseita, joita koiransa, kissansa tai muun kotieläimensä vastikään menettänyt ei haluaisi mielellään kuulla. Niitä ovat esimerkiksi:

  1. ”No, onneksi niitä saa aina uusia.” On vaikea kuvitella, että kukaan sanoisi vastaavaa läheisen ihmisen juuri menettäneelle. Koira on voinut olla ihan yhtä tärkeä persoona.
  2. ”Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Itsekin itkin varmaan kaksi päivää, kun Jani alkoikin seukata Petran kanssa.” Miten nämä asiat ovat muka rinnastettavissa?
  3. ”Ai, kurja juttu. Hei olenko kertonut, mitä minulle kävi siellä työhaastattelussa…” Surevalle kannattaa antaa mahdollisuus puhua menetyksestään, vaikka aiheen vaihtaminen tuntuisi sinusta helpoimmalta vaihtoehdolta.
  4. ”Paljonko sen lopettaminen maksoi? Menikö vakuutuksesta?” Kiinnostaahan se, mutta asian ehtii ottaa puheeksi myöhemminkin, kun tilanne on rauhoittunut.
  5. ”Vieläkö sä sitä itket? Eikö siitä ole jo ainakin kaks viikkoa?” Voi olla, että sureminen ei ole vielä päässyt kahdessa viikossa edes käyntiin.
  6. ”No mutta osasihan se olla välillä ihan tosi rasittava.” Ja juuri siksi niin rakastettava.
  7. Ja sitten on tietenkin tämä klassikko: ”Sehän oli vain koira.”

Kirjoitimme aiemmin asioista, jotka esimerkiksi läheisen menetystä sureva toivoisi muiden ihmisten ymmärtävän. Samat neuvot pätevät, vaikka kyse olisi karvaisesta läheisestä. Kömpelökin huomiointi tai osanotto on paikallaan, kunhan se ei ole tyyliltään väheksyvä.

Myös se, että vain tarjoaa kuuntelevan korvan, merkitsee paljon. Surututkija Mari Pulkkisen mukaan surevalla on usein tarve puhua menetyksestään. 

– Yhä uudelleen tapahtuneesta puhumalla sureva järkeistää asiaa itselleen, hän on sanonut Me Naisten haastattelussa.


Sanoista voi olla myös hyötyä

Toisaalta joillekin voi tehdä myös hyvää, että joku muistuttaa lempeästi tosiasioista.

– Olen ajatellut, että minulle avautuu tietyllä lailla erilainen elämä, kun koirani kuolevat. En ole enää niin sidottu niihin, enkä ehkä tunne niin paljon huonoa omaatuntoa. Ei ole välttämättä niin paha asia, jos joku sanoo sen minulle ääneen, kun suren koiriani, miettii kahden jo ikääntyvän koiran omistaja.

Ranskalaisten rakkauselämää hehkutetaan taas, vaikka kotosuomalainen rakkaussuhde on se, joka todella ansaitsisi ylistystä.

Ranskalaisten erinomaisuudesta kertovia opaskirjoja alkaa olla niin paljon, että pian niistä tarvitaan kokoomateos Ranskattaret tekevät ihan kaiken aina paremmin.

Viimeisimpiä tulokkaita Ranska-ihailun kentällä ovat suomalaisen, viisi vuotta Ranskassa asuneen Helena Liikanen-Rengerin kirjoittama Mon Amour – ranskalaisen parisuhteen jäljillä ja kolmen pariisilaisnaisen kynäilemä Rakkautta ranskalaisnaisten tapaan

Ilmeisesti ihaillussa ranskalaisessa parisuhteessa on olennaista pitää yllä kulissia siitä, ettei kenelläkään meistä ole esimerkiksi ruumiintoimintoja. Kirjojen mukaan ranskatar ei esimerkiksi hengaile pieruverkkareissa tai leikkaa varpaankynsiä siellä missä milloinkin sattuu olemaan. Ruokakaupassakin pitää olla viettelevä ja kotona vilkaista peiliin ennen kuin arvoisa herra puoliso saapuu töistänsä kotiin. 

Jos suomeksi sanotaan, ranskatarten rakkauselämä kuulostaa melko pinnalliselta ja rasittavalta. Paljon paremmin parisuhdeneuvoja jakelemaan kävisimme me suomalaiset. Erotilastot ovat kyllä täälläkin kohtuullisen karua luettavaa, mutta ainakin uskallamme käyttää pieruverkkareita sen vähän ajan, jonka olemme aviossa!

Suomalainen rakkaus on kauneinta, koska...

1. Suomalainen ei teeskentele

Hyvän parisuhteen merkiksi tiedetään se, että kumpikin voi olla aito, oma itsensä. Kuka osaakaan brutaaliuteen asti teeskentelemättömän omana itsenä olemisen paremmin kuin suomalainen? Niinpä, ei kukaan.


2. Suomalainen ehtii muutakin kuin puunata naamaansa

Siinä, missä ranskalainen on sonnustautunut parhaimpiinsa ennen puolison saapumista kotiin, on suomalainen käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa kumppanilleen. Ehkä hän ei kiireessä ole ehtinyt vaihtaa pieruverkkareita pikkumustaan tai kietoa puhdasta krakaa kaulaan, mutta käsi sydämelle, kumman haluat, kun saavut töistä jäätävän nälkäkiukun kourissa: lautasellisen höyryävää bolognesea vai puunatun puolison?

3. Suomalainen auttaa, kun vatsa vaivaa

Vatsan toiminnasta ei kuulemma ole soveliasta puhua puolisolle Ranskassa. Jos siis sairastuu suolistosairauteen tai saa parisuhdelomalla turistiripulin, on kärsittävä yksin. Suomalaisessa rehellisessä parisuhteessa kumppanit ovat toistensa tukena myös vatsavaivojen yllättäessä. 

4. Suomalainen ymmärtää pieruhuumorin päälle

Mikäli alatyyliset ilmaisut ja asiat on rajattu tyystin parisuhteen ulkopuolelle, jää yksi laaja huumorin ulottuvuus käyttämättä. Sääli, niin sääli! Onneksi Suomessa osataan.

5. Suomalainen keskittyy olennaiseen

Yksikään parisuhde ei tiettävästi ole kaatunut siihen, että kynsiä leikataan väärässä paikassa. Suomalaiset ymmärtävät, että parisuhteen hoitaminen on jotakin ihan muuta kuin sitä, että lukittautuu kynsileikkurinsa kanssa vessan oven taakse säilyttääkseen viettelevän etäisyyden. 

Tiku ja sen Taku

Varpaankynnet ja pieruverkkarit sallittu! 5 syytä, miksi suomalainen rakkaus on rutosti parempaa kuin ranskalainen

Ou yeah. Meillä pierrään kilvan aamukahvilla, vattallaan kun makoillaan sängyssä. Se keittää ne kahvit kumpi ensin herää. Toisinaan tuppaa erotiikkaa kehiin, toisinaan ei. Oishan se ihan kiva että joku ranskis tois aamuks tohon ovelle tuoretta croissanttia, mutta kyllä me pärjätään näinkin.
Lue kommentti
Ranskalaismiehen suomalainen v...

Varpaankynnet ja pieruverkkarit sallittu! 5 syytä, miksi suomalainen rakkaus on rutosti parempaa kuin ranskalainen

No huh huh, kyllä oli katkera kirjoitus :D Suomalainen ja ranskalainen parisuhde eroavat kyllä toisistaan, mutta nyt on vähän kärjistetty liikaa. Ranskalaiset kunnioittavat puolisoitaan ja ovat aina kohteliaita ja hyväkäytölsisiä. Tähän kuuluu se, että toisen kuullen ei piereskellä, vessaan ei tuppauduta samaan aikaan ja hygieniasta pidetään huolta itsekseen. Toiselle annetaan oma tila. Se ei tarkoita, etteikö näistä asioista voisi puhua ja heittää vitsiä. Pieruverkkareista sen verran, että...
Lue kommentti