Rekkaribongari Pera Pirkolan harrastus ei aiheuta riitaa vaimo Merete Mannisen kanssa.
Rekkaribongari Pera Pirkolan harrastus ei aiheuta riitaa vaimo Merete Mannisen kanssa.

Rekkaribongari Pera Pirkola kiertää parkkihallit ja hautausmaiden parkkipaikat uusien löytöjen toivossa. Mitä siihen tuumaa vaimo Merete Manninen?

Merete Mannisen mies Pera Pirkola ei ajanut vuoteen ja kahteen kuukauteen koskaan suorinta tietä kaupasta kotiin.

– Pera kiersi kauppareissuilla parkkihallin kaikki rivistöt läpi ennen ulosajoa, ja kotiin meidän piti ajaa toisten kaupunginosien kautta, Merete kertoo.

Perasta tulikin nopeasti rekkaribongaripiirien kunkku. Hän keräsi autojen rekisterinumerot järjestyksessä ykkösestä 999:ään 14 kuukaudessa ja 15 päivässä, ja sai sarjan valmiiksi viime kesänä. Aika on ehkä Suomen ennätys. Ainakaan Pera ei ole kohdannut itseään päihittänyttä bongarituttaviensa keskuudessa eikä harrastajien nettisivuilla. Yleensä hommaan menee kolmisen vuotta.

Peran ja Mereten tuttavapiirissä on useita rekkaribongareita. Ennen Pera oli samaa mieltä kuin Merete: rekkariharrastus tuntui älyvapaalta touhulta. Sitten hän ajoi kerran Helsingistä Tampereelle rekkaribongausta harrastavan kaverinsa kanssa. Kun taukopaikan parkkipaikalle ilmestyi auto, jonka rekisterinumero oli 1, Pera päätti kokeilla kaverin hölmöä harrastusta, vaikka arveli innostuksen lopahtavan nopeasti.

Ja sitten hautausmaalle

Kahden kuukauden kuluttua Pera huomasi olevansa rekkariaddikti. Hän poikkesi työmatkoilla liityntäparkkipaikoille, hautausmaiden parkkipaikoille ja parkkihalleihin ja piti ihan normaalina sitä, että ihminen seisoo moottoritien kävelysillalla aikaisin aamulla ja tuijottaa ruuhkaliikennettä.

Välillä hän kirjoitti muistiin katuja, joilla oli nähnyt harvinaisia kaksinumeroisia rekkareita ja palasi näille kaduille etsimään autoa, kun kyseinen numero oli vuorossa. Mereten mielestä touhu oli vähäjärkistä.

– Kaiken huippu oli, kun Pera veti kerran u-käännöksen vilkkaalla tiellä Helsingin keskustan tuntumassa, koska oli näkevinään, että hänen etsimänsä numero ajoi vastakkaiseen suuntaan. Sen jälkeen tein selväksi, että silloin kun minä olen kyydissä, kannattaa ajaa perherauhan takia suoraan kotiin.

Keskustellessakin bongaa

Kun rekkaribongauksessa on saanut koko sarjan täyteen, sen voi aloittaa uudestaan – takaperin 999:stä ykköseen. Pera aikoo kuitenkin huilata vähän aikaa.

– Ei ole tullut mieleenkään kehuskella sillä, kuinka nopea rekkaribongari mieheni on. Minulle on kuitenkin samantekevää, alkaako Pera laskea rekkarisarjaa uudestaan takaperin. Harrastus ei aiheuta riitaa, koska se ei ole yhteisestä ajasta pois. Bongailuhan tapahtuu automatkoilla, Merete sanoo.

Peran kanssa pystyi silti keskustelemaankin autossa.

– Tässä kehittyy nopeasti sellainen kyky, että katse bongailee rekkareita itsekseen, ja samalla voi tehdä muuta, kuten jutella. Bongatessa mies on niin kuin nainen: osaa tehdä kahta asiaa yhtä aikaa, Pera sanoo.

Välillä on ihan okei keskittyä myös niihin sinkkuelämän hyviin puoliin.

Jostain syystä vallalla on käsitys siitä, että näin loppuvuonna kaikki haluavat olla mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuja. Yhdysvalloissa puhutaan jopa cuffing seasonista eli sesongista, jona kaikkein vannoutuneinkin sinkku alkaa pohtia, että parisuhde saattaisi sittenkin olla kiva juttu.

Mutta ovatko talven kylmyys ja juhlapyhien vietto jonkun kainalossa riittävän hyviä syitä pariutua? Sosiaalisessa mediassa muistutellaan parhaillaan sinkkuuden hyvistä puolista, kenties vastaliikkeenä kuluvan vuodenajan parisuhdekeskeisyydelle.

Sinkkuuden iloja on jaettu kasapäin Twitterissä tunnisteella #WhenImNotDating. Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on tietenkin sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nämä päivitykset saavat sinkkuuden kuulostamaan aika hiton upealta.

Poimimme twiiteistä parhaat syyt pysyä sinkkuna.

1. Voi tehdä ihan mitä haluaa

No ihan kuin parisuhteessa ei muka voisi toteuttaa itseään, mutta sinkkuna asioista ei tarvitse neuvotella sitäkään vähää. Ei kompromisseja!

2. Kaikki on omaa

Koko pitsa/karkkipussi/kirsikkatomaattirasia vain itselle, aah.

3. Voi olla juuri niin karvainen tai karvaton kuin haluaa

Kyllä, joskus karvoja tulee ajeltua myös miellyttämisen vuoksi, vaikkei sinänsä olisi mikään pakko.

4. Säästyy rahaa

Deiteillä käyminen saattaa tulla hitsin kalliiksi.

5. Itsetunto ei romahtele

Ei toiveita, ei pettymyksiä.

6. Jää enemmän aikaa hemmottelulle

Deiteillä ravaaminen vie rahan lisäksi aikaa. Joskus on ihanaa olla koko ilta yksin omassa rauhassa ja ihan vain hemmotella itseään.

7. Deittailemattomuus on hauskaa

Ei hauskanpidon tarvitse olla aina muista ihmisistä kiinni.

8. Epämiellyttävät kohtaamiset jäävät väliin

Voit tapailla vain lempi-ihmisiäsi!

9. Harrastuksiin voi todella paneutua

Koko kämppä kasveille? Sinkkuna siitäkään ei tarvitse neuvotella.

Mikä sinkkuudessa on mielestäsi parasta? Keskustele kommenteissa!

Empatiakirjailija Sami Kedon mukaan myötätunto toisia kohtaan on myös asennekysymys.

Mikä tekee meistä empaattisia?

Maailma on täynnä tarinoita ihmisistä, joilla ei ole mitään – mutta jotka ovat aina valmiita antamaan sitä vähästäänkin muille. Tarinan toisella laidalla ovat rikkaat ja etuoikeutetut. Heillä olisi, millä auttaa, mutta myötätunto puuttuu.

Ihan niin yksinkertainen maailma ei ole, mutta empatiasta tietokirjan kirjoittanut Sami Keto kertoo, että kyky empatiaan tosiaan saattaa heiketä, kun ihminen rikastuu tai nousee yhteiskunnan hierarkiassa korkeammalle. 

– Tämä on havaittu todella monessa yhteydessä, Keto sanoo.

Yksi syy rikkauden ja empatian käänteiseen riippuvuuteen on se, että reiluus on Kedon mukaan useimmille ihmisille hyvin tärkeää. Jos siis ihminen on epäreilun korkeassa asemassa, hänen täytyy jotenkin pystyä perustelemaan ja oikeuttamaan eriarvoinen asema itselleen. 

– Jotta pystytään tasaamaan tilanne, alempana olevien arvoa pitää vähän laskea ja ajatella, että minä ansaitsen etuoikeuteni ja muut tekevät jotakin väärin.

Eriarvoisuus vaikuttaa empatiaan

Empatian määrä liittyy myös yhteenkuuluvuuden ja keskinäisriippuvuuden kokemuksiin. Ne, joilla on paljon rahallista tai sosiaalista pääomaa, ovat vähemmän riippuvaisia toisistaan ja samastuvat toisiin vähemmän, mikä selittää heikompaa empatiakykyä. 

– Eliitti kokee yhteenkuuluvuutta omassa piirissään, vähävaraiset laajemmin, Keto tiivistää. 

Hän kertoo, että yhteiskunnan eriarvoistumisen on kuitenkin havaittu johtavan siihen, että myös hierarkiassa alimpina olevat kokevat entistä vähemmän yhteenkuuluvuutta ylempänä olevia kohtaan. Eriarvoisuus siis heikentää ihmisten empatiakykyä ylipäätään.


Empatiaa voi suunnata

Sami Kedon mukaan empatia on oleellinen osa ihmisyyttä, ja olemme kaikki enemmän tai vähemmän empaattisia. Se kuitenkin vaihtelee, mihin suuntaamme empatiamme. Empatian kokemista ohjaavat yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuriset kertomukset.   

Osa meistä kokee myötätuntoa kedon kukkasiakin kohtaan, osa suhtautuu empaattisesti ainoastaan omaan lähipiiriinsä. 

”Usein empatia on tilannekohtaista.”

Esimerkiksi rasistisessa mellakassa vihaa huutava ihminen voi olla hyvinkin empaattinen, tosin suppeaa piiriä kohtaan. Myös voimakkaat negatiiviset tunteet nimittäin tarttuvat empaattiseen ihmiseen ja voivat viedä mukanaan.

– Usein empatia on tilannekohtaista. Totumme toimimaan toisissa tilanteissa empaattisesti ja toisissa epäempaattisesti. Se on myös asennekysymys; päättääkö, että tämä on sellainen tilanne, jossa ollaan empaattisia, Keto kertoo.

Piiri, jota kohtaan ihminen tuntee empatiaa, voi Kedon mukaan kutistua esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmisen asema yhteisössä on epävarma tai jossa ihmisryhmien välillä on kilpailuasetelma.

Huomattavia empatiapuutteita on Kedon mukaan yleensä vain narsisteilla ja psykopaateilla. He pystyvät lukemaan kanssaihmisiään, mutta eivät jakamaan heidän tunteitaan – myötätunto puuttuu.