Suomen Bachelor eli Tuomas Sahimaa haluaa, että hän ja tuleva kumppani ovat ”samalla viivalla”. Siksi hän ei halua, että toisella on lapsi tai lapsia. Kuva: Nelonen/Petri Aho
Suomen Bachelor eli Tuomas Sahimaa haluaa, että hän ja tuleva kumppani ovat ”samalla viivalla”. Siksi hän ei halua, että toisella on lapsi tai lapsia. Kuva: Nelonen/Petri Aho

Bachelor Tuomas Sahimaa kertoi, ettei halua suhdetta naisen kanssa, jolla on jo lapsia. Mutta mitä sanovat bonusvanhemmat? 

Bachelor Suomi -ohjelman Tuomas Sahimaa, 30, kertoi aloitusjaksossa, että haluaa kumppanin, jolla ei ole entuudestaan lasta tai lapsia. Tuomaksen ajatukset ovat herättäneet paljon keskustelua Me Naisten Facebookissa. Moni on sitä mieltä, että Tuomas on reilu, kun kertoo asian suoraan heti alussa.

– On kypsää ja aikuismaista, jos tietää, mitä haluaa. Minusta on ok, jos ei halua kumppania, jolla on lapsi – varsinkin, jos on lapseton, eräs lukija kirjoittaa.

”Mulle napsahti titteliksi se kalskahtava äitipuoli, kun ikää oli 19.”

– Ymmärrän hyvin hänen päätöksensä! Tyyppi on vielä nuori, joten on tavallista, että tuossa vaiheessa vielä halutaan niitä omia biologisia lapsia – jos luoja suo! Toinen Me Naisten lukija kommentoi.

Kolmas kertoo ymmärtävänsä Tuomasta oman kokemuksensa takia.

– Mulle napsahti titteliksi se kalskahtava äitipuoli, kun ikää oli 19. Todellakin ymmärrän, jos kaikista ei siihen rooliin ole tai eivät siihen halua ryhtyä. Mielestäni tämä on täysin sama asia, jos ei tahdo niitä omiakaan lapsia. Eihän siihenkään ketään tulisi pakottaa.

Kaikki eivät ymmärrä Tuomaksen ehdottomuutta

Mutta Tuomaksen ehdottomuutta on myös ihmetelty.

”Mistäs bachelor voi nyt koskaan tietää, jos tämä yh-äiti olisikin ollut hänen elämänsä nainen.”

– Tämä kertookin tästä miehestä ihan kaiken, eräs lukija kirjoittaa.

– Eihän hän lapsen kanssa seurustelisi, vaan sen naisen. Lapsellista ja pinnallista touhua, eräs toinen ihmettelee.

– Mistäs bachelor voi nyt koskaan tietää, jos tämä yh-äiti olisikin ollut hänen elämänsä nainen – semmoinen sämpylöitä paistava kodinhengetär, jota toivoo? yksi lukija miettii.

Jotkut ovat puolestaan hämmästelleet, miksei tuotantoyhtiö karsinut osallistujia niitä, joilla on jo lapsia – kun kerran Tuomakselle asia on päivänselvä.

– Reiluuden nimissä tätä yh-äitiä kohtaanhan tuo olisi kannattanut kertoa jo ennen valintaa ehdokkaaksi, mutta eikö juuri tällaisen kohun ja kuohunnan avulla sarjalle saada muutama katsoja lisää? 

Entiset bonusvanhemmat kertovat

Eräs lukija kertoo myös niistä huonoista puolista, joita bonusvanhempana on saanut kokea. 

– Kyllä ne lapset rajoittavat elämistä ja menemistä aika helkutisti. Itsellä ei lapsia ole – se on tietoinen päätös. Mutta olen seurustellut miehen kanssa, jonka lapset olivat pieniä. Siinä oli oma sirkuksensa, kun oli lapset olivat hänellä ja hänen eksällään vuoroviikoin.

”En koskaan ajatellut olevani mikään äitipuoli, olin heidän isänsä naisystävä.”

41-vuotiaalle Hannalle kumppanin lapset eivät ole koskaan olleet ongelma. Hänestä kuvioon liittyy paljon niin huonoja kuin hyviä puolia. Monta asiaa bonusvanhemmuudesta on selvinnyt vasta, kun siitä on kertynyt kokemusta. Näin Hanna kertoo: 

”Kumppanin lapset eivät ole koskaan olleet minulle kynnyskysymys. Huomasin jo heti ensitapaamisellamme, että mies oli erittäin omistautunut isä. Ihailin häntä siitä, ehkä se oli jopa yksi iso syy siihen, miksi ylipäänsä ihastuin häneen. En ole halunnut omia biologisia lapsia, mikä ei tee minusta lastenvihaajaa. Ex-mieheni pienet lapset olivat oikein ihania, viihdyin heidän seurassaan ihan tavallisessa arjessa. En koskaan ajatellut olevani mikään äitipuoli, olin heidän isänsä naisystävä. Heille yritin olla turvallinen, oikeudenmukainen, välittävä ja kiva aikuinen.

”Alkoi ärsyttää ylimaallisen paljon vaikka se, että sängyssämme oli ruuhkaa.”

Kaikissa ihmissuhteissa tulee eteen vaikeitakin tunteita, eivätkä uusperhekuviot tietenkään ole itsestään selviä hyvästä tahdosta huolimatta. Yhtäkkiä arjessani olikin tyyppejä, joita tuskin olisin muuten elämääni valinnut. Halusin olla järkevä aikuinen, mutta niin vain huomasin joutuvani lapsellisten tunteiden valtaan. Alkoi ärsyttää ylimaallisen paljon vaikka se, että sängyssämme oli ruuhkaa, kun lapset halusivat nukkua aina isänsä vieressä. Kun astuin aamulla ensimmäiseksi legopalikan päälle, kysyin itseltäni, halusinko todellakin elää tällaista perhe-elämää. 

”Hänen kanssaan en tahtonut niitä legopalikka-aamuja, mutta jonkun toisen kanssa voisin hyvin halutakin.”

 

Kumppanin huomiosta voi olla myös mustasukkainen: minä haluan olla tärkeysjärjestyksessä ykkönen! Järki tietenkin sanoo, että tuollainen vertailu on typerää ja täysin tarpeetonta, mutta tunteiden hallinta voi olla yllättävän vaikeaa. Siinä saa olla aika rakastunut toiseen, että jaksaa kärsivällisesti tehdä töitä itsensä ja suhteen eteen. Ehdoton edellytys on, että vaikeistakin tunteista pystytään puhumaan. Puolin ja toisin pitää olla tunne, että kumppani ymmärtää. 

En usko, että suhteemme kaatui lapsiin. Ajan myötä vain tajusimme olevamme hyvin erilaisia ihmisiä. Hänen kanssaan en tahtonut niitä legopalikka-aamuja, mutta jonkun toisen kanssa voisin hyvin halutakin.”

37-vuotias Krista taas on kerran ollut suhteessa, jossa miehellä oli lapsi edellisestä suhteesta. Enää hän ei sellaiseen suhteeseen lähtisi, jossa toisella on jo lapsia. 

”Jotenkin miehen isällisyys vain lisäsi vetovoimaansa.”

”Tapasin aikoinaan ihanan miehen, jolla oli silloin nelivuotias poika edellisestä suhteesta. Jo toisilla treffeillämme – tai oikeastaan ne olivat ensimmäiset, koska olimme tavanneet baarissa – lapsi oli mukana ja siitä lähtien aina. Suunnittelimme alussa tapaamisemme aina lapsen aikataulujen mukaan eli ensitreffimme sisälsivät muun muassa puistoleikkejä, lapsen nukuttamista seitsemän jälkeen illalla ja aamulla heräämistä noin kuuden aikaan.
Aluksi tämä kaikki oli erittäin ihanaa. Erilaista. Ja jotenkin miehen isällisyys vain lisäsi vetovoimaa, koska oli ihana nähdä miten hän huolehti (hieman omituisesta) lapsestaan ja piti myös minua hyvänä. Olin valmis vaikka viettämään loppuelämäni näiden kahden miehen kanssa.

”Se, että joku toinen menee koko ajan edellesi suhteessa, on liian haastavaa.”

Vaikka jo parin kuukauden alkuhuuman jälkeen alkoi olla entistä enemmän niitä hetkiä, kun poika oli kipeä tai hänellä oli muuten paha olla, ja jouduimme perumaan tapaamisiamme jo silloin. Myöhemmin lapsella todettiin Aspergerin oireyhtymä ja hänen äitinsäkin muuttui kummalliseksi, alkoi soitella minulle iltaisin silloin kun mies oli töissä ja kysellä esimerkiksi motiiveitani. Olin todella rakastunut ja jaksoin lapsiperhearkeakin hyvin, mutta sitten mies alkoi viihtyä yhä enemmän töissä ja olin monet illat pikkukundin kanssa kaksistaankin. Tilanne alkoi repiä molempien hermoja, että halusin stopin. Olemme edelleen hyviä ystäviä ja tapaan mielelläni noita kahta, mutta en pysty enää koskaan menemään suhteeseen, jossa miehellä on jo lapsi edellisestä suhteesta. Se, että joku toinen menee koko ajan edellesi suhteessa, on liian haastavaa.”

Lue täältä, mitä Me Naisten lukijat keskustelevat äitipuolena olemisesta.

Vierailija

Bachelor-Tuomaksen vaatimus lapsettomuudesta herättää keskustelua: entisiltä bonusvanhemmilta sataa ymmärrystä

Jotenkin tuntuu että nyky-Suomessa ihmiseltä on viety oikeus päättää edes omista mielipiteistään. Onhan ihmisellä kai oikeus sentään valita seurustelukumppani/tuleva mies tai vaimo perustuen omiin kriteereihinsä, vaikka jollekulle toki voi tulla paha mieli jos ei noihin kriteereihin sovi. En vaan tajua, mielestäni nykymaailma on tavallaan ihan hullu.
Lue kommentti
Nimimerkin Vierailija kanssa s...

Bachelor-Tuomaksen vaatimus lapsettomuudesta herättää keskustelua: entisiltä bonusvanhemmilta sataa ymmärrystä

Eihän tossa nyt mitään ihmeellistä ole, ettei kolmekymppisenä tahdo mitään uusperhekuvioita. Olen samaa ikäluokkaa eikä muakaan kiinnostaisi alkaa äitipuoleksi kenellekään tai kasvattaa ei-biologista lastani. Varsinkin jos pakettiin kuuluisi vielä hankala ex-vaimo, niin ei voisi vähempää kiinnostaa.
Lue kommentti

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”